Kestovaipoilla kohti kestävämpää tulevaisuutta?

Kestovaippaperheiden vanhemmat kokevat, että ekologisia kulutusvalintoja tekemällä he ovat ainakin yrittäneet taistella ympäristötuhoa vastaan. Perheiden arjessa näkyy monin tavoin se, että ilmastonmuutokseen reagoiminen on tällä hetkellä sälytetty yksilöiden vastuulle. Päävastuun kestovaippoihin liittyvästä työstä kantavat yleensä perheiden äidit.

Suomessa on keskusteltu pitkään syntyvyyden laskusta ja lapsettomuuden yleistymisestä. Kehityksen syinä on nähty muun muassa nuorten aikuisten keskittyminen omaan elämäänsä, sosiaalisen median välittämät vaihtoehtoiset mahdollisuudet ja negatiivinen uutisointi lapsiperhe-elämästä. Helsingin Sanomien haastattelussa Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Venla Berg toteaa, että käynnissä on laajempi kulttuurinen murros perheellistymiseen liittyen. Pyrkimys hankkia lapsia ei ole enää itsestäänselvyys.

Ehdotan, että syntyvyyden laskuun liittyy myös ympäristöhuoleen kytkeytyviä syitä. Ilmastonmuutoksen aikakautta leimaa uudenkaltainen perheellistymisdilemma: voiko ekologiselta jatkuvuudeltaan epävakaaseen maailmaan lisääntyä ensinkään? Potentiaaliset lapset jätetään yrittämättä, koska maapallon ekologinen kestävyys on uhattuna.

Lapsia kuitenkin syntyy ilmastokriisistä huolimatta, vaikka vähenevissä määrin. Millaista on vanhemmuus, jossa pelko maailman tilasta ei ole saanut valitsemaan lapsettomuutta, mutta jossa se vaikuttaa vanhemmuuden toteuttamiseen?

Tässä kirjoituksessa pureudutaan ympäristöhuolta kokevien äitien ja isien ajatuksiin vanhemmuuden ekologisesta kestävyydestä ja kulutuskriittisestä perhearjesta. Kulutuskriittisiä arkikäytäntöjä halkomalla voi päästä käsiksi eetokseen, jonka mukaan vastuu ilmastonmuutokseen reagoinnista lepää yksilöiden harteilla. Arkielämää tarkastellessa tullaan paljastaneeksi yhteiskunnalliset reunaehdot, joiden puitteissa yksilöt tekevät moraalisia valintojaan. Tässä kirjoituksessa esitän, että yhteistä vastuuta kantavat hartiat ovat sangen sukupuolittuneet.

Kun yksilön valinnat määrittävät toiminnan, suuntia on monia perustavanlaatuisemmista teoista, kuten vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, epämukavuuden sietämiseen, kuten kestovaippojen käyttöön. Vaihtoehtona on myös olla tekemättä mitään ilmaston hyväksi. Tosiasiassa kuitenkin ilmastonmuutosta hillitseviä poliittisia päätöksiä tarvitaan niin valtion, EU:n kuin globaalilla tasolla ja muutoksia tulee tapahtua kaikilla toiminnan tasoilla. Vain siten ilmastonmuutokseen voidaan isossa mittakaavassa vaikuttaa.

Valintoja, valintoja

Yhteiskuntamuotomme on rakennettu aineiden tuotannon ja kuluttamisen sykliin. Kulutustavaraa tehotuotetaan ylijäämäksi asti. Lapsiin kohdistuvaa kulutusta tarkastelevassa sosiologiassa on todettu, että kuluttaminen voi ilmentää vanhemmalle paitsi identiteettiä, myös rakkautta lasta kohtaan. Samalla lapsiin kohdistuva kuluttaminen koetaan sosiaalisesti hyväksytyksi kuluttamiseksi.

Kestovaipat ovat kankaista valmistettuja pestäviä vaippoja, joita käytetään useasta syystä. Niiden koetaan olevan ympäristöystävällisiä ja toisaalta ihoystävällisiä pikkulapsen herkälle hipiälle. Kestovaippoja saatetaan käyttää myös identiteetin ilmaisijana.

Myös kestovaippojen edullisuus suhteessa kertakäyttövaippoihin on monen kestovaippoja käyttävän mukaan suuri etu. Kestovaipat ovatkin paitsi ympäristöhuolta kokevan, myös taloudellisesti rationaalisen vanhemman valinta. Yksittäinen kestovaippa maksaa noin 10–20 euroa, ja jos kaikki ostaa uutena, kestovaippoihin on mahdollista kuluttaa suuriakin summia rahaa. Oman aineistoni mukaan tavallista on kuitenkin käyttää vaippahankintoihin varsin maltillisesti rahaa, kokonaisuudessaan vain muutamia kymmeniä euroja. Pihistely onnistuu, kun vaipat hankkii käytettynä internetin kestovaippamarkkinoilta, joilta tutkittavani kertoivat tehneensä löytöjä jopa ilmaiseksi.

