Sosiaalisten verkostojen hyödyntäminen työnhaussa ei ole kaikille yhtä helppoa

Julkisessa keskustelussa sosiaaliset verkostot nähdään keskeisenä osana nykypäivän työelämää ja verkostoituminen ensisijaisesti yksilön ominaisuutena. Mutta miksi verkostot ovat korostuneet juuri viime vuosina, ja onko verkostojen hyödyntäminen työnhaussa vain yksilöstä itsestään kiinni?

Verkostoidu ja menesty! Hyödynnä verkostojasi työnhaussa! Näin sinäkin opit taitavaksi verkostoitujaksi!

Kuulostaako tutulta?

Verkostoitumisesta puhutaan nykyään paljon etenkin osana työelämää ja työnhakua. Julkisessa keskustelussa korostuu usein kaksi näkökulmaa: verkostot nähdään joko oikotienä onneen ja menestykseen tai vihattuna trendi-ilmiönä. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa on vuonna 2021 viitattu verkostoitumiseen toisaalta ”taiteena”, toisaalta ärsyttävänä trendisanana. Tämä kahtiajako sekä rakenteellisen näkökulman puuttuminen keskustelusta sai minut kiinnostumaan sosiaalisten verkostojen merkityksestä työnhaussa ja tutkimaan aihetta pro gradu -tutkielmassani.

Gradussani ”Sosiaaliset verkostot työnhaussa – kyselymittarin pilotointi” kehitin ja testasin teoreettisesti perustellun kyselytyökalun, jota testattiin kahden tutkimuslaitoksen työntekijöillä. Koska graduni keskittyi metodologian kehittämiseen ja muuttujien muodostamiseen teorian pohjalta varsinaisten empiiristen tulosten sijaan, perustan tämän tekstin pääosin graduni teoria- ja taustaosaan.

Verkostoitumisella tarkoitetaan yleisesti sosiaalisten suhteiden muodostamista, ylläpitämistä ja hyödyntämistä mahdollisimman laajasti elämän eri osa-alueilla ja erityisesti työmarkkinoilla

Verkostot auttavat epävirallisen tiedon hankkimisessa

Verkostoitumisella tarkoitetaan yleisesti sosiaalisten suhteiden muodostamista, ylläpitämistä ja hyödyntämistä mahdollisimman laajasti elämän eri osa-alueilla ja erityisesti työmarkkinoilla. Taloussosiologian näkökulmasta sosiaalinen verkosto muodostuu kahdenvälisistä ihmissuhteista, jotka kokonaisuutena muodostavat verkkomaisen rakenteen. Tuossa rakenteessa ihmiset sijoittuvat erilaisiin asemiin ja muodostavat laadultaan ja määrältään erilaisia suhteita.

Ihmissuhteiden ominaisuudet ja ihmisen sijoittuminen verkostojen muodostamaan rakenteeseen vaikuttavat siihen, millaisia resursseja suhteiden avulla on mahdollista saavuttaa. Tärkein työnhaussa auttava sosiaalisten verkostojen kautta saatava resurssi on tieto avoimiin- tai piilotyöpaikkoihin tai haettavaan työpaikkaan liittyen.

Julkisen tiedon lisäksi tutuilta tai puolitutuilta on mahdollista saada epävirallista, hiljaista tietoa haettavaan työhön liittyen. Tällöin esimerkiksi piilotyöpaikkojen löytäminen, työhaastatteluun valmistautuminen tai haettavan työpaikan sopivuuden arviointi voi olla helpompaa. Lisäksi tuntemamme henkilöt voivat suositella meitä mahdolliselle työnantajalle tai vaikuttaa suoraan palkkauspäätökseen.

Erilaisilla ihmissuhteilla voi olla erilainen rooli työnhakuprosessin eri vaiheissa

Paljon siteeratun verkostotutkijan Mark Granovetterin kehittämän teorian mukaan ihmissuhteet voidaan jakaa vahvoihin ja heikkoihin sosiaalisiin siteisiin tunnetason läheisyyden, uskoutumisen tason, vastavuoroisuuden ja yhteydenpitoon käytetyn ajan mukaan. Mitä läheisempi ihmissuhde on kyseessä, sitä vahvempi side on.

