Terveyskiistoissa ei väitellä vain terveydestä

Terveys ja sen hoito ovat julkisessa keskustelussa tulenarka aihe. Väittelyt terveydestä voivat koskea esimerkiksi vaihtoehtoisia hoitotapoja, ruokavalioita sekä terveysohjeistuksia, mutta samalla ne koskettavat myös laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä esimerkiksi asiantuntijuudesta, tiedosta ja yksilönvapaudesta. Tuore Kiistelty terveys -kirja pysähtyy kysymään, miksi terveysaiheet kuumentavat tunteita.

Vuoden 2024 lopulla Suomessa julkaistuja uusia kansallisia ravitsemussuosituksia koskeva keskustelu kärjistyi median otsikoissa ”leikkeleraivoksi”. Monen tuoreessa muistissa ovat myös koronapandemian ajan kiistat rokotteista ja maskipakosta. Nämä tapahtumat kuvaavat tunteita kuumentavia ja usein väittelyiksi purkautuvia terveyskiistoja. Terveyskiistat ovat terveyteen, sairauteen ja sairauksien hoitoon kohdistuvia kiistoja, joihin osallistuu moninainen joukko eri yhteiskunnallisia tahoja. Väittelyihin osallistuvat usein niin kansalaiset, terveydenhuollon ammattilaiset, poliitikot ja tutkijat kuin myös terveysalan yritykset ja hyvinvointivaikuttajat.

Vuoden 2026 keväällä julkaistuun Kiistelty terveys -kirjaan pohjautuva Miksi terveys jakaa meidät leireihin? -keskustelutilaisuus vei kuulijat aikamme puhututtavimpien terveyskiistojen äärelle. Toukokuussa 2026 Helsingin keskustakirjasto Oodissa pidetyssä tilaisuudessa keskustelivat kirjan toimittajat Johanna Nurmi, Piia Jallinoja, Mikko Jauho ja Pia Vuolanto. Tilaisuuden juonsi toimittaja Vaula Helin.

Tilaisuudessa käsiteltiin terveyspuheen kiistaisuutta kirjan toimittajien tutkimuskohteiden kautta. Johanna Nurmi esitteli koronapandemian ajan kahtiajakautuneisuutta, Pia Vuolanto vaihtoehtohoitojen moninaista kenttää ja Piia Jallinoja ja Mikko Jauho ravitsemuskiistoja esimerkiksi lihavuuskeskustelun ja kansanterveysajattelun näkökulmista.

Terveysohjeistukset synnyttävät kiistaisuutta

Tilaisuuden ytimessä oli pohdinta siitä, miksi terveys herättää ihmisissä vahvoja tunteita läpi ajan, eri teemojen ja yhteiskunnan osa-alueiden. Miksi olemme nopeita puolustamaan omaa tapaamme hoitaa ja ylläpitää terveyttämme? Ja miksi hyökkäämme herkästi mielestämme epäsopivia hoitokeinoja vastaan?

Terveyskiistat olivat pinnalla erityisesti koronapandemian aikaan, jolloin koronarajoitteiden tuomat muutokset koskettivat ihmisiä perustavanlaatuisesti. Kuten muuallakin maailmalla myös Suomessa mylläsi vilkas keskustelu siitä, millaiset toimet olivat perusteltuja pandemiaa vastaan. Puhe tiivistyi koronarokotteisiin, joiden ympärillä käydyssä keskustelussa suomalaisten välillä esiintyi aiempaa enemmän vastakkainasettelua. Maltillisemmat äänet hukkuivat äänekkäämpien rokotepakkoa tai rokotevastaisuutta ajavien kantojen sekaan.

Suomessa ihmiset ovat tyypillisesti luottaneet terveysalan asiantuntijoihin ja viranomaisiin ja ottaneet ohjeistetut rokotteet. Koronan kohdalla tilanne oli kuitenkin erilainen. Yhtenä syynä aihetta tutkinut Nurmi piti koronarokotteiden normaalia nopeampaa kehitysprosessia sekä korona-ajan poikkeuksellisia poliittisia hallintatoimia.

”Kiistely koronarokotteista oli ikään kuin vastarektio poliittisille toimille, joiden kautta ihmisiä ohjattiin rokotteen ottamiseen”, Nurmi totesi.

