Kommentti: Wolt-kauppojen uutisointi kertoo suomalaisen startup-keskustelun ristiriitaisuudesta 

Suomessa startup-yrittäjyydestä on puhuttu koko 2010-luvun ajan lähes pelkästään positiiviseen sävyyn: se tuo Suomeen verotuloja ja työtä. Toisaalta teknologiayrityksiä ja erityisesti alustayhtiöitä on alettu kritisoimaan äänekkäämmin niiden alustatyön tekijöiden epäselvän aseman vuoksi.  

Marraskuun alussa uutisoitiin, että ruuankuljetukseen keskittynyt suomalainen teknologiayhtiö Wolt on myyty yhdysvaltalaiselle DoorDash-yhtiölle huimaan seitsemän miljardin euron hintaan. Kauppahinta ylittää muun muassa Nokian myynnin Microsoftille vuonna 2013. Wolt-kaupoista onkin puhuttu jo kaikkien aikojen suomalaisena yrityskauppana. 

Julkista keskustelua on pääosin näyttänyt luonnehtivan tyytyväisyys ja ylpeys: valtamediassa on puhuttu esimerkiksi ”ihmeellisestä tarinasta,” jossa nuoret osaajat saivat kovalla työllä aikaan urotyön. Uutisointi on keskittynyt paitsi suomalaisen osaamisen ja yrittäjyyden ylistykseen, myös kaupan myötä syntyviin valtion verotuloihin. Wolt kertoi kaupasta tiedottaessaan, että valtio saa kaupasta muhkeat 600 miljoonan euron verotulot.  

Wolt ilmoitti myös pitävänsä huolen, että yhtiön pääkonttori ja verovelvollisuus säilyvät jatkossakin Suomessa. YLE uutisoi tuoreeltaan, miten Woltin toimitusjohtaja Miki Kuusi lähetti Sanna Marinin hallitukselle sähköpostin kertoakseen kaupoista ja kiittääkseen kaikesta siitä, mitä on Suomelta saanut. Tällaisen voi toki ohittaa pelkkänä brändinrakennustempauksena, mutta kyse on kuitenkin laajemmasta ilmiöstä. 

Suomalaisessa startup- ja teknologiayrittäjyyspuheessa kotimaisuudella on ollut suuri merkitys. Menestyneet yrittäjät, kuten Supercell-peliyhtiön omistajat, ovat toistuvasti puhuneet julkisuudessa verojen maksamisen tärkeydestä ja siitä, että he haluavat pitää yhtiönsä Suomessa ja panna hyvän kiertämään. Myös Woltin toimitusjohtaja Kuusi kertoi YLE Uutisten haastattelussa hänelle olevan tärkeää, että yritys synnyttää Suomeen paitsi verotuloja myös työtä.  

Startup- ja teknologiapuheessa on tyypillistä käsittää yritystoiminta taloudellisten voittojen hakemisen sijaan ongelmanratkaisun käsitteen kautta: yritystoiminnassa ei ole niinkään kyse rikastumisesta vaan erilaisten ongelmien ratkaisemisesta ja ihmisten elämän helpottamisesta. Suomen tapauksessa startup-puheeseen liittyy myös eräänlainen isänmaallissävytteinen altruismi. Startup- ja teknologiayrittäjyys auttaa synnyttämään uutta yhteistä hyvää talouskriisin ja Nokian rappion aiheuttamassa synkkyydessä, kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ohto Kanninen kuvasi YLE:n Ykkösaamussa. 

Suomalaisessa startup-diskurssissa yhdistyvät kiinnostavalla tavalla piilaaksolainen kilpailu- ja menestyspuhe, jossa tavoitteet ovat alusta alkaen korkealla, ja suomalainen vaatimattomuus ja arkinen nationalismi. Wolt-kaupasta käyty julkinen keskustelu ilmentää tätä erinomaisen hyvin.

Alustatyön tekijät kyseenalaisessa asemassa 

Wolt-kaupan uutisointi ei ole kuitenkaan ollut pelkkää suitsutusta. Myönteisyyttä varjostaa Woltin kannalta kiusallinen keskustelu alustayhtiön ”lähettikumppanien” asemasta. Etelä-Suomen aluehallintovirasto linjasi äskettäin, että Wolt-lähettejä tulisi kohdella työntekijöinä eikä yrittäjinä. Ammattiyhdistysliike on pitänyt asiaa esillä jo pidempään.  

Wolt on toistuvasti puolustanut lähettien kategorisointia yrittäjäksi muun muassa lähettien omalla halulla sekä sillä, että työntekijästatus luultavasti laskisi lähettien tuloja. On kuitenkin selvää, että Woltin kaltaisten teknologiayhtiöiden intresseissä on pitää niiden kautta työskentelevät ihmiset itsenäisinä toimijoina, jotka eivät kuulu työsuhdeturvan piiriin.  

Sosiologit Steven Vallas ja Juliet B. Schor ovat kuvanneet alustayhtiöitä hallitsijoiksi, jotka hallitsevat matkan päästä. Alustayhtiöt pitävät itsellään vallan määrätä tietyistä työn osa-alueista – kuten työtehtävien jakamisesta, tiedon keräämisestä, palvelun hinnoittelusta – mutta luovuttavat toisten aspektien määräysvallan pois: työn tekijä saa itse päättää työn ajasta ja paikasta. Tämä mahdollistaa alustojen huikean kasvun. Yhtiöiden ei ole tarpeen luoda kasvun tueksi infrastruktuuria, kun työtä kontrolloidaan vain virtuaalisesti, työ tehdään kumppanien omilla välineillä ja kumppanit hoitavat itse eläkkeensä ja vakuutuksensa. 

