Nuorten yhteiskunnallinen arvo tulee näkyväksi koulutusvalinnoissa

Suomalaisen koulutuspolitiikan ihanteellinen ysiluokkalainen valitsee toisen asteen koulutuspaikan rationaalisilla perusteilla ja pyrkii määrätietoisesti kohti keskiluokkaista työmarkkinakansalaisuutta. Moni nuori on kuitenkin yhteishaun aikaan hukassa sen suhteen, minne haluaa pyrkiä.

Peruskoulun yhdeksännen luokan keväällä nuoret osallistuvat yhteishakuun. Noin 15-vuotiaat nuoret valitsevat suosikkinsa pyrkiessään toiselle asteelle. Valinta suoritetaan opintopolku.fi-sivustolla täytettävällä lomakkeella, jossa nuorten tulee valita viisi itselleen mieluisinta koulutusvaihtoehtoa. Myöhemmin he saavat tulokset: pisteet sijoittumisestaan ja ilmoituksen pääsystä yhteen hakemaansa oppilaitokseen.

Hakulomake on tavallisena e-lomakkeena neutraalin oloinen. Lomakkeen täyttämisen hetki on kuitenkin tärkeä ja merkityksellinen ja kaikkea muuta paitsi neutraali, paitsi yksittäisen nuoren elämässä, myös laajemmin yhteiskunnassa. Taustalla jyräävät yhteiskunnalliset voimat ja politiikat. Nuoria katsotaan kiinnostuneina erilaisten väestö-, talous-, työvoima- ja koulutuspoliittisten silmälasien takaa. Eivät vain vanhemmat, vaan myös poliitikot, tutkijat ja viranomaiset seuraavat tilannetta jännittyneinä ja ovat kiinnostuneita nuorten valinnoista.

Myös kouluissa ysiluokkalaisten keskuudessa tunnelma tiivistyy ennen lomakkeen täyttämistä, ja nuorten ajatukset ja tunteet vellovat: mihin haluan opiskelemaan, mitä haluan tehdä isona, mihin kelpaan ja pääsen? Lukuisten poliittisten linjausten risteyskohdassa toisen asteen koulutusvalintojen tekeminen tulee samalla viestineeksi nuorille heidän yhteiskunnallisesta arvostaan.

Koulutusvalintaprosessissa nuoret arvotetaan heidän arvosanojensa ja koulujen määrittelemien alakohtaisten pisteiden mukaisesti. Nuoret valitsevat ja saavat järjestelmässä tietyn koulutuspaikan. Valintojen varmistuttua he saavat tiedon koulutusvalinnastaan. He näkevät yhteishakulomakkeestaan myös omat pisteensä ja sijoittumisensa suhteessa muihin oppilaitoksiin, joihin he yhteishaussa pyrkivät. Samalla heihin kirjautuu saavutetun koulutuspaikan kautta yhteiskunnallisesti määriteltyä arvoa, josta he valintaprosessin kuluessa tulevat itsekin tietoisiksi. Tämä valintaprosessi määrittää heidän suhdettaan koulutusmarkkinoihin laajemminkin.

Valintoja epävarmuuden keskellä

Olemme tarkastelleet koulutusvalinnan teemaa Nuoret ajassa -pitkittäistutkimuksessa, jossa on seurattu yhteensä noin sadan nuoren elämänpolkuja eri paikkakunnilla vuodesta 2015 alkaen. Hankkeessa on mukana tutkijoita Helsingin, Itä-Suomen ja Oulun yliopistoista ja sitä koordinoi Nuorisotutkimusverkosto.

Samalla kun sosiologeina tiedostimme koulutusvalintojen makrotason eli erilaiset koulutus- ja työllisyyspoliittiset tavoitteet, keskityimme tarkastelussamme katsomaan koulutusvalintoja nuorten näkökulmasta. Tulkitsimme aineistoa luokkatutkimuksen näkökulmasta tukeutuen luokkaa teoretisoineiden Pierre Bourdieun ja Beverley Skeggsin käsitteisiin.

