Kommentti: Syntyvyyden lasku antaa toivoa ekologisesti kestävämmästä tulevaisuudesta

Väestönkasvun loppuminen on välttämätöntä siirryttäessä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan. Syntyvyyden lasku ei kuitenkaan yksin riitä, vaan myös luonnonvarojen kulutuksen kasvu on saatava loppumaan. Tämä tarkoittaa ongelmia ennen kaikkea pääomille, kirjoittaa Mikael Puurtinen.

Maailma on vakavien uhkien edessä. Ilmastonmuutos etenee vääjäämättä seuraavat vuosikymmenet ja heikentää elämisen ehtoja kaikkialla maapallolla. Kasvava kulutus ja väestö kahmivat yhä suuremman osan maapallon pinta-alasta ja muista resursseista ihmisen käyttöön. Tämä uhkaa romahduttaa ekosysteemit, joiden toiminnasta ihmiskunta on täysin riippuvainen.

Ekosysteemien toiminta kuitenkin asettaa ehdottomat rajat ihmisen kulutukselle ja väestömäärälle. Rajallisen maapallon puitteissa jatkuva aineellisen kulutuksen ja väestön kasvu ei ole mahdollista. Epäselvää on, pysähtyykö kulutuksen ja väestön kasvu ennen kuin ylitämme rajan, jonka jälkeen ekologiset järjestelmät – ja niiden mukana järjestäytyneet yhteiskunnat – ovat mennyttä. Historia ei anna erityistä aihetta optimismiin: suuret yhteiskunnalliset muutokset ovat yleensä tapahtuneet vasta vakavien kriisien kautta.

Toivoa herättää kuitenkin vähenevä syntyvyys. Lapsiluvut ovat olleet kehittyneissä maissa alhaiset jo monta vuosikymmentä, ja syntyvyys on laskussa myös kehittyvissä maissa.

Väestön määrä ei tosin ole kääntynyt laskuun, sillä samaan aikaan lapsikuolleisuus on vähentynyt ja ihmisten keskimääräinen elinikä pidentynyt. Jos väestön kasvu loppuu ja samalla kulutus saadaan kääntymään laskuun, ovat pahimmat ekologiset katastrofit ehkä yhä vältettävissä.

Helsingin keskusta, neonvaloja ja tyhjä katu

Väestönkasvun loppuminen ei vielä riitä

Ekologisen kestävyyden perspektiivistä laskeva syntyvyys on positiivinen uutinen, sillä pienemmän väestön on helpompi saavuttaa ekologinen kestävyys. Jos kuluttajia on vähemmän, voi samojen reunaehtojen vallitessa kukin kuluttaa enemmän. Väkimäärän väheneminen ihmisten vapaaehtoisten päätösten seurauksena on ehkä paras mahdollinen skenaario tarvittavaan hallittuun muutokseen kohti ekologisesti kestävää yhteiskuntaa.

Tilastokeskuksen viimeisin väestöennuste paljasti, että syntyvyys on Suomessa laskenut ennakoitua matalammaksi. Pieni väkimäärä ei sinänsä ole syy “vauvakadosta” nousseeseen paniikkiin, vaan se, että pienentyvien ikäluokkien pitäisi maksaa ikääntyvien ikäluokkien eläkkeet ja hyvinvointipalvelut.

Kun eläkejärjestelmän ja julkisen talouden kestävyyslaskelmien pohjalla olevat oletukset syntyvyydestä osoittautuvat virheellisiksi, on järjestelmiä ja laskelmia muutettava vastaamaan todellisuutta. Kun toimiin ryhdytään välittömästi, esimerkiksi leikkaamalla suurimpia eläke-etuuksia, korottamalla eläkemaksuja ja kannustamalla osa-aikaiseen työntekoon myöhemmällä iällä, jakautuu sopeutumisesta tuleva taakka oikeudenmukaisemmin kaikille ikäluokille. Hyvin pitkällä aikavälillä ikäluokkien pieneneminen saattaa myös vähentää eläkkeensaajien määrää ja näin helpottaa järjestelmään kohdistuvaa painetta.

