Kaupunkien eriytyminen haastaa suomalaisia kouluja, ja joissain kouluissa kohdataan perheiden huono-osaisuutta yhä enemmän. Koulujen henkilökunta kokee sen vaikeaksi, eikä heikommassa asemassa olevien perheiden monimuotoisuutta aina tunnisteta. Milloin on kyse yhteiskuntaluokkapohjaisista elämäntapojen eroista ja milloin aidosti vanhemmuuden puutteista?
Syntyvyyden laskua pidetään julkisessa keskustelussa vakavana uhkana. Vastuu tilanteen korjaamisesta langetetaan yksilöille, erityisesti lisääntymisikäisiksi naisiksi tulkituille. Heihin kohdistuu tulevaisuuden ennakoinnin vaade, joka voi olla mahdottomuudessaan lähes lamauttavaa.
Kasvomaskit ovat olleet osa arkeamme lähes kahden vuoden ajan. Nämä pienet, näennäisesti merkityksettömät esineet ovat olleet osa poliittista ja lainsäädännöllistä keskustelua usealla yhteiskunnan tasolla. Niiden tarkastelu toimijoina muistuttaa siitä, että olemme ihmisinä osa meitä laajempaa toimijoiden verkostoa.
Jo vuosien 1994 ja 2004 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa sukupuolten välinen tasa-arvo ja sukupuoliroolien kyseenalaistaminen mainitaan selkeänä tavoitteena. Muunsukupuolisten koulukokemukset näiden voimassaoloajoilta ovat kuitenkin ristiriidassa suunnitelmien tavoitteiden kanssa.
Median haitallisista vaikutuksista nuorisoon on esitetty pitkään uhkakuvia, mutta tuore tutkimustieto osoittaa niiden olevan vähäisiä väestötasolla. Yksilöiden kohdalla median vaikutukset esimerkiksi hyvinvointiin voivat kuitenkin olla merkittäviä. Median käyttöä tulisi tutkia arkeen kietoutuneena ilmiönä monitieteisistä lähtökohdista.
Parisuhteen kriisi ja siihen ratkaisuja tarjoava terapeuttinen näkökulma tulevat jatkuvasti vastaan mediassa ja arkipäivän keskusteluissa. Kun parisuhdetta alkaakin tarkastelemaan yhteiskunnallisesta ja historiallisesta näkökulmasta, huomaa yksittäisten suhteiden ongelmia laajemman kokonaisuuden ja pystyy erottamaan, minkälaiset ongelmat ovat yksilön vaikutuspiirissä ja mitkä taas rakenteellisia. Parisuhde yhteiskunnallisena normina on ristiriitainen ja täynnä jännitteitä.
Läpi pandemian on tiedetty, että koronaan sairastumisen riski ei jakaudu väestössä tasaisesti. Rokotusten edistyminen ja rajoitusten purkaminen ovat kuitenkin kärjistäneet tilannetta. Silti julkisessa keskustelussa koronarajoitusten purkamisesta korostuvat yksilön vapaat valinnat ja vastuu, jotka hiljentävät kysymykset pandemian eriarvoisuudesta. Onko kollektiivisen vastuun ja yhteiskunnan haavoittuvimmista ryhmistä huolehtimisen aika ohi?
Suomalaisen koulutuspolitiikan ihanteellinen ysiluokkalainen valitsee toisen asteen koulutuspaikan rationaalisilla perusteilla ja pyrkii määrätietoisesti kohti keskiluokkaista työmarkkinakansalaisuutta. Moni nuori on kuitenkin yhteishaun aikaan hukassa sen suhteen, minne haluaa pyrkiä.
Sijaissynnytyksiä kuvataan mediassa ja politiikassa usein dramaattisesti ja riskejä korostaen. Tutkittua tietoa sijaissynnytyksissä syntyneistä lapsista on varsin vähän, mikä voi olla yksi syy myös sijaissynnytyksiä koskevan lainsäädännön puutteeseen.
Suomessa on pitkään ajateltu, että peruskoulu tuottaa itsestäänselvästi tasa-arvoa. Uusin opetussuunnitelma asennoituu sukupuolinormeihin kriittisesti, eikä se oleta koulutuksen edistävän tasa-arvoa luonnostaan. Tasa-arvotulkinnat ovatkin muutoksessa. Miten tasa-arvoa tulisi koulussa lähestyä, jotta koulu lisäisi tasa-arvoa epätasa-arvon sijaan?
Suomalaiset pojat kokevat huolistaan ja tunteistaan puhumisen kavereiden kanssa usein hankalaksi. Maskuliinisuuden normit hankaloittavat tunneilmaisua, mikä näkyy myös poikien suhteissa vanhempiinsa: huolia kerrotaan yleensä ennemmin äidille kuin isälle. Näyttävätkö normit väljentymisen merkkejä?
Älypuhelimen kautta alakouluikäiset lapset päätyvät helposti globaalin maailman tapahtumien äärelle. Anna Lundénin pro gradu -työhönsä haastattelemat kuudesluokkalaiset halusivat pysyä perillä maailman menosta, mutta pitivät lähipiirinsä aikuisten roolia tiedon jakajina passiivisina. Sen sijaan ikätovereilla ja medialla oli iso merkitys lasten globaalitietoisuuden muovaajina.
Lima nousi 2010-luvun lopussa jälleen lastenkulttuuriseksi hitiksi, tällä kertaa kotona itse tehtävässä muodossa. Oppia liman valmistamiseen ja käyttöön voi hakea esimerkiksi miljoonista YouTube-videoista. Limavideoita on pidetty esimerkiksi nuorten yrittäjähenkisyyden osoituksena ja osana ASMR-buumia. Mikä limassa ihastuttaa ja ällöttää?
Move-testi asettaa omista kehoistaan ja niiden kyvyistä joskus hyvin epävarmat lapset ja nuoret kaikkien katsottaviksi. On absurdia ajatella, että oppilaat eivät vertailisi Move-testin tuloksia keskenään ja että lapselle tai nuorelle ensisijainen asia olisi oma testitulos, kirjoittavat Lotta Haikkola ja Marja Peltola.
Suomalaiset satsaavat lastenvaatteisiin rahallisesti aiempaa enemmän, ja kuluttaminen voi olla tärkeä osa äidin identiteetin rakentamista. Oikeanlaisilla lastenvaatteilla rakennetaan myös keskiluokkaisen vanhemmuuden ideaalia.
