Ulos oravanpyörästä: Moni nainen jättää uransa tehdäkseen töitä omilla ehdoillaan

Maailmalla on pohdittu pitkään, miksi monet naiset jättäytyvät pois uraputkesta. Omistautumista vaativa työelämä voi viedä tunteen elämänhallinnasta etenkin perheellisiltä. Naisille on kulttuuristen normien vuoksi helpompaa jättää työpaikka, mutta tulevaisuudessa oravanpyörästä saattaa hypätä myös yhä useampi mies.

Tämän jutun voit myös kuunnella äänikirjana, kesto 9:40.

Miksi jotkut urallaan menestyneet naiset luopuvat vapaaehtoisesti urastaan? Suomessakin on 2000-luvulla puhuttu paljon downshiftaamisesta  ja leppoistamisesta. Oravanpyörästä jättäytymisestä on käyty vilkasta keskustelua kansainvälisesti siitä asti, kun New York Timesin toimittaja Lisa Belkin julkaisi Opt-Out Revolution  -artikkelinsa vuonna 2003.

Belkinin mukaan ilmiössä on nähtävissä vallankumouksen alku. Hänen haastattelemansa naiset eivät saaneet uraltaan tasapainoa tai tyydytystä, ja heillä oli vaikeuksia pysyä järjissään. Näihin asioihin he hakivat uudesta elämäntyylistään muutosta. Naiset halusivat elää omilla ehdoillaan ja määritellä uudestaan, mitä menestyksekkyys tarkoitti.

Erityisesti kansainvälisessä keskustelussa on ollut kyse lähes pelkästään perheellisistä naisista, jotka jättävät oravanpyörän ja ryhtyvät kotiäideiksi. Niinpä on esitetty väitteitä, että tämä niin kutsuttu vallankumous on myytti; jos naiset jättävät uransa, kyse on enemmänkin siitä, että heidät työnnetään ulos kuin siitä, että naiset valitsisivat lähtemisen.

Naisia syrjitään edelleen työelämässä sukupuolen perusteella. Aiemman tutkimuksen mukaan tämä ei kuitenkaan ole naisille syy jättää menestyksekästä uraa ja jäädä kotiin lasten kanssa. Naiset kyllä jättäytyvät ajoittain pois työelämästä, mutta ilmiössä ei välttämättä ole kyse pelkästään lapsista. Kyse voi pikemminkin olla nykyisestä työelämästä – ja ehkäpä kyse ei ole työelämän jättämisestä kokonaan vaan ennemmin siitä, että työ ja elämä järjestetään uudelleen.

Naiset pyrkivät ratkaisemaan tilanteensa tavalla, joka helpotti työn ja muun elämän yhteensovittamista

Haastattelimme tutkimukseemme 30 naista kolmesta maasta: johtajia Suomessa ja Yhdysvalloissa ja juristeja Puolassa. Maiden sosiaaliturvajärjestelmä, perhe-etuudet ja lastenhoitopalvelut eroavat toisistaan merkittävästi, mutta haastatelluilla naisilla oli samanlaisia kokemuksia ja haasteita työn ja muun elämän yhteensovittamisessa.

Haastatellut johtajanaiset olivat päätyneet vaihtamaan menestyksekkään uran vaihtoehtoiseen elämäntapaan tai pyrkineet järjestämään työnsä uudelleen. Jotkut kouluttautuivat uudelle alalle, jotkut ryhtyivät yrittäjiksi. Osa alkoi työskennellä freelancerina tai osa-aikaisesti. Juristit puolestaan jättivät työnsä isoissa, tunnetuissa lakifirmoissa ja perustivat oman asianajotoimiston tai siirtyivät työskentelemään pienempiin yrityksiin, jotka saattoivat olla heidän sukulaistensa tai ystäviensä omistuksessa.

Naiset eivät siis jättäytyneet työelämästä kokonaan. Sen sijaan he pyrkivät ratkaisemaan tilanteensa tavalla, joka helpotti työn ja muun elämän yhteensovittamista niin, että merkityksellisen uran tavoittelu oli kuitenkin mahdollista.

Nykytyöelämä ja yhteiskunnan sukupuolinormit

Työelämästä on tullut yhä kilpailullisempaa. Työntekijöiden odotetaan olevan jatkuvasti tavoitettavissa, ja jotta voisi saavuttaa yrityshierarkian ylimmät kerrokset, työntekijöiden odotetaan etenevän urallaan suoraviivaisesti tiettyä vauhtia. Ihannetta ei kuitenkaan enää voi yhdistää nykyelämän todellisuuteen eikä välttämättä myöskään siihen, miten yksilöt haluavat järjestää elämänsä.

Naiset ovat kansainvälisesti ja myös Suomessa edelleen päävastuussa hoivasta ja kotitöistä. Niinpä naiset tekevät usein edelleen työpäivänsä päälle “toisen työvuoron” tai enemmän, mikä tarkoittaa, että monien naisten on vaikea tehdä uraa samoilla ehdoilla kuin miesten.

Uraa tekeviä äitejä kiskotaankin yksilöllisen, kilpailullisen työmaailman  ja uhrautuvan äitiyden maailman välillä. Nämä kaksi vastakkaista sfääriä vaativat kumpikin omistautumista ja paneutumista. Omistautumisen vaatimuksesta on vaikea irrottautua. Niinpä naisten on hankalaa yhdistää näitä elämänalueita, mikä vaikeuttaa johdonmukaisen kertomuksen luomista omasta elämästä ja työstä. Uran ja lapsen yhdistäminen voikin olla vaikeaa ja väsyttävää.

Uraa tekeviä äitejä kiskotaan yksilöllisen, kilpailullisen työmaailman  ja uhrautuvan äitiyden maailman välillä.

