Muunsukupuolisena tyttöjen ja poikien koulussa

Jo vuosien 1994 ja 2004 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa sukupuolten välinen tasa-arvo ja sukupuoliroolien kyseenalaistaminen mainitaan selkeänä tavoitteena. Muunsukupuolisten koulukokemukset näiden voimassaoloajoilta ovat kuitenkin ristiriidassa suunnitelmien tavoitteiden kanssa.

Koulumaailma on rakentunut tyttö-poika-jaollisuuden mukaan, mikä on nähty yhteiskunnassa niin normaalina, ettei sitä ole osattu kyseenalaistaa. Tällainen jaollisuus, joka piiloisesti korostaa tyttöjen ja poikien erilaisia mahdollisuuksia ja erilaista paikkaa maailmassa lisää sukupuolten eriarvoisuutta ja kadottaa moninaisuuden täysin. Konkreettisia esimerkkejä näistä käytännöistä ovat muun muassa erilaisia sukupuolirooleja korostavat oppimateriaalit, sukupuolittuneet vessat, erilaiseen tekemiseen kannustaminen oletetun sukupuolen mukaan, sekä arkipäiväisiksi muodostuneet sanonnat ja oletukset, kuten “pojat on poikia” tai “kiljuu kuin tyttö”.

Tarkastelin keväällä 2020 palautetussa pro gradu -tutkielmassani juuri näitä koulussa tuotettuja sukupuolinormeja ja niiden piiloista vaikutusta koulumaailmassa, ja millaiseksi muunsukupuolisten haastateltavien asema on muodostunut näiden normien läsnäollessa. Tulkitsin tuloksia haastateltavien peruskouluaikoina voimassa olleiden vuosien 1994 sekä 2004 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin nähden. Opetussuunnitelmien perusteet ovat kuntien omien opetussuunnitelmien laatimista ohjaava asiakirja, jonka kanssa paikallisten opetussuunnitelmien on oltava linjassa.

Haastateltavia oli yhteensä seitsemän Suomessa koulunsa käynyttä muunsukupuolista, ja heidän ikänsä vaihteli 20 ja 32 välillä. Muunsukupuoliset valikoituvat tutkimusjoukoksi, sillä muunsukupuolisuus asettuu naiseuden ja mieheyden välille tai ulkopuolelle. Heidän kertomuksensa koulu- ja opiskeluajoista tuovat siis esille sen, onko koulussa ollut sijaa binäärisestä sukupuolijaosta ja sen normistosta poikkeamiselle.

Vuosien 1994 ja 2004 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa sukupuolten välinen tasa-arvo ja sukupuoliroolien kyseenalaistaminen mainitaan selkeänä tavoitteena. Tämä näkyy muun muassa siten, että perusteiden mukaan kaikkien oppilaiden pitää saada sukupuolesta riippumatta samat oikeudet, valmiudet ja velvollisuudet sekä työ- että perhe-elämässä toimimiseen. Jo vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteissa sanotaan, että oppilaita tulisi perehdyttää perhemallien moninaisuuteen. Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa taas kehotetaan opettamaan oppilaille seksuaalisuuden monenlaisista ilmenemismuodoista. Vaikka molemmissa opetussuunnitelmien perusteissa puhutaan vain tytöistä ja pojista, niiden mukaan jokaiselle oppilaalle olisi silti pitänyt taata turvallinen, yksilöllistä kasvua ja kehitystä tukeva ympäristö, joka kannustaa ainutlaatuisuuteen ja eheän minäkuvan luomiseen sekä suvaitsevuuteen.

Sukupuolinormit ja niiden vaikutukset ilmenivät sekä tuessa ja turvallisuudessa, opetuksessa ja ohjauksessa, vastuissa ja velvoitteissa että koulun tilallisissa käytännöissä – ja ne olivat pitkälti ristiriidassa jo aikansa opetussuunnitelmien perusteiden kanssa.

Ulkopuolisuus ilmenee ulossulkemisena ja sisäisenä kokemuksena

Haastatteluita analysoidessa löysin kolme puheessa vahvasti toistuvaa merkityskokonaisuutta, jotka olivat ulkopuolisuus, sukupuolinormatiivinen koulu ja normeihin asettumaton sukupuolisuus. Näiden kautta ilmi tuli erilaisia asemia, joihin haastateltavat kouluaikana asettuivat tai asettivat itsensä. Sukupuolinormit ja niiden vaikutukset ilmenivät sekä tuessa ja turvallisuudessa, opetuksessa ja ohjauksessa, vastuissa ja velvoitteissa että koulun tilallisissa käytännöissä – ja ne olivat pitkälti ristiriidassa jo aikansa opetussuunnitelmien perusteiden kanssa.

