Töissä | Mielenterveysyhdistyksessä työskentelevä Harley Bergroth: ”Sosiologia tukee näkökulman vaihtamisen taitoa”

Sosiologiasta väitellyt Harley Bergroth työskentelee Mieli Lounais-Suomen mielenterveys ry:ssä vastaavana vapaaehtoistyön koordinaattorina ja kriisityöntekijänä. Yhteiskuntatieteellisillä tulokulmilla on paljon annettavaa kohtaamistyöhön.

 

”Sosiologialla oli osansa siinä, että kokemus yhteiskuntavastuusta heräsi”, aloittaa Harley Bergroth kysyttäessä, mikä sai sosiologian tutkijan hakeutumaan mielenterveystyön pariin.

Bergrothin itsenmittausteknologioita käsittelevä väitöskirja valmistui marraskuussa 2020. Tutkijanuran sijaan hän hakeutui kuitenkin töihin kolmannelle sektorille. Nykyinen työpaikka löytyi tutusta järjestöstä.

”Jatko-opiskelun aikana aloitin vapaaehtoistyöt Mieli ry:n valtakunnallisessa kriisipuhelimessa. Se oli oma tapani tehdä arjen aktivismia. Sosiologi ei voi koskaan sanoa, että ’asiat vain nyt ovat näin’, vaan asiat ovat sellaisia, millaisiksi ne tehdään. Vapaaehtoistyö oli itselleni merkityksellinen väylä toimia sen eteen, että maailmassa olisi vähän enemmän solidaarisuutta”, Bergroth muistelee.

Abstraktisti kuvattu, "liikkuva" kuva, josta erottaa puun taivasta vasten.

Kulttuurintutkimus veti puoleensa

Lukion ja armeijan jälkeen Bergroth aloitti matkailualan opinnot ammattikorkeakoulussa. Vaihto-opiskelu Englannissa toi kuitenkin mukanaan myös uuden mielenkiinnonkohteen.

”Luin vaihdossa matkailuantropologiaa. Kulttuuriset ilmiöt ja etnografinen tutkimusote herättivät kiinnostukseni. Ehdin kuitenkin olla joitain vuosia jo työelämässä, kunnes aloin ajatella uusien opintojen pariin hakeutumista.”

Kulttuurintutkimuksen ja antropologian viehätys johdatteli lopulta sosiologian opintojen pariin. Turun yliopiston pääsykoekirjoja lukiessaan Bergroth innostui esimerkiksi Marcel Maussin, Pierre Bourdieun ja Georg Simmelin ajatuksista, sekä yleisemmin kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen mahdollisuuksista.

”Kvalitatiivisessa tutkimuksessani itseäni on aina vetänyt puoleensa se, että yritetään löytää uusia tapoja ajatella ja kysyä uudenlaisia kysymyksiä.”

 

Sivuaineikseen Bergroth valitsi filosofian ja poliittisen historian. Teoreettinen kiinnostus oli vahvaa koko opiskeluajan läpi.

”Kannustaisinkin opiskelijoita menemään sitä kohti, mikä puhuttelee liiallisen strategisoinnin sijaan”, Bergroth vinkkaa.

”Tilastoihin pohjaten oma yhdistelmäni filosofiaa ja poliittista historiaakaan ei ollut työllistymisen kannalta järkevin ratkaisu, mutta töitä on kuitenkin löytynyt. Toisaalta opintojen mielekkyys helpottaa myös jaksamista ja aito kiinnostus auttaa omaksumaan asiat paremmin.”

Kuva valkoisesta seinästä, joka on hieman rapistunut. Seinälle heijastuu puun varjo.

Luokkatutkimusta ja terapeuttisen kulttuurin tarkastelua

Pro gradussaan Bergroth teki luokkatutkimusta. Hän tarkasteli köyhyyden synnyttämiä ruumiillisia kokemuksia ja sitä, kuinka yhteiskunnalliset luokittelut näkyvät ja tuntuvat ruumiissa 2000-luvun Suomessa. Aineistona oli 20 omaelämänkerrallista kirjoitusta, jotka oli tuotettu osana Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailua.

Gradu oli osa Anu-Hanna Anttilan laadullista luokkatutkimushanketta, ja myöhemmin tutkielmasta muotoutui myös artikkeli hankkeen julkaisemaan kirjaan Luokan ääni ja hiljaisuus. Tie väitöskirjan pariin avautui pian maisteriopintojen jälkeen.

”Gradun jälkeen se tuntui luontevalta vaihtoehdolta, joten aloin tehdä tutkimussuunnitelmaa ja rahoitushakemuksia väitöskirjaa varten. Ajoitus oli myös onnekas, sillä pääsin osaksi Suvi Salmenniemen johtamaa terapeuttisen kulttuurin tutkimushanketta, joka pyörähti käyntiin samaan aikaan”, Bergroth muistelee.

