Kommentti: Miksi työllistämispolitiikan valuviat eivät kiinnosta päättäjiä?
Työllisyys on eduskuntavaalien kestoaihe, mutta harva kansanedustajaehdokas puhuu työllistämispolitiikan kehittämisestä.
Työllisyys on eduskuntavaalien kestoaihe, mutta harva kansanedustajaehdokas puhuu työllistämispolitiikan kehittämisestä.
Sähkömarkkinat ovat perinteisesti kiinnostaneet taloustieteilijöitä, päättäjiä ja sähköyhtiöitä, ja niitä on käsitelty kilpailun tuomien hyötyjen näkökulmasta. Viimeaikainen sähkön hintojen kehitys on tuonut sähkömarkkinat julkiseen keskusteluun myös kotimaassa. Sosiologinen näkökulma haastaa tutkijat tarkastelemaan sähkömarkkinoiden toimintaa ja vaikutuksia, mukaan lukien markkinoiden aiottuja ja aikomattomia seurauksia.
Sosiaali- ja terveydenhuolto (SOTE) ja hoiva eivät ole paikallis- ja kotimaanpolitiikan marginaalikysymyksiä, sillä niitä koskevat päätökset muokkaavat kansantalouden rakenteita kauas tulevaisuuteen. SOTEn ja hoivan suhteen tehdyt päätökset kietoutuvat nykyajan globaalissa maailmantaloudessa myös väistämättä kansainvälisiin rahoitus- ja työvoimamarkkinoihin.
Hoivasta aiheutuu aina kustannuksia. Viime vuosina julkisessa keskustelussa on yhä enemmän esitetty, että vanhushoiva on liian kallista verovaroin kustannettavaksi. On kuitenkin liian vähän tietoa siitä, mitä hoiva maksaa sitä tarvitseville ja heidän läheisilleen.
Vaikka sosiaali- ja terveysalan hoitajapula, hoitajien työtaistelut ja koronakriisi ovat nostaneet esiin huolen sosiaali- ja terveyspalveluiden kantokyvystä, nykyisen hoivakriisin perimmäiset syyt ovat talousjärjestyksessä ja talouspolitiikassa, joka ei tunnista hoivan taloudellista arvoa. Hoivaa ehdyttävälle politiikalle on kuitenkin vaihtoehtoja.
Syntyvyyden laskua pidetään julkisessa keskustelussa vakavana uhkana. Vastuu tilanteen korjaamisesta langetetaan yksilöille, erityisesti lisääntymisikäisiksi naisiksi tulkituille. Heihin kohdistuu tulevaisuuden ennakoinnin vaade, joka voi olla mahdottomuudessaan lähes lamauttavaa.
Koulutettuja nuoria EU-kansalaisia kannustetaan hyödyntämään työvoiman vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Mahdollisuudet tavoitella omia ammatillisia päämääriä unionin sisäisen liikkuvuuden kautta eivät kuitenkaan jakaudu tasapuolisesti. Osa nuorista aikuisista uupuu kohdatessaan maahanmuuton rankan todellisuuden.
Väestöstä kerättävien tietojen merkitys kansainvälisillä datatalousmarkkinoilla lisääntyy. Väestödatan brändääminen on osa maabrändäystä, mutta tuoko se mukanaan uudenlaisia yhteiskunnallisia haasteita?
1970-luvun alussa kansainväliseen suosioon noustessaan ABBA sijoittui hyvin spesifiin yhteiskunnalliseen kontekstiin, skandinaaviseen teollisuusyhteiskuntaan ja kehittyvään hyvinvointivaltioon. Se näyttäytyi yhtyeenä, jossa kaksi miestä ja kaksi naista työskentelivät rinnakkain tasavertaisina, ikään kuin mainoskatalogin kuvastona eri sukupuolista ja hiusväreistä hyvinvoivassa valkoihoisessa yhteiskunnassa.
Läpi pandemian on tiedetty, että koronaan sairastumisen riski ei jakaudu väestössä tasaisesti. Rokotusten edistyminen ja rajoitusten purkaminen ovat kuitenkin kärjistäneet tilannetta. Silti julkisessa keskustelussa koronarajoitusten purkamisesta korostuvat yksilön vapaat valinnat ja vastuu, jotka hiljentävät kysymykset pandemian eriarvoisuudesta. Onko kollektiivisen vastuun ja yhteiskunnan haavoittuvimmista ryhmistä huolehtimisen aika ohi?
Teollisella ajalla tehdastyöläisiä kontrolloitiin kellokorttien ja tehdassalien avulla, jotka helpottivat työntekijöiden suoritusten valvontaa ja arviointia. Uusissa työn tiloissa taas korostuu ruumiiseen kohdistuvan kurin sijaan liiketoiminnallisia tavoitteita edistävien tunnetilojen synnyttäminen ja ohjailu.
Ville Jankkerin Metsäjätti (2020) kertoo pienten ihmisten ja tehdaspaikkakuntien kamppailusta talouden rakennemuutoksessa. Elokuva kritisoi globaalia taloutta, mutta loppuratkaisu esittää ongelmille yksinkertaistavan ja todellisuuspohjaltaan jokseenkin kiistanalaisen ratkaisun.
Suomalaisen koulutuspolitiikan ihanteellinen ysiluokkalainen valitsee toisen asteen koulutuspaikan rationaalisilla perusteilla ja pyrkii määrätietoisesti kohti keskiluokkaista työmarkkinakansalaisuutta. Moni nuori on kuitenkin yhteishaun aikaan hukassa sen suhteen, minne haluaa pyrkiä.
Joogamatolta haetaan nykyään sisäistä rauhaa ympäri maailman. Joogan kaupallistuminen ja länsimaistuminen ovat toisaalta herättäneet kritiikkiä, ja esimerkiksi USA:ssa toimiva hindujen etujärjestö on kampanjoinut joogan ”takaisin ottamisen” puolesta. Millaisia kriittisiä kysymyksiä länsimainen jooga herättää?
Darius Ornston kritisoi pohjoismaista poliittis-taloudellista hallintotapaa ja esittää sen sisältävän jopa ”vaarallisia” piirteitä. Ornstonin teos Good Governance Gone Bad: How Nordic Adaptability Leads to Excess (2018) antaa ajattelemisen aihetta esimerkiksi poliittisille ja taloudellisille päättäjille.