Miksi lakkasimme lukemasta? – Lukeminen eriarvoisuuden peilinä
Keskustelua lukemisesta läpäisee vahvasti huolipuhe, jota hallitsevat ne, jotka jo lukevat paljon. Mitä meidän pitäisi ymmärtää lukemisesta 2020-luvulla?
”Me ei tarvita työkyvyttömyyseläkkeitä vaan me tarvittaisiin esteettömyystekoja” – Pystyville vammaisille tärkein poliittinen kysymys on esteettömyys
Pystyville vammaisille tärkein yhteiskuntapoliittinen kysymys on esteettömyys.
Hoivan poliittista ja taloudellista merkitystä ei ymmärretä tarpeeksi suomalaisessa politiikka-keskustelussa
Sosiaali- ja terveydenhuolto (SOTE) ja hoiva eivät ole paikallis- ja kotimaanpolitiikan marginaalikysymyksiä, sillä niitä koskevat päätökset muokkaavat kansantalouden rakenteita kauas tulevaisuuteen. SOTEn ja hoivan suhteen tehdyt päätökset kietoutuvat nykyajan globaalissa maailmantaloudessa myös väistämättä kansainvälisiin rahoitus- ja työvoimamarkkinoihin.
Onko vanhushoiva liian kallista – ja kenelle?
Hoivasta aiheutuu aina kustannuksia. Viime vuosina julkisessa keskustelussa on yhä enemmän esitetty, että vanhushoiva on liian kallista verovaroin kustannettavaksi. On kuitenkin liian vähän tietoa siitä, mitä hoiva maksaa sitä tarvitseville ja heidän läheisilleen.
Hoivan ehtyminen on hyvinvointivaltion kohtalonkysymys
Vaikka sosiaali- ja terveysalan hoitajapula, hoitajien työtaistelut ja koronakriisi ovat nostaneet esiin huolen sosiaali- ja terveyspalveluiden kantokyvystä, nykyisen hoivakriisin perimmäiset syyt ovat talousjärjestyksessä ja talouspolitiikassa, joka ei tunnista hoivan taloudellista arvoa. Hoivaa ehdyttävälle politiikalle on kuitenkin vaihtoehtoja.
Sosiaalisten verkostojen hyödyntäminen työnhaussa ei ole kaikille yhtä helppoa
Julkisessa keskustelussa sosiaaliset verkostot nähdään keskeisenä osana nykypäivän työelämää ja verkostoituminen ensisijaisesti yksilön ominaisuutena. Mutta miksi verkostot ovat korostuneet juuri viime vuosina, ja onko verkostojen hyödyntäminen työnhaussa vain yksilöstä itsestään kiinni?
Tunnistetaanko kouluissa yhteiskuntaluokkaa?
Kaupunkien eriytyminen haastaa suomalaisia kouluja, ja joissain kouluissa kohdataan perheiden huono-osaisuutta yhä enemmän. Koulujen henkilökunta kokee sen vaikeaksi, eikä heikommassa asemassa olevien perheiden monimuotoisuutta aina tunnisteta. Milloin on kyse yhteiskuntaluokkapohjaisista elämäntapojen eroista ja milloin aidosti vanhemmuuden puutteista?
”Ai omaksi iloksi keräilet roskia?” ”Joo.” – Katseita ja kohtaamisia kaupunkitilassa
Keski-ikäinen sosiologian yliopistonlehtori on jatkanut harrastustaan kotikaupunkinsa keskusta-alueella keräillen roskia miltei päivittäin. Tässä toisessa roskakävelystä kirjoittamassaan tekstissä hän pohtii tarkemmin spontaaneja kohtaamisia ihmisten kanssa sekä sitä, kuinka häntä katsotaan ja hänen tekemisiään tulkitaan. Ihmiset näkevät samaa kohdetta katsoessaan eri asioita: hyveellisen yksilön, omituisen potentiaalisen ”kassialman” sekä sopivan nolaamisen kohteen.