Ulkopuolisuus ilmeni tuloksissa vahvasti jokaisessa haastattelussa riippumatta siitä, oliko henkilö tullut esimerkiksi kiusatuksi, vai oliko hän itse aktiivisesti uhmannut ja taistellut sukupuolinormeja vastaan. Se muotoutui siis erottumisena vallitsevista sukupuolinormeista, joihin muut sopeutuivat ja haastateltavat eivät. Ulkopuolisuus rakentui “normaalin” eli koulumaailmassa hyväksytyn ulkopuolelle jäämisenä, mikä ilmeni sekä haastateltujen konkreettisena ulossulkemisena että heidän ulkopuolisuuden kokemuksenaan. Kuusi seitsemästä haastatellusta oli joutunut myös suoran kiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi.

Yksi hälyttävimmistä tuloksista oli, että kouluhenkilökunta ei ollut puuttunut kiusaamiseen. He saattoivat jopa pistää kiusaamisen kiusatun omaksi syyksi “liiallisen erilaisuuden” vuoksi. Yksi tutkimuksessa esille tulleista rooleista olikin uhriasema, joka tuli haastatteluissa esiin esimerkiksi juuri kiusatuksi tulon ja sen seurausten kautta. Tilanteet, joissa haastateltavat toivat omaa uhriasemaansa esille olivat muun muassa sellaisia, joissa he olisivat halunneet päästä mukaan koulun kaveriporukoihin ja yrittää olla kuten muutkin, kuitenkaan siinä onnistumatta. Uhrin asema tuli useammassa haastattelussa esiin myös tilanteissa, joissa opettajalta ei saatu apua kiusaamistilanteissa.

Yksi hälyttävimmistä tuloksista oli, että kouluhenkilökunta ei ollut puuttunut kiusaamiseen.

Kaksijakoiseen sukupuoleen perustuvat normit olivat vahvasti läsnä koulussa

Toinen haastatteluista esiin noussut merkityskokonaisuus oli sukupuolinormatiivinen koulu. Tuloksissa ilmeni kaksijakoiseen naiseuteen ja mieheyteen perustuvien sukupuolinormien vahva läsnäolo erilaisissa opetus- ja ohjaustilanteissa. Tällaisia opetuskäytäntöjä olivat esimerkiksi sukupuolen mukaan jaotellut käsityön, liikunnan tai terveystiedon tunnit tai suora ohjaus tietynlaiseen naiseuteen tai mieheyteen oletetun sukupuolen mukaisesti.

Tietynlaiseen naiseuteen ja mieheyteen ohjattiin haastateltujen mukaan niin tulevaisuuden odotuksissa kuin itseilmaisussa ja käytöksessäkin. Myös vastuut ja velvoitteet jakautuivat epätaseisesti oletetun sukupuolen mukaan. Tytöiksi oletetuilta oli esimerkiksi odotettu ymmärtäväisyyttä, tunteikkuutta sekä vastuunkantoa, kun taas pojiksi oletetuilta oli odotettu jämäkkyyttä, ja heiltä oli suvaittu väkivaltaista käytöstä tai tyttöjen seksuaalista häirintää.

Ohjauksessa ja opetuksessa korostui myös heteroseksuaalisuuden olettaminen ja korostaminen kouluhenkilökunnan puolelta. Useat haastateltavat ilmaisivat sukupuolittuneiden käytäntöjen olleen niin jokapäiväisiä kouluarjessa, ettei niitä lapsena osannut kyseenalaistaa. Näin ollen opettajat ovat saattaneet osin tiedostamattaan edesauttaa kiusaamista ja syrjintää, antaen oppilaille mallia, jossa stereotyyppiseen naiseuteen ja mieheyteen sopimattomat eivät ole “normaaleja”, ja sen seurauksena “ansaitsevat” tulla kiusatuiksi.

Normeihin asettumaton sukupuolisuus tuottaa olemattomuuden kokemusta

Muunsukupuolisuus asettuu naiseuden ja mieheyden välille tai sen ulkopuolelle, minkä vuoksi edellä mainittu nais-mies-jakoisuus on haitallista. Haastateltavien kouluaikana mitään tyttöjen ja poikien lisäksi “ei ole ollut olemassa”, joten muunsukupuoliset ovat joutuneet asettumaan oletettuun sukupuoleensa tytöksi tai pojaksi, vaikkeivat sitä ole. Kouluaikana kouluhenkilökunta ja koulutoverit olettivat tutkimukseen osallistuneet muunsukupuoliset naisiksi tai miehiksi, mutta osoittivat silti haastateltavien ilmaisseen sukupuoltaan “väärällä tavalla”.

