Perheen perustamista lykätään, kun vastuullinen vanhemmuus ei tunnu mahdolliselta

Osa lapsesta haaveilevista kolmekymppisistä eurooppalaisista lykkää perheen perustamista vastentahtoisesti. Lykkäämisen taustalla on usein epävakaa työtilanne ja heikko sosiaaliturva, jotka tekevät vaikeaksi kuvitella, että voisi olla sellainen vanhempi kuin haluaisi. Myös huoli ilmastonmuutoksesta on joillekin yksi syy olla lisääntymättä.

Millaiseen elämäntilanteeseen lapsen voisi saada? Pitäisikö odottaa vielä vuosi tai pari, jos tilanne olisi sitten parempi?

Tällaisia kysymyksiä miettii moni läntisen maailman lapseton kolmekymppinen. Ensisynnyttäjien keski-ikä on viime vuosikymmeninä noussut länsimaissa huomattavasti samaan aikaan, kun lapsia syntyy yhä vähemmän.

Sosiologian professori Lynn Jamieson on kollegoineen tutkinut perheen perustamisen viivyttämistä ja siihen liittyvää eriarvoisuutta Isossa-Britanniassa, Italiassa ja Espanjassa. Päätös lapsiperheellistymisestä syntyy usein erilaisten kuviteltujen tulevaisuuksien pohtimisen kautta. Kuvittelemme siis, miltä erilaiset vaihtoehtoiset tulevaisuudet – lapsella tai ilman – voisivat näyttää, kun otamme huomioon omat lähtökohtamme ja ihmissuhdetilanteemme.

Ihmiset eivät kuitenkaan kuvittele itselleen mahdollisia tulevaisuuksia samoista lähtökohdista. Sosiologit ovat tarkastelleet eriarvoisuutta suhteessamme aikaan: siihen, miten voimme vaikkapa hallita aikaa tai suunnitella ja kuvitella omaa tulevaisuuttamme. Esimerkiksi turvattu keskiluokkainen asema tekee huomattavasti helpommaksi luottaa tulevaisuuteen ja kuvitella etukäteen sen tuomia mahdollisuuksia. Mitä tämä tarkoittaa lisääntymisen kannalta?

Nainen juo kahvia ja tuijottaa läppäriä

Lapsettomat kolmekymppiset haluavat lapsia, mutta “eivät nyt”

Jamieson haastatteli tutkimukseensa kuuttakymmentä 30–35-vuotiasta, vakiintuneessa heterosuhteessa elävää lapsetonta eurooppalaista. Haastateltavat olivat siis iässä ja elämäntilanteessa, jossa ihmisiltä tyypillisesti odotetaan perheellistymistä.

Tutkittavien joukkoon oli valittu ihmisiä erilaisista sosioekonomisista taustoista. Osa oli matalasti ja osa korkeasti koulutettuja, joidenkin työtilanne oli turvattu ja toisten hyvin epävakaa. Haastateltavat asuivat Isossa-Britanniassa, Espanjassa ja Italiassa, joissa perheellistymistilastot näyttävät hyvin erilaisilta. Britanniassa lapsia saadaan enemmän, ja naiset saavat esikoisensa keskimäärin noin kaksi vuotta nuorempana kuin Espanjassa tai Italiassa.

Elämäntilanteesta ja maasta riippumatta enemmistö haastateltavista kertoi haluavansa lapsia, mutta ei vielä. Jotkut yrittivät lasta parhaillaan ja muutama kertoi, ettei halua lapsia. Monet kuitenkin valitsivat perheellistymisen lykkäämisen. Jotkut kertoivat siirtävänsä perheellistymistä suunnitellusti, toiset taas pikemminkin vasten tahtoaan:

Ajattelin, että voisin saada lapsia 35-vuotiaana, mutta se ei nyt tapahdu ja luulen, ettei se tapahdu vähään aikaan. Toivoisin, että voin saada enemmän kuin yhden lapsen, mutta ei enempää kuin kaksi. Kaksi poikaa, ja toivottavasti työtilanne vakiintuu vähän, muuten se on mahdotonta. Hankin lapsia joka tapauksessa ennen kuin olen 40, vaikka minulla ei ole vakituista työpaikkaa. (Nainen, 35, Milano, korkea koulutus, epävakaa työtilanne)

Jotkut taas kallistuivat siihen, etteivät ehkä hankkisi lasta, vaikka haluaisivatkin. Jotkut haastateltavat viittasivat suoraan esimerkiksi sosiaaliturvan puutteeseen, joka teki lapsen saamisesta taloudellisesti epävarmassa tilanteessa mahdottoman ajatuksen.