Sosiologia valokeilassa: 1980-luvun suomalaista elämäntapa- tutkimusta opiskelijoiden silmin
Sotien jälkeen Suomessa käynnistyi mittava elinkeino-, ammatti- ja aluerakenteen muutos eli niin kutsuttu “suuri muutto”, joka innoitti tutkijoita selvittämään yhteiskunnallisen muutoksen vaikutuksia suomalaisten elämäntapoihin. Miltä tuon ajan elämäntapatutkimus näyttää nykyopiskelijoiden silmin?
Epävarmuuden ja ennustamattomuuden kokemukset tekevät lastensaamisesta entistä kuormittavampaa
Syntyvyyden laskua pidetään julkisessa keskustelussa vakavana uhkana. Vastuu tilanteen korjaamisesta langetetaan yksilöille, erityisesti lisääntymisikäisiksi naisiksi tulkituille. Heihin kohdistuu tulevaisuuden ennakoinnin vaade, joka voi olla mahdottomuudessaan lähes lamauttavaa.
Haavoittuvassa asemassa olevat joutuvat luopumaan yksityisyyden suojastaan digiasioinnissa
Suomi pyrkii olemaan yksi digitalisoinnin kärkimaista julkisten palvelujen saralla. Kaksi sosiaalitieteilijää ja kaksi oikeustieteilijää pohtivat, mitä seuraamuksia sosiaali- ja terveyssektorien digitaalisten itsepalvelujärjestelmien käyttöönotolla on haavoittuvassa asemassa oleville.
Nuoret aikuiset vastustavat yhteiskunnan vaatimuksia arkipäiväisin keinoin
Nuorten odotetaan kasvavan tuottaviksi työntekijöiksi, vastuullisiksi vanhemmiksi sekä lainkuuliaisiksi ja yhteiskuntaan osallistuviksi kansalaisiksi. Kaikki eivät kuitenkaan solahda ongelmitta tähän muottiin, ja osa voi tehdä poikkeavia ratkaisuja suhteessa normatiivisiin aikuistumisen malleihin. Näitä odotuksia vastustava arkipäivän vastarinta voi ilmentyä monella tavalla, kuten esimerkiksi puhumattomuutena palvelukohtaamisissa tai hoitokäytännöistä kieltäytymisenä, oman elämäntavan politisoimisena tai taiteen tekemisenä. Nämä keinot voidaan nähdä arkisina kansalaisuuden tekoina, joiden kautta nuoret aikuiset pyrkivät neuvottelemaan omasta asemastaan ja oikeuksistaan kansalaisina.
Kommentti: Akateemisen kirjoittamisen vaikeudesta ja viettelevyydestä
Työläistaustainen sosiologian yliopistonlehtori on kokenut kirjoittamisen aina vaikeaksi. Suhde kirjoittamiseen on yhä – 25 yliopistossa töissä vietetyn vuoden jälkeen – ambivalentti, vaikka hän on löytänyt itselleen sopivia keinoja tuottaa tekstiä. Kirjoittamiseen liittyy paitsi nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia, myös häpeän ja riittämättömyyden tuntemuksia.
Keitä Suomen Sisun jäsenet ovat ja miksi heitä täytyy tutkia?
Äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista liikettä on tutkittu paljon, mutta liikkeen jäsenten kokemukset ja näkemykset ovat suurilta osin tutkimuksellisessa pimennossa. Tämä on ollut yksi selittävä tekijä sille, miksi liikkeen kannatusta ei olla osattu ennakoida. Tässä tekstissä avataan muutamien liikkeen jäsenten kertomuksia omasta kansallismielisestä identiteetistään ja näin tuotetaan uudenlaista tietoa suomalaisesta äärioikeistolaisesta ja maahanmuuttovastaisesta liikkeestä.
Kun työ, ura tai ammatti hävettää
Häpeää pidetään universaalina inhimillisenä tunteena ja yhtenä jokapäiväisen elämän keskeisimmistä kokemuksista, joka on läsnä kaikkialla. Yleisyydestään huolimatta häpeä – kuten monet muutkin tunteet – on jäänyt työelämässä vähäiselle huomiolle, sillä työ on perinteisesti nähty järkiperäisenä toimintana.