Vaikka väestönkasvun loppuminen on välttämätöntä siirryttäessä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan, se ei yksin riitä, vaan myös luonnonvarojen kulutuksen kasvu on saatava loppumaan. Tässä siirtymässä on omat ongelmansa. Luonnonvarojen kulutuksen kasvun loppuminen tarkoittaa mitä todennäköisimmin myös talouskasvun hiipumista, sillä ainakaan toistaiseksi taloutta ei ole saatu irrotettua luonnonvarojen käytöstä. Talouskasvun loppuminen on ongelma, sillä monien nykyisten järjestelmien ja instituutioiden - mukaan lukien eläkerahastot ja rahoitusmarkkinat - toiminta perustuu oletukselle jatkuvasta talouskasvusta.

Maailmantalous onkin kasvanut aimo harppauksin 1800-luvun puolivälistä lähtien. Kasvua ovat ruokkineet kasvava väestö, joka on tuottanut kasvavia markkinoita ja työvoimaa, ja fossiiliset polttoaineet, joiden käyttö on radikaalisti lisännyt työn tuottavuutta. Nyt nämä talouden kasvun tärkeimmät moottorit on sammutettava, ellemme halua ajaa täyttä vauhtia edessä häämöttävän kuilun reunan yli.

Lastenrattaita rivissä puistossa vanhassa valokuvassa

Väestönkasvun loppuminen uhkana pääomille

Talousjärjestelmän uudelleenrakennus niin, että se ei vaadi jatkuvaa kasvua, on vaativa mutta ei mahdoton tehtävä. Talouden tarkoitus on tuottaa ihmisille heidän tarvitsemiaan tuotteita ja palveluita. Ei ole mitään syytä ajatella, että tuotteita ja palveluita voitaisiin tuottaa ainoastaan kasvavissa määrin, tai sitten niitä on riittämättömästi. Jo tämän kirjoittaminen paljastaa ajatuksen mielettömyyden. Talouskasvun loppuminen on kuitenkin ongelma pääomille, jotka eivät nollakasvun taloudessa voi odottaa keskimäärin positiivista tuottoa investoinneilleen.

Väestönkasvun loppuminen ja ekologisesti kestävään kulutukseen siirtyminen ovatkin suuri riski nimenomaan pääomille. Väestön vähentyessä ja ikääntyessä ja kulutustapojen muuttuessa entistä kestävämmiksi kysyntä tuotteille ja palveluille todennäköisesti pienenee. Fossiilienergiasta luopuminen nostanee energian hintaa ainakin väliaikaisesti. Ikäluokkien pienentyessä kilpailu työvoimasta lisääntyy, mikä myös osaltaan nostaa tuotannon hintaa.

Kun pääomien tuottoja turvattaessa heikennetään työssäkäyvien työehtoja ja palkkoja, vähennetään samalla syntyvyyttä.

Jotta pääomat näissä oloissa pystyisivät yhä tuottamaan voittoja, on reaktiona ollut pyrkimys heikentää työntekijöiden palkkoja ja työehtoja sekä laajentaa toimintaa aloille, joilla markkinaehtoisuus ei ole aiemmin ollut vallitsevassa asemassa, kuten vanhustenhoitoon. Kuten valitettavasti tiedämme, voittoa tavoittelevat yritykset eivät ainakaan tässä tapauksessa ole parantaneet tarjottujen palveluiden laatua.

Kun pääomien tuottoja turvattaessa heikennetään työssäkäyvien työehtoja ja palkkoja, vähennetään samalla syntyvyyttä. Kumppanin puutteen ohella työsuhteiden epävarmuus ja riittämättömät palkat ovat suurimpia nuorten parien lastentekoa lykkääviä tai estäviä syita.

Vaikka Suomessa on moniin muihin maihin verrattuna hyvät perhe-etuudet, on epävarmuus tulevaisuudesta silti läsnä. Ympäristöhuolien roolia alentuneessa syntyvyydessä ei ole kunnolla tutkittu, mutta sekin on ilmeisesti kasvamassa. Kun julkisessa keskustelussa lasten merkitys nähdään ensisijaisesti edellisten ikäluokkien eläkkeiden maksajina ja näiden aiheuttamien ympäristöongelmien ratkaisijana, en yhtään ihmettele, miksi monet epäröivät.