Kiistat rokotteista linkittyvät osaksi laajempaa ajatusta kansanterveydestä ja sen ylläpidosta. Kansanterveyden edistäminen on yhteiskunnallinen tavoite, joka luo myös pohjan terveyskiistojen synnylle. Viranomaistahot määrittelevät osana kansanterveyden ylläpitoa esimerkiksi ruokavalio- ja liikuntaohjeistuksia. Toisin sanoen tarkoitus on rajata, miten kansalaisten tulisi ylläpitää ja edistää omaa terveyttään.

Aihetta tutkinut Jauho kuvasi, kuinka yksilön kohdalla korostuvat esimerkiksi ohjeistukset terveellisestä syömisestä. Ohjeistukset ”oikeista” tavoista syödä luovat myös tilaa kiistelylle vaihtoehtoisten ruokavalioiden oikeellisuudesta. Ajankohtaisena esimerkkinä toimii jälleen vuoden 2024 ravitsemussuositusten herättämä väittely leikkeleiden syönnistä.

Kiistoja terveydenhoitotavoista ja asiantuntijuudesta

Terveyskiistoissa väitellään viranomaisohjeistusten ja -suositusten lisäksi monesti myös terveydenhoitomuodoista. Kiistat ruuasta ja ravinnosta linkittyvät tällöin esimerkiksi osaksi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua lihavuudesta. Lihavuuskeskustelu rakentuu usein vastuun, lihavuuden hoidon ja mittaamisen kysymysten ympärille. Myös jo lihavuuden määrittelyyn liittyvät kiistat ovat kiivaita.

Ajankohtaisena esimerkkinä aihepiirin jännitteistä toimivat nykyiset mediahuomiotakin saaneet lihavuuslääkkeet. Viime vuosien lihavuuskeskustelua tutkinut Jallinoja kuvasi keskustelutilaisuudessa, kuinka esimerkiksi Ozempicin ympärillä kiistat tiivistyvät kysymyksiin siitä, miten lääkettä tulisi käyttää. Mikä nähdään riittävänä perusteena lääkkeen syömiselle? Saisiko lääkkeitä käyttää vain lääkärin ohjauksessa vai myös omatoimisesti?

Samankaltaiset asiantuntijuuden ja hoitokäytäntöjen rajakysymykset nousevat esiin myös vaihtoehtoisista hoitotavoista puhuttaessa. Vaihtoehtohoidoilla tarkoitetaan terveyspalvelujärjestelmän ja lääkärien tarjoamien hoitotapojen ja ratkaisujen ulkopuolisia vaihtoehtoja. Vaihtoehtoiset hoitotavat voivat olla esimeriksi erilaisten terapeuttien antamia tai pohjautua itsehoitoon.

Hoitojen kenttä on monimuotoinen, ja yksittäisen kuluttajan on Suomessa vaikea saada luotettavaa ja puolueetonta tietoa vaihtoehtoisista ratkaisuista. Osasyynä tiedonpuutteelle ovat kärjistyneet terveyskiistat, jotka hankaloittavat avointa keskustelua ja tiedonvälitystä. On syntynyt tilanne, jossa ei ole saatavilla tietoa esimerkiksi siitä, kuinka paljon Suomessa ylipäätään on vaihtoehtohoitojen tarjoajia.

Vaihtoehtohoitojen kenttää tutkinut Vuolanto havainnollisti, kuinka kyselytutkimusten mukaan jopa kolmasosa suomalaisista käyttää jotakin vaihtoehtohoitoa. Aiheen kiistaisuudesta huolimatta olisi siis tärkeää pystyä tarjoamaan kansalaisille näyttöön perustuvaa tietoa vaihtoehtohoitojen mahdollisista haitoista ja hyödyistä. Vuolanto peräänkuuluttikin tarvetta hoitotapojen kenttää tarkastelevalle tutkimukselle sekä hoitoja hallinnoivalle viranomaistaholle.

Terveyskiistat yhteiskunnallisena ilmiönä

Vuoden alussa julkaistu Kiistelty terveys – Miksi terveysaiheet kuumentavat tunteita? -kirja vie lukijan vielä keskustelutilaisuuta syvemmin ja laajemmin terveyskiistojen äärelle. Kirjan kirjoittajat ovat yhteiskuntatieteilijöitä, terveyshistorioitsijoita sekä tieteen- ja tiedontutkijoita. Heitä yhdistää halu tutkia terveyskiistoja osana laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä sekä tapana merkityksellistää terveyttä. Kirjan luvuissa pysähdytään tilaisuudessa käsiteltyjen aiheiden lisäksi muun muassa synnytykseen ja kivunhoitoon, työkyvyttömyyteen sekä terveyspolitiikan ja -lainsäädännön kysymysten äärelle.

