Positiivinen ajattelu on huono lääke koronapandemian aiheuttamiin ongelmiin

Suomi toimii -kampanjassa kansalaisia kannustetaan levittämään myönteistä henkeä poikkeustilanteessa. Terapisoituneessa yhteiskunnassa vallitseva positiivisen ajattelun ja onnellisuuden vaatimus saattaa kuitenkin jopa lisätä sosiaalista pahoinvointia – kriisiaikoina ja muulloinkin.

 

Koronapandemia on koetellut kaikkia yhteiskunnan jäseniä, vaikkakin hyvin eri tavoin. Koronaan liittyvät ongelmat voivat olla konkreettisia, kuten terveyden tai toimeentulon menetys, vaikeus tehdä töitä äkkiä lisääntyneiden hoivavastuiden puristuksessa tai väkivallan kohteeksi joutuminen kotioloissa. Ongelmat voivat liittyä myös esimerkiksi sairastumisen pelon, yksinäisyyden tai ahdistuksen kokemuksiin.

Yhteiskunnan jäsenten ”henkistä kriisinkestävyyttä” tukeakseen hallitus lanseerasi huhtikuussa Suomi toimii -viestintäkampanjan. Valtioneuvoston kanslian hallinnoima kampanja kutsuu kaikki mukaan ”viestintätalkoisiin, vahvistamaan uudessa tilanteessa luottamusta oman elämän hallintaan, instituutioihin ja yhteisöihin”.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen niin sanotun kriittisen tieteellisen onnellisuuskirjallisuuden avulla sitä, miksi tällainen positiivinen viesti etenkin valtion taholta ei auta sosiaaliseen pahoinvointiin vaan voi jopa lisätä sitä. Tarkastelen positiivista ajattelua vallankäytön muotona, joka kytkeytyy laajempaan yhteiskunnan terapisoitumisen ilmiöön.

Suomalaista sisua ja myönteistä ajattelua

Suomi toimii -kampanjan tarkoitus on levittää yhteiskunnan jäsenten ja esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä kaikille kampanjassa määriteltyä suotuisaa tunneilmapiiriä. Kampanjan ydinviesti on ”tästä selvitään yhdessä”. Viestiä höystetään suomalaisen sisun kaltaisilla kansallisilla stereotypioilla ja kriisin jalostavilla vaikutuksilla: ”tulemme tästä kriisistä vahvempina ja kokeneempina”.

Sanomaa voi jakaa itse käyttämällä #suomitoimii #yhdessä -hashtageja viesteissä, joissa ”tsemppaat, kannustat tai vaikkapa lohdutat tai tuot esiin omia tai toisten hyviä tekoja”. Viestinnässä voi käyttää myös kampanjaa varten tehtyä ”iloista ja lämminhenkistä” Suomi toimii -kuvitusta. Kuvissa on muun muassa sydämiä, pikkulintuja, aurinko, vauvan kasvot ja yhteen liitettyjä käsiä.

Onnelliset ihmisyksilöt terapisoituneessa yhteiskunnassa

Suomi toimii -kampanja viesteineen ei ole ainutlaatuinen, päinvastoin. 2000-luvulla psykologiasta ja erilaisista terapiamuodoista ammentavat keskustelut, sanasto ja tulkinnat ovat levinneet osaksi laajempaa kulttuuria, politiikkaa, instituutioiden käytäntöjä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Sosiaalisia ongelmia, kuten työttömyyttä, köyhyyttä tai rikollisuutta, on alettu lähestyä yksilön vajavaisuuksien kautta ja niihin on haettu ratkaisuja kuntouttavista ohjelmista, mindfulnessista ja ratkaisukeskeisistä lyhytterapioista, kuten voimavaraterapiasta.

Ilmiötä on tutkimuksessa nimitetty esimerkiksi yhteiskunnan terapisoitumiseksi. Terapisoituneen yhteiskunnan keskiössä on yksilö, jonka tulee muokata suhdetta itseensä ja ympäristöönsä erilaisia mielen hallinnan tekniikoita hyödyntäen.

