Julkisessa keskustelussa sosiaaliset verkostot nähdään keskeisenä osana nykypäivän työelämää ja verkostoituminen ensisijaisesti yksilön ominaisuutena. Mutta miksi verkostot ovat korostuneet juuri viime vuosina, ja onko verkostojen hyödyntäminen työnhaussa vain yksilöstä itsestään kiinni?
Keski-ikäinen sosiologian yliopistonlehtori on jatkanut harrastustaan kotikaupunkinsa keskusta-alueella keräillen roskia miltei päivittäin. Tässä toisessa roskakävelystä kirjoittamassaan tekstissä hän pohtii tarkemmin spontaaneja kohtaamisia ihmisten kanssa sekä sitä, kuinka häntä katsotaan ja hänen tekemisiään tulkitaan. Ihmiset näkevät samaa kohdetta katsoessaan eri asioita: hyveellisen yksilön, omituisen potentiaalisen ”kassialman” sekä sopivan nolaamisen kohteen.
Käsitys siitä, että joku tietty ihminen oli noita, syntyi aina ihmisten vuorovaikutuksen tuloksena. Millaiset tekijät vaikuttivat henkilön noidaksi nimeämiseen 1600-luvun jälkipuoliskon Ruotsissa?
Työläistaustainen sosiologian yliopistonlehtori on kokenut kirjoittamisen aina vaikeaksi. Suhde kirjoittamiseen on yhä – 25 yliopistossa töissä vietetyn vuoden jälkeen – ambivalentti, vaikka hän on löytänyt itselleen sopivia keinoja tuottaa tekstiä. Kirjoittamiseen liittyy paitsi nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia, myös häpeän ja riittämättömyyden tuntemuksia.
Psykiatrisessa hoidossa arvioidaan potilaiden persoonallisuutta mahdollisen persoonallisuushäiriön varalta. Mutta mitä häiriintynyt persoonallisuus tarkoittaa ja miten sen määrittely käytännössä tapahtuu? Persoonallisuuspiirteiden arvioinnissa kohdataan tilanteita, joissa potilaiden kuvaukset eivät noudata odotettua yksilökeskeistä lähestymistapaa, vaan potilaat selittävät toimintaansa persoonallisuuden sijaan sosiaalisten suhteiden ja ympäristötekijöiden seurauksena.
Häpeää pidetään universaalina inhimillisenä tunteena ja yhtenä jokapäiväisen elämän keskeisimmistä kokemuksista, joka on läsnä kaikkialla. Yleisyydestään huolimatta häpeä – kuten monet muutkin tunteet – on jäänyt työelämässä vähäiselle huomiolle, sillä työ on perinteisesti nähty järkiperäisenä toimintana.
Ukrainan sota ja sen pakolaiset ovat herättäneet eurooppalaisissa myötätunnon aallon, jota vastaavaa ei olla nähty esimerkiksi Syyrian sotaa paenneita kohtaan. Katsaus sotaa kuvittaviin sosiaalisen median sisältöihin auttaa ymmärtämään, miten sodan visualisointi vaikuttaa käsityksiin ja asenteisiin ukrainalaisia kohtaan. Korostamalla Ukrainan eurooppalaisuutta, Venäjän uhkaavuutta sekä sodan selkeitä moraaliasetelmia kuvat tuovat ukrainalaiset kohtalot lähemmäs ja tekevät niistä surtavia.
Kasvomaskit ovat olleet osa arkeamme lähes kahden vuoden ajan. Nämä pienet, näennäisesti merkityksettömät esineet ovat olleet osa poliittista ja lainsäädännöllistä keskustelua usealla yhteiskunnan tasolla. Niiden tarkastelu toimijoina muistuttaa siitä, että olemme ihmisinä osa meitä laajempaa toimijoiden verkostoa.
Vuoden 2019 eduskuntavaalien aikaan puolueiden puheenjohtajat ja ääniharavat eivät hyödyntäneet Facebookin mahdollisuuksia dialogin käymiseen kansalaisten kanssa. Poliitikot rakensivat henkilöbrändejään sosiaalisessa mediassa asiakeskeisesti ja vain harkitusti yksityiselämästään jakaen.
Yhteiskunnallista keskustelua käydään yhä enemmän sosiaalisen median alustojen välittämänä. Julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, miten alustat vaikuttavat tähän keskusteluun ja miten niitä pitäisi säännellä. Vastuuta julkisesta keskustelusta ei voi kuitenkaan sälyttää yksin teknologialle.
Sosiaalisen median tunnekokemuksien monimerkityksellisyys yhdessä äitiyden kulttuuristen normien kanssa sitouttavat äitejä verkon vanhemmuuskulttuureihin.
Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen on reagoitava nopeasti maailman kriiseihin. Se tarkoittaa, että tutkijoiden täytyy muokata myös tutkimusmenetelmiä nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Nopea reagointi voi kuitenkin tuoda mukanaan eettisiä pulmia, kuten sen, ketä tutkimme. Tässä tekstissä pohdin suljetun WhatsApp-ryhmän haasteita ja hyötyjä tutkimusmenetelmänä.
Somevaikuttajat kutsuttiin mukaan valtioneuvoston koronaviestintään keväällä 2020. Vaikuttajien somepostausten ja seuraajien kommenttien analysointi kielii siitä, että Suomessa elettiin vielä pandemian alkutaipaleella yhtenäisyyden aikaa.
Ympäristöliike Elokapinan toimintaan osallistuneet aktivistit näkevät kuvien ja videoiden jakamisen sosiaalisessa mediassa keinoina kertoa protestin arkipäivästä, haastaa mielikuvia mielenosoittajista ja tavoittaa laajempi yleisö viestilleen kuin fyysisissä mielenosoituksissa on mahdollista. Sosiaalisen median henkilökohtaisuus voi kuitenkin nostattaa myös riittämättömyyden tunteita ja altistaa aktivistit voimakkaalle negatiiviselle huomiolle.
Selfie-kuvien poliittinen voima näkyy kamppailuissa näkyvyydestä ja nähdyksi tulemisesta. Muunsukupuoliset aktivistit haastavat selfie-kuvillaan hallitsevaa ja haitallista kuvastoa transihmisyydestä ja luovat kokonaan uusia tapoja tehdä marginalisoituja kehoja ja identiteettejä näkyväksi.