Lapsi leikkii metsässä

Kuinka parantaa tulevien sukupolvien ja muun luonnon elämänmahdollisuuksia?

Mikä siis ratkaisuksi? Riippumaton BIOS-tutkijayksikkö (kirjoittaja ei ole BIOS:n jäsen) on laatinut kattavan ehdotuksen Ekologisesta jälleenrakennuksesta, jossa suunnataan yhteiskunnan toiminta uudelleen siten, että kansalaisten hyvinvointi paranee ja taloudellinen toiminta sopeutetaan ekologisiin reunaehtoihin. Ehdotus sisältää erinomaisen kuvauksen nykyisestä tilanteesta, tarvittavista muutoksista ja työkaluista, joilla nämä muutokset voidaan saavuttaa.

Ekologinen jälleenrakennus vaatii investointeja infrastruktuuriin, joilla voimme turvata hyvän elämän edellytykset samalla kun luovumme fossiilisten polttoaineiden massiivisesta käytöstä. BIOS esittää, että julkisilla toimijoilla on keskeinen rooli tämän infrastruktuurin kehittämisessä ja rahoituksessa. Euroopan keskuspankki voisi esimerkiksi suoraan rahoittaa kestävyyttä edistäviä projekteja, kuten sähköajoneuvojen latausinfrastruktuurin rakentamista ja hiiltä sitovien viljelytapojen kehittämistä.

Ekologisten uhkien väistäminen vaatii monien asioiden ajattelemista ja tekemistä toisin.

Mielenkiintoinen avaus on myös valtion työpaikkatakuu, jossa valtio takaisi halukkaille pysyvän (vaikkakin minimipalkkaisen) työpaikan ekologisen jälleenrakennuksen projekteissa. Näiden lisäksi voittoa tavoittelemattomat osuuskunnat ja yhtiöt (esimerkiksi saksalainen monialayhtiö Bosch, jonka käytännössä omistaa hyväntekeväisyyssäätiö) ovat malleja, jolla voidaan tehokkaasti tuottaa tarpeellisia ja laadukkaita tuotteita ja palveluita.

Ekologisten uhkien väistäminen vaatii monien asioiden ajattelemista ja tekemistä toisin. Vaikka ilmastonmuutos on jo todellisuutta, voimme kuitenkin rakentaa kestävämpää tulevaisuutta tuleville sukupolville ja muille maapallon asukkaille.

***

Lisääntymisen tulevaisuus -teemaviikko Ilmiössä 9.–15.12.2019

Miltä näyttää lisääntymisen tulevaisuus Suomessa ja maailmalla? Perheellistymisen myöhentyminen ja hedelmällisyyden lasku huolettavat kaikkialla läntisessä maailmassa. Ympäristön kestokyvyn näkökulmasta väestönkasvu taas voi olla yhteiskunnallinen ongelma.

Lisääntymisen tulevaisuus -teemaviikon jutuissa tähyillään lisääntymisen näkymiä ekologisen kriisin, biokapitalismin ja laskevan syntyvyyden aikakaudella. Järjestämme teemaviikon yhdessä eri tieteenaloja yhteen tuovan Lisääntymisen tulevaisuus -hankkeen kanssa. Kaikki teemaviikolla ilmestyneet jutut löydät täältä.

***

Kuvat: pääkuva Alexander Dummer (Unsplash), 1. kuva Tapio Haaja (Unsplash), 2. kuva Simo Rista (Helsingin kaupunginmuseo), 3. kuva Alexander Dummer (Unsplash)

Kirjoittaja

IMG_20191205_160638

Mikael Puurtinen

Kirjoittaja on luonnon ja ihmisen hyvinvoinnista kiinnostunut yliopistotutkija Jyväskylän yliopistossa, pääasiallisina tutkimusaloinaan evoluutiobiologia ja ihmisen yhteistyökäyttäytyminen.

 

Lue seuraavaksi

Kirjallisuus

Kallis G. 2017 Radical dematerialization and degrowth. Phil. Trans. R. Soc. A 375: 20160383.

Avainsanat: kommentti lisääntyminen ympäristö

– 11.12.2019