Ensitreffit alttarilla sosiologin silmin, osa 12: Haaveilen lapsista ja vaellusretkistä

Tv-sarjat rakentavat oman maailmansa ja sulkevat samalla asioita ulkopuolelle. Ensitreffit alttarilla -sarjan maailma on arvomaailmaltaan perinteinen, vaikka se perustuukin radikaaliin lähtökohtaan avioliiton solmimisesta tuntemattoman kanssa. Miltä 2020-luvun Suomi näyttää Ensitreffien näkökulmasta tarkasteltuna? 

Tosi-tv-tiimiläisten kollega kertoi aiemmin syksyllä katsoneensa Ensitreffejä teini-ikäisen lapsensa kanssa. Nuoren innostus sarjaa kohtaa kuitenkin lopahti nopeasti. Syynä oli tunkkaisena näyttäytynyt perinteisyys, joka tuli esille erityisesti hääjaksossa. Pitsiset hääpuvut, portaiden alla odottavat sulhaset sekä ahtaan tuntuiset ja näköiset sukupuoliroolit olivat nuoren silmissä tuulahdus menneisyydestä.

Tosi-tv-tiimiläiset kuuluvat ikäpolveen, jolle valkoinen, makkaranhajuinen ja näennäishomogeeninen hetero-Suomi on enemmän kuin tuttu. Tästä Suomesta myös Ensitreffit ammentaa. Monissa muissa tosi-tv-ohjelmissa suomalainen elämä näyttäytyy moninaisena. Ohjelmien osallistujina on ollut ihmisiä erilaisista taustoista – seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä eri etnisten ryhmien edustajia ja vammaisia ihmisiä. Kykykilpailuja käydään usein monikielisesti. Ohjelmissa on toivottu lasta kumppanuusvanhemmuuden avulla ja selvitetty moninaisia sukujuuria ympäri maailman. Ulkomaisissa sarjoissa rakkautta etsivät autismin kirjon ihmiset. Ensitreffit edustaakin omaa, hieman vanhanaikaiselta haiskahtavaa saarekettaan tosi-tv:n laajassa ja moninaisessa skaalassa.

Ensitreffeissä osallistujat ovat olleet kautta sarjan historian silmiinpistävän samanlaisia.

Televisio-ohjelmat heijastelevat todellisuutta mutta myös tuottavat siitä tietynlaisen version. Tosi-tv-ohjelmissa rakennetaan narratiiveja ja vaikutelmia kuvamateriaalia tarkoituksenmukaisesti leikkaamalla, mutta todellisuutta tuotetaan myös tahattomasti ja ikään kuin rivien välissä. Sarjat luovat oman maailmansa ja sulkevat samalla jotain pois.

Jo pelkästään osallistujien valinta määrittelee pitkälti sen, minkälaisia kulttuurisia normeja sarjassa uusinnetaan ja vahvistetaan. Ensitreffeissä osallistujat ovat olleet kautta sarjan historian silmiinpistävän samanlaisia: valkoisia, äidinkieleltään suomenkielisiä, vammattomia, työssäkäyviä tai opiskelevia heteroita.

Tavoitteena monogaaminen avioliitto

Sarjan esiin tuomista sukupuolirooleista kirjoitimme jo aiemmin. Ensitreffeissä sukupuolirooliodotuksilla on iso merkitys, koska niihin liittyvät törmäykset ovat hyvää viihdettä. Tällä kaudella törmäyksiä on tapahtunut erityisesti Miran ja Matin suhteessa. Mira tuntuu toivovan rinnalleen perinteistä miestä, ja Matti puolestaan on protestoinut perinteistä mieskuvaa vastaan. Tämän viikon jaksossa toistui myös perinteinen asetelma, jossa nainen odottaa mieheltä puhetta parisuhteesta ja eräänlaista validointia siitä, missä mennään. Jakson ja ehkä koko kauden yllättävin kohta oli, kun Matti pitkällisen väistelyn jälkeen paukauttikin Miran ystävälle parin olevan ”kaveri-zonella” ja että romantiikka puuttuu.

Julkisessa keskustelussa on jo monta vuotta keskusteltu eräänlaisesta perheen kriisistä, nuorten aikuisten haluttomuudesta asettua aloilleen ja perustaa perhe. Monisuhteisuus ja avoimet suhteet on tuotu monogaamisen suhteen rinnalle mahdollisina ja hyväksyttävinä rakkaussuhteiden muotoina.

Sinkkuus on yhteiskunnassamme ongelmaidentiteetti.

Ensitreffeissä monogaaminen avioliitto edustaa edelleen sitä ainoaa oikeaa tapaa elää perheessä ja parisuhteessa. Useimmiten sarjan osallistujat kertovat avoimesti toivovansa aviopuolison lisäksi myös lapsiperhettä. Tällä kaudella Tommi lienee sarjan historian ensimmäinen osallistuja, joka ei halua lapsia. Silti asiaa on sivuttu vain nopeasti, eikä Tommi ole kertonut ajatuksistaan vapaaehtoisen lapsettomuuden taustalla tarkemmin.

Ensitreffit on sarjana jo lähtökohtaisesti parisuhdenormatiivinen. Sinkkuus on osallistujille ei-toivottu olotila, ja sinkkuudesta ollaan valmiita pääsemään eroon radikaaleinkin keinoin, osallistumalla tosi-tv-ohjelmaan.

