Tuottavuusloikasta tuottavuusloukuksi? Tehokkuuden vaalimisen seuraukset hoivatyössä

Viime vuosikymmeninä poliitikkojen ja yritysten puheissa hoivatyön tehostamisesta teknologian avulla on muodostunut tärkeä keino ratkaista hoivan resurssipulaan liittyvät ongelmat. Teknologian lisäämisellä hoivatyössä on kuitenkin ei-haluttuja, yllättäviä ja työn tekoa haittaavia seurauksia, joita ei vielä tunnisteta tarpeeksi.

 

Hyvinvointiyhteiskunnassa ei saisi koskaan tapahtua tällaista, ei ikinä!

Yllä oleva lainaus on Ylen julkaisemasta haastattelusta, jossa toimittaja ihmettelee yhdessä Suomen perus- ja lähihoitajaliiton puheenjohtaja Silja Paavolan kanssa, miten pääkaupunkiseudun kotihoidon asiakas on voinut maata kotonaan viikkoja kuolleena kenenkään huomaamatta. Paavolan mukaan kuolintapaus johtuu kotihoidon ”kriittisestä tilasta”: työntekijöitä on liian vähän ja heillä on jatkuva kiire. Jos joku hoitajista sairastuu, eikä korvaajaa saada, “katastrofin ainekset ovat todellisia”.

Jutun kommentointipalstalla yhdytään Paavolan huoleen. Eräs lukija kritisoi sitä, miten ihmisiä on alettu hoitaa Suomessa ”teolliseen tyyliin ja teollisella tuotannonohjausjärjestelmällä”. Toinen tarjoaa ongelman ratkaisuksi teknologiaa. Mahdollisesti kuolemaan johtavilta tietokatkoksilta vältyttäisiin, jos lattioihin asennettavat ja liikkeitä tunnistavat sensorit ilmoittaisivat hoitajille asiakkaan kaatumisista.

Ylen uutisjuttu ja sen kommentointi kuvaavat hyvin hoivatyön nykytilaa Suomessa. Kun hoitajia on liian vähän, työ on kiireistä ja voi johtaa tietokatkoksiin ja laiminlyönteihin. Viime vuosikymmeninä poliitikkojen ja yritysten puheissa hoivatyön tehostamisesta teknologian avulla on muodostunut tärkeä keino ratkaista nämä resurssipulaan liittyvät ongelmat.

Teknologiayritykset lupailevat telehoivan nostavan hoivan laatua

Nykyisessä hoivapolitiikassa hoivan tehostaminen on tarkoittanut muun muassa iäkkäiden kotona asumisen mahdollistamista koteihin sijoitettavan teknologian avulla ja resursseissa säästämistä palveluasumisesta leikkaamalla. Hoivapolitiikan painotus on ollut kotihoidossa eli kotiin tuotavien hoivapalveluiden lisäämisessä. Asiakasmäärät ovatkin vähentyneet palveluasumisessa ja kasvaneet koteihin tuotavissa hoivapalveluissa vuosina 2005–2015.

Teknologialla on keskeinen rooli tehokkuuden tavoittelussa. Sen avulla pyritään vähentämään työvuoroja ja järjestämään työtä uusiksi. Teknologian avulla hoivapalvelut pyritään tarjoamaan rajallisen työvoiman turvin, vaikka hoivan tarve kasvaisikin väestön ikääntyessä.

Teknologian avulla hoivapalvelut pyritään tarjoamaan rajallisen työvoiman turvin, vaikka hoivan tarve kasvaisikin väestön ikääntyessä.

Käytäntöjä, jotka mahdollistavat iäkkään itsenäisen asumisen kotonaan, kutsutaan usein ”telehoivaksi”. Nämä käytännöt voivat vaihdella iäkkään liikkeiden seuraamisesta lattiasensoreiden avulla lääkehoitoon asti.

Esimerkiksi salolainen Evondos-yritys on kehittänyt lääkeannostelurobotin, joka muistuttaa muistisairasta lääkkeiden oikea-aikaisesta ottamisesta. Robotti ei varsinaisesti korvaa hoitajaa lääkehoidossa, vaan hoitaja voi seurata useamman iäkkään lääkintää keskitetysti etäyhteyden päästä. Näin ollen yritys lupaa, että lääkerobotti auttaa hoivatyön resurssipulan ratkaisemisessa.