Väitöskirjassaan Bergroth tarkasteli teknologioita, joilla ihmiset keräävät dataa itsestään ja kehojensa toiminnoista, kuten aktiivisuudesta, unesta ja sykkeestä. Bergrothia kiinnosti, miten mittausteknologiat vaikuttavat käyttäjien itseymmärrykseen ja toimintatapoihin. Keskeisenä näkökulmana oli, ettei teknologiaa tule käsittää ainoastaan passiivisena välineenä, vaan sillä on valtaa myös muuttaa ajatteluamme.

Väitöksen jälkeen Bergroth työskenteli erikoistutkijana, mutta tutkijanura ei ollut pitkän tähtäimen toive. Koronapandemian alettua Bergroth työskenteli hetken aikaa kaupungin tartuntatautien valvonnan yksikössä epidemian hallinnointiin liittyvissä tehtävissä, ja palkkatyöt Mieli ry:n paikallisyhdistyksessä alkoivat vuonna 2022.

Vaalea ja kirkas kuva, jossa ruohovartisilla kasveilla on kastepisaroita.

”Mikään inhimillinen ei ole meille vierasta”

Nykyistä työtään Bergroth kuvailee merkitykselliseksi, kiinnostavaksi ja haastavaksi. Työt Mieli Lounais-Suomen mielenterveys ry:ssä alkoivat vapaaehtoistyön koordinaattorin ja kriisityöntekijän pestissä, josta Bergroth siirtyi pian vastaavan vapaaehtoistyön koordinaattorin rooliin.

Työnkuva on yhdistelmä vapaaehtoisten toiminnan organisointia sekä monikanavaista asiakastyötä. Bergroth koordinoi yhdessä tiiminsä kanssa nuorten Sekasin-chatissa, Mieli ry:n valtakunnallisessa kriisipuhelimessa ja kasvokkaisen kriisiauttamisen tehtävissä toimivien vapaaehtoisten toimintaa Lounais-Suomen alueella. Omaa asiakastyötä työstä on noin kolmannes.

Jo köyhyyttä käsittelevän gradunsa kohdalla Bergroth pohti sitä, kuinka erilaisissa todellisuuksissa ihmiset elävät. Asiakastyö mielenterveysyhdistyksessä on tuonut mukanaan läpileikkauksen siihen, millaisia huolia ja haasteita suomalaisten elämään kuuluu.

”Meillä sosiologian opiskelijoilla oli aikanamme sellainen motto kuin ’mikään inhimillinen ei ole meille vierasta’. Se on mielestäni ollut hyvä ohjenuora myös auttamis- ja kohtaamistyössä.”

Kriisityö on ollut Bergrothille sosiologisesti kiinnostavaa, ja toisaalta sosiologisesta näkövinkkelistä on ollut hyötyä ihmisten kohtaamisessa.

”Kohtaamissa on tilaa pohtia asioita eri kulmista, varsinkin pidemmissä asiakassuhteissa. Usein tietysti lähdetään liikkeelle arjen perusasioista, mutta kulttuuriset ja rakenteellisetkin näkökulmat voivat tulla esiin, kun puhutaan vaikka hyvän elämän käsityksistä tai mietitään sitä, mistä omat toiveet ja haaveet kumpuavat. Se voi auttaa myös hahmottamaan, etteivät kokemukset synny ainoastaan itsen sisällä. Keskusteluavussa tärkeää onkin, että löydettäisiin uusia tapoja ajatella, erilaisia näkökulmia asioihin ja asiakas voisi keskustelun pohjalta oivaltaa jotain uutta.”

 

Töissä on Ilmiön juttusarja, jossa kerrotaan sosiologien uratarinoita. Lue kaikki Töissä-jutut täältä.

 

Kuvat: @walloftheo, @akira_b, @zmachacek / Unsplash

Harley Bergroth

Harley Bergroth

Syntynyt 1984

Valmistunut Turun yliopistosta valtiotieteiden tohtoriksi vuonna 2020

Väitöskirja: Paradoxes of therapeutic self-tracking assemblages in everyday life

Ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen: työskenteli erikoistutkijana väitöksen jälkeen

Lempikäsite: ”Aktantti. Väitöskirjaprosessissa toimijaverkkoteoria vei mukanaan. Aktantin käsite auttaa irti ihmiskeskeisestä tavasta ajatella toimijuutta ja kohdistamaan huomion siihen, kuinka kaikilla asioilla ihmisistä ideoihin ja materiaalisista esineistä mikrobeihin on voimaa vaikuttaa ympäristöönsä.”

Sosiologiassa parasta: ”Joustavuus ja monipuolisuus. Sosiologia taipuu moneen ja siitä voi tehdä omannäköistään.”

Lue seuraavaksi

Avainsanat: järjestöt mielenterveys sosiologia töissä tutkimus työelämä

– 18.11.2025