Marjo Kolehmainen, Anu Kinnunen ja Annukka Lahti ovat tuoreessa artikkelissaan todenneet, että sinkkuus on yhteiskunnassamme ongelmaidentiteetti. Ilman parisuhdetta elävien oletetaan lähtökohtaisesti toivovan kumppania. Tämä käsitys toistuu Kolehmaisen ja kumppaneiden tutkimuksen mukaan jatkuvasti mediakirjoittelussa. Normiksi muodostuu keskiluokkainen ydinperhe, ja siitä poikkeavat elämänmuodot koetaan ongelmiksi tai puutteiksi.

Ensitreffien Suomi pursuaa kliseitä

Ensitreffit perustuu kansainväliseen formaattiin, mutta se, miltä sarja näyttää, on distinktiivisen suomalaista. Sarja toistaa pitkälti perinteistä Suomi-kuvastoa, ja osallistujat nähdään suomalaisille hyvin tunnistettavissa ympäristöissä tekemässä perinteisinä pitämiämme suomalaisia asioita. Viikon  jaksossa nähtiin jälleen kerran järvimaisemia ja luontoa ja lisäksi Kati ja Janne saunomassa ja syömässä makkaraa. Tuomaskin nähtiin makkaransyöntipuuhissa ystäviensä, hieman jäyhän oloisten joensuulaismiesten kanssa.

Minna Aslaman ja Mervi Pantin mukaan monet kansainväliset tosi-tv-formaatit on Suomessa versioitu kansallista identiteettiä voimakkaasti korostavassa muodossa. Tämä tarkoittaa, että kansallinen identiteetti ei ole esimerkiksi vain historiallisista aineksista lähtöisin oleva tapa määritellä ”meitä” suhteessa ”muihin”, vaan nykyään myös populaarikulttuurilla, kuten tosi-tv-ohjelmilla, on tärkeä rooli kansallisen identiteetin rakentamisessa. Tosi-tv muokkaa osaltaan kuvaa suomalaisuudesta – keitä me olemme, mitä me teemme ja keitä meihin kuuluu.

Michael Billigiä mukaillen Ensitreffien Suomi-kuvastoa voisi jopa kutsua banaaliksi nationalismiksi. Billig tarkoitti banaalilla nationalismilla arkisia tapoja ja tekoja, joilla kansallista identiteettiä vahvistetaan huomaamatta.  Ensitreffeissä Suomi näyttäytyy kliseiden kavalkadina ilman että edes välttämättä tiedostamme sitä.

Entä ne katsojat, jotka eivät tunnista sarjan Suomi-kuvaa omakseen tai joilla ei esimerkiksi ole suhdetta mökkeilyyn?

Aslaman ja Pantin mukaan muualta omaksutut ohjelmaformaatit usein “kotimaistetaan” – niistä halutaan tehdä mahdollisimman omaleimaisia, jotta ne erottuisivat kansainvälisestä ohjelmavirrasta. Samalla paljastuu, minkälaisia oletuksia sarja tekee sen osallistujista ja katsojista, eli minkälaisia arvoja välitetään ja minkälaisiin kulttuurisiin viitepisteisiin nojataan. Miksi omaleimaisuus ja kotimaisuus tarkoittavat Ensitreffeissä kansallisia kliseitä? Emmekö pysty samastumaan osallistujien parisuhdeponnisteluihin, ellei heidän edustamansa maailma ole täysin tunnistettava? Entä ne katsojat, jotka eivät tunnista sarjan Suomi-kuvaa omakseen tai joilla ei esimerkiksi ole suhdetta mökkeilyyn?

Mediatutkimuksessa tärkeä lähtökohta on ollut, että mediaa on analysoitava kriittisesti, koska mediasisällöt - mainokset, lehtikirjoittelu ja tv-ohjelma – muokkaavat käsityksiämme todellisuudesta. Mediasisältöjen kuluttajat eivät kuitenkaan ole vain passiivisia vastaanottajia, vaan he tulkitsevat näkemäänsä, kiinnittävät siihen merkityksiä ja suhtautuvat kriittisesti näkemäänsä.

Ensitreffeissä katsojan huomio kiinnittyy pitkälti osallistujien tapoihin reagoida eriskummallisessa tilanteessa, heidän parisuhdekykyihinsä ja keskinäiseen vuorovaikutukseensa. Sarja ohjaa yksilökeskeiseen ja yksilöpsykologiseen tapaan tulkita siinä tapahtuvia asioita. Huomiota kannattaa kuitenkin kiinnittää myös siihen, minkälaista kuvaa maailmasta tv-sarjat yleisemminkin välittävät.

***

Sosiologi Anu Katainen ja Ilmiön tosi-tv-tiimi seuraavat Ensitreffit alttarilla -sarjaa viikoittaisissa jaksoanalyyseissä syksyllä 2020. Löydät kaikki sarjassa ilmestyneet jutut täältä.

Kuvat: bannerikuva Picsea, tekstin kuvat photo-nic.co.uk ja Saikrishna Saketh Yellapragada (kaikki Unsplash)

Kirjoittaja

Lue seuraavaksi

Kirjallisuutta

Aslama, Minna & Pantti, Mervi (2007) Flagging Finnishness: Reproducing National Identity in Reality Television. Television & New Media 8(1):49-67. 

Aslama, Minna & Pantti, Mervi (2007) Flagging Finnishness: Reproducing National Identity in Reality Television. Television & New Media 8(1): 49-67. 

Billig, Michael (1995) Banal Nationalism. London: Sage. 

Kolehmainen, Marjo, Kinnunen, Anu & Lahti, Annukka (2020). Parittomuuden politiikat? Sinkkuus suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Yhteiskuntapolitiikka 85(4): 370-381.