#MarchForOurLives - joukkosurmasukupolven #-aktivismi haastaa perinteisen median

Parklandin kouluampuminen synnytti Yhdysvalloissa hashtag-aktivismiin perustuvan March For Our Lives -liikkeen. Liikkeen nuorten aktivistien mukaan sosiaalinen media on tarjonnut alustan, jonka avulla he voivat ohittaa perinteisen median portinvartijat ja saavuttaa miljoonia ihmisiä. Kouluampumisen kokeneiden nuorten kokemukset ja mielipiteet saivat paljon näkyvyyttä mediassa, ja aktivistiliike haastoi aseväittelyn asetelmia uutisoinnissa.

 

“We always had a voice, but now we had an audience.”
-
Nuorisoaktivistit John Barnitt, Sarah Chadwick ja Sofie Whitney aseväkivaltaa vastustavasta March For Our Lives -liikkeestä kertovassa kirjassaan Glimmer of Hope

Floridan Parklandissa ystävänpäivänä 2018 tapahtuneessa kouluampumistapauksessa Marjory Stoneman Douglas -lukion 19-vuotias entinen oppilas tappoi ampumalla neljätoista koulun oppilasta ja kolme henkilöstön jäsentä. Yhdysvalloissa kouluampumisia tapahtuu paljon, mutta vuonna 2018 ampumistapaukset olivat lähes viikoittaisia.

Parklandin iskusta teki poikkeuksellisen sitä seurannut pitkä mediakeskustelu aseenkanto-oikeuden rajoittamisesta. Asekeskustelua pitivät mediassa esillä erityisesti koulun oppilaat, jotka loivat välittömästi tapauksen jälkeen March For Our Lives -kampanjan vaatimaan aselakien kiristyksiä. Nuorille sosiaalinen media on luonnollinen alusta aktivismille, ja Parklandin nuoret aktivoituivat Twitterissä ja muissa sosiaalisen median kanavissa jo kouluampumisen aikana raportoimaan teosta. Välittömästi teon jälkeen nuoret suuntasivat sosiaaliseen mediaan purkamaan turhautumistaan ja toisaalta haastamaan poliitikkoja toimiin aseväkivallan vähentämiseksi.

Parklandin nuoret aktivoituivat sosiaalisen median kanavissa jo kouluampumisen aikana raportoimaan teosta.

March For Our Lives -kampanja onnistui pitämään aseväkivallan uutisotsikoissa paljon pidempään kuin Yhdysvalloissa on tavallista joukkoampumatapausten jälkeen. Aktivistit käyttivät luovasti avukseen sosiaalista mediaa, jossa he loivat #-kampanjoita, kommentoivat kärkevästi poliitikkojen lausuntoja ja kannustivat seuraajiaan mukaan aktivismiin.

Tämä perinteisen median ja sosiaalisen median aktivismin suhde oli lähtökohtana Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa tutkimusprojektissamme Tragediauutisoinnin haasteet median mahdollisuudet käsitellä kouluampumisia (2019–2020). Hankkeessa tutkimme muun muassa Parklandin nuorten Twitter-aktivismia ja sen suhdetta kouluampumisuutisointiin.

Nuorten asenäkemykset murtautuivat myös perinteiseen mediaan

Kiinnostuimme opiskelijoiden sosiaalisen median aktivismista ja sen vaikutuksesta paikalliseen asekeskusteluun, koska Parklandin aktivismi mursi vakiintuneen asekeskustelun jakolinjoja. Yhdysvalloissa vapaus kantaa asetta on kulttuurin ytimessä: yleensä konservatiivista republikaanista puoluetta tukevat aseenkanto-oikeuden puolustajat vastustavat kaikkia muutoksia aselakeihin, koska ne nähdään perustuslakiin kuuluvien vapauksien murenemisen merkkinä. Kanto-oikeuden puolustajien poliittinen valta estää suurimman osan demokraattisen puolueen ajamista aseenkanto-oikeutta rajoittavista lainsäädännöllisistä muutoksista kansallisella tasolla. Uudistuksia ei ole saatu vietyä eteenpäin, vaikka aseväkivalta ja kouluampumiset ovat yleisiä.

