Kommentti: Kouludemokratia tarvitsee uusia muotoja

Kouludemokratia on lähidemokratian muoto, jonka avulla kouluissa voidaan toteuttaa, vahvistaa ja kasvattaa demokratiaa. Nykyisellään kouludemokratia rakentuu vahvasti oppilaskunnan hallituksen ympärille. Onnistunut kouludemokratia vaatii kuitenkin moninaisia toteutumismuotoja, esittävät Kehittämiskeskus Opinkirjon asiantuntijat Ville Mäki ja Sari Hietamäki.

Viime aikoina paljon puhututtaneen demokratian taantuman vuoksi on enenevissä määrin tärkeää, että lapset pääsevät jo varhaisimmilta kouluvuosilta asti ottamaan osaa demokraattisiin käytänteisiin. Suomessa demokratian ja osallisuuden tavoitteet onkin kirjattu perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Tämän pohjalta voitaisiin olettaa, että demokratiaan olisi Suomen kouluissa panostettu laajasti. Tosiasiassa tilanne ei kuitenkaan ole näin. Valtioneuvoston kanslian Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus Suomessa -selvitys osoittaa, että demokratian teemat ja käytännöt toteutuvat kouluissa puutteellisesti.

Kouludemokratian historiaa tutkineen Paavo Kärenlammen mukaan kouludemokratialla tarkoitetaan lähidemokratian muotoa, jossa koulun henkilökunta, oppilaat tai opiskelijat sekä muut kouluun läheisesti kytkeytyvät toimijat pääsevät vaikuttamaan koulun toimintaan. Kouludemokratian toteutuminen on keskeistä, jotta jokaiselle tarjoutuu mahdollisuus oppia kriittistä ja toisista huolehtivaa ajattelua.

Kouludemokratiaa voidaan tarkastella laveuden, syvyyden ja vaikuttavuuden näkökulmista. Näin voidaan selvittää, ketkä saavat vaikuttaa, mihin saadaan vaikuttaa ja miten vaikuttamista käytännössä toteutetaan. Ilman laveuden, syvyyden ja vaikuttavuuden huomioimista kouludemokratia jää usein kapeaksi tai ohueksi näennäisvaikuttamiseksi.

Vaikka kouludemokratia tarkoittaa demokratian tuomista kaikkien oppilaiden arjen käytäntöihin, yleisin suomalaisten koulujen kouludemokratian muoto on oppilaskunnan toimintaa ohjaava hallitus. Hallituskäytännöt perustuvat edustuksellisen demokratian ideaan, jossa demokratia toteutuu esimerkiksi vaaleilla valittujen edustajien kautta. Vaatimus oppilaskunnan hallituksesta on kirjattu perusopetuslakiin.

Oppilaskunnan hallitusten on kuitenkin katsottu epäonnistuvan niille asetettujen toiveiden täyttämisessä. Hallituksen rooli jää usein symboliseksi konkreettisen vaikuttamisen sijaan. Lisäksi oppilaskunnan hallituksia kouludemokratian muotona on kritisoitu siitä, että ne tukevat ensisijaisesti jo valmiiksi aktiivisten oppilaiden osallistumista.

Hallitustoiminnan rinnalle olisikin hyvä saada muita kouludemokratian muotoja, jotka mahdollistaisivat laajemman opiskelijajoukon osallistumisen koulun päätöksentekoon.

Tällaisista toisenlaisista malleista on jo runsaasti esimerkkejä, vaikka niihin ei suomalaisissa kouluissa useinkaan törmää.

Moninaisilla käytännöillä kohti parempaa kouludemokratiaa

Erityisesti saksalaisessa kasvatusperinteessä sovellettu luokkavaltuusto on kouludemokratian malli, jossa oppilaat pääsevät yhdessä keskustelemaan koulunkäyntiin liittyvistä kysymyksistä ja ongelmista luokkahuoneen kesken. Luokkavaltuusto järjestetään kerran viikossa ja siellä käsitellään oppilailta viikon mittaan kerättyjä ajatuksia. Ajatuksia voidaan kerätä esimerkiksi aloitelaatikkoon tai vihkoon. Luokkavaltuuston käyttöönottamisessa keskeistä on systemaattisuus. Kokouksia tulee järjestää, vaikka oppilailta ei tulisi ajatuksia. Näin oppilaat tottuvat uuteen ja totutusta poikkeavaan käytäntöön ja ymmärtävät sen toimintalogiikan.

