Kuluttajat toivovat teknologioiden helpottavan arkista elämäänsä. Monet nykypäivän arkiset teknologiat muistuttavatkin Harry Potter -kirjasarjasta tuttuja taikaesineitä. Voisiko teknologioita ymmärtää arjen taikana?
Työläistaustainen sosiologian yliopistonlehtori on kokenut kirjoittamisen aina vaikeaksi. Suhde kirjoittamiseen on yhä – 25 yliopistossa töissä vietetyn vuoden jälkeen – ambivalentti, vaikka hän on löytänyt itselleen sopivia keinoja tuottaa tekstiä. Kirjoittamiseen liittyy paitsi nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia, myös häpeän ja riittämättömyyden tuntemuksia.
Yhteiskunnallista keskustelua käydään yhä enemmän sosiaalisen median alustojen välittämänä. Julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, miten alustat vaikuttavat tähän keskusteluun ja miten niitä pitäisi säännellä. Vastuuta julkisesta keskustelusta ei voi kuitenkaan sälyttää yksin teknologialle.
Median haitallisista vaikutuksista nuorisoon on esitetty pitkään uhkakuvia, mutta tuore tutkimustieto osoittaa niiden olevan vähäisiä väestötasolla. Yksilöiden kohdalla median vaikutukset esimerkiksi hyvinvointiin voivat kuitenkin olla merkittäviä. Median käyttöä tulisi tutkia arkeen kietoutuneena ilmiönä monitieteisistä lähtökohdista.
Suomessa startup-yrittäjyydestä on puhuttu koko 2010-luvun ajan lähes pelkästään positiiviseen sävyyn: se tuo Suomeen verotuloja ja työtä. Toisaalta teknologiayrityksiä ja erityisesti alustayhtiöitä on alettu kritisoimaan äänekkäämmin niiden alustatyön tekijöiden epäselvän aseman vuoksi.
1970-luvun alussa kansainväliseen suosioon noustessaan ABBA sijoittui hyvin spesifiin yhteiskunnalliseen kontekstiin, skandinaaviseen teollisuusyhteiskuntaan ja kehittyvään hyvinvointivaltioon. Se näyttäytyi yhtyeenä, jossa kaksi miestä ja kaksi naista työskentelivät rinnakkain tasavertaisina, ikään kuin mainoskatalogin kuvastona eri sukupuolista ja hiusväreistä hyvinvoivassa valkoihoisessa yhteiskunnassa.
Läpi pandemian on tiedetty, että koronaan sairastumisen riski ei jakaudu väestössä tasaisesti. Rokotusten edistyminen ja rajoitusten purkaminen ovat kuitenkin kärjistäneet tilannetta. Silti julkisessa keskustelussa koronarajoitusten purkamisesta korostuvat yksilön vapaat valinnat ja vastuu, jotka hiljentävät kysymykset pandemian eriarvoisuudesta. Onko kollektiivisen vastuun ja yhteiskunnan haavoittuvimmista ryhmistä huolehtimisen aika ohi?
Silvia Federicin kirja Caliban and the Witch tarjoaa feministisen tulkinnan keskiajan Euroopasta. Hänen mukaansa noitavainojen tarkoituksena oli heikentää yhteismaiden yksityistämisen vastarintaa, luoda kapitalistiselle yhteiskuntajärjestykselle sopiva sukupuolittunut työnjako sitomalla naiset kotiin ja tukea kolonialismia ja rasismia Amerikan mantereella.
Toivo ymmärretään yleensä positiivisena ja eteenpäin vievänä voimavarana. Toivoa voidaan kuitenkin käyttää politiikassa muutosten jarruttamisen välineenä, sillä toivon täyttymys on aina jossain edessäpäin.
Metsäistutukset ovat kasvattaneet suosiotaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen välineinä. Istutukset eivät kuitenkaan ole välttämättä kestävän kehityksen mukaisia, koska globaalin etelään keskittyneissä hankkeissa paikalliset pienviljelijät ja metsäyhteisöt ovat usein jääneet sivustakatsojan rooliin. Millaisia reilut ja osallistavat hiilinieluja kehittävät liiketoimintamallit voisivat olla?
Demokratia ei ole yksilölaji, vaikka kaikilla äänestäjillä onkin vain yksi ääni. Yhdysvaltain presidentinvaalien tulokseen iso vaikutus oli myös kansalaistoiminnalla, kuten Black Lives Matter -mielenosoituksilla ja vapaaehtoisilla, jotka auttoivat ihmisiä rekisteröitymään äänestäjiksi.
Pelkkä tieteellinen tieto ei ole muuttanut ylikuluttavien suomalaisten toimintaa ekologisesti kestäväksi. Taide tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja ajattelun ja toiminnan muuttamiseksi ilmastonmuutosta hillitseväksi, kirjoittaa Sonja Salomäki. Tutkimusten perusteella pelkästään ongelmat toteava tai ilmastokriisiä kuvittava taide ei siihen kuitenkaan riitä.
Yhteiskunnallinen osallistuminen on yhä kuvavälitteisempää. Kuvilla voi viestiä tehokkaasti ja niiden merkityksestä kertoo, että suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu on pian viikon ajan pyörinyt muutaman kännykkäkameran otoksen ympärillä.
Suomalainen keskustelu “white trashista” on osaksi maailmalta ja historiasta tuttua: monissa maissa valkoista työluokkaa paheksutaan huonosta mausta, juopottelusta, sotkuisuudesta ja moraalisesta epäilyttävyydestä. Puhe white trashista on hierarkkisen eronteon tapa, jolla leimataan tiettyä ihmisryhmää, sanoo keskustelua tutkinut tutkijatohtori Marjo Kolehmainen.
Ennen koronaa nettikeskusteluissa väiteltiin siitä, onko etätyöläisten sopivaa vallata pöytätilaa kahviloista – ja onko kahvilassa tietokoneen äärellä istuskelu työntekoa lainkaan. Pandemia on muuttanut asetelmaa monin tavoin. Tulevaisuudessa sekä kotona työskentelyyn puutuneet etätyöläiset että tappioita kärsineet kahvilayrittäjät voivat hyötyä siitä, jos etätyöläiset palaavat kahviloihin.
