Karkotukset ja hidas väkivalta

Karkotuksiin liittyvä ”hidas väkivalta” on ennen muuta pelkoa ja epävarmuutta tulevaisuudesta, ja se uuvuttaa ja näännyttää kohteensa vähitellen. Hidas väkivalta ravistelee myös karkotuksen tai karkotusuhan kohteena olevien ihmisten lähipiiriä.

Tämän jutun voit myös kuunnella, kesto 12:09.

Suomeen saapui vuonna 2015 ennätysmäärä, 32 476 turvapaikanhakijaa. Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten vuonna 2015 muodostama hallitus vastasi tähän tilanteeseen tekemällä rajoituksia Suomen turvapaikkapolitiikkaan ja tiukentamalla Maahanmuuttoviraston kriteereitä siitä, kuka saa turvapaikan. Näiden toimien seurauksena päätöksiä maastapoistamisia, eli käännytyksistä ja karkotuksista, on tehty viime vuosina ennätysmäärä. Tässä kirjoituksessa käytämme sekä käännytyksistä että karkotuksista kansainvälisessä tutkimuksessa vakiintunutta termiä karkotus, jolla kuvataan kaikenlaisia maastapoistamisia.

Maastapoistamisten toimeenpanoissa, silloin kun ne toteutetaan poliisin saattamina palautuksina, karkotettavaan saattaa kohdistua suoraa väkivaltaa. Näissä niin kutsutuissa pakkopalautuksissa, eli tapauksissa jossa henkilö vastustaa maasta poistamista, poliisin toimivalmiuksiin kuuluu mahdollisuus käyttää voimakeinoja, kuten käsirautoja, sidontavälineitä tai sylkemisen estävää huppua.

Vaikka poliisin toteuttamia palautuksia säätelevät tarkoin määritellyt lait ja raamit siitä, millaisia voimakeinoja voidaan käyttää, on Euroopassa tapahtunut vuosien 1991 ja 2015 välillä 17 karkotettavien säilöönottoon tai palautuslentoon liittyvää kuolemantapausta. Välttääkseen näin traagisia tapahtumia ja ihmisoikeusloukkauksia Euroopan maat ovat alkaneet valvoa maastapoistamisten toimeenpanoa. Valvontavelvoite perustuu EU:n vuonna 2008 säädettyyn paluudirektiiviin. Suomessa valvontatehtävä on määritetty ulkomaalaislaissa yhdenvertaisuusvaltuutetulle.

Karkotusten piilossa oleva kipu

Tutkimushankkeessamme Karkotus mediavälitteisessä yhteiskunnassa olemme haastatelleet karkotusuhan alla olevia ihmisiä ja heidän tukijoitaan Suomessa. Havaitsimme, että maastapoistamisiin liittyvä väkivalta on paljon monisyisempää ja monimutkaisempaa kuin palautuslennoilla tai säilöönotossa mahdollisesti tapahtuvat yksittäiset väkivallanteot.

Karkotuksiin ja karkotusuhan alla elämiseen liittyy kipua ja tuskaa. Karkotusuhan alla eläminen pitkäkestoisesti, jopa vuosien ajan, murentaa ihmisten toimijuutta ja toimintakykyä. Ihmisiä saatetaan karkottaa paikkoihin, joissa he eivät ole ikinä asuneet tai joissa heillä ei ole minkäänlaisia sosiaalisia verkostoja. Karkotukset rikkovat ihmissuhteita ja vaikuttavat karkotettavan ihmisen lisäksi hänen lähipiiriinsä. Kuten alla kirjoitamme, karkotukset ja karkotusuhka koskettavat niin perheitä kuin laajempia yhteisöjä, kuten kouluja, työpaikkoja, naapurustoja ja ystäväpiirejä.

Hitaan väkivallan tuhovoima näyttäytyy viiveellä.

Hahmottaaksemme karkotuksiin liittyvää julkisuudelta ja yksittäisiltä viranomaistoimijoilta piilossa olevaa väkivaltaa, kytkemme karkotustutkimukseen Rob Nixonin Slow Violence and the Environmentalism of the Poor – teoksessa kehittelemän hitaan väkivallan käsitteen. Nixonin mukaan hidas väkivalta ilmentyy pikkuhiljaa, alkaen usein vaivihkaa ja näkymättömästi. Se on väkivaltaa, jonka tuhovoima näyttäytyy viiveellä, koska se uuvuttaa ja näännyttää kohteensa.