Kustannuksissa ja resursseissa säästämisen lisäksi teknologian avulla pyritään myös parempaan hoivaan. Teknologiayritysten mukaan teknologian avulla säästetty työaika voidaan kohdentaa asiakkaan kohtaamiseen.

Mutta mitä saavutetusta tehokkuudesta seuraavalla ylijäämäajalla tehdään käytännössä? Hoivatyöntekijöitä haastatellessani huomasin, että suurista odotuksista ja lupauksista huolimatta teknologian käyttö ei aina lisää aikaa iäkkään kohtaamiseen, vaan kasvattaa hoitajien muuta työmäärää. Vaikka teknologia helpottaisi hoitajien työtä, se myös luo uusia työhön kohdistuvia vaatimuksia. Samalla tehokkuuden tavoittelu muuttuu moraaliseksi velvoitteeksi, jonka hoitaja sisäistää työtä ohjaavana periaatteena.

Teknologian tulo koteihin lisäsi naisten tekemän kotityön määrää

Tehokkuuden tavoittelu teknologian avulla ei ole historiallisesti ainutkertaista. Ruth Schwarz Cowanin vuonna 1983 julkaistu tutkimus More Work for Mother tarjoaa kiinnostavan esimerkin. Cowan käsitteli tutkimuksessaan sitä, miten uudet kodinkoneet eivät helpottaneetkaan kotiäitien askareita modernisaation lupausten mukaisesti vaan muuttivat kotitöiden luonnetta ja lisäsivät naisten tekemän kotityön määrää.

Cowan kirjoittaa muutoksesta Yhdysvalloissa vuosina 1850–1950, jolloin kotiäidit alkoivat yksin tehdä saman määrän työtä, jonka tekemiseen vaadittiin aiemmin kolmen tai neljän hengen palvelusväki. Yhtäältä työ ei ollut enää niin kuluttavaa tai raskasta kuin ennen – esimerkiksi pyykin peseminen oli huomattavasti kevyempää koneella kuin käsin.

Kotityön tehostaminen ei kuitenkaan vähentänyt työhön käytettyä aikaa. Teknologian lisäksi terveyden ja kasvatuksen asiantuntijat lisäsivät kotityöhön kohdistuvia vaatimuksia. Asiantuntijat esimerkiksi lisäsivät kotiäiteihin kohdistuvia odotuksia suorittaa ”hyvää vanhemmuutta”.

Pesukoneet eivät mahdollistaneet vain pesemistä, vaan loivat uuden ja aiempaa tiukemman määritelmän puhtaudelle.

Uusien kodinkoneiden käyttöönotolla oli myös moraalisia seurauksia. Pesukoneet eivät mahdollistaneet vain pesemistä, vaan loivat uuden ja aiempaa tiukemman määritelmän puhtaudelle. Sen lisäksi saippuakauppiaat ja mainostoimistot vahvistivat kotiäiteihin kohdistuvia moraalisia vaatimuksia kasvattaakseen markkinoita. He sekä hyödynsivät että vahvistivat uutta puhtauden määritelmää sekä terveyteen ja kasvatukseen liittyvää asiantuntijatietoa markkinoidessaan uusia pesuaineita ja luodessaan niille kysyntää.

Telehoiva lisää hoitajien työmäärää ja muuttaa työn luonnetta

Voiko telehoivateknologian ja hoivatyön suhteen käydä samalla tavoin kuin kotiäitien ja kodinkoneiden kohdalla? Haastatellessani Suomessa palveluasumisessa työskenteleviä hoivatyöntekijöitä huomasin tästä viitteitä.

Haastattelemillani hoitajilla oli paljon kokemuksia MariCare-yrityksen kehittämästä Elsi-älylattiasta. Sen avulla voidaan seurata ja ennakoida iäkkäiden toimintaa, kuten kaatumisia, nukkumista ja liikkumista, olematta itse läsnä. Elsin toiminta perustuu lattioihin asennettuihin sensoreihin, joiden kautta välitetään tietoa iäkkään liikkeistä hoitajan mukana kulkevaan älypuhelimen sovellukseen.

Kodinkoneiden kehityksen avulla yksi henkilö pystyi tekemään aiemmin kolmen tai neljän hengen panoksen vaatineet kotityöt.  Myös Elsin käyttöönoton myötä palveluasumisen yksikön työnjohto on vähentänyt henkilökuntaa varsinkin yövuoroissa.