Ihmisillä on taipumus olla eniten vuorovaikutuksessa itsensä kaltaisten kanssa, jolloin keskenään läheiset ihmiset jakavat myös saman elinpiirin ja kuuluvat samaan sosioekonomiseen asemaan. Sen sijaan etäisemmät ihmissuhteet muodostuvat yleensä erilaisista elinpiireistä tai asemista tulevien ihmisten välille.

Etäisemmät ihmissuhteet yhdistävät usein myös muutoin erillisiä sosiaalisia ryhmittymiä toisiinsa, muodostaen niiden välille ikään kuin sillan. Siksi näiden etäisempien ihmissuhteiden kautta on Granovetterin teorian mukaan mahdollista saada itselle täysin uutta, työnhaussakin auttavaa tietoa, kun taas lähipiiri jakaa pääosin samat tiedot kuin itselläkin jo on. Toisaalta läheisimmät ihmiset saattavat olla halukkaampia auttamaan työnhaussa kuin kaukaisemmat tuttavat.

Etäisemmät ihmissuhteet yhdistävät usein myös muutoin erillisiä sosiaalisia ryhmittymiä toisiinsa, muodostaen niiden välille ikään kuin sillan.

Erilaisilla ihmissuhteilla saattaa olla erilainen rooli riippuen työnhakuprosessin vaiheesta. Ralph Fevren mukaan työnhaku voidaan nähdä monivaiheisena prosessin, jossa aktiivisia päätöksiä tekevät niin työnhakija kuin rekrytoijakin. Prosessin ensimmäisissä vaiheissa työnhakija ja rekrytoija tulevat tietoisiksi toisistaan. Seuraavaksi työnhakija arvioi hakemansa työpaikan sopivuutta itselleen ja rekrytoija työnhakijan sopivuutta työhön. Lopuksi molemmat tekevät päätökset siitä, solmitaanko työsuhde.

Aiempi tutkimus sekä gradussani toteuttamani kysely antavat viitteitä siitä, että työnhakuprosessin ensimmäisissä vaiheissa etenkin heikoilla siteillä olisi keskeinen rooli. Sen sijaan vahvat siteet saattavat korostua prosessin arviointivaiheissa. Granovetterin teoriaa mukaillen etäisempien ihmissuhteiden kautta saatu uusi tieto näyttäisi siis korostuvan haettavaa työpaikkaa etsiessä. Arviointivaiheessa taas korostuu läheisempien ihmisten auttamishalukkuus, sillä esimerkiksi työhaastatteluun valmistautumisessa auttaminen vaatii auttajalta enemmän, kuin avoimesta työpaikasta vinkkaaminen.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että laajat sosiaaliset verkostot sekä työn saanti heikkojen sosiaalisten siteiden, siis etäisempien ihmissuhteiden, avulla ovat yhteydessä korkeampaan asemaan ja palkkatasoon. Karkeasti voidaan todeta, että korkeampaa asemaa tavoitellessa on hyödyksi tuntea korkeammassa asemassa olevia ihmisiä. Syy-seuraussuhteesta sekä ihmissuhteen läheisyyden merkityksestä on kuitenkin saatu ristiriitaisia tuloksia, ja aihe vaatiikin vielä lisää tutkimusta. Onko niin, että laajat sosiaaliset verkostot johtavat korkeampiin asemiin työelämässä, vai johtaako työkokemus ja korkeampi asema laajempiin verkostoihin? Kenties sekä että?