Arjessa yksilön vastuuta korostava eetos konkretisoituu, kun kuluttaja valitsee tavaroita, joiden ajattelee olevan ekologisesti kestäviä.

Kestovaippojen ekologisen jalanjäljen on tutkimuksissa pohdittu olevan melko samanlainen kuin kertakäyttövaippojen. Hiilijalanjäljen vertailuissa ei kuitenkaan ole otettu huomioon valmistuksen ja materiaalien ohella tyypillistä kestovaippojen käyttöä: harva kestovaippoja suosiva ostaa kaikki vaipat uutena. Aineistossani oli useita perheitä, jotka eivät olleet ostaneet uutena yhtäkään kestovaippaa. Kestovaipat eivät oletusarvoisesti ole päästötön tai edes ekologinen vaipatustapa, mutta tietyin reunaehdoin niistä voi saada ympäristöä verrattain vähän vähemmän kuormittavan.

Kuluttamiseen perustuvan yhteiskunnan onkin esitetty olevan murroksessa. Siinä missä aiemmin yhteiskunta rakentui uuden materian tuotannolle ja käytetyn poisheitolle, on nyky-yhteiskunnassa nähty olevan alati enemmän kiertotalouteen kannustavia elementtejä. (Aiheesta Ilmiössä mm. Elina Matilainen sekä Olli Pyyhtinen & Jarno Valkonen.)

Arjen kulutusvalintojen voi ajatella tänä päivänä olevan moraalisen velvoitteen värittämiä, kun yksilötason kestäviä valintoja korostetaan niin politikoinnissa kuin mainonnassakin. Arjessa yksilön vastuuta korostava eetos konkretisoituu, kun kuluttaja valitsee tavaroita, joiden ajattelee olevan ekologisesti kestäviä. Marketeissa ja myymälöissä valinnanvaraa on hyllymetreittäin, ja lähes jokaisessa tuoteryhmässä kuluttajan on mahdollista valita toisia ”vihreämpi” vaihtoehto. Kestävä kuluttaminen muotoutuu identiteettipoliittiseksi käytännöksi, joka jakaa kuluttajat ryhmiin ja luo poliittista vastakkainasettelua.

Kestovaippailu kulutuskriittisenä toimintana

Vanhemmuuden voi ajatella olevan sarja käytännön tekoja, joilla ilmennetään koettua rakkautta ja huolenpitoa. Kestovaipat valitaan käyttöön, koska niiden uskotaan olevan paitsi lapselle, myös ympäristölle parhaaksi.

Tutkimani vanhemmat tiedostavat, että heidän yksilölliset kestotuotevalintansa ovat vain pisaroita valtameressä, eikä ruohonjuuritason toiminnalla pelasteta maailmaa ympäristökatastrofilta. He haluavat kuitenkin omalla toiminnallaan osallistua taisteluun ympäristötuhoa ja ilmastonmuutosta vastaan. Vanhemmat kokevat, että kestovaippoja lapsillaan käyttämällä ja muita ekologisia kuluttamisen valintoja arjessaan tekemällä on edes yrittänyt taistella ympäristöä riistäviä kulutusyhteiskunnan normeja vastaan.

Vaikka kulutusta itsessään ei kritisoidakaan, on kestotuotteisiin ja käytettynä ostettuun materiaan kuluttaminen kulutuskriittistä toimintaa: kertakäyttöisiin uusiin tuotteisiin, kuten vaippoihin, kuluttaminen olisi haastateltaville järjen, moraalin ja joissain tapauksissa identiteetinkin vastaista toimintaa.

Haastateltavat halusivat vanhempina suojella omaa jälkikasvuaan tulevilta katastrofeilta parhaansa mukaan.

Vanhemmat laittavat oman kulutusyhteiskunnallisesti normatiivisen mukavuudenhalunsa sivuun, kun he täyttävät lastensa tarpeita ekologisiksi kokemillaan tavoilla. Esimerkiksi neljän lapsen isä Henrik pohti tutkimushaastattelussa olevansa arkisissa askareissaan laiska, mutta silti mieluusti käyttävänsä aikaa ja vaivaa vaativia kestovaippoja lapsillaan, koska ne ovat kaikin puolin kertakäyttöisiä vaippoja järkevämpi valinta.

