Sateenkaarinuoret elävät yhä muita nuoria heikommassa ja haavoittuvammassa asemassa. Kouluterveydenhoitaja on sateenkaarinuorille arvokas aikuinen koulumaailmassa, jossa turvallisuuden, yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden huomioimisen toteutuminen ei ole itsestään selvää. Millaista on sateenkaari-inklusiivinen kouluterveydenhoito?
Älypuhelimia ja sosiaalista mediaa on syytetty nuorten pahoinvoinnin lähteeksi. Digiteknologia ei ole kuitenkaan tehnyt nuorista samaan suuntaan ohjautuvaa sukupolvea, jonka elämänongelmat voisi yksiselitteisesti palauttaa sosiaalisen median vaikutusvaltaan.
Pitkäaikaistyöttömiltä nuorilta edellytetään usein työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistumista. Aktivointitoimenpiteet voivat onnistuessaan auttaa nuoria katkaisemaan työttömyyttä ylläpitävän kierteen, mutta epäonnistuessaan ne voivat myös heikentää nuorten tilannetta.
Huolipuheen sijaan viimeaikainen pelitutkimus on lähestynyt pelaamista nuorten omista kokemuksista käsin.
Turun yliopiston sosiologian opiskelijat tarkastelevat sosiologian muutosta 1980-luvulta nykypäivään kulttuuritutkimuksen kautta.
Nuorten polveileva siirtyminen työmarkkinoille voi ennakoida sitä, miten ja millaista työtä tulevaisuudessa tehdään.
Älypuhelimet keräävät käyttäjistään tietoa jatkuvasti, mutta monelle nuorelle tiedonkeruun seuraukset jäävät usein epäselviksi. Yksityisyydensuojan parantamiseksi tiedonkeruun riskit pitäisi vastaisuudessa huomioida paremmin niin lainsäädännön kuin peruskoulutuksen tasolla.
Kaupunkien eriytyminen haastaa suomalaisia kouluja, ja joissain kouluissa kohdataan perheiden huono-osaisuutta yhä enemmän. Koulujen henkilökunta kokee sen vaikeaksi, eikä heikommassa asemassa olevien perheiden monimuotoisuutta aina tunnisteta. Milloin on kyse yhteiskuntaluokkapohjaisista elämäntapojen eroista ja milloin aidosti vanhemmuuden puutteista?
Nuorten odotetaan kasvavan tuottaviksi työntekijöiksi, vastuullisiksi vanhemmiksi sekä lainkuuliaisiksi ja yhteiskuntaan osallistuviksi kansalaisiksi. Kaikki eivät kuitenkaan solahda ongelmitta tähän muottiin, ja osa voi tehdä poikkeavia ratkaisuja suhteessa normatiivisiin aikuistumisen malleihin. Näitä odotuksia vastustava arkipäivän vastarinta voi ilmentyä monella tavalla, kuten esimerkiksi puhumattomuutena palvelukohtaamisissa tai hoitokäytännöistä kieltäytymisenä, oman elämäntavan politisoimisena tai taiteen tekemisenä. Nämä keinot voidaan nähdä arkisina kansalaisuuden tekoina, joiden kautta nuoret aikuiset pyrkivät neuvottelemaan omasta asemastaan ja oikeuksistaan kansalaisina.
Kasvomaskit ovat olleet osa arkeamme lähes kahden vuoden ajan. Nämä pienet, näennäisesti merkityksettömät esineet ovat olleet osa poliittista ja lainsäädännöllistä keskustelua usealla yhteiskunnan tasolla. Niiden tarkastelu toimijoina muistuttaa siitä, että olemme ihmisinä osa meitä laajempaa toimijoiden verkostoa.
Jo vuosien 1994 ja 2004 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa sukupuolten välinen tasa-arvo ja sukupuoliroolien kyseenalaistaminen mainitaan selkeänä tavoitteena. Muunsukupuolisten koulukokemukset näiden voimassaoloajoilta ovat kuitenkin ristiriidassa suunnitelmien tavoitteiden kanssa.
Koulutettuja nuoria EU-kansalaisia kannustetaan hyödyntämään työvoiman vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Mahdollisuudet tavoitella omia ammatillisia päämääriä unionin sisäisen liikkuvuuden kautta eivät kuitenkaan jakaudu tasapuolisesti. Osa nuorista aikuisista uupuu kohdatessaan maahanmuuton rankan todellisuuden.
Niin kauan kuin Suomi on ollut itsenäinen valtio, on täällä asunut muslimeita. Tätä taustaa vasten on jossain määrin yllättävää, kuinka yleisesti islam nähdään ei-suomalaisena uskontona ja jopa uhkana suomalaiselle kansalliselle kulttuurille. Jos henkilö kasvaa Suomessa mutta saa toistuvasti kokea, ettei oman uskonnon nähdä kuuluvan Suomeen, voiko hän silti kokea olevansa suomalainen, ja mitä suomalaisuus hänelle silloin merkitsee?
Median haitallisista vaikutuksista nuorisoon on esitetty pitkään uhkakuvia, mutta tuore tutkimustieto osoittaa niiden olevan vähäisiä väestötasolla. Yksilöiden kohdalla median vaikutukset esimerkiksi hyvinvointiin voivat kuitenkin olla merkittäviä. Median käyttöä tulisi tutkia arkeen kietoutuneena ilmiönä monitieteisistä lähtökohdista.
EU:n ja Suomen nuorisopolitiikassa syrjäytymisen ehkäisy keskittyy työn tai koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten löytämiseen ja ohjaamiseen. Syrjäytymisen mittaaminen vain työllistymisen kautta jättää muut nuorten elämään vaikuttavat rakenteelliset tekijät huomiotta ja tuottaa käsitystä syrjäytymisestä yksilötason ongelmana.