Yhtenä selityksenä terveyskiistojen tunnekuohuille voidaan pitää ihmisten tapaa rakentaa identiteettiään terveyden ja sen ylläpitämisen ympärille.

Ihmiset saattavat liittää esimerkiksi liikunnan tai ruokavalion keskeiseksi osaksi omaa minäkuvaansa. Tällöin terveyskiistoista tulee myös identiteettikysymyksiä.

Kun terveyskiistat koskevat yksilöiden identiteettityötä, tunteet kuumentuvat herkemmin. Tällöin liikuntamuotoa, ruokavaliota tai vaihtoehtohoitoa kohtaan kohdistettu kritiikki koetaan kiistojen kärjistyessä herkästi yksilöön kohdistuvaksi. Samalla voi tulla tarve puolustaa omaa yksilönvapautta ja oikeutta kehonsa hallintaan. Muun muassa uusien ravitsemussuositusten herättämä ”leikkeleraivo” kuvastaa tällaista tilannetta hyvin.

Terveyden henkilökohtaisuus herättää myös kysymyksiä siitä, kenellä on oikeus toimia terveyden asiantuntijana. Terveyden kentällä eivät toimi vain terveydenhuollon ammattilaiset, vaan asiantuntijoiden rinnalla on enenevissä määrin myös maallikoita ja kokemusasiantuntijoita. Erityisesti sosiaalinen media on antanut tilaa monimuotoistuneille terveysmarkkinoille.

Terveyskiistoissa harvoin keskitytään väittelemään vain jonkin hoidon tai ravinnon terveellisyydestä. Kirjan toimittajat kuvaavatkin kiistojen koskevan myös sitä, ”keitä terveyskysymyksissä tulee kuunnella, ketkä ovat aiheen asiantuntijoita ja keiden näkemyksiä pidetään olennaisina.”

Terveyskiistat ovat monitahoisia

Terveyden henkilökohtaisuus ja moninaistuneen terveysasiantuntijuuden kenttä ovat synnyttäneet otollisen ympäristön kansalaisia jakaville väittelyille. Kiistoilta on vaikea välttyä ja niihin törmätään osana arkista elämää. Kirjan toimittajat korostavatkin, kuinka terveyskiistat ovat ”sitkeä osa terveyden ja sairauden yhteiskunnallista järjestystä ja tuovat esiin sen jännitteitä, kipupisteitä ja kehityskohtia.”

Kiistelty terveys -kirjan toimittajat painottavat niin Oodin tilaisuudessa kuin itse kirjassa terveyden kiistaisuuden väistämättömyyttä. Kiistaisuus kuuluu terveyskysymyksiin ja on ymmärrettävää, että sitä ilmenee. Huomio pitäisikin keskittää osapuolten välisen ymmärryksen ja keskustelun lisäämiseen.

Maallikoiden ja asiantuntijoiden muodostamat osapuolet esitetään usein esimerkiksi mediassa toistuvasti yhtenäisiksi vastapuoliksi. Kärjistynyt kuva hävittää moninaisuuden, vaikka todellisuudessa yksittäistenkin ryhmien sisällä vallitsee eriävien näkemysten kirjo. Yhtenäisten ryhmien ajatus ei vastaa koko todellisuutta, vaan terveyden hoitamisen kenttä on tätä moninaisempi. Esimerkiksi vaihtoehtohoitojen kohdalla suurin osa käyttäjistä hyödyntää niitä lääketieteellisten hoitojen kanssa rinnakkain.

Terveyskäyttäytymisestä löytyy monenlaisia vivahteita, jotka hukkuvat herkästi kärjistyvien kiistojen alle. Kirjan toimittajat nimeävät tärkeimmiksi vastakkainasettelua liennyttäviksi tekijöiksi läpinäkyvän tieteen, selkeän asiantuntijaviestinnän ja maltillisen julkisen keskustelun edistämisen. Tiedon ja avoimen dialogin lisääminen on keskeistä kiistaisuuden lieventämiseksi. Kiistelty terveys -kirja tuo tähän oman arvokkaan panoksensa. Teos tarjoaa ajankohtaista, laaja-alaista ja monisyistä tietoa kiistellystä terveydestä.

Nurmi, J., Jallinoja, P., Jauho, M. & Vuolanto, P. (2026). Kiistelty terveys: Miksi terveysaiheet kuumentavat tunteita? Gaudeamus.

Kuvat: Anni Brinck; Brandon Clifton, @cdc / Unsplash; © Valtion ravitsemusneuvottelukunta; @qixna / Unsplash