Bourdieun pääomateoriaa (1986) seuraten tulkitsimme nuorilla olevan erilaisia yhdistelmiä kulttuurista, koulutuksellista ja sosiaalista pääomaa koulutuksen kentillä. Sijoitimme nuorten valinnat myös Skeggsin kehykseen, jossa luokan muotoutuminen nähdään prosessina, jota Skeggs kutsuu kirjautumiseksi (inscribtion). Kirjassaan Elävä luokka (2014) Skeggs väittää, että yhteiskuntaluokka on ruumiillisuutta ja käyttäytymistä muovaava luokittelun tapa eli kirjautuminen. Yksilöstä muokkautuu tietynlainen subjekti eri (moraalisten) valtajärjestelmien, luokittelumallien ja ruumiin kontrolloimisen avulla. Siksi Skeggsin mukaan on tärkeää tutkia juuri prosesseja eikä vain valmiita luokkapositioita. Yhteiskuntaluokan lisäksi luokitteluja ja hierarkioita liittyy myös rodullistamiseen, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen.

Yhdistäessämme Bourdieun ja Skeggsin ajattelua näemme nuorten asettuvan vallitsevassa koulutusmarkkinatilanteessa erilaisiin arvoasemiin, joiden perusteella he valikoivat eri strategioita, vaikka eivät välttämättä aina tietoisesti. He tulevat tässä valintaprosessissa tietoiseksi omasta arvostaan koulutusmarkkinoilla, mikä kirjautuu heidän tapoihinsa valita ja perustella jatkokoulutustaan ja haaveitaan. Se tuottaa epävarmuutta nuoren koulutusvalintoihin silloin, kun hän epäilee oman arvonsa riittävyyttä haluttuihin koulutuksiin. Korkean arvon omaavan nuoren kohdalla se voi vahvistaa hänen koulutuksellisia tavoitteitaan.

Nuoret tulevat valintaprosessissa tietoiseksi omasta arvostaan koulutusmarkkinoilla.

Olemme analysoineet kolmella eri paikkakunnalla asuneiden peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten haastatteluista heidän kertomiaan koulutustarinoitaan. Osa nuorista oli varmoja, osa taas kertoi olevansa enemmän tai vähemmän epävarmoja omista koulutusvalinnoistaan. Suurimmalla osalla 15-vuotiaista ei ollut kovin syvää ymmärrystä tulevaisuuden työelämästä, omasta tulevasta työstään tai jatkokoulutushaaveistaan.

Valinnastaan varmoja oli sekä lukioon että ammatilliseen koulutukseen pyrkivien keskuudessa. Lukioon haluavista osalla oli kirkas tavoite, että heistä tulisi lääkäreitä tai juristeja, eikä ammattikouluun tullut mieleenkään pyrkiä. Heidän tarinaansa oli kirjautunut poikkeuksellisen korkea omanarvontunto suhteessa koulutusmarkkinoihin. Toisilla lukiovalinnan perusteena oli saada kolme lisävuotta aikaa miettiä, mitä elämältä halusi. Myös heidän tarinoissaan luottamus omiin taitoihinsa oli yleensä melko korkea. Monilla, vaikka ei kaikilla lukioon varmasti pyrkivillä oli taustallaan korkeasti koulutetut vanhemmat, sosiaalista tukea ja paljon tietoa koulutusjärjestelmästä. Epävarmuutta tuotti lähinnä se, mihin lukioon he pääsisivät.

Toiset taas olivat varmoja siitä, että halusivat ammattikouluun. Joillain oli varma näkemys omasta alasta, ja he kokivat sosiaalista jatkuvuutta suhteessa tiettyyn ammattiin joko perheen, suvun tai oman kotipaikkakunnan kautta. Osa nuorista myös vierasti lukemista ja lukiota ja koki haluavansa tehdä töitä käsillään, eli heidän tarinaansa oli kirjautunut käytännönläheinen duunarin identiteetti ja he arvostivat sitä. He näkivät oman arvonsa suhteessa “käsillä tehtävään” työhön eivätkä arvostaneet “lukuhommia” tai “paperinpyörittämiseen” liittyviä ammatteja. He toivoivat pääsevänsä tiettyyn, usein omalla kotipaikkakunnallaan sijaitsevaan oppilaitokseen.

