Ensitreffit alttarilla sosiologin silmin, osa 8: Täydelliset pyöreät kivet pitää jättää päälle

Ensitreffit alttarilla -sarja saattaa vaikuttaa tylsältä. Kaavamaisuus ja tavallisuus johtuvat siitä, että tällä hetkellä vallitseva elämäntapa on varsin tylsä. Elämämme ovat samankaltaisia, ja myös kotimme ovat toistensa kopioita. Mistä siis syntyy kuvitelma siitä, että olemme yksilöllisiä ja ainutlaatuisia?

Ensitreffien kuluvaa kautta on moitittu sarjan tylsimmäksi. Totta on, että parit ovat tällä kaudella harvinaisen sopuisia ja kovin suurta draamaa ei olla nähty. Monet katsojat eivät ole pitäneet myöskään siitä ratkaisusta, että nyt seurataan aiemman kolmen sijaan neljää paria. Pareista syntyvät vaikutelmat jäävät näin vielä pinnallisemmiksi kuin aiemmilla kausilla.  

Kahdeksannessa jaksossa parien touhujen seuraaminen oli kieltämättä hieman pitkästyttävää. Näimme parit laittamassa ruokaa, harrastuksissa ja pihatöissä. Tommi paljasti aiempiin jaksoihin verrattuna vähän enemmän tunteitaan, Emman ja Tuomaksen välillä nähtiin taas pientä kahnausta, Janne ja Kati pohtivat eritahtisuuttaan mutta toisaalta kuhertelivat söpösti, ja Miran ja Matin välillä nähtiin edelleen varautuneisuutta, vaikka kumpikin periaatteessa vaikuttaa toisistaan kiinnostuneilta. Matin ja Miran suhdetta tosin varjostaa kolmiodraama, jonka osapuolena on Miran koiraJakson lopussa nähtiin onneksi tunteellisia hetkiä.

Onko elämäntapamme tylsä?

Tosi-tv-tiimiä tylsyys ei haittaa. Me sosiologit nimittäin rakastamme tylsyyttä ja tavallisuutta. Arjessa kyse on viime kädessä siitä, miten ihmisen elämä on nyky-yhteiskunnassa järjestetty, eli elämäntavasta.

Ensitreffien osallistujien, kuten melkein meidän kaikkien, elämä pyörii työn ja työvuorojen, loman, kodin, perheen, ystävien ja harrastusten ympärillä. Aikakauttamme luonnehtivaan individualismiin kuuluu usko siihen, että olemme itse valinneet elämäntapamme, mutta todellisuudessa ne muodostuvat sosiaalisten, historiallisten ja taloudellisten voimien puristuksessa. Elämme aikakautta, jossa peruselämäntapa muotoutuu väistämättä varsin kaavamaiseksi ja työn määrittämäksi.

Jaksossa meitä kiinnostivat erityisesti parien kodit ja asuminen, joissa elämäntapa näkyy. Ensitreffeissä on eri kausilla nähty erilaisia asumismuotoja: ahtaita kaupunkiyksiöitä, isoja omakotitaloja porealtaineen ja kommuuniasumista. Osallistujat ovat asuneet kaupunkien keskustoissa ja reunamien lähiöissä ja pikkukunnissa. Asumisen muodon määräävät pitkälti taloudelliset resurssit ja oma elämäntilanne, mutta Ensitreffeissä uuden kumppanin asuntoa arvioidaan ennen kaikkea siltä kannalta, sopiiko se yhteen omien mieltymysten ja elämäntavan kanssa.

Aikakauttamme luonnehtivaan individualismiin kuuluu usko siihen, että olemme itse valinneet elämäntapamme.

Sarjassa onkin nähty asumismuotojen ja asuinalueiden yhteentörmäyksiä. Kolmannella kaudella Heidi arvosti urbaania puutaloasumista lähellä Turun keskustaa, ja Mikko taas asui rivitalossa rauhallisella Ylöjärvellä.

Samalla kaudella nähtiin sarjan unohtumattomimpia asumiskeskusteluita Tiina ja Samuelin välillä. Samuel viihtyi hyvin töölöläisyksiössä Helsingin kantakaupungissa, kun taas Tiina oli juurtunut Vantaan Tikkurilaan, eikä voinut kuvitellakaan muuttavansa sieltä pois. Pari asuu nykyisin Tikkurilassa. Tällä kaudella kiivain kamppailu on käyty pirkkalalaisen kerrostalon ja järvenpääläisen rivitalon välillä. Keskiluokalle, jolla on enemmän mahdollisuuksia valita eri asumismuotojen välillä, asuinalue voi olla sosiologi Lotta Junnilaisen mukaan ikään kuin käyntikortti.

Miksi yksilöllinen valintamme on aina sama kuin muiden tekemä valinta?

