Sosiologiasta väitellyt Harley Bergroth työskentelee Mieli Lounais-Suomen mielenterveys ry:ssä vastaavana vapaaehtoistyön koordinaattorina ja kriisityöntekijänä. Yhteiskuntatieteellisillä tulokulmilla on paljon annettavaa kohtaamistyöhön.
Aivotutkimuksen kehittyessä aivoja koskeva tieto on levinnyt tutkimuslaboratorioista yhteiskuntaan. Viime vuosina puhe aivoista on yleistynyt etsittäessä ratkaisuja työelämän kipukohtiin, kuten työuupumukseen. Aivoterveysvinkit houkuttelevat tulkitsemaan ja huoltamaan itseä neurobiologisena työkansalaisena, jonka velvollisuutena on hallinnoida huokoista rajaa itsen ja työn välillä, kirjoittaa Venla Okkonen.
Ekokriisin edellyttämä kestävyysmurros vaikuttaa väistämättä myös tulevaisuuden työelämään. Tutkimuksemme mukaan kestävyyteen pyrkiminen aiheuttaa jännitteitä työpaikkojen arjessa.
Janna Oksanen lähti opiskelemaan taloussosiologiaa ja päätyi työskentelemään vegeruoan pariin. Töissä yhdistyvät kauppatieteet, tilastot ja elintarvikeala, mutta sosiologia on edelleen laaja-alaisen ajattelun pohja.
Rekrytointi eli henkilövalinta on vallankäyttöä. Työnhakijan ikä ei saisi vaikuttaa rekrytointipäätökseen, mutta työnhakijoiden tiedetään kohtaavan ikäsyrjintää työnhaussa. Minkälaista ikään liittyvä rekrytointisyrjintä on luonteeltaan?
Persoonallisuuden testaaminen on yleistyvä käytäntö. Miksi persoonallisuustestejä kannattaa tutkia yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta?
Pitkäaikaistyöttömiltä nuorilta edellytetään usein työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistumista. Aktivointitoimenpiteet voivat onnistuessaan auttaa nuoria katkaisemaan työttömyyttä ylläpitävän kierteen, mutta epäonnistuessaan ne voivat myös heikentää nuorten tilannetta.
Pystyville vammaisille tärkein yhteiskuntapoliittinen kysymys on esteettömyys.
Turun yliopiston sosiologian opiskelijat tarkastelevat sosiologian muutosta 1980-luvulta nykypäivään kulttuuritutkimuksen kautta.
Nuorten polveileva siirtyminen työmarkkinoille voi ennakoida sitä, miten ja millaista työtä tulevaisuudessa tehdään.
Yhä useampi korkeakoulutettu kilpailee samoista työpaikoista ja asemista. Työmarkkinoilla heiltä edellytetään enenevissä määrin panostamista omaan työllistettävyyteen.
Sosiaali- ja terveydenhuolto (SOTE) ja hoiva eivät ole paikallis- ja kotimaanpolitiikan marginaalikysymyksiä, sillä niitä koskevat päätökset muokkaavat kansantalouden rakenteita kauas tulevaisuuteen. SOTEn ja hoivan suhteen tehdyt päätökset kietoutuvat nykyajan globaalissa maailmantaloudessa myös väistämättä kansainvälisiin rahoitus- ja työvoimamarkkinoihin.
Hoivasta aiheutuu aina kustannuksia. Viime vuosina julkisessa keskustelussa on yhä enemmän esitetty, että vanhushoiva on liian kallista verovaroin kustannettavaksi. On kuitenkin liian vähän tietoa siitä, mitä hoiva maksaa sitä tarvitseville ja heidän läheisilleen.
Vaikka sosiaali- ja terveysalan hoitajapula, hoitajien työtaistelut ja koronakriisi ovat nostaneet esiin huolen sosiaali- ja terveyspalveluiden kantokyvystä, nykyisen hoivakriisin perimmäiset syyt ovat talousjärjestyksessä ja talouspolitiikassa, joka ei tunnista hoivan taloudellista arvoa. Hoivaa ehdyttävälle politiikalle on kuitenkin vaihtoehtoja.
Julkisessa keskustelussa sosiaaliset verkostot nähdään keskeisenä osana nykypäivän työelämää ja verkostoituminen ensisijaisesti yksilön ominaisuutena. Mutta miksi verkostot ovat korostuneet juuri viime vuosina, ja onko verkostojen hyödyntäminen työnhaussa vain yksilöstä itsestään kiinni?