Parklandin nuorten oma ääni nousi vahvasti esiin mediassa, sillä heidän tviittejään siteerattiin myös perinteisen median uutisissa. Yleensä toimittajat pitäytyvät sosiaalista mediaa lähteenä käyttäessään muiden uutislähteiden sekä paikallisten viranomaisten kanavissa. Siksi onkin huomattavaa, että tutkimissamme artikkeleissa käytetyistä tviiteistä selkeästi suurin osa, 27%, oli Parklandin opiskelija-aktivistien tileiltä. Viranomaisten ja poliitikkojen tviittejä oli huomattavasti vähemmän, poliitikkojen 17% ja paikallisten viranomaisten vain 6%.

Sosiaalisen median aktivismi ei jäänyt vain Twitter-kuohunnaksi.

#-aktivismi ei kuitenkaan välttämättä takaa kaikille nuorille yhtäläisiä vaikutusmahdollisuuksia. Eniten huomiota perinteisessä mediassa Parklandin aktivisteista saivat koulun valkoiset opiskelijat. Osa Marjory Stoneman Douglasin mustista opiskelijoista koki tulleensa ohitetuksi March For Our Lives -kampanjan toiminnassa.

Tviitit toivat nuoren sukupolven äänen perinteisesti vanhemman sukupolven hallitsemaan uutismediaan – sosiaalisen median aktivismi ei jäänyt vain Twitter-kuohunnaksi. Kun tutkimme #-aktivismia suhteessa Parklandin ampumista käsittelevään online-uutisointiin vuoden tarkastelujaksolta, huomasimme, että nuoria siteerattiin lähes joka toisessa uutisjutussa. Tutkimalla verkkomediauutisointia Parklandin kouluampumisesta pystyimmekin hahmottamaan Z-sukupolven sosiaalisen median aktivismin laajempia vaikutuksia ja kykyä ohjata yhteiskunnallista keskustelua myös sosiaalisen median ulkopuolella. Puoluepolitiikkaan keskittymisen sijaan Parklandin aktivistit keskittyivät sukupolvien eroihin.

Parklandin tviittaava "joukkosurmasukupolvi"

Sukupolven käsite auttaa hahmottamaan aktivismissa tapahtuvaa historiallista muutosta ja sen suhdetta mediamuutokseen. Nuoret aktivistit ovat itsekin asemoineet itseään sukupolvisen kokemuksen kautta. He ovat kutsuneet sukupolveaan “joukkosurmasukupolveksi”, jolle on ominaista jatkuva aseväkivallan tai sen uhan läsnäolo arkipäivässä. Sukupolvien tutkimus antaa mahdollisuuden tarkastella niitä kulttuurisia, yhteiskunnallisia, teknologisia ja poliittisia olosuhteita, joita tiettynä aikana syntyneet jakavat keskenään.

Noin vuosien 1996–2010 välillä syntynyttä sukupolvea kutsutaan populaaristi Z-sukupolveksi. Z-sukupolven tutkimuksellinen määrittely on vielä kesken. Useimmissa määrittelyissä kuitenkin nähdään, että Z-sukupolven erottaa muista uuden teknologian ja sosiaalisen median vaikutus sukupolven kokemuksiin.

Nuorten näkyminen uutisissa aktiivisina toimijoina ei ole yleistä.

