Kommentti: Opinto- ja uraohjauksessa on nyt muutoksen mahdollisuus

Nuoria kannustetaan opinto-ohjauksessa tekemään yksilöllisiä valintoja, jotka johtavat mahdollisimman tehokkaasti työelämään. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan halua tai voi suunnitella polkuaan suoraviivaisesti. Koronakevään mullistusten jälkeen opinto- ja uraohjauksella olisi nyt muutoshetki.

Kevät 2020 teki näkyväksi, kuinka nuoriin kohdistetaan koulutuspolitiikassa entistä enemmän itseohjautuvuuden vaatimuksia. Koronakriisin seurauksena työmarkkinat ovat muutoksessa, kesätyöt hävinneet ja harjoittelupaikat uupuvat. Samalla myös koulutusjärjestelmä muuttuu sekä pysyvästi että lyhytkestoisesti.

Koulutus- ja työuraohjauksen tutkijat näkevät kuitenkin tilanteessa myös muutoshetken. Millaisia mahdollisuuksia koulutus- ja työmarkkinoiden kriisi avaa opinto- ja uraohjaukselle?

Työn muutos ja tehokkuuden vaatimus

Opinto- ja uraohjauksella tarkoitetaan politiikkakokonaisuutta, jonka tavoitteet ovat tyypillisesti kolmitahoisia: ne ohjaavat yksilöitä tarkoituksenmukaisille koulutus- ja työurille, tekevät työmarkkinoiden tarpeita vastaavat koulutuspolut näkyväksi ja turvaavat koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon.

Ohjausta tehostamalla pyritään turvaamaan suomalaisnuorten koulutuspolkujen mutkattomuus ja vähentämään eurooppalaisittain kohtalaisen yleistä jäämistä koulutuksen ulkopuolelle: esimerkiksi noin joka kymmenes 18–24-vuotiaista nuorista on peruskoulun päättötodistuksen varassa ilman jatko-opintoja. Ohjauksella pyritään myös tukemaan nuoria, joilla esimerkiksi kielitaidon tai opiskeluvaikeuksien vuoksi on keskimääräistä vähemmän vaihtoehtoja valittavissaan.

Nuoret ja ohjaajat oppilaitoksissa ja työelämäpalveluissa pyrkivät kuitenkin ensisijaisesti löytämään nuoren tavoitteisiin sopivat koulutusaskeleet eli tekemään sellaisia onnistuneita koulutusvalintoja, jotka johtavat joko suoraan tai useamman koulutusvaiheen kautta työelämään. Kun keväällä 2020 yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tulevaisuusnäkymät ovat laajemmin hämärän peitossa, ensimmäinen haaste tälle ohjaustyölle on ymmärrys siitä, mihin askeleet ovat viemässä.

Käsitys siitä, mitä työtehtäviä ja millaisia työmarkkinoita nuori kohtaa valmistuttuaan, on ollut murroksessa jo pitkään. Tutut ammattinimikkeet muuttuvat ja työelämässä korostuu ajatus joustavasta ja yrittäjämäisestä asenteesta, johon nuoret suhteuttavat uratoiveitaan.

Mun oma isä on yrittäjä, mä oon nähny mitä se yrittäjä minkä töissä mä oon, niin mä en oo valmis 24/7 repimään selkänahastani kaikkee ja tappamaa itteeni työn takii. (Ammatillisen oppilaitoksen opiskelija)

Keväällä 2020 uuden työn jännitteiset jakolinjat tulevat esiin erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin, lähi- ja etätyön sekä yrittäjämäisen ja institutionalisoituneen työn muotojen välillä. Millainen työ sisältää eniten vapausasteita, millainen eniten riskejä?

Epävarmuutta voivat tuoda myös joustavuutta lisäävät uudistukset.