Haluaisin kyllä [saada lapsen], mutta koska asun Espanjassa, en näe sen tapahtuvan […] koska palkat ovat tosi matalat ja sosiaaliturva on vähäistä. Asuin ennen Saksassa ja jos muuttaisin takaisin sinne, harkitsisin lapsen hankkimista, koska siellä on paljon sosiaalietuuksia. (Nainen, 32, Barcelona, matala koulutus, epävakaa työtilanne)

Ilmastomielenosoitus, jossa joku heiluttaa "No nature no future" -kylttiä

Ilmastonmuutos voi saada empimään perheellistymistä

Kun ihmiset kuvittelevat mahdollisia tulevaisuuksia, usein kuvitelmissa näyttelevät jonkinlaista roolia myös laajemmat yhteiskunnalliset muutokset. Jamieson oli kiinnostunut kuviteltuihin tulevaisuuksiin liittyvistä huolenaiheista, joista yksi oli ilmastonmuutos.

Haastateltavien käsitykset ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulevaisuuteen vaihtelivat laidasta laitaan. Jotkut eivät pitäneet sitä lainkaan olennaisena asiana, toiset taas näkivät sen vaikuttavan tulevaisuudessa dramaattisesti ja korostivat, miten tärkeää olisi toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi heti.

Osa haastateltavista oli vakuuttunut siitä, että halusi ja aikoisi hankkia lapsia. Heidän perheellistymishaluaan huoli ilmastonmuutoksesta ei horjuttanut:

Mitä tulee ilmastonmuutokseen, ja jos ajattelen yleensä ottaen jotain tyyliin maailmanterveyteen liittyviä asioita, niin ajattelen, että se varmaan vaikuttaa siihen, miten kasvatan lapseni ja mille asioille altistan heidät ja että yritän olla vähän vihreämpi. Mutta se ei mitenkään saa minua olemaan haluamatta lapsia. Tavallaan minusta tuntuu, että mikä tapahtuu niin se tapahtuu, ja että on todennäköisempää, että se vaikuttaa elämääni. […] (Nainen, 33, Birmingham, korkea koulutus, vakaa työtilanne)

Niistä haastateltavista, jotka olivat päättäneet olla hankkimatta lapsia, vain jokunen kertoi ilmastonmuutoksen olevan siihen tärkein syy. Sen sijaan se mainittiin usein yhtenä osasyynä. Joillekin ilmastonmuutos oli myös yksi syy vielä ottaa aikaa lapsiasian pohtimiseen.

Osa tutkittavista pohti lisääntymisen ekologista etiikkaa: onko oikein tehdä vielä lapsia tähän maailmaan, vai olisiko parempi esimerkiksi adoptoida. Toisaalta nyt syntyvissä lapsissa arveltiin olevan toivoa, koska lapset kasvatettaisiin ympäristötietoisemmiksi kuin vanhempansa.

Huoli ympäristöstä siis näkyi haastatteluissa monin tavoin. Koska ilmastonmuutos on näkynyt valtavirtamediassa voimakkaasti vasta aivan viime vuosina, sen merkitys perheellistymistä pohdittaessa voi hyvinkin lisääntyä.

Mies ja koira kävelyllä metsässä

Taloudellisesta eriarvoisuudesta lisääntymisen eriarvoisuuteen

Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että lama vaikuttaa joihinkin ihmisiin enemmän kuin toisiin. Nuoret aikuiset, joiden perheet voivat tukea heitä taloudellisesti, ovat paremmassa asemassa kuin muut. Taloudellinen niukkuus vaikuttaakin eri tavoin eri taustoista tuleviin ihmisiin. Ihmiset, joilla on vähemmän esimerkiksi taloudellista ja sosiaalista pääomaa ja huono-osaisempi tausta, kärsivät siitä enemmän. Se vaikuttaa myös toisinaan eri tavoin miesten ja naisten mahdollisuuksiin löytää kumppani ja perheellistyä.