Helsingin yliopiston sosiologian professori David Inglis on kuvannut nykyisten elämäntapojemme paradoksia siten, että meidän tulisi käyttäytyä rationaalisella, ennustettavalla ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla, mutta samalla ilmentää omaa ainutlaatuista yksilöllisyyttämme. Koti ja sen sisustus ovat osa käytössämme olevaa arsenaalia yksilöllisyytemme ilmaisemiseen. Kodista pyritäänkin tekemään ”oman näköinen”, ja sisustuksen tulisi heijastella omia henkilökohtaisia mieltymyksiä. Mitä oikeastaan tarkoittaa oman näköinen, ja kuinka yksilöllisiä makumme oikeastaan ovat?

Tosi-tv:n lisäksi Ilmiön tiimi on innostunut myös blogeista. Viime vuosien keskiluokkaisten kaupunkilaisasuntojen sisustustrendit ovat ahkeran seuraamisen perusteella tuttuja. Trendit ovat joka kaudella näkyneet Ensitreffit-osallistujien kodeissa, ja tällä kertaa kodeista löytyvät sisustusmaailman vakioelementeistä ainakin seuraavat: valkoisen ja harmaan sävyt, tehostevärit, lattialla olevat (ehkä eettisesti valmistetut) säilytyskorit, opetustauluja muistuttavat kasvitaulut, Alvar Aallon jakkaran luonnosta kuvaava julistetaulu, 50-luvun kalusteet, vaaterekki huoneessa, makramee, Marimekon Oiva-mukit, viitisen vuotta sitten ravintoloihin ja sieltä koteihin ilmestyneet rouheat grogilasit, tiskipöydän tyylikkäät tiskiainepullot, peikonlehti ja maalaisromanttiset elementit. Lokki-valaisinta ei toistaiseksi näkynyt, mutta banaanilaatikot ovat korona-aikana kokeneet statusnousun muuttolaatikoista työpöydän rakennuspalikoiksi.

Yksilöllisistä pyrkimyksistämme huolimatta saman aikakauden kodit muistuttavat huomattavan paljon toisiaan. Kodin sisustuksen pitää kommunikoida oman viiteryhmän arvoja, koska muuten tyylin välittämä viesti jäisi käsittämättömäksi. Kun katsomme toistemme koteja, teemme päätelmiä siitä, minkälaisesta ihmisestä on kyse ja minkälaiseen sosiaaliseen ryhmään hän kuuluu. Ensitreffeissä viidennellä kaudella herätti huomiota Vesa, joka asui isovanhempiensa talossa isovanhempiensa tavaroiden keskellä. Sisustus oli Ensitreffeissä nähdyistä ehkä yksilöllisin, mutta puolison ja somekansan oli vaikea tulkita, mitä Vesa sisustuksella viesti.

Yksilöllisistä pyrkimyksistämme huolimatta saman aikakauden kodit muistuttavat huomattavan paljon toisiaan.

Oman näköiset kodit henkivät omaa aikaansa – kulutusmahdollisuuksia ja resursseja. Silti meihin on iskostunut ajatus siitä, että sisutuksemme ja tyylimme ilmentävät juuri meitä itseämme.

Siellä missä kadunmies näkee yksilöitä, valintoja ja motiiveja, siellä sosiologi näkee sosiaalisia voimia, kollektiiveja, säännönmukaisuuksia ja normeja. Tällä hetkellä tärkein asumista ja elämäntapojamme yleisemminkin muovaava voima on korona. On nähty merkkejä muuttovirran kääntymisestä kaupunkien keskustoista takaisin kohti pientaloalueita. Kesämökkien hinnat ovat lähteneet nousuun ja koirien kysyntä kasvanut.

Korona on pakottanut puolet ihmisistä etätöihin, ja tulevaisuuden kodeissa tullaan varmasti näkemään vakioelementtinä työpiste banaanilaatikkoviritelmän sijaan. Urbaania kerrostaloasujaakin on ehkä alkanut kiinnostaa enemmän Miralle mieluinen puuhailu, kivien asettelu omalla rivitalopihalla.

 

***

Sosiologi Anu Katainen ja Ilmiön tosi-tv-tiimi seuraavat Ensitreffit alttarilla -sarjaa viikoittaisissa jaksoanalyyseissä syksyllä 2020. Löydät kaikki sarjassa ilmestyneet jutut täältä.

Kuvat: bannerikuva Brina Blum, tekstin kuvat David Mao ja Sarah Sosiak (kaikki Unsplash)

Kirjoittaja

CV kuva

Anu Katainen

Anu Katainen on sosiologian dosentti ja työskentelee Helsingin yliopistolla. Hänen tutkimuksensa käsittelevät terveyseroja, päihdekulttuureita ja alkoholipolitiikkaa.

 

Lue seuraavaksi

Kirjallisuutta

Inglis, David (2005) Culture and Everyday Life. London: Routledge.

 

 

Avainsanat: arki asuminen elämäntavat ensitreffit alttarilla maku

– 21.10.2020