Mediankäyttö kerrostuu ja politisoituu Suomessa 

Suomea pidetään mediahyvinvointivaltiona, jossa vapaata mediaa tuetaan julkisesti ja tiedon äärelle on tasavertainen pääsy. Silti tutkimus antaa viitteitä mediankäytön kerrostumisesta ja politisoitumisesta myös Suomessa: hyväosaiset osallistuvat yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja hyödyntävät laajalti monia erilaisia medioita, kun taas vähemmän koulutettujen, vähätuloisempien ja vähemmän yhteiskunnallisesti osallistuvien mediamaisema on huomattavasti kapeampi.  

Arjen mediankäyttö muokkaa käsitystämme maailmasta sekä informaation, arvojen että koko välitetyn maailmankuvan näkökulmasta. Saamme erilaisten medioiden välityksellä sekä tietoa maailman tai ympäristön tapahtumista että ymmärryksen siitä, miksi ja kenen kannalta ne ovat tärkeitä. Ihmiset käyttävät mediaa kuitenkin eri tavoin. Käyttötapoihin heijastuvat monet ihmisiä erottelevat yhteiskunnalliset tekijät kuten luokka-asema, taloudelliset resurssit sekä poliittiset asenteet. Tämän takia on tärkeää ymmärtää, millainen mediankäytön ja yhteiskunnallisten erontekojen suhde on, ja mihin suuntaan se on kehittymässä.  

Kulttuurin kulutuksen ja elämäntyylin kerrostuminen eli järjestyminen hierarkkisesti luokka-aseman tai yhteiskunnallisen statuksen mukaan on jo suorastaan klassinen aihe kulttuurinsosiologian piirissä. Usein tutkimuskohteina toistuvat kuitenkin samat joko korkea- tai populaarikulttuurin alueet: musiikki, lukeminen, television katselu, taide, viime vuosina yhä useammin esimerkiksi syöminen tai kulttuuriosallistuminen. 

Median käyttö, jonka osalta tässä tekstissä keskitytään television katseluun, säännölliseen erityyppisten tekstien lukemiseen ja internetin käyttöön, on jäänyt kulttuurinsosiologeilta vähemmälle huomiolle, vaikka sitä sanelevat aivan samanlaiset elämäntyyliin, luokka-asemaan ja resursseihin liittyvät hierarkiat kuin muutakin kulttuurin kuluttamista. Tämä on ristiriitaista, sillä median käyttö kerrostuu samalla tavalla kuin muunkin kulttuurin kulutus: hyväosaiset kuluttavat paljon ja monenlaista mediaa ja vähemmän koulutetut tai köyhemmät vähemmän ja rajallisemmin.  

Median käyttö kerrostuu samalla tavalla kuin muunkin kulttuurin kulutus: hyväosaiset kuluttavat paljon ja monenlaista mediaa ja vähemmän koulutetut tai köyhemmät vähemmän ja rajallisemmin.  

Mediarepertuaarien käsite kuvaa median käytön rutiineja ja toisaalta valikoimaa. Monet tutkijat ovat kantaneet huolta siitä, että uusien medioiden ja kanavien lisääntyessä mediarepertuaarit voivat eriytyä ja päätyä välittämään tietoa varsin erilaisista maailmankuvista käsin. Sosiaalisen median yleistyessä erityisesti nuorten mediankäytön yksipuolistumisesta on puhuttu paljon, ja erilaisista valikoiden faktaa ja mielipiteitä sekoittavista tiedonlähteistä on kannettu huolta: parhaillaan puhuttavat esimerkiksi erilaiset koronarokotuksia vastustavat sivustot.    

Monessa tutkimuksessa on todettu, että laajasta median käytöstä on suoranaista hyötyä. Perinteinen media tarjoaa ajantasaista tietoa. Uusien sähköisten medioiden käyttö puolestaan on yhteydessä digitaitoihin ja niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin olla kiinni erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa ja esimerkiksi työllistyä paremmin.  

Monessa tutkimuksessa on todettu, että laajasta median käytöstä on suoranaista hyötyä. 