Lasten tulevaisuuden ympäristöolosuhteet huolettavat tutkimiani vanhempia jopa ympäristöahdistukseen asti, ja muovijätteen tuottamista halutaan omassa kotitaloudessa välttää viimeiseen asti, kuten kahden lapsen äiti Krista haastattelussaan painokkaasti ilmaisi. Haastateltavat halusivat vanhempina paitsi suojella omaa jälkikasvuaan tulevilta katastrofeilta kukin parhaansa mukaan, myös valmistella heitä tuntemattomaan tulevaisuuteen: kuten yhden lapsen vanhemmat Terhi ja Kusti ilmaisivat, on heille tärkeää kasvattaa lapsi yhteiskuntakriittiseksi toimijaksi ”pelkän kuluttajuuden” sijaan.

Sukupuolittuneet käytännöt kestovaippa-arjessa

Ympäristötietoisuus ei kuitenkaan tarkoita tasa-arvoa. Syksyllä 2020 ilmestyneen pro gradu -työni aineistosta kävi ilmi, että vaikka kulutuskriittiset valinnat ilmentävät perheissä usein vanhempien yhteistä ekologista ideologiaa, ovat niihin liittyvät arkikäytännöt usein tavalla tai toisella sukupuolittuneita.

Jo vaippojen valinta perheeseen on ennen kaikkea äidin tekemä valinta: isät valitsivat kestovaipat käyttöön äitien vahvasta myötävaikutuksesta. Äidit esittivät idean kestovaippojen käytöstä, he hankkivat vaipat ja he opiskelivat sekä hallitsivat niiden huoltoon liittyvän moninaisen tietopääoman. Äidit usein petasivat kestovaippojen käytön isille mahdollisimman helpoksi: he mahdollistivat kestovaippojen arkikäytön siten, että isien oli vaipanvaihtotilanteessa helppo valita kestovaippa kertakäyttöisen sijaan. Kestovaippojen käytön organisointi arkisine metatöineen oli ensisijaisesti äitien kotityön alaa.

Kahden lapsen äiti Liisa sanallisti havainnon toteamuksellaan, että mikäli kestovaippahuolto ei perheessä olisi hänen vastuullaan, heillä ei käytettäisi kestovaippoja näin ahkerasti. Yhden lapsen äiti Maria pohti samansuuntaisesti, että jos hänkin perheen isän tapaan kävisi töissä eikä hänellä siten olisi arjessa näin paljoa aikaa huoltaa kestovaippoja, vaipat todennäköisesti vaihtuisivat heidän perheessään kertakäyttöisiin. Toiset äidit kokivat isiä enemmän olevansa vastuussa kestovaippahuollosta, mikä saattoi liittyä isää vahvemman ideologisen valinnan kokemukseen. Äitien vahva tahto käyttää lapsilla kestovaippoja sai heidät myös tuntemaan, että he olivat kestovaippahuollosta päävastuussa.

Naiset ovat ylipäätään miehiä aktiivisempia ekologisissa arjen valinnoissa, kuten kierrättämisessä.

Hoiva on lähtökohtaisesti yhä naisten kotityön aluetta. Myös vastuiden jakautumiset kestovaippailun arkisissa käytännöissä kertovat hoivan sukupuolittuneisuudesta.

Tuoreet tutkimukset antavat vahvaa viitettä siitä, että suomalaisisät jakavat vanhemmuutta ja kantavat vastuuta lapsista alati enemmän. Myös haastattelemani perheet ilmensivät nykyaikaista jaetun vanhemmuuden ideaalia. Vanhemmuuden jakaminen ei kuitenkaan tyypillisesti ylettynyt kestovaippoihin liittyvään, ajallisesti verrattain vaativaan hoivaan asti.

Tutkimusten mukaan naiset ovat ylipäätään miehiä aktiivisempia ekologisissa arjen valinnoissa, kuten kierrättämisessä. Kestovaippojen käytön valinnassa yhdistyykin kahden arkisen toiminnan, hoivan ja ekologisten käytänteiden, sukupuolittunut luonne.

Ekologiset arjen valinnat ovat yhteiskunnassamme yksilöiden vastuulla. Perhetasolla yksilön vastuu konkretisoituu esimerkiksi vaippojen valintana ja -huoltona, joista päävastuun kantaa useimmiten perheen äiti. Henkilökohtaiseksi koetut arkiset valinnat eivät siis palaudu yksilötasoon, vaan ne ovat hoivan sukupuolittuneiden rakenteiden sävyttämiä.

***

Kirjoitus perustuu syksyllä 2020 ilmestyneeseen pro gradu -tutkielmaan Pisarana valtameressä: Materiavälitteinen ekovanhemmuus kestävän kuluttamisen tekona.

Kuvat: bannerikuva Laura Ohlman (Unsplash), tekstin kuvat järjestyksessä Marcin Jozwiak (Unsplash), Annie Spratt (Unsplash), designedbypk (Pixabay)

Kirjoittaja

Lue seuraavaksi