Terapisoituneessa yhteiskunnassa henkisestä hyvinvoinnista ja onnellisuudesta on tullut keskeisiä päämääriä. Taustalla on Yhdysvalloista lähtöisin oleva ajattelutapa, jota kutsutaan positiiviseksi psykologiaksi. Yksinkertaistetusti sen tavoitteena on siirtää huomio yksilön heikkouksista tai maailman nurjista puolista kohti yksilöllisiä henkisiä voimavaroja. Positiiviseen psykologiaan kuuluu myös pyrkimys suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen.

Suomi toimii -kampanja hyödyntää positiivisen psykologian sanastoa ja tekniikoita. ”Henkinen kriisinkestävyys” esimerkiksi vaikuttaa resilienssin läheiseltä sukulaiselta. Positiiviselle psykologialle keskeisellä resilienssin eli psyykkisen palautusmiskyvyn käsitteellä tarkoitetaan yksilön kykyä paitsi voittaa vaikeudet, myös oppia niistä ja hyödyntää niitä omassa henkisessä kasvussaan.

Positiivinen ajattelu vallankäyttönä

Mitä haittaa positiivisesta ajattelusta sitten on? Onhan vain hyvä, että ihmiset eivät ryve murheissaan. Onnellisuushan on sitä paitsi ihana tunne!

Kriitikot ovat listanneet positiivisen psykologian ongelmia. Se on fetisoinut onnellisuuden elämän päämääränä ja hyvän ihmisyyden mittana. Onnellisuuden ajatellaan olevan sekä edellytys että osoitus siitä, että yksilö on terve, menestynyt ja optimaalisesti toimiva. Onnellisuuden uskotaan lisäksi olevan kaikkien saatavilla, kunhan oppii hallitsemaan mieltään. Tämä on julma vaatimus niille, joiden elämää värittävät esimerkiksi taloudelliset ja terveydelliset vastoinkäymiset.

Kun valtio pyrkii positiivisesta ajattelusta tuttujen tekniikoiden avulla saamaan kansalaiset suhtautumaan perusoikeuksiensa rajoittamiseen myöntyväisesti, on positiivisen psykologian käyttö aivan erityisen kyseenalaista. Terapeuttinen valta ei ehkä tunnu vallalta, mutta se on yksi hallinnan muoto.

Terapeuttisen vallan kaltaiset suostuttelevan vallan käytännöt ovat tehokkaita.

Jotta koronavirus pysyisi hallinnassa ja yhteiskunnat edes välttämättömiltä osin toimintakykyisenä, kaikkien ihmisten täytyy rajoittaa elämäänsä ja erityisesti sosiaalisia kontakteja. Monen täytyy myös mennä työpaikalle mahdollisesta sairauden pelosta huolimatta, jotta terveydenhuolto ja muut yhteiskunnan välttämättömät toiminnot voisivat jatkua.

Demokraattisessa yhteiskunnassa pakkovallan mahdollisuudet rajata ihmisten toimintaa ovat onneksi hyvin rajalliset. Sen sijaan terapeuttisen vallan kaltaiset suostuttelevan vallan käytännöt ovat tehokkaita, sillä niiden avulla yhteiskunnan jäsenet voidaan saada ikään kuin vapaaehtoisesti luopumaan henkilökohtaisesta vapaudestaan – ja jopa nauttimaan siitä. Valtion taholta positiivinen ajattelu onkin pahimmillaan valheellinen ja petollinen lahja.

Kielletyt tunteet

Positiivinen ajattelu on houkuttelevaa, koska se tarjoaa toivoa ja lohdutusta. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu haavoittuvuuteen, voimattomuuteen ja ahdistukseen, vaan parhaimmillaankin vain keino turruttaa ne hetkeksi. Voi myös kysyä, miksi ihmeessä pitäisi turruttaa sosiaaliseen pahoinvointiin olennaisesti kuuluvat tunteet.

Positiivista psykologiaa on kritisoitu myös positiivisiksi ja negatiivisiksi määriteltyjen tunteiden vastakkainasettelusta ja negatiivisten tunteiden patologisoinnista. Kun pyrkimyksenä on ajatella positiivisesti olosuhteista riippumatta, kuten koronapandemian keskellä, kärsimykseltä riistetään oikeutus ja se näyttäytyy tarpeettomana, jopa halveksittavana.