Ajassa ja paikassa hajautumisen vuoksi hidas väkivalta myös koskettaa ihmisiä laajemmin, eikä se rajoitu vain yhteen tiettyyn uhriin. Hidasta väkivaltaa ei tavallisesti edes nähdä väkivaltana, koska sillä ei ole yksittäistä selkeää tekijää, vaan se syntyy monista päätösten ketjuista.

Nixon on kehittänyt hitaan väkivallan käsitteen kuvaamaan alun perin ympäristökatastrofien ja sotien jälkeen jättämää kärsimystä ja kipua. Hänen mukaansa hidas väkivalta koskettaa usein erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä; heitä, joilla ei ole valtaa tai resursseja suojautua hitaan väkivallan vaikutuksilta. Näin ollen hitaan väkivallan seuraukset ovat epätasa-arvoisia.

Hidas väkivalta asettaa haasteita sen havaitsemiselle ja näkyväksi tekemiselle. Miten voimme nähdä, kuulla ja aistia väkivaltaa, joka näyttää vain tapahtuvan ilman selkeää yksittäistä tekijää? Entä miten voimme tehdä sitä näkyväksi? Karkotusten kontekstissa säilöönotossa ja maastapoistamistilanteessa mahdollisen väkivallan tekijät ovat näkyvissä – mikäli poliisi joutuu turvautumaan voimankäyttöön – ja yhdenvertaisuusvaltuutettu raportoi niihin liittyvistä epäkohdista. Mutta hitaan väkivallan tapahtuminen karkotuksissa ja karkotusuhan alla elämisessä jää usein piiloon julkisuudelta ja joskus jopa yksittäisiltä prosessin eri vaiheisiin osallistuvilta viranomaisilta.

Hitaan väkivallan havaitseminen

Meneillään olevassa tutkimuksessamme olemme havainneet karkotusten hitaan väkivallan koskettavan niiden kohteeksi joutuneiden ihmisten elämää dramaattisesti, joskus traagisestikin. Turvapaikkapäätösten odottaminen, joka eri oikeusasteissa tapahtuvine muutoksenhakuprosesseineen saattaa kestää vuosia, on välitilassa elämistä. Karkotusuhka ja sen tuottama pelko tulevasta on psyykkisesti raastavaa.

Pitkään jatkunut psyykkinen kuormitus voi johtaa monenlaisiin mielenterveysongelmiin ja fyysisiin vaivoihin. Pahimmillaan ajatus entiseen kotimaahan konfliktin jalkoihin paluun vaarallisuudesta ja Suomessa saatu kielteinen turvapaikkapäätös ajavat ihmiset umpikujaan, jossa he turvautuvat äärimmäisiin tekoihin, kuten itsemurhaan.

Vaikka hidas väkivalta on piilossa julkisuudelta ja viranomaisilta, sen seuraukset kuitenkin näkyvät karkotettavien lisäksi ihmisille, jotka ovat heidän lähipiirissään. Turvapaikanhakijoiden lisäksi olemme haastatelleet tutkimukseemme 13 ihmistä, jotka ovat tukeneet karkotusuhan alla olevia henkilöitä ystävinä, opettajina tai työkavereina. Tutkiaksemme hitaan väkivallan havaitsemista ja näkyväksi tekemistä olemme analysoineet heidän tunteitaan, ajatuksiaan ja käytännön toimiaan hetkinä, jolloin he ovat todistaneet karkotuksia tai karkotusuhan alla elämistä.

Pelko oli läsnä usein pitkäkestoisesti ja tuli esiin monin tavoin.

Haastattelemamme ihmiset tutustuivat vuonna 2015 turvapaikanhakijoina Suomeen tulleisiin vastaanottokeskuksissa vapaaehtoisina toimiessaan tai kouluissa ja työpaikoissa, joihin turvapaikanhakijat sijoittuivat. Turvapaikanhakijoiden tukijat kuvasivat tyrmistystään ja jopa shokkiaan kuullessaan kielteisistä turvapaikkapäätöksistä ja niiden perusteluista. He myös järkyttyivät seuratessaan päätösten vaikutuksia turvapaikkaa hakeneiden elämässä. Tukijoukot puhuivat usein pelosta, jota tunsivat seuratessaan tuttaviensa elämääkarkotusuhan alla.