Ihmisillä on erilaiset lähtökohdat ihmissuhteiden muodostamiseen

Tyypillistä verkostoitumista koskevan julkisen keskustelun näkökulmille on, että verkostoituminen nähdään lähtökohtaisesti yksilön ominaisuutena, jota jokainen voi halutessaan kehittää. Osittain näin varmasti onkin, mutta keskustelussa unohtuu helposti ihmisten erilaiset lähtökohdat, jotka vaikuttavat myös ihmissuhteisiin ja niiden hyödyntämiseen työnhaussa.

Sosiologian klassikkoteoreetikon Pierre Bourdieun mukaan meillä kaikilla on erilaisia pääomia, joiden määrät vaihtelevat ihmisten välillä. Pääomalajeista tutuin lienee taloudellinen pääoma. Lisäksi sosiologiassa tarkastellaan useimmiten inhimillistä, kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Tutkimuksessa sosiaalisen pääoman käsitteen tulkinta vaihtelee yksilön resurssista yhteisöjen ominaisuudeksi. Gradussani käsitin sosiaalisen pääoman yksilön sosiaalisina verkostoina ja niiden avulla saavutettavina resursseina.

Erilaisilla pääomilla on taipumus kasautua samoille henkilöille, sillä yhdenlaisen pääoman avulla on mahdollista saavuttaa toisenlaista pääomaa. Mitä enemmän näitä pääomia ihmisellä on, sitä paremmin hänellä todennäköisesti yhteiskunnan mittapuulla menee. Lisäksi pääomat periytyvät sukupolvelta toiselle, mikä yhdessä kasautumisen kanssa lisää ja ylläpitää eriarvoisuutta.

Erilaisilla pääomilla on taipumus kasautua samoille henkilöille, sillä yhdenlaisen pääoman avulla on mahdollista saavuttaa toisenlaista pääomaa.

Esimerkiksi palkkatyössä työntekijä vaihtaa osaamistaan eli inhimillistä pääomaansa rahaan eli taloudelliseen pääomaan. Saadessaan töitä tuttavansa kautta kyseinen työnhakija saavuttaa taloudellista pääomaa sosiaalisen pääomansa avulla.

Toisaalta ihmissuhteissa jaetut kulttuuriset käsitykset saattavat vaikuttaa itsessään siihen, millaista työtä halutaan ottaa vastaan. Jos tuttavapiiri koostuu suhteellisen hyvätuloisista ihmisistä, saattaa itsekin vaatia työstään korkeampaa palkkaa. Lisäksi persoonallisuus voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon ja millaisia ihmissuhteita muodostaa, sekä toisaalta siihen, keneltä pyytää apua työnhaussa.

Pro gradu -tutkielmani tulokset antavat viitteitä siitä, että pääomien kasautuminen vaikuttaa myös sosiaalisten verkostojen hyödyntämiseen työnhaussa. Tulosteni mukaan töitä oli saatu verkostojen kautta sitä todennäköisemmin, mitä vanhempaan ikäluokkaan vastaaja kuului. Aineisto oli kuitenkin pieni, eikä tulosta voi yleistää koskemaan koko väestöä. Työ- ja elämänkokemuksen myötä kertyneillä erilaisilla pääomilla sekä sosiaalisilla verkostoilla näyttäisi silti olevan merkitystä työnhaun kannalta.

Verkostoituminen ja sosiaalisten verkostojen hyödyntäminen työnhaussa ei siis ole kaikille yhtä helppoa. Toiset saavat syntymässään vanhempiensa laajat suhteet käyttöönsä ja oppivat jo lapsena tiettyjen piirien tietynlaiset tavat toimia, jolloin myös uusien tuttavuuksia solmiminen on helpompaa. Toisille uusiin ihmisiin tutustuminen on luontevampaa kuin toisille, ja toisaalta iän mukana karttuva kokemus ja sosiaaliset suhteet voivat olla avuksi työnhaussa.

Miksi verkostoituminen korostuu nykypäivän työelämässä?