Suomi mediahyvinvointivaltiona 

Media on ollut aina poliittista. Länsimaiden joukossa Pohjoismaat ovat tosin olleet poikkeustapaus, sillä esimerkiksi niiden suurimmat sanomalehdet ovat olleet poliittisesti neutraalimpia ja toisaalta levikiltään suurempia kuin muissa länsimaissa. Daniel C. Hallinin ja Paolo Mancinin mediajärjestelmäjaottelun mukaan Suomi kuuluu demokraattis-korporatistiseen mediamalliin, jota luonnehtii vahva valtion rooli, julkisen palvelun media ja poliittisesti suhteellisen neutraali journalismi.

Suomi on kuitenkin myös vankasti osa laajempaa kehityskulkua, jossa sanomalehtien levikit laskevat ja median sisällöt digitalisoituvat. Perinteinen mediamaisema pirstaloituu, kun uusia toisistaan loittonevia mediakanavia syntyy. Vaikka julkisessa keskustelussa usein ounastellaan, että uusi media synnyttää poliittisia kuplia tai samanmielisten kaikukammioita, median käytön ja politiikan suhteesta on vain vähän  tutkimusta – varsinkaan sellaista, jossa pystyttäisi osoittamaan muutoksia verrattuna aiempaan tilanteeseen.   

Tuoreessa New Media & Society -lehdessä julkaistussa jutussamme selvitimme Adrian Leguinan ja Semi Purhosen kanssa suomalaisen pitkittäisaineiston valossa, miten suomalaisten mediankäyttö on kerrostunut sosiaalisesti aikavälillä 2007–2018, eli kuinka esimerkiksi luokka-asema, poliittiset asenteet, taloudelliset resurssit ja yhteiskunnallinen osallistuminen vaikuttavat tapoihin käyttää mediaa. Tarkastelimme myös, liittyykö median käyttöön poliittista polarisoitumiskehitystä eli kytkeytyykö tietynlainen mediankäyttö tietynlaisiin poliittisiin asenteisiin, ja vahvistuiko mahdollinen kytkös tarkastellun kymmenen vuoden aikana. 

Suomea on muiden Pohjoismaiden ohella pidetty mediahyvinvointivaltiona, jossa medialla on varsin suuri vapaus ja julkinen tuki. Lisäksi väestö on varsin koulutettua, ja informaation äärelle on tasavertainen pääsy, jonka ansiosta kansalaiset voivat ottaa osaa kulttuuriin ja poliittiseen päätöksentekoon. Ajattelimme tämän vuoksi Suomen olevan kiinnostava tutkimuskonteksti, jossa mediankäyttö on kenties suhteellisen vähän eriytynyttä tai poliittisesti motivoitunutta.  

Aineistomme on kansallisesti edustava vuosina 2007 ja 2018 kerätty kyselyaineisto,  jossa kartoitettiin laajasti kulttuurista osallistumista ja elämäntyylien jakautumista. Tutkimuksessamme median käyttö ymmärrettiin käsittämään säännöllinen television katselu, säännöllinen sanomalehtien, aikakauslehtien ja kirjojen lukeminen sekä internetin erilaiset käyttötarkoitukset. Sosioekonomisina muuttujina käytettiin koulutusta, tuloja, ikää, sukupuolta sekä asuinaluetta. Poliittista asennoitumista puolestaan mitattiin kolmella muuttujalla. Näitä olivat konservatiivi-liberaali-skaala, joka muodostettiin arvoväittämävastauksista, jotka koskivat esimerkiksi maahanmuuttoa, sensuuria ja rangaistuslainsäädäntöä, osallistuminen järjestö- tai yhdistystoimintaan sekä se, äänestääkö vastaaja vaaleissa vai ei. 

Suomessa väestö on varsin koulutettua, ja informaation äärelle on tasavertainen pääsy, jonka ansiosta kansalaiset voivat ottaa osaa kulttuuriin ja poliittiseen päätöksentekoon.