Tulevaisuustutkimuksen piirissä taas on kehitelty tulevaisuusverstaaksi kutsuttu menetelmä, jossa osallistujat pääsevät yhdessä muotoilemaan toivottavia tulevaisuuksia sekä ratkaisemaan erinäisiä ongelmia. Koko koulun voimin toteutuva tulevaisuusverstastyöskentely jakautuu viiteen vaiheeseen, jotka ovat valmisteluvaihe, ongelmavaihe, mielikuvitusvaihe, todellistamisvaihe ja toimenpidevaihe. Aiheena tulevaisuusverstaassa voi toimia esimerkiksi kouluviihtyvyys. Tulevaisuusverstaassa oppilaat pääsevät eri vaiheiden kautta määrittämään ongelmia, keksimään näihin ongelmiin ratkaisuja sekä toteuttamaan parhaaksi todetut ratkaisut.

Tulevaisuusverstaan tavoin myös koulukonferenssi on koko koulun yhteinen tapahtuma. Koulukonferenssissa kokoonnutaan keskustelemaan jostain tietystä ajankohtaisesta aiheesta ja sen kesto voi vaihdella muutamasta tunnista kokonaiseen koulupäivään. Koulukonferenssin yhteydessä on mahdollista hyödyntää esimerkiksi dialogista pienryhmätyöskentelyä. Konferenssin aiheet voivat koskea koulun sisäisiä asioita, mutta kurottaa myös koulun seinien ulkopuolelle. Koulukonferenssi tarjoaa jokaiselle koululaiselle mahdollisuuden vaikuttaa ja osallistua keskusteluun.

Rehtorin kyselytunti edustaa toistaiseksi harvinaista kouludemokratian muotoa. Maininta rehtorin kyselytunnista löytyy Sirkka Ahosen artikkelista Pitäisikö kouludemokratia keksiä uudelleen? Ahonen ei kuitenkaan artikkelissaan syvenny siihen, mitä rehtorin kyselytunti käytännössä tarkoittaa.

Tammikuussa 2026 julkaistavassa teoksessamme Kouludemokratian käsikirja olemme hahmotelleet ajatusta rehtorin kyselytunnista oppilaiden vastademokraattisena toimintana. Vastademokratialla viitataan ihmisten omasta aktiivisuudesta ja valppaudesta lähtevään toimintaan, jossa valtaapitävien tekoja valvotaan, kyseenalaistetaan ja haastetaan. Kyselytunnilla oppilaat pääsevät esittämään kysymyksiä koulun johdolle ja valvomaan omien etujensa toteutumista. Rehtorille kyselytunti on mahdollisuus kuulla erinäisistä koululaisia askarruttavista aiheista.

Demokratiakasvatuksen isänä tunnettu filosofi John Dewey (1859–1952) esitti, että lapset eivät kouluissa pääse hyödyntämään koulun ulkopuolella saatuja kokemuksia, eivätkä he myöskään kykene soveltamaan arkielämäänsä sitä, mitä he koulussa oppivat. Tämä ilmentää Deweyn mukaan koulun eristyneisyyttä elämästä. Kouludemokratian monilla muodoilla voidaan varmistaa, etteivät koululaiset eristäydy demokratiasta.

Kouludemokratian erilaisten muotojen tarkastelu osoittaa nykyisen kouludemokratian kapeuden. Edellä esitellyt mallit tarjoavat välineitä toteuttaa kouludemokratiaa oppilaskuntien hallituksia laajemmin, koko koulun kanssa. Näin kouludemokratia ei typisty pienen piirin toteuttamaksi, vaan siitä tulee kaikkien oppilaiden yhteinen asia.

Lähteet

Ahonen, S. (2007). Pitäisikö kouludemokratia keksiä uudelleen? Teoksessa P. Arola & P. Sallila (toim.). Koulussa kansalaiseksi. Opettaja ja aktiivinen koulukulttuuri. Kansainvalistusseura, 33–51.

Dewey, J. (1957). Koulu ja yhteiskunta (suom. K. Kajava). Otava.

Hietamäki, S. & Mäki, V. (tulossa). Kouludemokratian käsikirja: opas kouludemokratian toteuttamiseen. Kehittämiskeskus Opinkirjo.

Kärenlampi, P. (1999). Taistelu kouludemokratiasta: kouludemokratian aalto Suomessa. Suomen historiallinen seura.

Lisäkirjallisuutta aiheesta:

Moilanen, A. (2019). Luokkavaltuusto: Opas kouludemokratian edistämiseen. Kehittämiskeskus Opinkirjo.

Männistö, P. (2020). The state of democracy education in Finnish primary school-education. Jyväskylän yliopisto.

Tujula, M. (2023). Aktiiviseksi koulussa ja yhteiskunnassa: Kouludemokratian toteuttaminen peruskoulussa. Helsingin yliopisto.

Kuvat: Dmitry Parker / KAMU Espoon kaupunginmuseo (kansikuva), @sdb_sjbc / Unsplash, @cdc / Unsplash