Eniten epävarmaa pohdintaa esiintyi niiden tarinoissa, jotka eivät tienneet mitä halusivat tehdä jatkossa. Jotkut puntaroivat lukion ja ammattikoulutuksen välillä. Osa nuorista oli epävarmoja pärjäämisestään lukio-opinnoissa, mutta he eivät myöskään osanneet valita tiettyä alaa ammattikoulussa. Toiset taas tiesivät mahdollisesti haluavansa ammattikouluun, jossa he olettivat pärjäävänsä paremmin kuin lukemista vaativassa lukiossa.

Osa nuorista oli epävarmoja pärjäämisestään lukio-opinnoissa, mutta he eivät myöskään osanneet valita tiettyä alaa ammattikoulussa.

Jotkut nuoret pohtivat suhdettaan koulutukseen ylipäätään. Joillain esiintyi epävarmuutta paitsi omasta alastaan, myös kouluarvosanoistaan ja siitä, pääsisivätkö he mihinkään kouluun. Heidän tarinaansa oli kirjautunut varsin alhainen arvo suhteessa koulutusmarkkinoihin. Osa heistä ratkaisi tilanteen hakeutumalla kymppiluokalle parantamaan arvosanojaan ja arvoaan suhteessa koulutusmarkkinoihin tähdäten jatkossa koulutuksen pariin. Osa nuorista taas pohti, hyödyttääkö koulutuksen parissa jatkaminen lainkaan: heidän unelmansa oli rakentaa harrastuksestaan (e-pelit, urheilu, musiikki) ammatti, sillä he näkivät oman arvonsa korkeampana virallisten koulutusmarkkinoiden ulkopuolella.

Koulutuspolitiikka kannustaa nopeisiin valintoihin ja joskus se voi syrjäyttää nuoria

Väestönkasvun hidastuessa ja nuorten ikäluokkien pienentyessä on kansantalouden näkökulmasta oleellista turvata koulutettujen työllisten osuus. Koulutus nähdään tasa-arvoistavana yhteiskunnallisena tekijänä, ja koulutuksen ulkopuolelle jäävät nuoret huolestuttavat koulutus- ja nuorisopoliittisesti, eikä huolipuhe koulutuksen ja työn ulkopuolella olevista niin kutsutuista NEET-nuorista ota laantuakseen.

Viime vuosina on toteutettu erilaisia toimenpiteitä, joiden toivotaan nopeuttavan nuorten tutkintojen suorittamista ja siirtymistä työelämään. On muun muassa rajoitettu opintotuen määrää kesken tutkinnon toiseen vaihtaville opiskelijoille. Alle 25-vuotiaiden on työttömyysturvan yhtenä ehtona haettava koulutukseen. Nuorten toivotaan siirtyvän nopeasti opintoihin, pysyvän koulutuksen parissa, valmistuvan suositusaikataulussa ja siirtyvän tehokkaasti. Koulutuspolitiikan toivotaan ratkaisevan yhteiskunnallisia tehtäviä ja rakenteellisia ongelmia eriarvoisuuteen ja kansantalouteen liittyviä kysymyksiä. Ratkaisun keskeinen väline on koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten palauttaminen koulutukseen ja osaksi työvoimaa ikäluokkien pienentyessä. Tämänkaltainen koulutuspolitiikka tarjoaa vahvasti yksilöllisiä ratkaisuja ja vahvistaa kuvaa ideaalista ja rationaalisesta koulutusvalitsijasta, joka asettaa itselleen päämäärän ja pyrkii määrätietoisesti kohti kunnollista työmarkkinakansalaisuutta. Samalla tullaan moralisoineeksi niitä, jotka putoavat tältä reitiltä eivätkä pysty kertomaan samaa kunnollisuuden tarinaa työmarkkinoille.

Nuorten toivotaan siirtyvän nopeasti opintoihin, pysyvän koulutuksen parissa, valmistuvan suositusaikataulussa ja siirtyvän tehokkaasti.

Analyysimme perusteella parhaiten ideaalia toteuttivat ne nuoret, joiden tarinoissa esiintyi mainintoja hyvistä arvosanoista ja korkeasta kulttuurisesta pääomasta. He tähtäsivät oman paikkakunnan lukioon tavoitteenaan yliopistotason jatko-opinnot ja korkean statuksen akateeminen ammatti. Näin he olivat muodostaneet “keskiluokkaisen” toimintahorisontin ja luokkasubjektin itselleen.