Elsin toimintaan ei kuitenkaan luoteta täysin. Seurauksena osa hoitajista suorittaa edelleen ”hiljaisia kierroksia” eli käy tarkistamassa palvelukodin asukkaiden huoneita Elsin seurantaominaisuuksista huolimatta. Huoneissa voi piillä riskejä, joihin Elsi ei kykene reagoimaan, kuten ruokatarjottimia väärissä paikoissa tai avonaisia ikkunoita.

Elsiä markkinoidaan sillä perusteella, että se poistaa jatkuvan kiertelyn ja mahdollistaa muihin työtehtäviin keskittymisen. Näyttää kuitenkin siltä, että Elsin käyttöönotto on lisännyt valvontaan liittyvää työtä: hoitajat suorittavat edelleen kierroksia – ja samalla seuraavat tarkkaavaisesti Elsin hälytyksiä ja ilmoituksia.

Näyttää kuitenkin siltä, että Elsin käyttöönotto on lisännyt valvontaan liittyvää työtä: hoitajat suorittavat edelleen kierroksia – ja samalla seuraavat tarkkaavaisesti Elsin hälytyksiä ja ilmoituksia.

Hälytyksiin reagointi ei sekään ole yksinkertaista tai vaivatonta. Joskus hälytykset saattavat olla vääriä, eli Elsi voi reagoida iäkkään kaatumiseen, vaikka tämä olisi vain liikahtanut sängyssään. Vaikka väärät hälytykset eivät ole yleisiä, niistä seuraa, että jokaiseen hälytykseen on suhtauduttava varauksella. Hälytyksiä on arvioitava ja niistä on keskusteltava muiden hoitajien kanssa. Arviointi lisää työn määrää ja muuttaa sen luonnetta.

Hoivatyön tehostaminen teknologialla johtaa tuottavuusloukkuun

Jos pyykinpesukone, mainostoimistot ja pesuainekauppiaat loivat ja vakiinnuttivat uuden normin pyykin puhtaudelle, myös telehoivakäytännöt vähintäänkin vahvistavat hoivaan liittyvien laatuvaatimusten merkitystä. Nykyinen hoivapolitiikka korostaa, että hoivan laadun on oltava mitattavaa ja määrällisesti todennettavissa erilaisin mittarein. Esimerkiksi sopii hoitajien henkilöstömitoitus, joka kiivaan keskustelun jälkeen muutettiin suosituksesta lakisääteiseksi vuonna 2020. Muutoksen taustalla on ajatus siitä, että mitattavissa oleva henkilömäärä takaa hyvän hoivan yhdessä muiden mittarien kanssa.

Nykyinen hoivapolitiikka korostaa, että hoivan laadun on oltava mitattavaa ja määrällisesti todennettavissa erilaisin mittarein.

Elsin suhteen kaatumishälytyksiin reagointiin käytetty aika on yksi hoivan laadun mittareista. Reagointiaikoja voidaan mitata ja seurata, sekä niihin voidaan puuttua työnjohdon puolesta. Hoitajat korostivatkin haastatteluissa, että varsinkin kaatumisiin on reagoitava nopeasti.

Ilmeisin syy nopeuden vaatimuksen taustalla on kaatumisen iäkkään terveydelle aiheuttamat terveysriskit, mutta yhtä keskeistä nopeudessa ja sen mittaamisessa ovat kustannussäästöt. Kaatumisten aiheuttamat terveydenhoitokulut voivat olla merkittäviä. Siksi kaatumisia tulee myös ennakoida iäkkäiden tulevia liikkeitä ennustamalla.

Jos pyykinpesukoneet muuttivat puhtaan pyykin määritelmää, hoivateknologian käyttöönotosta on seurannut, että nykyihanteen mukaan hyvä hoiva on tehokasta eli aikaa ja rahaa säästävää. Haastattelemani hoitajat olivat sisäistäneet tämän moraalisen vaateen.

Kysyessäni työn kiireisyydestä moni hoitaja kuitenkin kielsi, että heillä olisi kiire. Heidän mukaansa työ ei voi eikä saa olla kiireistä – se johtaa huonoon hoivaan. Kiireinen ilmapiiri voi lisätä iäkkäiden kokemaa stressiä ja ahdistusta sekä vaikeuttaa työntekoa.

Kiireen välttäminen on hoitajien henkilökohtainen velvollisuus. Hoitajan on itse huolehdittava siitä, että aikaa on riittävästi. Hoitaja kokivat, että heidän on tehtävä työnsä ripeästi ja tehokkaasti, jotta asiakastilanteisiin ei tulisi kiireen tuntua. Juuri tässä Elsin tulisi auttaa.

