Nuorten urapolkujen polveilevuus kertoo työelämän muutoksesta

Koulutuksen ja työn ulkopuolella oleviin nuoriin on kiinnitetty viime vuosina runsaasti huomiota. Silti nuorten polveilevaa siirtymistä työelämään ei vieläkään osata kunnolla tunnistaa poliittisella tasolla. Tarkentamalla käsityksiä nuorten koulutus- ja työllistymispoluista voitaisiin ehkäistä syrjäytymistä nykyistä tehokkaammin. 

Työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret alkoivat kiinnostaa poliittisia päätöksentekijöitä vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Tuolloin nuorten työttömyys- ja syrjäytymisasteet ampaisivat Euroopassa nousuun, ja Suomessakin nuorisotyöttömyys kasvoi viidellä prosentilla pelkästään yhden vuoden aikana. Etelä-Euroopassa on puhuttu jopa menetetystä sukupolvesta, jolla viitataan koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle pysyvästi pudonneeseen ikäluokkaan.

Useimmissa maissa työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä lähti nopeasti laskuun finanssikriisiä seuranneen laman jälkeen. Koko Euroopan tasolla nuorisotyöttömyys ja nuorten syrjäytymisaste näyttävät kuitenkin jääneen korkeiksi, eivätkä ne Suomessakaan palanneet kriisiä edeltävälle tasolle.

Nuorten siirtyminen ja kiinnittyminen työmarkkinoille näyttää vaikeutuneen taloustilanteesta riippumatta.

Tarkastelen väitöskirjassani nuorten syrjäytymiseen vaikuttavia tekijöitä ja nuorille suunnattua työvoimapolitiikkaa Suomessa. Olen kiinnostunut erityisesti palveluihin ja toimintoihin liittyvistä alueellisista eroista sekä näiden erojen yhteydestä nuorten syrjäytymiseen ja siirtymävaiheen kulkuun.

Tutkimukseni kohteena ovat niin kutsutut NEET-nuoret. Kyseessä on lyhenne sanoista ”Not in Employment, Education or Training”, joka kuvaa elämäntilannetta, jossa nuori on työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella.

Tutkimuksen mukaan jopa lyhyet jaksot työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella saattavat olla yhteydessä heikompaan aikuisiän hyvinvointiin ja urakehitykseen. Voi kysyä, muistuttaako tyypillinen siirtymävaihe nykyään niinkään uraputkea kuin mutkittelevaa ja kuoppaista polkua?

Urapolut ovat muuttuneet polveileviksi 

Yhteiskunnallisessa keskustelussa lyhyetkin pysähdykset koulutus- ja urapolun ulkopuolella näyttäytyvät usein ongelmallisina. Kansantaloudellisesti on houkuttelevaa pyrkiä puuttumaan jo kohtuullisen lyhytkestoiseen tuottamattomuuteen ja sosiaaliturvaetuuksien käyttöön. Tähän pyritään kannustamalla ihmisiä hyväksymään ajoittainen työmarkkinoilta putoaminen. Tavoite on päästä nopeasti takaisin työmarkkinoille kehittämällä itseään paremmin markkinoiden tarpeisiin.

Koulutuksen ja työn ulkopuolella nuorille voi tapahtua kuitenkin monenlaisia merkityksellisiä asioita. Tällainen ajanjakso voi olla tahdosta riippumaton pysähdys tai suunnitelmallinen tuumaustauko, jonka seurauksena oma polku alkaa vähitellen hahmottua. Kyseessä ei suinkaan ole yksinomaan syrjäytymisriskiä lisäävä tekijä.

Työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolisesta nuorisosta puhuttaessa onkin oleellista erottaa toisistaan syrjäytyminen ja urapolkujen polveilevuus.

Vanhentuneet, vanhemmille sukupolville tutut käsitykset koulutuksesta ja työurasta muovaavat myös nuorten käsityksiä. Katkoton, vahvaan erikoistumiseen johtava uraputki ei ole nykyisessä talous- ja työmarkkinajärjestelmässä kuitenkaan lainkaan tyypillinen tie työelämään. Työurat ovat aiempaa ennustamattomampia. Niihin kuuluu ajoittaisia työttömyysjaksoja, silpputyötä ja uudelleenkouluttautumista, mutta toisaalta ne tarjoavat lisääntyneitä valinnanmahdollisuuksia.

Yksilöllisten valintojen merkitys korostuu myös siksi, etteivät perhetaustaan, yhteiskuntaluokkaan ja sukupuoleen liittyvät normit rajaa vaihtoehtoja enää kuten ennen. Samalla ne ovat lakanneet tarjoamasta rakenteita siirtymävaiheen päätösten tekemiselle. Valinnanmahdollisuuksien rinnalla lisääntyy myös virheiden mahdollisuus.

Kun työmarkkinat eivät enää tarjoa puitteita loppuelämän erikoistumiselle ja vahvan ammatti-identiteetin muodostumiselle, myös ammatin merkitys elämäntavan muotoutumisessa on heikentynyt.

Nuoremmat sukupolvet joutuvat tottumaan entistä epävarmempiin tulevaisuudennäkymiin, mutta he myös vaativat työelämältä enemmän.

Vuoden 2019 Nuorisobarometrin mukaan nuoret haluavat mielekästä työtä ja joustavuutta eri tavoin kuin aikaisemmat sukupolvet. Suomessa sosiaaliturva onkin mahdollistanut mielekkään työn ja ammatin etsimisen ilman nälkäkuoleman riskiä.