2000-luvun puolivälissä syntyneet Parklandin nuoret osasivat hyödyntää heille tuttua sosiaalista mediaa vaatiessaan poliitikoilta toimia aseväkivallan ratkaisemiseksi. Somesta onkin tullut tärkeä osa nykypäivän nuorisoaktivismia ja keino, jolla nuoret pystyvät haastamaan median valtarakenteita. Yhdysvalloissa Z-sukupolven nuoret aktivistit ovat keränneet paljon huomiota sosiaalisen median strategisella käytöllä, jolla he ovat pystyneet pitämään esimerkiksi aseväkivaltaan liittyviä aiheita esillä sekä paikallisessa että kansallisessa uutisoinnissa.

Tutkimuksessamme päädyimme käyttämään Parkland-sukupolven käsitettä kuvaamaan heidän sukupolvelleen ominaisia kokemuksia, taitoja ja asenteita sekä sukupolvien välisiä valtahierarkioita, jotka ilmenevät uutisoinnissa. Yleisemmin Z-sukupolven aktivismille on nähty olevan keskeistä kokemus siitä, että yhteiskunnalliset ongelmat – kuten aseväkivalta tai ilmastonmuutos – ovat erityisen vahvasti läsnä nuorten arjessa ja tulevaisuudessa. Tämä antaa aktivistien äänille painoa myös mediakeskusteluissa. Monet Z-sukupolveen luettavat aktivistit ovat itse nostaneet sukupolvensa kokemuksen maailmasta ja huolen sen tulevaisuudesta toimintansa keskiöön niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. Selkeimmin suuntaus näkyy ilmastoaktivismissa.

Sukupolven käsitteen avulla voimme myös tarkastella eri ikäryhmien valtasuhteita. Nuorten näkyminen uutisissa aktiivisina toimijoina ei ole yleistä. Alaikäisiä haastatellessa toimittajien on kansainvälisten journalististen ohjeiden mukaan noudatettava erityistä huomaavaisuutta ja huomioitava heidän haavoittuvainen asemansa ja kykynsä arvioida sanomisiaan. Yhdysvalloissa nuoria on kouluampumisten jälkeen haastateltu heidän kokemuksistaan vanhempien läsnä ollessa, mutta Twitter on mahdollistanut nuorten aktiivisemman roolin uutisoinnissa.

 

Viraali #MarchForOurLives

Aktivismissaan Parklandin nuoret käyttivät hyväkseen #-kampanjoita, meemejä ja kuvaamiaan videoita. Aktivistien tviiteistä eniten huomiota saivat poliitikoille osoitetut kärkevät ja humoristiset vastaukset, joita lainattiin myös laajalti uutisoinnissa. Heti kouluampumisen jälkeen nuorten vihaiset ja turhautuneet viestit poliitikoille levisivät viraaleiksi, ja niistä uutisoitiin myös kansallisissa verkkomedioissa.

Hyvä esimerkki on erään tunnetuimman March For Our Lives -kampanjan perustajista, Emma Gonzalezin, laajasti jaettu tviitti. Siinä Gonzales kritisoi poliitikkojen tapaa reagoida uutisiin joukkoampumisista “lähettämällä ajatuksensa ja rukouksensa” (”sending thoughts and prayers”). Gonzalez muotoili kritiikkinsä jaettavaksi hashtagiksi (#DisappointmentIn4Words), jolla hänen seuraajansa pystyivät nopeasti vastaamaan poliitikoille sosiaalisessa mediassa. Nuorten ja poliitikkojen välinen kanssakäyminen sosiaalisessa mediassa nousi uutisotsikoihin ja lisäsi heidän aktivisminsa näkyvyyttä.

Aktivistien tviiteistä eniten huomiota saivat poliitikoille osoitetut kärkevät ja humoristiset vastaukset.

Se, että kouluampumisesta selvinneet nuoret itse vaativat välitöntä keskustelua konkreettisista muutoksista ajatusten ja rukousten lähettämisen sijaan, pakotti poliitikot keskittymään viestinnässään nuorten vaatimuksiin. Samalla se muokkasi uutisointia Parklandin tapahtumista ja keskitti mediahuomiota lainsäädännöllisiin muutoksiin. Lisäksi sosiaaliselle medialle ominainen välittömyys teki nuorille mahdolliseksi vastata kritiikkiin nopeasti ja omin sanoin. Parklandin aktivistit ovat painottaneet, että heille oli tärkeää saada itse kertoa oma tarinansa ilman että ulkopuoliset pääsevät määrittelemään sitä.