Myös vahvan ammatillisen identiteetin omaavat nuoret saattoivat edetä melko määrätietoisesti kohti käytännön työntekijyyttä ammatillisen opintopolun kautta ja oman käytännöllisen arvonsa tunnustaen. Toisinaan he myös kyseenalaistivat korkeakoulutuksen symbolisen arvon ja tulivat siten käyneeksi omaa luokkakamppailuaan.

Joidenkin nuorten kuvauksissa valinnat olivat kuitenkin hyvin vaikeita. Heidän tavoitteensa sekä keinot niiden tavoittamiseksi olivat hämärän peitossa. He olivat ikään kuin eksyksissä jonkun toisen luomassa tarinassa. Tämä on nähdäksemme tulosta yhteiskunnallisesti ladatusta valintatilanteesta, joka tulee heidän eteensä liian varhain. Kaikkien sosiaaliset verkostot, kuten suku, perhe, sisarukset ja ystävät, eivät myöskään tarpeeksi tukeneet nuoria epävarmassa tilanteessa. Kun nuoret joutuvat tekemään koulutusvalintoja, joihin heillä ei ole riittäviä valmiuksia, he saattavat päätyä itselleen soveltumattomiin opintoihin. Tämä voi johtaa opintojen keskeyttämiseen. Osalle nuorista epäonnistunut valinta voi hankaloittaa jatko-opintoreiteille pääsyä.

Koulutuksen rakenteet ja arki

Nuorten arki ja tavoitteet ovat monesti kaukana koulutuspoliittisista ihanteista. Heidän tapansa muotoilla omaelämäkerrallista koulutustarinaansa ja ratkaista siihen liittyviä epävarmuuksia ovat moninaisia, tärkeitä ja myös yhteiskuntaa muuttavia – jos ne kuullaan. Tärkeää on huomata, että monet nuoret ovat epävarmoja koulutusvalinnoistaan ja heistä etsivät eri tavoin lisäaikaa tulevaisuuden suunnasta päättämiselle. Joillekin tämä oli kohtalokkaampaa kuin toisille.

Kun nuoret joutuvat tekemään koulutusvalintoja, joihin heillä ei ole riittäviä valmiuksia, he saattavat päätyä itselleen soveltumattomiin opintoihin.

Nykyisessä koulutuspolitiikassa on ollut keskeistä etsiä tapoja nopeuttaa nuorten etenemistä ja uravalintoja jo lukiossa. Lisäksi on esimerkiksi keskusteltu pitkän matematiikan dominoivasta asemasta avaamassa ovia eri korkeakouluihin. Nämä kehityskulut vievät tilaa nuorten omilta päätöksiltä ja moninaisemmilta koulutussuunnitelmilta. Ammattikoulutuksesta on leikattu viime vuosina paljon rahoitusta, ja lisäksi ammatillisen koulutuksen uudistuksessa on vähennetty lähiopetusta. Tällä on ollut vaikutuksia nuorten ammatilliseen kasvuun ja tuen saantiin oppilaitoksestaan.

Yleisessä koulutuspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa nuorten moninaiset näkökulmat on jätetty sivuun, vaikka niillä on suuri merkitys koulutusvalintojen ja opintojen onnistumisen kannalta. Viime kädessä niillä on vaikutusta myös yhteiskunnallisen muutoksen ja yhdenvertaisemman koulutuspolitiikan kannalta. Koulutuspolitiikan pyrkimyksillä nopeuttaa nuorten kouluttautumista voivat kääntyä omaa nuorista huolta kantavaa politiikkaansa vastaan.

***

Teksti perustuu kirjoittajien Sosiologia-lehteen hyväksyttyyn artikkeliin Nuorten toisen asteen koulutusvalinnat: pääomat, strategiat ja koulutuksellisen arvon muotoutuminen. 

Kuvat: bannerikuva Jeswin Thomas (Unsplash), tekstin kuvat järjestyksessä John Schnobrich (Unsplash), Inka Lähteenaro/Ilmiö, Element5 Digital (Unsplash), Inka Lähteenaro/Ilmiö.