Nuorten urapolkujen polveilevuus kertoo työelämän muutoksesta
Nuorten polveileva siirtyminen työmarkkinoille voi ennakoida sitä, miten ja millaista työtä tulevaisuudessa tehdään.
Nuorten polveileva siirtyminen työmarkkinoille voi ennakoida sitä, miten ja millaista työtä tulevaisuudessa tehdään.
Yhä useampi korkeakoulutettu kilpailee samoista työpaikoista ja asemista. Työmarkkinoilla heiltä edellytetään enenevissä määrin panostamista omaan työllistettävyyteen.
Laulaja-lauluntekijä Anssi Kelan kappale ”1972” kertoo 50 vuotta sitten syntyneiden mahdollisista koulutuspoluista. Laulu sivuaa 1970-luvun loppupuolella syntyneiden kouluttautumiseen liittyviä ilmiöitä myös luokkanousun näkökulmasta.
Kaupunkien eriytyminen haastaa suomalaisia kouluja, ja joissain kouluissa kohdataan perheiden huono-osaisuutta yhä enemmän. Koulujen henkilökunta kokee sen vaikeaksi, eikä heikommassa asemassa olevien perheiden monimuotoisuutta aina tunnisteta. Milloin on kyse yhteiskuntaluokkapohjaisista elämäntapojen eroista ja milloin aidosti vanhemmuuden puutteista?
Nuorten odotetaan kasvavan tuottaviksi työntekijöiksi, vastuullisiksi vanhemmiksi sekä lainkuuliaisiksi ja yhteiskuntaan osallistuviksi kansalaisiksi. Kaikki eivät kuitenkaan solahda ongelmitta tähän muottiin, ja osa voi tehdä poikkeavia ratkaisuja suhteessa normatiivisiin aikuistumisen malleihin. Näitä odotuksia vastustava arkipäivän vastarinta voi ilmentyä monella tavalla, kuten esimerkiksi puhumattomuutena palvelukohtaamisissa tai hoitokäytännöistä kieltäytymisenä, oman elämäntavan politisoimisena tai taiteen tekemisenä. Nämä keinot voidaan nähdä arkisina kansalaisuuden tekoina, joiden kautta nuoret aikuiset pyrkivät neuvottelemaan omasta asemastaan ja oikeuksistaan kansalaisina.
Työläistaustainen sosiologian yliopistonlehtori on kokenut kirjoittamisen aina vaikeaksi. Suhde kirjoittamiseen on yhä – 25 yliopistossa töissä vietetyn vuoden jälkeen – ambivalentti, vaikka hän on löytänyt itselleen sopivia keinoja tuottaa tekstiä. Kirjoittamiseen liittyy paitsi nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia, myös häpeän ja riittämättömyyden tuntemuksia.
Häpeää pidetään universaalina inhimillisenä tunteena ja yhtenä jokapäiväisen elämän keskeisimmistä kokemuksista, joka on läsnä kaikkialla. Yleisyydestään huolimatta häpeä – kuten monet muutkin tunteet – on jäänyt työelämässä vähäiselle huomiolle, sillä työ on perinteisesti nähty järkiperäisenä toimintana.
Kasvomaskit ovat olleet osa arkeamme lähes kahden vuoden ajan. Nämä pienet, näennäisesti merkityksettömät esineet ovat olleet osa poliittista ja lainsäädännöllistä keskustelua usealla yhteiskunnan tasolla. Niiden tarkastelu toimijoina muistuttaa siitä, että olemme ihmisinä osa meitä laajempaa toimijoiden verkostoa.
Jo vuosien 1994 ja 2004 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa sukupuolten välinen tasa-arvo ja sukupuoliroolien kyseenalaistaminen mainitaan selkeänä tavoitteena. Muunsukupuolisten koulukokemukset näiden voimassaoloajoilta ovat kuitenkin ristiriidassa suunnitelmien tavoitteiden kanssa.
Sosiologiaa pääaineenaan opiskellut Hanna Holm on tehnyt pitkän uran maahanmuuttotyön parissa. Tällä hetkellä hän toimii maahanmuuttokoordinaattorina ja on toiselta ammatiltaan ratkaisukeskeinen terapeutti. Sosiologiasta on ollut hyötyä molemmissa työtehtävissä, sillä se on auttanut ymmärtämään ihmisiin ja ilmiöihin vaikuttavia rakenteita.
Helsingin yliopiston Politiikan ja organisaatioiden tutkimuksen perusteet –kurssin opiskelijoille politiikka näyttäytyy arvojen välisenä kamppailuna ja yhteisten asioiden hoitamisena. Klassinen käsitys politiikasta luokkataisteluna sai opiskelijoiden joukossa vain vähän kannatusta, samoin kuin näkemys politiikasta vallitsevien olojen kyseenalaistamisena. Kurssin aikana politiikka alkoi näyttäytyä opiskelijoille vahvemmin asioiden kehystämisenä.
EU:n ja Suomen nuorisopolitiikassa syrjäytymisen ehkäisy keskittyy työn tai koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten löytämiseen ja ohjaamiseen. Syrjäytymisen mittaaminen vain työllistymisen kautta jättää muut nuorten elämään vaikuttavat rakenteelliset tekijät huomiotta ja tuottaa käsitystä syrjäytymisestä yksilötason ongelmana.
Suomalaisen koulutuspolitiikan ihanteellinen ysiluokkalainen valitsee toisen asteen koulutuspaikan rationaalisilla perusteilla ja pyrkii määrätietoisesti kohti keskiluokkaista työmarkkinakansalaisuutta. Moni nuori on kuitenkin yhteishaun aikaan hukassa sen suhteen, minne haluaa pyrkiä.
Ammatillinen koulutus on perinteisesti tarjonnut väylän siirtyä nopeasti työelämään, ja se on taannut nuorille ammatillisen osaamisen ja sen kautta turvatun aseman työmarkkinoilla. Nykyisillä työmarkkinoilla ammatillinen tutkinto ei kuitenkaan enää välttämättä takaa nuorille säännöllistä palkkatyötä ja työn kautta rakentuvaa yhteiskunnallista osallisuutta. Millaisia haasteita tämä asettaa ammatilliselle koulutukselle?
Nuoria kannustetaan opinto-ohjauksessa tekemään yksilöllisiä valintoja, jotka johtavat mahdollisimman tehokkaasti työelämään. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan halua tai voi suunnitella polkuaan suoraviivaisesti. Koronakevään mullistusten jälkeen opinto- ja uraohjauksella olisi nyt muutoshetki.