Kuten edellä on käynyt ilmi, puheet verkostoitumisen merkityksestä työelämässä eivät ole tuulesta temmattuja. Sosiaalisilla suhteilla on eittämättä aina ollut roolinsa työnhaussa, ja tiettävästi ensimmäinen verkostoitumiseen opastava kirja on julkaistu Yhdysvalloissa jo vuonna 1936. Mutta miksi verkostoituminen tuntuu korostuvan juuri nykypäivän työelämässä?

Samalla kun puhe verkostoitumisen tärkeydestä osana työelämää on lisääntynyt, työelämässä on tapahtunut suuria rakenteellisia muutoksia. Nämä muutokset, kuten digitalisaatio, koulutusinflaatio ja kulttuurin yksilöllistyminen, ovat saattaneet osaltaan vahvistaa verkostojen merkitystä työnhaussa.

Digitalisaation ja sosiaalisen median myötä on tullut mahdolliseksi muodostaa ja ylläpitää huomattavasti laajempia sosiaalisia verkostoja pienemmällä vaivalla kuin ennen teknologian kehittymistä. Jos ennen ihmissuhteen ylläpitoon vaadittiin yhteydenpitoa kasvokkain, puhelimitse tai kirjeitse, nykypäivänä riittää muutama ”seuraa” tai ”tykkää” -napin painallus. Lisäksi sosiaalisen median palvelut yhdistävät ennestään tuntemattomia ihmisiä toisiinsa ympäri maailman ja työelämään keskittyvä LinkedIn korostaa sosiaalisten verkostojen merkitystä työnhaussa.

Kyseisissä palveluissa muodostetut laajat sosiaaliset verkostot koostuvat pääosin etäisemmistä ihmissuhteista, siis työnhaussa keskeisistä heikoista sosiaalisista siteistä. Samalla ne helpottavat yhteydenpitoa näihin ihmisiin, jolloin myös avun pyytäminen tai työpaikasta vinkkaaminen eivät vaadi esimerkiksi erikseen sovittua tapaamista.

Toisaalta yleisen koulutustason noustessa tietyt tutkinnot tai korkeakoulutus eivät enää riitä asettamaan hakijoita paremmuusjärjestykseen, vaan muut tekijät korostuvat. Lisäksi yksilöllisyyden ja yrittähenkisyyden ihanteet ovat saattaneet lisätä työnhakijoiden henkilökohtaisten ominaisuuksien, kuten persoonallisuuden ja motivaation, merkitystä työnhaussa

Työnantajan voi olla kuitenkin haastavaa saada luotettavaa tietoa hakijan henkilökohtaisista ominaisuuksista perinteisen työnhaun keinoin, jolloin verkostojen kautta saatu epävirallinen tieto korostuu. Toisaalta myös työnhakijoiden vaatimukset esimerkiksi työn merkityksellisyyden ja työpaikan epävirallisten käytäntöjen suhteen ovat saattaneet kasvaa, ja myös työnhakijan on mahdollista saada tietoa näistä työpaikan epävirallisista ominaisuuksista tuntemiltaan henkilöiltä.

Digitalisaatio on siis mahdollistanut entistä laajemman verkostoitumisen, ja toisaalta koulutusinflaatio sekä työelämässä korostuvat yksilöllisyyden ihanteet lisäävät ihmissuhteiden kautta saadun epävirallisen tiedon merkitystä työnhaussa.

Verkostoituminen ei kuitenkaan tapahdu irrallaan muusta yhteiskunnasta, vaan siihen vaikuttavat moninaiset tekijät sosioekonomisesta asemasta alkaen. Sosiaaliset rakenteet ja eriarvoiset toimintatavat muodostuvat ja toistuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, siis siinä samalla, kun muodostamme sosiaalisia verkostojamme. Siksi verkostoituminen ja verkostojen hyödyntäminen työnhaussa ei ole kiinni vain yksilön ominaisuuksista tai oikotie onneen, vaan saattaa jopa korostaa eriarvoisia asetelmia työmarkkinoilla.

***

Kuvat järjestyksessä: bannerikuva Pixabay, muut kuvat järjestyksessä Fauxels, Pixabay ja Chivozol, kaikki Pexels.