Joissakin tilanteissa Elsi kuitenkin lisää työn kiireisyyttä. Hoitajien laskelmoidessa työhön kuluvaa aikaa Elsi-lattiat lähettävät hälytyksiä, joihin tulee reagoida. Tästä seuraa, että hoitajien tulisi olla monessa paikassa samaan aikaa; kaatumishälytys voi tulla, kun on suihkuttamassa toista iäkästä. Jotta työ saadaan tehtyä ilman kiirettä, taukoja voi jäädä pitämättä.

Jos aikaa onkin säästynyt Elsin ansiosta, se on haastattelemieni hoitajien mukaan ohjattu käytettäväksi ei-hoidollisissa tehtävissä, kuten pyykinpesussa ja keittiössä. Lupaus iäkkään kanssa vietetyn ajan lisäämisestä ei ainakaan tältä osin ole toteutunut. Säästetyn ajan käyttäminen muihin kuin hoidollisiin työtehtäviin turhautti monia haastateltavia.

Lupaus iäkkään kanssa vietetyn ajan lisäämisestä ei ainakaan tältä osin ole toteutunut.

Pyrkimys tehostaa hoivatyötä teknologialla ei johda pelkästään kasvavaan tuottavuuteen, eli ”tuottavuusloikkaan”, vaan tilanteeseen, jota kutsun tutkimuksessani tuottavuusloukuksi. Tuottavuusloukku on itseään ruokkiva kehä. Siinä työn tuottavuuden lisäämiseen päästään, kun hoitajat sisäistävät tehokkuuden tavoittelun moraalisena vaatimuksena. Tuottavuusloukussa työn määrä kasvaa, kun tehokkuutta tavoitellaan jatkuvasti uusilla työn alueilla.

Telehoivan hoivatyötä haittaavat seuraukset tulisi tunnistaa paremmin

Tuottavuusloukku ei seuraa yksinään teknologiasta. Hoivapolitiikka määrittää osaltaan teknologian käyttöä ja roolia. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön antamissa laatusuosituksissa hoivapalveluiden järjestämiseksi suositellaan varauksetta ”robotiikan ja automaation käytön huomattavaa lisäämistä kaikilla toimialoilla”.

Suositukset ovat kuitenkin monitulkintaisia, eivätkä ne pakota mihinkään. Myös Elsin käyttö on luonteeltaan joustavaa ja luovaa.

Elsin lähettämät hälytykset voi jättää huomiotta, jos niitä vastaanottavat puhelimet jätetään – vahingossa tai tarkoituksella – toimistoon. Myös itse hälytykset voidaan jättää omaan arvoonsa. Monet hoitajat kuvasivat tilanteen, jossa kädet ovat täynnä toisen iäkkään kanssa eikä edes kaatumishälytykseen ole mahdollista reagoida. Näitä ilmiöitä tulisi pitää hoivateknologian käyttöönoton seurauksina, ei sen puutteina.

Hoivatyö on naispainotteinen ala. Työn ja tehokkuuden osalta se asettuu samaan tuottavuusloukun jatkumoon kotiäitien ja kodinkoneiden kanssa. Molemmissa teknologian vaikutukset työn laadulle ja määrälle ovat huonosti ymmärrettyjä, kun politiikan painotus on ollut tehokkuuden tavoittelussa, tuottavuuden lisäämisessä ja näiden todentamisessa määrällisesti.

Jos tuottavuusloukusta halutaan paeta, myös telehoivan ei-halutut, yllättävät ja hoivatyötä haittaavat seuraukset tulisi tunnistaa paremmin. Tällöin tunnustettaisiin myös hoivatyön moraalisten velvoitteiden kasautuminen jo valmiiksi ylikuormitetuille hoitajille.

 

***

 

Kuvat: artikkelikuva Inka Lähteenaro (Ilmiö), Yhteiskunnan kuvat -hanke, muut kuvat järjestyksessä Inka Lähteenaro, Pekka Kyytinen/Museovirasto (Kansatieteen kuvakokoelma, Pekka Kyytisen kokoelma, CC BY 4.0 -lisenssi), Teuvo Kanerva/Museovirasto (Historian kuvakokoelma, CC BY 4.0-lisenssi), Inka Lähteenaro ja Inka Lähteenaro.