Pelko oli läsnä usein pitkäkestoisesti ja tuli esiin monin tavoin. Ihmiset pelkäsivät, mitä negatiivisen turvapaikkapäätöksen saaneelle ihmisille tapahtuisi tulevaisuudessa tai mitä karkotettaville tapahtuisi entisissä, konfliktien runtelemissa kotimaissaan. Tukijat olivat myös tunnetasolla kuormittuneita seuratessaan, miten karkotusuhka vaikutti turvapaikanhakijoihin. He kertoivat meille, miten näkivät ja aistivat turvapaikanhakijoiden pelon ja epävarmuuden aiheuttamia oireita, kuten uupumusta, ahdistusta ja unettomuutta. He kertoivat myös kärsivänsä näistä oireista usein itse.

Eräs opettaja muisteli, miten ei pystynyt nukkumaan sen jälkeen, kun oli lukenut Seis Karkotuksille! -verkoston sosiaalisen median tiedotteesta yöllä tapahtuvasta palautuslennosta Afganistaniin. Hän ei suoranaisesti pelännyt, että hänen Afganistanista kotoisin oleva oppilaansa voisi päätyä lennolle. Silti hän heräili pitkin yötä miettimään, miten lentokoneeseen viedään nuoria, jotka voisivat olla samanlaisia kuin hänen oppilaansa. Kokemus oman oppilaan karkotusuhan alla elämisen seuraamisesta herätti hänet huomaamaan laajemmin karkotuksiin liittyviä epäkohtia.

Hidas väkivalta näkyväksi

Useat haastattelemamme ihmiset eivät aikaisemmin olleet toimineet aktivisteina, mutta karkotuksiin liittyvien epäoikeudenmukaisuuksien kohtaaminen sai heidät aloittamaan solidaarisuustoiminnan turvapaikanhakijoiden puolesta. Haastattelemamme ihmiset eivät siis vain tyytyneet katsomaan vierestä hitaan väkivallan vaikutuksia, vaan epäkohdat ja niihin liittyneet voimakkaat tunneperäiset reaktiot saivat heidät toimimaan.

Haastattelemamme ihmiset avustivat karkotusuhan alla olevia ihmisiä konkreettisesti esimerkiksi etsimällä keinoja kumota maastapoistamispäätös ja saada laillinen maassaolostatus. He toivat karkotusuhan alla olevia tapauksia julkisuuteen erilaisten mediakanavien kautta sekä ottivat yhteyttä päätöksentekijöihin ja maahanmuuttoviranomaisiin pyrkiäkseen vaikuttamaan kohtaamiinsa epäkohtiin.

Haastattelemamme ihmiset eivät tyytyneet katsomaan vierestä hitaan väkivallan vaikutuksia.

Solidaarisuustoiminta karkotusuhan alla olevien puolesta pyrkii tekemään näkyväksi karkotuksiin liittyvän hitaan väkivallan ulottuvuuksia, jotka muuten ovat vaarassa jäädä piiloon laajemmalta yleisöltä ja jopa yksittäisiltä viranomaisiltakin. Suomen kansalaisuuden tuoman etuoikeutetun aseman vuoksi turvapaikanhakijoiden tukijat pystyivät kovaäänisemmin ja turvallisemmin tuomaan esiin karkotuksiin liittyviä epäinhimilliseksi kokemiaan seurauksia.

Karkotusuhan alla elävien ihmisten pelkoja, välitilassa elämisen vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä perheiden ja yhteisöjen hajoamisen seurauksia on tärkeää tehdä näkyväksi eri viranomaistahoille ja laajemmalle yleisölle, jotta epäkohtiin olisi mahdollista puuttua. Hitaan väkivallan ulottuvuuksien näkyväksi tekeminen, puheenaiheiksi ottaminen ja dokumentointi ovat erityisen tärkeitä karkotuksissa, jotka usein eristävät ja hiljentävät niiden kohteiksi joutuneita ja näin ollen tekevät ihmiskohtaloita näkymättömiksi.

***

Kuvat: Minna Henriksson, Communication-kuvasarjasta. Lue lisää kuvista (englanniksi).