Alustayhtiöt pitävät itsellään vallan määrätä tietyistä työn osa-alueista – kuten työtehtävien jakamisesta, tiedon keräämisestä, palvelun hinnoittelusta – mutta luovuttavat toisten aspektien määräysvallan pois: työn tekijä saa itse päättää työn ajasta ja paikasta.

On toki laajemminkin tunnustettu asia, että teknologiayhtiöiden arvonnousu perustuu kyseenalaisiin työskentelyoloihin. Esimerkiksi Amazon on ollut viime aikoina otsikoissa sen vuoksi, että se pyrkii estämään työntekijöidensä järjestäytymisen ja siksi, että Amazonin kuljettajilla Yhdysvalloissa ei ole aina mahdollisuutta pitää työssään vessataukoja.  

Kuilu Woltin luoman yhteisen hyvän ja lähettien arjen välillä nousee esiin myös julkisessa keskustelussa. Helsingin Sanomissa ruokalähetti kertoo pääsevänsä 10–12 tunnin työpäivillä ja kuuden päivän työviikoilla noin 2500–3000 euron bruttokuukausituloihin, mistä vähennetään verojen ja työeläkemaksujen ohella työn muut kulut, kuten auton polttoaine ja vakuutus. Kovin kannattavaa yritystoimintaa lähettikumppanina toimiminen ei siis ole.  

Julkinen keskustelu startup- ja teknologiayrittäjyydestä on saanut myös kriittisiä sävyjä 

Wolt-kaupan uutisointi tuo näkyville sen, miten julkisessa keskustelussa kamppaillaan startup- ja teknologiayrittäjyyden merkityksistä.  

Yhtäältä startup-yrittäjyydestä on koko 2010-luvun ajan puhuttu Suomessa lähes yksinomaan positiiviseen sävyyn. Tässä puheessa nuoret startup-menestyjät auttavat Suomea nousemaan jälleen mukaan kansainväliseen kilpailuun, ja esimerkiksi Suomen 2010-luvun hallitukset ovat ohjelmissaan yhdistäneet yrittäjyyden, innovaatiot ja koulutuksen taloudellisen kasvun ajureiksi. Tätä taustaa vasten Woltin myynti ulkomaille näyttäytyy kovan työn palkkiona ja osoituksena panostusten kannattavuudesta. 

Suomen 2010-luvun hallitukset ovat ohjelmissaan yhdistäneet yrittäjyyden, innovaatiot ja koulutuksen taloudellisen kasvun ajureiksi.

Toisaalta teknologiayritysten ja erityisesti alustayhtiöiden kasvun taustalla tyypillisesti on tapa tuottaa epävarmaa ja pätkittäistä työtä, jonka tekijöiden asema on useimmiten epäselvä. Tämä piirre on alkanut näkyä yhä enemmän myös suomalaisessa keskustelussa.  

Startup- ja teknologiayrittäjyyttä on viime aikoina käsitelty laajemminkin kriittisessä valossa. Esimerkiksi vuonna 2019 uutisoitiin näkyvästi, miten suomalaisen teknologia- ja kasvuyritystapahtuma Slushin työntekijöiltä edellytetään palkattomia ylitöitä. Aiemmin syksyllä puolestaan kerrottiin suomalaisen Swappie-teknologiayhtiön syrjivästä työkulttuurista. Myös startup- ja teknologiayrittäjyyden tarjoaminen maahanmuuttajille inkluusiomielessä ei ole kaikilta osin ollut onnistunutta, vaan kentällä näyttävät vallitsevan suomalaista työelämää yleisemmin luonnehtivat piirteet: maahanmuuttajien on vaikea työllistyä.   

Myötäsukaisen startup- ja teknologiayrittäjyyskeskusteluun onkin alkanut nousta myös kriittisiä ääniä. Myös Woltin toimitusjohtaja Kuuselta kysyttiin YLE:n uutisten haastattelusta paitsi yrityskaupan yhteiskunnallisesta merkityksestä, myös lähettien epäselvästä asemasta. Lisäksi YLE arveli kaupan jälkimainingeissa, että yksi syy yrityskaupalle olisi nimenomaan välttää lähettikumppanien asemaan liittyviä liiketoimintariskejä, jotka olisivat realisoituneet, mikäli yhtiö olisi itse listautunut pörssiin. 

Osaltaan keskustelun moniäänisyys kertoo startup-ilmiön vakiintumisesta suomalaiseen keskusteluun – tilaa on syntynyt myös kyseenalaistamiselle, kuten Wolt-kauppojen julkinen keskustelu osoittaa. Onkin kiinnostavaa nähdä, millaisia merkityksiä startup- ja teknologiayrittäjyydelle annetaan tulevaisuudessa Suomessa.   

***

Kuvat: bannerikuva Wolt, muut kuvat järjestyksessä Wolt, Wolt ja Julius Konttinen/Slush.