“Vääränlaisuus” muotoutui sen myötä, etteivät tutkimushenkilöt ole sopeutuneet heiltä oletetun sukupuolen mukaisiin sukupuolinormeihin. Tämä naisille tai miehille oletettujen ominaisuuksien täyttymättömyys näkyi tutkimuksen mukaan esimerkiksi ihmissuhteissa, tytöksi syntymässä määritellyn haastatellun viihtyessä poikien seurassa tai toisinpäin; pukeutumisessa, kun haastateltu on käyttänyt oletetulle sukupuolelleen liian tyttömäisiä, poikamaisia tai sukupuolineutraaleja vaatteita; tai käyttäytymisessä, jos haastatellut olivat esimerkiksi olleet liian äänekkäitä tytöiksi tai kehon liikkeet eivät olleet tarpeeksi jämptejä pojalle. Vääränlaisuus ilmeni myös, jos haastatellut eivät koulussa asettuneet heteronormatiivisiin oletuksiin.

Tämä nais-mies-jaollisuus on tuottanut tutkimukseen osallistuneille muunsukupuolisille olemattomuutta, mikä on ehkä tutkimustuloksissa ilmenneissä asemista kaikista pysäyttävin.

Tämä nais-mies-jaollisuus on tuottanut tutkimukseen osallistuneille muunsukupuolisille olemattomuutta, mikä on ehkä tutkimustuloksissa ilmenneissä asemista kaikista pysäyttävin. Olemattomuus muodostuu, kun käsityksen itsestään joutuu rakentamaan maailmassa, jossa ei ole omaa olemusta vastaavia sanoja. Jos identiteetin joutuu muodostamaan toistuvasti olemattomuuden varaan, on sillä vahva vaikutus itsensä tunnustamiseen ja tunnistamiseen. Koulumaailmassa muunsukupuolisuus on muodostunut olemattomaksi, sillä sanojen ja käytäntöjen tasolla mitään tyttöjen ja poikien ulkopuolella ei ole ollut olemassa.

Tutkimukseen osallistuneet kertoivat myös opettajien heihin kohdistamasta suorasta hiljentämisestä, silloin kun he ovat kyseenalaistaneet sukupuolinormeja. He kertoivat myös siitä, ettei mistään seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta ole koulussa puhuttu. Olemattomuus tuli vahvasti ilmi etenkin silloin, kun haastateltavat kertoivat tunnistaneensa, etteivät ole tyttöjä tai poikia, mutteivat vielä osanneet sanoittaa sukupuolisuuttaan sanojen puuttuessa.

Olemattomuus tuli vahvasti ilmi etenkin silloin, kun haastateltavat kertoivat tunnistaneensa, etteivät ole tyttöjä tai poikia, mutteivat vielä osanneet sanoittaa sukupuolisuuttaan sanojen puuttuessa.

Sukupuolinormeihin sopimattomuus vahvuutena

Useissa haastatteluissa esille nousi vahvana juuri normeja vastaan taisteleminen. Vaikka haastateltuja olisi sorrettu, syrjitty, vähätelty ja kiusattu heidän olemuksensa ja itseilmaisunsa vuoksi, useat ilmaisivat taistelleensa jo kouluaikoina aktiivisesti sukupuolinormeja vastaan olemalla, mitä ovat. Oma erilaisuus ja sukupuolinormeihin sopimattomuus saatettiinkin kääntää vahvuudeksi muita vastaan, muiden mielipiteistä välittämättä. Taistelijan asema ilmeni niin suorana sukupuolinormien vastustamisena, halulla erottua selkeästi muista välittämättä seurauksista, kuin sukupuolinormien aktiivisella muuttamisena ja tiedon levittämisenäkin.

Osa haastateltavista kertoi tilanteista, joissa heidät oli leimattu toistuvasti vaikeiksi ja huonokäytöksisiksi, koska he olivat kyseenalaistaneet normeja tai puuttuneet esimerkiksi opettajan suoraan tietynlaista sukupuolen ilmaisua tai seksuaalivähemmistöjä sortavaan puheeseen. Jotkut haastateltavat kertoivat käyneensä opettajien kanssa paljon taistelua myös siitä, onko oma olemus vain tilapäinen “vaihe” vai tuleeko kasvamaan opettajien olettamaan “hyväksyttävän” naisen tai miehen muottiin.

Miten koulu vaikuttaa?

Suomalainen peruskoulu ei ole ainakaan haastateltujen kouluaikana tarjonnut muunsukupuolisille tukea oman sukupuolisuuden tunnistamiseen, ilmaisemiseen tai sanoittamiseen. Nyt jo aikuistuneet muunsukupuoliset ovat joutuneet muodostamaan käsityksen itsestään ilman valmiita malleja ja asettumaan tytön tai pojan asemaan koulun sukupuolinormatiivisessa ympäristössä. Tämän myötä heidän asemakseen on tullut sekä sukupuolinormien uhri, että niitä vastaan taistelija.

