Sosiaali- ja terveydenhuolto (SOTE) ja hoiva eivät ole paikallis- ja kotimaanpolitiikan marginaalikysymyksiä, sillä niitä koskevat päätökset muokkaavat kansantalouden rakenteita kauas tulevaisuuteen. SOTEn ja hoivan suhteen tehdyt päätökset kietoutuvat nykyajan globaalissa maailmantaloudessa myös väistämättä kansainvälisiin rahoitus- ja työvoimamarkkinoihin.
Vaikka sosiaali- ja terveysalan hoitajapula, hoitajien työtaistelut ja koronakriisi ovat nostaneet esiin huolen sosiaali- ja terveyspalveluiden kantokyvystä, nykyisen hoivakriisin perimmäiset syyt ovat talousjärjestyksessä ja talouspolitiikassa, joka ei tunnista hoivan taloudellista arvoa. Hoivaa ehdyttävälle politiikalle on kuitenkin vaihtoehtoja.
Kasvomaskit ovat olleet osa arkeamme lähes kahden vuoden ajan. Nämä pienet, näennäisesti merkityksettömät esineet ovat olleet osa poliittista ja lainsäädännöllistä keskustelua usealla yhteiskunnan tasolla. Niiden tarkastelu toimijoina muistuttaa siitä, että olemme ihmisinä osa meitä laajempaa toimijoiden verkostoa.
Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen on reagoitava nopeasti maailman kriiseihin. Se tarkoittaa, että tutkijoiden täytyy muokata myös tutkimusmenetelmiä nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Nopea reagointi voi kuitenkin tuoda mukanaan eettisiä pulmia, kuten sen, ketä tutkimme. Tässä tekstissä pohdin suljetun WhatsApp-ryhmän haasteita ja hyötyjä tutkimusmenetelmänä.
Somevaikuttajat kutsuttiin mukaan valtioneuvoston koronaviestintään keväällä 2020. Vaikuttajien somepostausten ja seuraajien kommenttien analysointi kielii siitä, että Suomessa elettiin vielä pandemian alkutaipaleella yhtenäisyyden aikaa.
1970-luvun alussa kansainväliseen suosioon noustessaan ABBA sijoittui hyvin spesifiin yhteiskunnalliseen kontekstiin, skandinaaviseen teollisuusyhteiskuntaan ja kehittyvään hyvinvointivaltioon. Se näyttäytyi yhtyeenä, jossa kaksi miestä ja kaksi naista työskentelivät rinnakkain tasavertaisina, ikään kuin mainoskatalogin kuvastona eri sukupuolista ja hiusväreistä hyvinvoivassa valkoihoisessa yhteiskunnassa.
Läpi pandemian on tiedetty, että koronaan sairastumisen riski ei jakaudu väestössä tasaisesti. Rokotusten edistyminen ja rajoitusten purkaminen ovat kuitenkin kärjistäneet tilannetta. Silti julkisessa keskustelussa koronarajoitusten purkamisesta korostuvat yksilön vapaat valinnat ja vastuu, jotka hiljentävät kysymykset pandemian eriarvoisuudesta. Onko kollektiivisen vastuun ja yhteiskunnan haavoittuvimmista ryhmistä huolehtimisen aika ohi?
Ennen koronaa nettikeskusteluissa väiteltiin siitä, onko etätyöläisten sopivaa vallata pöytätilaa kahviloista – ja onko kahvilassa tietokoneen äärellä istuskelu työntekoa lainkaan. Pandemia on muuttanut asetelmaa monin tavoin. Tulevaisuudessa sekä kotona työskentelyyn puutuneet etätyöläiset että tappioita kärsineet kahvilayrittäjät voivat hyötyä siitä, jos etätyöläiset palaavat kahviloihin.
Nuoria kannustetaan opinto-ohjauksessa tekemään yksilöllisiä valintoja, jotka johtavat mahdollisimman tehokkaasti työelämään. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan halua tai voi suunnitella polkuaan suoraviivaisesti. Koronakevään mullistusten jälkeen opinto- ja uraohjauksella olisi nyt muutoshetki.
Kenen ehdoilla koronan kurittamaa yhteiskuntaa ohjataan? Jäävätkö ympäristökriisiä hillitsevät muutokset koronaviruksen aiheuttaman talousahdingon takia toteuttamatta? Vaikka yhteiskunta ja järjestelmä eivät ole erityisen muodikas sanapari, globaalien ongelmien ratkaisemisessa niiden tarkastelu on välttämätöntä. Kysyimme sosiologi Olli Herraselta, miltä koronakriisi näyttää järjestelmänäkökulmasta.
Koronakriisi ei kohtele ihmisiä tasa-arvoisesti, vaan vaarana on ihmisten jakautuminen pandemian voittajiin ja häviäjiin. Tämä olisi monin tavoin ongelmallista yksilöille ja yhteiskunnalle. Poikkeuksellisen kriisin keskellä olisikin tarvetta myös uudenlaisille ratkaisuehdotuksille.
Suomi toimii -kampanjassa kansalaisia kannustetaan levittämään myönteistä henkeä poikkeustilanteessa. Terapisoituneessa yhteiskunnassa vallitseva positiivisen ajattelun ja onnellisuuden vaatimus saattaa kuitenkin jopa lisätä sosiaalista pahoinvointia – kriisiaikoina ja muulloinkin.
Poikkeusoloissa jokaisesta ihmisestä tulee arjen ja terveyden kokemusasiantuntija. Moni kommentoi elämää eristyksissä sosiaalisessa mediassa “en ole epidemiologi, mutta voin vilkaista” -hengessä. Kysyimme terveyssosiologian professori Piia Jallinojalta, minkälaisia terveyteen liittyviä keskusteluja korona-ajassa käydään ja kenen ääni niissä kuuluu.
Suomessa siivousalalla työskentelee noin 70 000 ihmistä. Heidän työtään ei usein huomata muuten kuin silloin, jos siivous onkin jäänyt tekemättä. Siivoojat itse kokevat tekevänsä tärkeää työtä, mutta samalla työn arvostus koetaan vähäiseksi. Vaikuttaako koronavirusepidemia siihen, kuinka siivoustyö nähdään?
Koronavirusta voi verrata viholliseen, joka levittää paranoidista varuillaanoloa. Haastattelimme sota-aikaa Suomessa tutkinutta dosentti Sari Närettä sodan ja koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan yhtäläisyyksistä. Minkälaiset jäljet poikkeustila jättää sosiaalisiin suhteisiimme ja tunneilmastoomme?