Tarkastelumme osoitti, että mediankäyttö näyttää päällisin puolin varsin samanlaiselta vuosina 2007 ja 2018. Televisiota katsellaan ja kirjoja, sanomalehtiä sekä aikakauslehtiä luetaan suunnilleen saman verran molempina vuosina – ainoastaan internetin käyttötarkoitusten määrä on kasvanut huomattavasti. Tämä on toki loogistakin, kun ajattelee esimerkiksi pikaviestipalvelujen tai erilaisten verkkosivustojen yleistymistä 2010-luvun aikana. Koko väestön tasolla arvot näyttävät muuttuneen hitusen liberaalimmiksi, vastaajien järjestöaktiivisuus on säilynyt samalla tasolla ja heidän äänestämishalukkuutensa on laskenut aavistuksen.  

Miten suomalaisten tavat käyttää mediaa eroavat toisistaan? 

Kaikkiaan suomalaisten mediankäyttö järjestyy tutkimuksessamme molempina vuosina kolmeksi suureksi ryhmäksi: laajaksi, kapeaksi sekä internet-painottuneeksi. Laajan mediankäytön ryhmä kuluttaa paljon kaikenlaista mediaa, kapea hyvin vähän mitään, ja internet-painottunut ryhmä puolestaan käyttää lähinnä internetiä. Siinä missä ryhmät ovat varsin samankokoisia vuonna 2007 (laaja 35 %, kapea 30 %, internet-painottunut 35 %)) niiden keskinäinen tasapaino muuttuu vuoteen 2018 mennessä (laaja 47 %, kapea 20 %, internet-painottunut 33 %). 

Vuonna 2007 laajasti mediaa käyttävä ihminen oli tyypillisesti korkeasti koulutettu, hyvätuloinen nainen. Internet-painotteisesti mediaa puolestaan käytti tyypillisesti nuori, kaupungissa asuva mies. Kapea median käyttö puolestaan oli yhteydessä vanhempaan ikään, pienempiin tuloihin, maaseudulla asumiseen, vähäisempään järjestötoimintaan osallistumiseen sekä konservatiivisiin asenteisiin.  

Vuoteen 2018 tultaessa ryhmien taustatekijöissä oli tapahtunut tärkeitä muutoksia. Sukupuoli ei enää ollut merkitsevä tekijä laajaan ryhmään kuulumisen kannalta, ja ryhmästä oli tullut yhä koulutetumpi ja poliittisesti liberaalimpi. Internet-painottunut ryhmä puolestaan oli urbaanimpi, mutta huomattavasti vähätuloisempi ja hieman konservatiivisempi. Suurin muutos on tapahtunut kapean mediankäytön ryhmässä, joka vielä 2007 koostui suhteellisen tasaisesti miehistä ja naisista mutta joka vuoteen 2018 tultaessa on miesvaltainen. Kapean mediankäytön ryhmä on kymmenessä vuodessa muuttunut myös yhä passiivisemmaksi järjestötoiminnan ja äänestämisen suhteen. 

Kapea median käyttö oli yhteydessä vanhempaan ikään, pienempiin tuloihin, maaseudulla asumiseen, vähäisempään järjestötoimintaan osallistumiseen sekä konservatiivisiin asenteisiin.  

Tarkastelumme osoitti, että media ja poliittiset asenteet todella erottelevat Suomessa ja että eriytyminen on kasvanut vuosien 2007 ja 2018 välillä. Erityisen kiinnostava on erilleen muista ryhmistä repeytyvä kapean mediankäytön ryhmä, johon kuulumista yhä voimakkaammin ennustavat miessukupuoli, alhainen koulutus ja tulot sekä vähäinen yhteiskunnallinen osallistuminen. Kapean mediankäytön ryhmä katselee vain harvoja televisiokanavia, lukee jatkuvasti vähemmän lehtiä tai kirjoja ja käyttää jopa internetiä vain harvoihin tarkoituksiin. Samalla se on poliittisesti kaikkein konservatiivisin. Ryhmä pieneni kooltaan vuosien 2007 ja 2018 välillä, mutta samalla se lipui entistä kauemmas muista ryhmistä sosioekonomisten tekijöiden osalta.  

Miksi mediankäyttö eriytyy?

Tarkastelimme tässä tutkimuksessa vain median käytön laajuutta – sitä, kuinka monia erilaisia mediakanavia tai kulttuurintuotteita vastaajat kuluttavat television, lukemisen ja internetin piirissä. Siksi tutkimus ei varsinaisesti kerro median käytön kokonaismäärästä ja sen parissa käytettävästä ajasta. 