Koulussa on vallinnut vahvana hyvin sukupuolinormatiiviset käytännöt, jotka ovat olleet ristiriidassa jo aikansa perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden kanssa. Tästä voi päätellä, että opetussuunnitelmauudistukset eivät takaa koulun arkisten käytäntöjen muutosta yhdenvertaisemmiksi, vaan vahvasti nais-mies-jaon varaan rakentuneet normit, puhetavat, mallit ja käytännöt vaikuttavat luultavasti vielä nykykouluissakin.

Opetussuunnitelmauudistukset eivät takaa koulun arkisten käytäntöjen muutosta yhdenvertaisemmiksi.

Mikä näiden tutkimustulosten merkitys sitten on, ja mitä niillä on antaa tulevaisuudelle? Ensinnäkin tutkimustulokset vahvistavat, että yksilötasolla sukupuolistereotyyppisten normien jatkuva läsnäolo on haitallista. Ne aiheuttavat syrjintää, kiusaamista, häirintää sekä väkivaltaa. Niin kauan, kun koulussa ja yhteiskunnassa ylläpidetään mallia tietynlaisesta naiseudesta ja mieheydestä, jokainen niistä poikkeava joutuu sorretuksi.

Sortoa ei voi kuitenkaan tunnistaa ja ongelmiin puuttua, jos kaksinapainen sukupuolisuus ja sukupuolen stereotyyppinen ilmaisu nähdään normaalina ja näistä malleista poikkeaminen epänormaalina. Tämä ei koske ainoastaan muunsukupuolisia vaan aivan kaikkia. Kun kaikenlainen sukupuolen ilmaisu hyväksytään, saavat myös tytöt ja pojat olla tyttöjä ja poikia haluamallaan tavalla. Tämä esimerkiksi antaisi miehille luvan olla herkkiä, vähentäisi naisiin kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa, edistäisi nais- ja miesparien asemaa yhteiskunnassa sekä tasoittaisi vahvasti sukupuolittuneita urajakaumia ja vastuita. Jokainen saisi yhdenvertaisemmat mahdollisuudet uskoa itseensä ja tavoitella haluamaansa tulevaisuutta sukupuolestaan riippumatta.

Kohti sukupuolitietoista koulua

Ratkaisu sukupuolisensitiivisen, -tietoisen ja aidosti yhdenvertaisen koulumaailman saavuttamiseksi ei ole sukupuolisuudesta puhumisen hiljentäminen, sillä sen seurauksena kiellettäisiin puhumasta myös sukupuolittuneesta vallasta ja siihen kietoutuneesta sorrosta. Liian varovaisuuden sijasta opettajien tulisi antaa oppilaille laajasti erilaisia malleja toteuttaa sukupuolisuuttaan siitä riippumatta, mihin sukupuoleen kuuluu.

Sukupuolisensitiivinen opetus vaatii myös ymmärrystä omista ennakkoluuloista ja oletuksista, joten jokaisen kasvatusalalla työskentelevän tulisi haastaa luonnollisina ja itsestään selvinä pitämiään asioita ja miettiä, mistä ne johtuvat, ja ketä ne eivät ota huomioon. Koulumaailman kehittämiseksi eivät riitä ylhäältä päin sanellut asiakirjat, kuten opetussuunnitelmat, vaan jokaisen opetushenkilökunnan jäsenen pitäisi sitoutua yhteisiin toimintamalleihin. Se vaatii omien käsitysten ja tuntemusten syväluotaavaa tarkastelua, oman virheellisyyden myöntämistä ja asioihin perehtymistä omista lähtökohdista, historiasta ja tuntemuksista käsin.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvien oppilaiden ei tulisi olla vastuussa aikuisten opettamisesta.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvien oppilaiden ei tulisi olla vastuussa aikuisten opettamisesta. Kuitenkin pahempaa kuin opettajan tietämättömyys on se, jos opettaja ei tule oppilasta vastaan. Kasvatusalan ammattilaisten pitää olla valmiita kuuntelemaan oppilaan tarpeita ja myöntämään omat virheensä. Jos oppilas ilmaisee opettajan esimerkiksi olettaneen hänen sukupuolensa väärin, opettajalla on velvollisuus pyytää anteeksi. Vasta eriarvoisten rakenteiden ja omien ennakkoluulojen sekä oletusten tiedostamisen kautta matka kohti yhdenvertaisempaa ja sukupuolisensitiivisempää kasvatusta ja koulutusta voi alkaa.

***

Teksti pohjautuu Pro gradu -tutkielmaan: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202002121331.

Kuvat: artikkelikuva Pavlo/Pexels, muut kuvat järjestyksessä 周 康/Pexels, MChe Lee/Unsplash ja Sharon McCutcheon/Pexels.