Kyseessä on rakenteellinen ongelma, joka koskettaa monia naisia. Työelämän yksilöllinen ja kilpailullinen luonne ja yksityisistä asioista - kuten lastenhoidon järjestämisen vaikeuksista - vaikenemisen normi estää naisia puhumasta ongelmasta avoimesti, mikä saa heidät tuntemaan olonsa hyvin yksinäisiksi.

Ongelmaa pidetään yksilön ongelmana, jonka kanssa naisten odotetaan tulevan toimeen itse. Siksi naiset saattavat kokea, ettei työelämässä voi olla oma itsensä.

Työn ja muun elämän rajoja ylittämässä

Kukaan tutkimusta varten haastattelemistamme naisista ei ollut alun perin suunnitellut jättäytyvänsä pois uraltaan. He olivat kaikki olleet kunnianhimoisia aloittaessaan uraportaiden kiipeämisen. Jossain vaiheessa he olivat kuitenkin tulleet pisteeseen, jossa ymmärsivät, etteivät voisi jatkaa vanhaan malliin.

Uralta jättäytyminen ei ollut naisille helppo prosessi, mutta lopulta se voimautti etsimään työntekoon vaihtoehtoisia ratkaisuja. Naisten löytämät uudet ratkaisut mahdollistivat merkityksellisen työn tekemisen ja myös tunnustuksen saamisen. Tämä vuorostaan tarjosi heille tunteen koherenssista, tasapainosta ja autenttisuudesta.

Kun naisten ei enää tarvinnut salata tiettyjä elämänsä puolia, rajojen kahdensuuntainen hälveneminen työn ja perhe-elämän välillä tuli mahdolliseksi. Useimmat olivat kokeneet, että työ tunkeutuu muille elämän alueille, mutta samalla yksityisasiat on pidettävä työelämässä näkymättömissä. Haastatellut naiset sen sijaan sallivat rajojen hälvenemisen molempiin suuntiin niin, ettei yksityiselämää ja hoivavastuita tarvinnut enää salata työelämässä. Naiset pystyivät ylittämään työ- ja perhe-elämän kahtiajaon, kun he hallitsivat sitä, missä, milloin ja miten he työskentelivät.Naisten kokema kontrollin puute olikin keskeisin syy jättäytyä oravanpyörästä. Uusi elämäntapa mahdollisti heille uudenlaisen toimijuuden ja kontrollin elämäänsä. Suomalainen Noora (haastateltavien nimet muutettu) luopui urastaan yrityksen johtoryhmän jäsenenä perustaakseen oman yrityksen. Hän kuvaa elämäänsä ennen kuin jättäytyi oravanpyörästä:

“Mä vaan … suoriudun tästä duunista ja suoriudun tästä niinkun äidin roolista ja tästä kodin tarpeesta, että täähän on jatkuvaa suorittamista. Mulla niinkun vaan loppuu happi välillä, että must tuntuu, että mä en niinkun ehdi palautuu ja mä en ehdi edes miettii, että mitä mä haluaisin, että mitkä asiat on mulle tärkeitä.”

Michelle Yhdysvalloista kuvailee oravanpyörästä jättäytymistä seurannutta tunnetta erityisen hyvin. Hän jättäytyi pois erään yrityksen korkeista johtotehtäviksi, kouluttautui eri alalle ja perusti oman yrityksen yhdessä toisen naisen kanssa:

“[Nyt] tunnen oloni itsevarmemmaksi töissä, koska en ole kenenkään muun toiveiden ja päätösten varassa. Tunnen oloni rauhallisemmaksi äitinä, koska minun ei tarvitse tanssia kenenkään pillin mukaan. Joo, olen rauhallisempi ja onnellisempi. Ja minusta tuntuu, että pidän itsestäni paremmin huolta… ei sillä, että urheilisin koko ajan tai tekisin kaikkia vapaa-ajan asioita, mutta olen vain vähemmän stressaantunut. Ja minulla on todellakin välillä aika paljon stressiä, koska se on oma firma, eli joko minä teen jotain tai kukaan ei tee. Mutta se on vain erilaista. Tuntuu, että ainakin voin kontrolloida sitä enemmän, kun aiemmin tuntui, että se ei ikinä ollut minun hallinnassani.”

Mitä tämä tarkoittaa yrityksille tulevaisuudessa?

Työssäkäyviä naisia koskettavat tietyt sukupuolittuneet yhteiskunnalliset normit, ja heidän tilanteeseensa vaikuttaa kodeissa ja julkisessa elämässä vallitseva sukupuolittunut työnjako. Oravanpyörästä jättäytymisessä ei kuitenkaan ole kyse vain naisista tai perheellisistä ihmisistä. Samat työn järjestämistä koskevat ratkaisut eivät yksinkertaisesti sovi kaikille.

Kuten Pat Barrentine huomauttaa: kun organisaatioista tulee myrkyllisiä, naiset lähtevät ensimmäisinä, mutta miehet seuraavat pian perässä. Naisille onkin kulttuuristen normien vuoksi helpompaa jättää työpaikka kuin miehille.

Aiempi tutkimus antaa viitteitä siitä, että oravanpyörästä jättäytyminen on tulevaisuudessa mahdollisesti yleistyvä ilmiö. Tämä tarkoittaa sitä, että organisaatioiden täytyy ottaa ilmiö huomioon tulevaisuudessa – ei vain houkutellakseen työntekijöitä vaan myös pitääkseen heistä kiinni.

***

Kuvat järjestyksessä: Alexander Dummer / Unsplash, Canva, Eder Pozo Perez / Unsplash, Matthew Henry / Unsplash