Häpeää pidetään universaalina inhimillisenä tunteena ja yhtenä jokapäiväisen elämän keskeisimmistä kokemuksista, joka on läsnä kaikkialla. Yleisyydestään huolimatta häpeä – kuten monet muutkin tunteet – on jäänyt työelämässä vähäiselle huomiolle, sillä työ on perinteisesti nähty järkiperäisenä toimintana.
Pakolaisuus on noussut jälleen julkiseen keskusteluun Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja ihmisten paettua sotaa sieltä. Kaikki pakolaiset eivät kuitenkaan ole Suomeen saavuttuaan samalla viivalla, vaan heitä kategorisoidaan yksilöllisten ominaisuuksien perusteella. Nämä kategorisoinnit kertovat pakolaisia vastaanottavan yhteiskunnan arvoperustasta.
Viime vuosikymmeninä poliitikkojen ja yritysten puheissa hoivatyön tehostamisesta teknologian avulla on muodostunut tärkeä keino ratkaista hoivan resurssipulaan liittyvät ongelmat. Teknologian lisäämisellä hoivatyössä on kuitenkin ei-haluttuja, yllättäviä ja työn tekoa haittaavia seurauksia, joita ei vielä tunnisteta tarpeeksi.
Koulutettuja nuoria EU-kansalaisia kannustetaan hyödyntämään työvoiman vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Mahdollisuudet tavoitella omia ammatillisia päämääriä unionin sisäisen liikkuvuuden kautta eivät kuitenkaan jakaudu tasapuolisesti. Osa nuorista aikuisista uupuu kohdatessaan maahanmuuton rankan todellisuuden.
Sosiologiaa pääaineenaan opiskellut Hanna Holm on tehnyt pitkän uran maahanmuuttotyön parissa. Tällä hetkellä hän toimii maahanmuuttokoordinaattorina ja on toiselta ammatiltaan ratkaisukeskeinen terapeutti. Sosiologiasta on ollut hyötyä molemmissa työtehtävissä, sillä se on auttanut ymmärtämään ihmisiin ja ilmiöihin vaikuttavia rakenteita.
Pauliina Seppälä edistää työkseen osallisuutta ja yhteisöllisyyttä esimerkiksi digitaalisten alustojen ja tapahtumien avulla. Sosiologia on toiminut pohjana Seppälän näkemyksille maailmasta, mutta myös työvälineenä ihmisten ja sosiaalisen median parissa työskennellessä.
Suomessa startup-yrittäjyydestä on puhuttu koko 2010-luvun ajan lähes pelkästään positiiviseen sävyyn: se tuo Suomeen verotuloja ja työtä. Toisaalta teknologiayrityksiä ja erityisesti alustayhtiöitä on alettu kritisoimaan äänekkäämmin niiden alustatyön tekijöiden epäselvän aseman vuoksi.
Yksinkertaistavat näkemykset seksityöstä vain väkivaltana tai puhtaasti seksuaalisen voimaantumisen välineenä piilottavat alleen seksityöntekijöiden omat kokemukset ja moninaiset syyt seksityön tekemiselle. Seksityön eriasteiset kriminalisoinnit ja siihen liitettävä stigma altistavat hyväksikäytölle ja väkivallalle.
Työuupumuksen lisääntyminen on toistuvasti esillä julkisessa keskustelussa. Työperäinen uupumus mielletään uudeksi ilmiöksi, vaikka työssä väsyminen on saanut asiantuntijat ymmälleen vuosikymmeniä.
Teollisella ajalla tehdastyöläisiä kontrolloitiin kellokorttien ja tehdassalien avulla, jotka helpottivat työntekijöiden suoritusten valvontaa ja arviointia. Uusissa työn tiloissa taas korostuu ruumiiseen kohdistuvan kurin sijaan liiketoiminnallisia tavoitteita edistävien tunnetilojen synnyttäminen ja ohjailu.
Ville Jankkerin Metsäjätti (2020) kertoo pienten ihmisten ja tehdaspaikkakuntien kamppailusta talouden rakennemuutoksessa. Elokuva kritisoi globaalia taloutta, mutta loppuratkaisu esittää ongelmille yksinkertaistavan ja todellisuuspohjaltaan jokseenkin kiistanalaisen ratkaisun.
Asiakasohjautuvuus, tiukkeneva aikataulutus ja ajamisen seurantajärjestelmät ovat kaventaneet rekanajon vapautta ja itsenäisyyttä. Muuttuvassa työelämässä rekkamiehet jäsentävät työnsä arvoa uusin tavoin: Tärkeäksi nousevat taidot lastata ja purkaa luovaa ongelmanratkaisua vaativia kuormia sekä luovia jatkuvasti tiukentuvien ja muuttuvien aikataulujen puristuksessa.
Ulkonäön eteen tehtävän työn vaatimusten on perinteisesti ajateltu kasaantuvan palvelualoilla työskenteleville. Asiakaspalvelu-ajattelun leviäminen niin terveyshuoltoon kuin yliopistoihinkin voi edistää työelämän ulkonäkökeskeisyyttä.
EU:n ja Suomen nuorisopolitiikassa syrjäytymisen ehkäisy keskittyy työn tai koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten löytämiseen ja ohjaamiseen. Syrjäytymisen mittaaminen vain työllistymisen kautta jättää muut nuorten elämään vaikuttavat rakenteelliset tekijät huomiotta ja tuottaa käsitystä syrjäytymisestä yksilötason ongelmana.
Suomalaisen koulutuspolitiikan ihanteellinen ysiluokkalainen valitsee toisen asteen koulutuspaikan rationaalisilla perusteilla ja pyrkii määrätietoisesti kohti keskiluokkaista työmarkkinakansalaisuutta. Moni nuori on kuitenkin yhteishaun aikaan hukassa sen suhteen, minne haluaa pyrkiä.