Sosiaalisen median aktivismia arvostellaan ajoittain siitä, etteivät sen vaikutukset ulotu verkkokeskustelun ulkopuolelle. Kuitenkin monet Z-sukupolven aseväkivallan ja ilmastonmuutoksen vastaiset liikkeet ovat synnyttäneet myös internetin ulkopuolisia tapahtumia, joihin on kokoontunut tuhansia ihmisiä. Kenties merkittävin Parklandin aktivistien yksittäinen saavutus oli March For Our Lives -mielenosoitus maaliskuussa 2018, joka kokosi yli miljoona ihmistä ympäri Yhdysvaltoja osoittamaan mieltään tiukempien aselakien puolesta. Tapahtuma oli myös kansainvälisesti merkittävä; sillä oli yli 800 sisarmielenosoitusta ympäri maailmaa.

Eettisiä haasteita Parkland-sukupolven aktivismin uutisoinnissa

Aktivismin alustana sosiaalinen media altistaa myös nuoret kärkevälle kritiikille ja loukkauksille. Äärioikeistomedian uutisointi Parklandista sisälsi aktivistinuoria koskevia salaliittoteorioita, joilla pyrittiin kyseenalaistamaan heidän itsenäinen poliittinen toimijuutensa ja uskottavuutensa. Suurelle osalle Z-sukupolvesta sosiaalinen media on osa päivittäistä kommunikointia, mutta se saattaa samalla nuoret kanssakäymisiin, joissa voi olla epäasiallisia ja uhkaaviakin sävyjä. Sosiaalisen median viestintää eivät rajoita samat säännöt, jotka pätevät perinteiseen mediaan.

Konservatiivisen Fox News -kanavan tv-juontaja Laura Ingraham pilkkasi Twitterissä erästä March For Our Lives -kampanjan perustajista, David Hoggia, kun tämä kertoi, ettei saanut hakemaansa opiskelupaikkaa. Sosiaalisessa mediassa ilkeilyyn ja vähättelyyn eivät syyllisty vain anonyymit käyttäjät, vaan niiden takana voi olla kuuluisakin henkilö, jonka seuraajakunta innokkaasti puoltaa ihailemansa vaikuttajan mielipiteitä. Sosiaalisen median kanssakäymisiä säätelevät rajat eivät ole vielä vakiintuneet, ja välitön palaute voi tuoda nuorten elämään myös odottamattomia riskejä ja paineita.

Siitä huolimatta, että monet toimittajat suhtautuivat myötämielisesti nuorten aktivismin tavoitteisiin, he kirjoittivat joissakin tapauksissa Parklandin tapahtumista tavalla, joka kyseenalaisti nuorten kyvyn saavuttaa tavoitteensa. Parkland-sukupolven nuorten omakohtaiset kokemukset ovat antaneet heidän viestilleen painoarvoa, mutta nuoreen sukupolveen poliittisina toimijoina kohdistuu uutisoinnissa myös ennakkoluuloja. Samoin nuoret itse ilmaisivat kirjoituksissaan kokevansa vahvasti ristiriidan siinä, kuinka heitä kohdellaan toisaalta kuin aikuisina asiantuntijoina, toisaalta edelleen kuin lapsina.

Yksittäiset aktivistit eivät ole saaneet suomalaisessa mediassa samanlaista kuuluvuutta kuin Parklandin nuorisoaktivistit tai Greta Thunberg.