Lapsettomuus jaotellaan usein vapaaehtoiseen ja tahattomaan lapsettomuuteen. Lapsettomuudessa, joka on seurausta perheellistymisen lykkäämisestä, on kuitenkin piirteitä molemmista.

Ihmiset kokevat usein vastuullisen vanhemmuuden edellyttävän esimerkiksi säännöllisiä tuloja ja pysyvää kotia. Taloudellinen huono-osaisuus voi estää saavuttamasta näitä asioita. Tämä taas voi saada ihmiset “valitsemaan” lapsen yrittämisen lykkäämisen. Usein olosuhteiden ja yksilöiden omien valintojen rajat siis hämärtyvät.

Haastateltavat viittasivat välillä suoraan esimerkiksi hyvinvointivaltion rakenteisiin ja niiden kykyyn tukea työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Hyvinvointivaltio on Suomessa vahvempi kuin Jamiesonin haastateltavien kotimaissa, mutta myös Suomessa lapsettomaksi jäämiseen on huomattu liittyvän uudenlaista sosiaalista eriarvoisuutta, ja yleisimmin lapsettomiksi jäävät matalimmin koulutetut.

Hyvinvointivaltion rakenteisiin olisikin syytä kiinnittää huomiota, jos halutaan tukea ihmisten mahdollisuuksia saada toivomansa lapsi – taloudellisesta tilanteesta riippumatta.

***
Kirjoitus perustuu Edinburghin yliopiston sosiologian professori Lynn Jamiesonin pitämään keynote-puheenvuoroon Reproductive futures -symposiumissa 8.11.2019.

***

Lisääntymisen tulevaisuus -teemaviikko Ilmiössä 9.–15.12.2019

Miltä näyttää lisääntymisen tulevaisuus Suomessa ja maailmalla? Perheellistymisen myöhentyminen ja hedelmällisyyden lasku huolettavat kaikkialla läntisessä maailmassa. Ympäristön kestokyvyn näkökulmasta väestönkasvu taas voi olla yhteiskunnallinen ongelma.

Lisääntymisen tulevaisuus -teemaviikon jutuissa tähyillään lisääntymisen näkymiä ekologisen kriisin, biokapitalismin ja laskevan syntyvyyden aikakaudella. Järjestämme teemaviikon yhdessä eri tieteenaloja yhteen tuovan Lisääntymisen tulevaisuus -hankkeen kanssa. Kaikki teemaviikolla ilmestyneet jutut löydät täältä.

***

Kuvat: pääkuva (3. kuva) Inka Lähteenaro (Ilmiö), 1. kuva BHH Singapore (Unsplash), 2. kuva Markus Spiske (Unsplash)

Kirjoittaja

Veera Adolfsen

Veera Adolfsen

VTK Veera Adolfsen on Ilmiön tuottaja ja graduaan viimeistelevä sosiologian opiskelija Helsingin yliopistossa.

Lue seuraavaksi

Keynote-puheenvuoron lähdekirjallisuus

Braidotti, R., 2013. Posthuman humanities. European Educational Research Journal 12, 1-19.

Burkitt, I., 2016. Relational agency: Relational sociology, agency and interaction. European Journal of Social Theory 19, 322-339.

Cook, J., 2017. Imagined Futures: Hope, Risk and Uncertainty. Springer.

Dow, K., 2016. Making a Good Life: An Ethnography of Nature, Ethics, and Reproduction. Princeton University Press.

Jamieson, L., 2016. Families, relationships and 'environment':(Un) sustainability, climate change and biodiversity loss. Families, Relationships and Societies 5, 335-355

Jamieson, L. forthcoming December 2019 Sociologies of Personal Relationships and the Challenge of Climate Change Sociology online first

Ryan, L., Erel, U., D'Angelo, A., Hetherington, P., 2015. Migrant capital: networks, identities and strategies. Springer.

Sasser, J.S., 2018. On Infertile Ground: Population Control and Women's Rights in the Era of Climate Change. NYU Press.

Weston, K., 2017. Animate Planet: Making Visceral Sense of Living in a High-Tech Ecologically Damaged World Duke University Press.

Avainsanat: eriarvoisuus lisääntyminen perhe

– 13.12.2019