Kun onnellisuuden ajatellaan olevan kaikkien saavutettavissa oikeanlaisen asenteen, terapian, self help -oppaiden, yhteisöllisten hashtagien tai pikkulintujen kuvien avulla, kärsimys ei ole vain kärsimystä: se on myös kyvyttömyyttä olla onnellinen.

Pahimmillaan kehotus ajatella positiivisesti keskellä koronapandemiaa saakin aikaan pikemmin ulkopuolisuuden kokemuksia kuin yhteisöllisyyttä. Kun moni aivan oikeutetusti suree menetettyjä tuloja, vanhemman tai puolison alkoholiongelman etenemistä tai omaa tai lapsen yksinäisyyttä, kriisin tarjoamien mahdollisuuksien ääreen pysähtyminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Suomi toimii -hengessä jaetut etuoikeutetut kertomukset television edessä joogaamisesta, pataleivän leipomisesta ja perheen yhteisistä lautapeli-illoista saavat ainakin itsessäni aikaan lähinnä tunteen, että elän ja koen tätä kriisiä jotenkin väärin.

Kokemukset siitä, että elämä on edelleen hyvää tai jopa parempaa kuin ennen ovat tietysti aivan oikeutettuja. Niin ovat myös negatiivisiksi nimetyt kokemukset ja tunteet.

Kriisissä tulee olla sijaa kaikenlaisille tunteille ja kokemuksille.

Kannustukset ajatella positiivisesti kriisin keskellä ovatkin inhottavia, koska ne kieltävät negatiiviset tunteet tai näkevät kriisin kielteisesti kokevat yksilöt toipumisen tarpeessa olevina. Suomi toimii -kampanjan toivopuhe onkin paitsi mukautuvaisuuteen houkuttelevaa, myös holhoavaa. Kun valtio määrittelee, millaiset tavat kokea kriisi ovat hyviä ja mitkä parantamisen tarpeessa, se tunkeutuu yhteiskunnan jäsenten elämän intiimeimmille alueille.

Kriisissä tulee olla sijaa kaikenlaisille tunteille ja kokemuksille. Ihmiset, jotka eivät halua tai pysty suhtautumaan kriisiin positiivisesti, eivät ole epäonnistuneita tai eheytymisen tarpeessa. Tunnemuokkauksen sijaan kriisin keskellä tarvitaan kriittistä ajattelua, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kollektiivista toimintaa.

Demokraattisessa yhteiskunnassa tulisi ennen kaikkea avata ja käydä julkista keskustelua kontrollitoimenpiteiden oikeudellisista, terveydellisistä ja sosiaalisista perusteluista – kuten on tehtykin. Ylhäältä päin tarjottu oikeanlainen tunneilmapiiri ei tarjoa tähän mitään välineitä.

 

***

Kirjoittaja kiittää inspiraatiosta Turun yliopiston kevään 2020 Sosiologian teoriat -kurssin opiskelijoita.

Kuvat järjestyksessä: pääkuva ja kaksi ensimmäistä kuvaa Hanne Salonen/ Eduskunta; Markus Spiske/Unsplash; Bernard Hermant / Unsplash

Kirjoittaja

Tutkijakollegium 2017 henkilokuvat-22

Hanna Ylöstalo

YTT, dosentti Hanna Ylöstalo toimii sosiologian yliopistonlehtorina Turun yliopistossa. Hän toimittaa kirjaa terapeuttisesta vallasta Suomessa yhdessä Kristiina Brunilan, Esko Harnin ja Antti Saaren kanssa.

Twitter: @ylostalohanna

Kotisivu

Lue seuraavaksi

Kirjallisuus

Cabanas, Edgar ja Illouz, Eva (2019) Manufacturing happy citizens: How the science and industry of happiness control our lives. Cambridge: Polity Press.

Davies, William (2016) The happiness industry: How the government and big business sold us well-being. Lontoo: Verso.

 

Avainsanat: korona terapeuttinen kulttuuri tunteet

– 20.5.2020