Työmarkkinoilta syrjäytyminen ongelman ytimenä

Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääminen sisältää etenkin pitkittyessään riskin taloudelliselle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle. Katkosten ja epäjatkuvuuksien lisäksi NEET:in tarjoaman viitekehyksen avulla voidaan tutkia syrjäytymistä eli pidempää tai pysyvää poissaoloa työn ja koulutuksen piiristä.

Samalla globaalin talouden nopeat liikkeet ja uudet teknologiset innovaatiot, jotka hävittävät tai siirtävät nopeasti kokonaisia toimialoja, tekevät työmarkkinoiden tarpeiden ennustamisesta ja ymmärtämisestä vaikeaa. Se ei ole haastavaa pelkästään nuorille, vaan myös poliittisille päättäjille, jotka yrittävät estää nuorten syrjäytymistä ja turvata työvoiman riittävyyden.

Nykyiset työmarkkinat vaativat runsaasti erilaisia pätevyyksiä ja valmiuksia. Työmarkkinoille pääsemisen kynnys saattaa muodostua liian korkeaksi, mikä voi lannistaa ja herkässä elämänvaiheessa tapahtuessaan aiheuttaa haittaa koko elinkaaren ajan. Pahimmillaan tämä voi johtaa jopa pysyvään syrjäytymiseen.

Monet yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat todennäköisyyteen päätyä pysyvämmin koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle. Keskeisiä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä nuoren tilastolliseen riskiin olla työn ja koulutuksen ulkopuolella, ovat esimerkiksi maahanmuuttajatausta, miessukupuoli ja matala koulutustaso.

Yksittäisten ominaisuuksien sijaan kyse on eriarvoisuuden kasautumisesta ja risteyskohdista, joissa perhetaustalla, lähiyhteisön kulttuurilla ja rakenteellisilla olosuhteilla on merkittävä osa.

Aktivointi ei riitä

Samalla tutkimukset ja politiikkatoimet keskittyvät yksilöihin. Tämä näkyy Euroopassa ja Suomessa esimerkiksi siten, että yksilöiden aktivointi on vakiintunut keskeisimmäksi työkaluksi nuorten syrjäytymisen torjumisessa. Aktivoinnilla tarkoitetaan sitä, että sosiaalietuudet ja -palvelut sisältävät kannusteita esimerkiksi aktiiviseen työnhakuun ja työn vastaanottamiseen. Aktivointi tapahtuu kannusteiden kautta palkitsemalla halutunlaista toimintaa ja rankaisemalla siitä poikkeamisesta.

Jos työllistymisen ja koulutuksen ulkopuolelle jäämistä pidetään ensisijaisesti yksilön ominaisuuksien tai toiminnan seurauksena, voidaan sitä käyttämällä tulla leimanneeksi ja vieraannuttaneeksi tällaisia nuoria entisestään.

Tutkimus on keskittynyt nimenomaan yksilökeskeisten toimien arviointiin. Sen sijaan esimerkiksi rakenteellisista, alueellisista ja muihin julkisiin palveluihin liittyvistä tekijöistä olevaa tutkimusta on niukalti.

Näkökulman laajentaminen yksilöistä olosuhteisiin voi auttaa ymmärtämään paremmin sitä, miten yhteiskunnalliset olosuhteet voimat vaikuttavat siirtymävaiheen muotoutumiseen.

Nuorten työllistymisen ja kouluttautumisen epäjatkuvuus voikin olla normaali osa muutoinkin epävakaampaa työelämän todellisuutta.

Olisiko siinä tapauksessa syytä keskittyä tuumaustaukojen ehkäisemisen sijaan syrjäytymisen ehkäisemiseen?

Aikaisemman tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että pelkästään nuorten aktivoinnilla ei saavuteta tässä suhteessa riittäviä tuloksia. Esimerkiksi Caroline Hallin, Kaisa Kotakorven, Linus Liljebergin ja Jukka Pirttilän vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että nuoret, joilla työllistymisen todennäköisyys on heikko, eivät käytännössä vastaa aktivointiin. Näin ollen he eivät myöskään hyödy siitä.

Aktivointi toimii vain, jos yksilöllä on tavoittelemisen arvoisia tulevaisuudennäkymiä ja aitoja työllistymisen mahdollisuuksia. Sen vuoksi nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen vaatii huomion kiinnittämistä olosuhteisiin, kuten työelämän laatuun, työn tekemisen ehtoihin, työvoiman kysyntään, sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin.

Saattaa myös olla, että nuorten vaikeudet kiinnittyä aikaisempien sukupolvien rakentamaan järjestelmään kielivät vääjäämättömästä muutoksesta työelämän rakenteissa ja työn muodoissa. Ne voivat olla merkkejä siitä, miten, miksi ja millaista työtä tulevaisuudessa tehdään.

.

Kuvat: bannerikuva Soile Tirilä / Suomen kansallismuseo - Itsenäisyyden ajan kokoelma (CC BY 4.0). Muut kuvat järjestyksessä Ilari Järvinen / Suomen kansallismuseo - Itsenäisyyden ajan kokoelma, Soile Tirilä / Museovirasto - Historian kuvakokoelma, Sakari Kiuru / Museovirasto - Historian kuvakokoelma (kaikki CC BY 4.0).