Suomessa nuorten sosiaalisen median aktivismin vähättely nousi otsikoihin, kun Annika Saarikko antoi linjapuheensa keskustan tuoreena puoluejohtajana syyskuussa 2020. Hänen tulkittiin puheessaan vähätelleen nuoria ilmastoaktivisteja ja heidän sosiaalisen median vaikuttamisen keinojaan.

Suomalaisten nuorten vaikuttamista tutkinut Nuorisobarometri 2018 osoittaa nuorten kiinnostuksen politiikkaan kasvaneen, ja erityisesti kuluttamisen ja media-aktivismin tapaisten, edustuksellisen demokratian ulkopuolella tapahtuvien vaikuttamismuotojen todetaan korostuvan nuorten vaikuttamisessa. Yksittäiset aktivistit eivät kuitenkaan ole saaneet suomalaisessa mediassa samanlaista kuuluvuutta kuin Parklandin nuorisoaktivistit Yhdysvalloissa tai ruotsalainen Greta Thunberg. Myös Saarikon puheesta uutisoidessaan suomalaiset verkkomediat harvoin nostivat uutisoinnissa esiin nuorten ilmastoaktivistien kommentteja.

Sosiaalinen media on tarjonnut Parkland-sukupolvelle mahdollisuuksien ohella uudenlaisia haasteita, joiden ratkaisemiseen on mahdotonta hakea esimerkkiä aikaisempien aktivistisukupolvien toiminnasta. Ilman nuorten toimintaa uutisointi Parklandin kouluampumisesta olisi todennäköisesti noudattanut yhdysvaltalaisen joukkosurmauutisoinnin kaavaa ja hiipunut pian. Suora keskustelu aselaeista olisi siirtynyt tulevaisuuteen. Sosiaalisesta mediasta seuraa kuitenkin aktivistiliikkeille myös uhkia. Avoimeksi kysymykseksi on jäänyt, kuinka nuorten aktivistien yksityisyys ja pärjääminen odottamattomien paineiden alla voidaan turvata.

 

 

***

Kirjoitus perustuu #ISOJ -julkaisussa heinäkuussa 2020 ilmestyneeseen artikkeliin: Cheas, K., Kannisto M. & Juvonen N. (2020). #MarchForOurLives: Tweeted Teen Voices in Online News. #ISOJ, 10(1), 61–83.

Kuvat: bannerikuva Steinar Engeland, artikkelin kuvat järjestyksessä Maria Lysenko, Ben Mater, Ochir Erdene Oyunmede ja Alex Radelich (kaikki Unsplash)

Kirjoittajat

Noora Juvonen

Noora Juvonen

Noora Juvonen on maisterivaiheen Yhdysvaltain tutkimuksen opiskelija University of Southern Denmarkissa. Hän työskenteli harjoittelijana Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa Tragediauutisoinnin haasteet – median mahdollisuudet käsitellä kouluampumisia (#TRAGE)-hankkeessa (2019-2020) Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksessa.

Maiju Kannisto

Maiju Kannisto

Maiju Kannisto on kulttuurihistoriasta väitellyt tutkija Turun yliopistosta. Hän on tutkinut median tuotantokulttuurin muutosta, mediailmiöitä ja mediumien välisiä suhteita.  Kannisto työskenteli Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa Tragediauutisoinnin haasteet – median mahdollisuudet käsitellä kouluampumisia (#TRAGE)-hankkeessa (2019-2020) Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksessa. Hankkeessa tutkittiin median eettisiä haasteita ja sosiaalisen median ja journalistisen median vuorovaikutusta kouluampumisuutisoinnissa.

Lue seuraavaksi

Kirjallisuus

Dimock, M. (2019, January 17). Defining generations: Where Millennials end and Generation Z begins. Pew Research Center.

Pekkarinen, E. & Myllyniemi S. (2018). Nuorisobarometri 2018. Valtion nuorisoneuvosto.

Avainsanat: aktivismi aseväkivalta kansalaisyhteiskunta nuoret sosiaalinen media Yhdysvallat

ja – 6.11.2020