Nykykäsityksen mukaan työuralla on hyvä kokeilla erilaisia tehtäviä ja siirtyä joustavasti alalta toiselle. Tämä edellyttää kuitenkin rohkeutta, jota syövät koronakriisin myötä nopeasti romahtaneet lyhyiden ja osa-aikaisten työtehtävien työmarkkinat.

Epävarmuutta voivat tuoda myös joustavuutta lisäävät uudistukset. Esimerkiksi keväällä 2020 työpaikkojen romahdusta paikattiin helpottamalla opintoihin pääsyä lisäämällä korkeakoulutuksen opiskelupaikkoja ja maksutonta avointa korkeakouluopetusta. Samalla uudistukset kuitenkin ruuhkauttavat korkeakoulutusta, lisäävät koulutuksellista kilpailua ja edellyttävät nuorilta valmiutta joustaviin suunnitelmiin.

Omatoiminen ja tehokas elämänkulku?

Käynnissä olleet koulutuspoliittiset toisen asteen uudistukset korostavat nuorten omatoimisuutta. Uudelle ohjaustyölle ei enää riitä, että tuetaan työelämään kuljettavaa ammatinvalintaa, vaan kuten ohjauksen tutkija Mark Savickas kuvaa, ohjauksessa pyritään tukemaan nuoria luomaan omat uratarinansa (story model). Muuntuvaa ja joustavaa työuraa vastaavassa ohjauksessa nuorta autetaan sanoittamaan oma osaamisena ja suunnittelemaan seuraava luku elämänkulussaan.

Koulutusjärjestelmä ja siihen liittyvä ohjaus ja tuki kannustavat nuoria kuitenkin opiskelemaan myös tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Koulutusjärjestelmän ”mallinuori” suunnittelee koulutuspolkunsa loogiseksi jatkumoksi asteelta toiselle ilman välivuosia, opiskelupaikan vaihtoja tai urakatkoksia. Näihin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin malleihin kannustavat esimerkiksi ensikertalaiskiintiöt, opintotukijärjestelmä ja erityisesti keväällä 2020 korostunut aiempi opintomenestys korkeakoulutukseen pääsyn valuuttana.

Toinen haaste ohjaustyölle on kysymys siitä, haluavatko tai pystyvätkö omatoimiset nuoret jäljittelemään koulutuspoliittisia ihanteita tehokkaista siirtymistä. Nuorten koulutuspolkuja koskevat tutkimukset kuten Transit ja Purkutalkoot ovat sanoittaneet nuorten vaikeuksia sovittaa elämänsuunnitteluaan koulutusjärjestelmän ihanteisiin.

Lukio ei mun mielest oo viel semmonen, missä nuori on niin aikuinen, et pystyy tässä nyt jo päättää, et mihin sinä panostat. Et joku yks paperi, joku ylioppilastodistus, vaikuttaa koko sun elämään. Et jos sul on ollu vaikka vähän vaikee nuoruus tai vähän vaikeempaa just lukioaikana, siin vaaditaan ehkä vähän liikaa kasvamista. (Lukion abi)

Vaatimukset omatoimisuudesta ja tehokkuudesta ovat erityisen julmia esimerkiksi erityistä tukea tarvitseville oppilaille ja suomea tai ruotsia taitamattomille nuorille. Suomeen hiljattain saapuneelle nuorelle tai nuorelle, joka tarvitsee opintoihinsa paljon tukea, opinto- ja uramahdollisuudet ovat usein hyvin marginaaliset. Miten valita rationaalisesti, jos ei tunnista odotuksia tai tule tunnustetuksi niihin?

Mielikuvat remonttiin

Nuorten elämään kuuluu kasvua, kehitystä ja katkoksia. Koulutuspoluilla kuitenkin yhä aiemmat valinnat ja koulumenestys määrittävät yhä vahvemmin korkeakoulutukseen valikoitumista. Uusi joustava ja ’purskeinen’ työelämä voi myös olla vaikea sovittaa tehokkaisiin koulutuspolkuihin. Nuoren tulee samanaikaisesti sekä valmistua tehokkaasti että oppia jatkuvasti.

Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä korostuneet yksilölliset opintopolut tarkoittavat myös ohjaustyön muutoksia. Yksilöllinen ohjaus sisältää mahdollisuuksia, mutta vain, jos nuorten mielikuvat heistä itsestään aidosti yksilöllistetään – jos heille annetaan tilaa ja tukea kuvitella oma tarinansa. Tätä tilaa on vaikea pohjustaa esimerkiksi oppivelvollisuuden laajentamisessa käytetyillä sanavalinnoilla, kuten ’keskeyttämisvaara’, ’oppivelvollisuus’, ’hakeutumisvelvollisuus’ ja ’valvontavastuu’. Yksilöllinen ohjaus edellyttää koulutus- ja työuriin liittyvien mielikuvien remonttia, jota kevät 2020 voi edistää.

Yliyksilöllinen eli kuvitteellisesti yksilöistä heijastettu ihanne tehokkaasta ja linjakkaasta koulutus- ja työurasta on olemassa vain niin pitkään kuin siihen yhteisesti uskotaan. Opinto- ja uraohjauksen saavutettavuus ja saatavuus ovat olleet tavanomaisesti hyvät, ja haasteita ovat kohdanneet vaikeammin ohjattavat, erityistä tukea tarvitsevat ja vieraskieliset oppilaat. Kun työ- ja koulutusmarkkinoiden äkillisissä muutoksissa tavanomaisesta tulee haurasta ja hauraasta tavanomaista, aukeaa ohjaukselle mahdollisuuksia muuttaa yhdenmukaisia ihanteita ja tukea nuorten uratarinoiden moninaisuutta.

Nuorten yksilöllisten tarinoiden toteutuminen edellyttää myös koulutusjärjestelmän joustamista ja riittävää tukea.

Opinto- ja työuraohjaus voi vastata monimuotoistuviin muutoksiin esimerkiksi kehittämällä moniammatillista ja monitoimijaista opinto-ohjausta, joka suuntaa nuoria elämänkulun laaja-alaiseen suunnitteluun. Kevään kokemukset etäopiskelusta ja verkko-opetuksesta auttavat kehittämään opintojen ja työelämän välistä aluetta yhdistäviä avoimia oppimisympäristöjä ja niiden ohjauspalveluita. Kaksinapaisesta päätoimisuus-ajattelusta irrotetulla ohjauksella voidaan tukea joustavia opintopolkuja ja tehdä työn ja koulutuksen välisistä loikista turvallisempia.

Nuorten yksilöllisten tarinoiden toteutuminen edellyttää kuitenkin ohjauksen kehittämisen lisäksi myös koulutusjärjestelmän joustamista ja riittävää tukea. Koulutuksen, työelämän ja elämäntilanteen väliseen tasapainoiluun tarvitaan joustava opinto- ja työmarkkinatukijärjestelmä. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastasi poikkeusoloihin nopeasti esimerkiksi selvittämällä mahdollisuuksia joustavoittaa opintotuen seurantajärjestelmää. Voitaisiinko samalla selvitystyöllä lisätä yksilöllistä joustavuutta pysyvästi?

Jos menee hyvin ni ihan excellent, loistavaa, jos menee huonosti niin so what. Pyyhitään pölyt ja tehään uudestaan, ei se oo niin vaarallista, että yhteiskunnalta enemmän semmosta rempseyttä ja iloa siihen koulutukseen. (Peruskoulun opinto-ohjaaja)

***

Artikkelin lainaukset ovat Transit-tutkimushankkeen aineistosta.

Kirjoitus on osa Tutkitusti-verkoston monitieteistä Muutos-teemakokonaisuutta.

Kuvat: bannerikuva Bantersnaps (Unsplash), kuva 1 Iris Wang (Unsplash), kuva 2 Inka Lähteenaro (Ilmiö), kuva 3 Matese Fields (Unsplash)