Tästä huolimatta aineistomme antaa selviä viitteitä median käytön kuplautumisesta ja kaikukammioiden syntymisestä myös Suomessa: hyväosaiset osallistuvat yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja hyödyntävät laajalti monia erilaisia medioita, kun taas vähemmän koulutettujen, vähätuloisempien ja vähemmän yhteiskunnallisesti osallistuvien mediamaisema on huomattavasti kapeampi. Tutkimuksen perusteella emme voi väittää, että esimerkiksi matala koulutus ja tulot tai äänestämättömyys aiheuttaisivat kapeaan mediankäytön ryhmään kuulumisen, mutta nuo tekijät ennustavat sitä erittäin vahvasti. 

Miksi sitten jopa viidesosa suomalaisista jää kapeaan mediankäytön ryhmään? Jatkossa vastauksia täytyy etsiä laajemmin ja tätä tutkimusta kauempaa. Esimerkiksi digitaalinen kuilu on entisestään lisännyt eriarvoisuutta internetiä ja sosiaalista mediaa taitavasti ja heikosti käyttävien välillä. Perinteinen media on erityisesti sanomalehtien levikkien laskun myötä heikentynyt, ja varsinkin nuoret ikäpolvet ovat muuttaneet mediankäyttöään nopeasti. Tähän kehityskulkuun liittyy erottamattomasti asiantuntijuuden kriisi. 

Asiantuntijuuden kriisin on nähty horjuttavan perinteistä tiedonvälitysasetelmaa, jossa tutkittu tieto siirtyy mediaan ja yhteiskuntaan asiantuntijatiedon, esimerkiksi korkeasti koulutettujen tutkijoiden ja erikoisasiantuntijoiden välityksellä. Kriisin on ajateltu tuovan mediaan asiantuntijalausuntojen  rinnalle erilaisten yksilöllisten ”kokemusasiantuntijoiden” ja ”maallikkoasiantuntijoiden” näkemyksiä, mikä puolestaan nakertaa perinteisen median valtaa entisestään. Kaikkein tärkein selitys löytyy ehkä laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, jota olen käsitellyt jo aikaisemmin: tietty pieni, mutta silti merkittävä ryhmä voi tuntea pudonneensa yhä pysyvämmin pois yhteisen kulttuurin piiristä, ja pitää siksi valtakulttuuria elitistisenä ja vastenmielisenä.  

Tietty pieni, mutta silti merkittävä ryhmä voi tuntea pudonneensa yhä pysyvämmin pois yhteisen kulttuurin piiristä, ja pitää siksi valtakulttuuria elitistisenä ja vastenmielisenä. 

Mitä tällaisesta mediankäytön kuplautumisesta sitten voi seurata? Tutkijat ovat erimielisiä siitä, onko mediankäytön kapeutuminen seurausta maailmankuvan kapeutumisesta vai toisinpäin: on esitetty, että itse asiassa vain pieni osa mediankäyttäjistä olisi varsinaisesti alttiina yksipuolistuville, poliittisia näkökulmiaan kaventaville medioille. Silti havaitsimme selvästi, että kapean mediankäytön ryhmä on muuttanut asenteitaan konservatiivisemmaksi kymmenessä vuodessa ja myös vähentänyt yhteiskunnallista osallistumistaan. Ei ole kenenkään etu, että mediankäytöstä tulee voimakas yhteiskunnallisesti eriyttävä tekijä. Laadukas, monipuolinen mediamaisema ja laaja medialukutaito ovat edelleen kohtalonkysymyksiä, myös mediahyvinvointivaltio Suomessa. 

** 

Teksti perustuu julkaistuun artikkeliin:  

Heikkilä, R., Leguina, A., & Purhonen, S. (2020). The stratification of media usage in Finland, 2007–2018: Signs of socio-political polarization? New Media & Society. https://doi.org/10.1177/1461444820971612 

Kuvat: bannerikuva Tim Mossholde/Pexels, muut kuvat järjestyksessä Roman Kraft/Unsplash, Obi Onyeador/Unsplash ja Cottonbro/Pexels.