Kommentti: Koronapandemian kohtuuton voitonjako

Koronakriisi ei kohtele ihmisiä tasa-arvoisesti, vaan vaarana on ihmisten jakautuminen pandemian voittajiin ja häviäjiin. Tämä olisi monin tavoin ongelmallista yksilöille ja yhteiskunnalle. Poikkeuksellisen kriisin keskellä olisikin tarvetta myös uudenlaisille ratkaisuehdotuksille.

Kevät 2020 on tehnyt selväksi, että koronapandemia on monin tavoin ainutkertainen tilanne maailman ja ihmiskunnan historiassa. Kuitenkin ratkaisuyritykset koronapandemian monitahoisiin seurauksiin ovat olleet tavanomaisempia.

Nyt käytössä olevat yhteiskunnan tukitoimet eivät huomioi koronapandemian poikkeuksellista luonnetta. Sen sijaan ne pohjaavat yhteiskunnan vallitseviin jakolinjoihin esimerkiksi palkansaajien ja itsensätyöllistäjien välillä.

Esimerkiksi Business Finlandin jakamat yritystuet sivuuttavat sen, että koronapandemia on koetellut elinkeinoelämän sektoreita eri tavoin. Myönnetyt tuet saattavatkin hyödyttää pandemiasta huolimatta menestyneitä yrityksiä ja jättää siitä kärsivät yritykset pulaan.

Lukuisat tutkijat ovat osoittaneet koronan talousvaikutuksien iskevän erityisesti heihin, jotka ovat työelämässä jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Itsensätyöllistäjät tarjoavat tästä keskeisen esimerkin.

Poliitikoilta tarvitaankin nyt uskallusta uudenlaisiin ratkaisuihin. Tarveharkintaisten etuuksien sijaan tarvittaisiin perustulon kaltaista tulonsiirtoa heille, joihin pandemian talousvaikutukset ovat iskeneet voimakkaimmin.

Muutoin vaarana on ihmisten jakautuminen koronapandemian häviäjiin ja voittajiin. Tämä olisi monitasoisesti ongelmallista niin yksilöille kuin yhteiskunnalle.

Koronan voittajat ja häviäjät

Päinvastoin kuin koronapandemian alussa vaikutti, korona on monin tavoin epätasa-arvoinen virus. Yhteiskuntien hyväosaisilla on merkittävästi paremmat edellytykset suojautua tartunnalta.

Täsmällisemmin vaikuttaa, että koronapandemia saattaa syventää ihmisten eriarvoisuutta. Osaltaan tästä on viitteitä kuolleisuusluvuissa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kuolleisuus on erityisen korkeaa matalapalkkaisilla aloilla työskentelevien muiden kuin valkoihoisten parissa. Kuolleisuuslukujen eroavaisuuksiin vaikuttavat monet rotujen epätasa-arvoon liittyvät tekijät, jotka ovat osaltaan myös Black Lives Matter -protestien taustalla: työttömyys, sairasvakuutusten puuttuminen, huonotasoiset julkiset sairaalat sekä testaukseen pääsyn vaikeus.

Laman jälkeiset aikakaudet ovat tyypillisesti myös suurten menestystarinoiden aikaa.

Vaikuttaa siltä, että epätasa-arvon kasvu koskee myös varallisuuden jakautumista. Koronapandemiaa ennustetaan seuraavan syvin maailmanlaajuinen lama sitten 1930-luvun. Kuitenkaan tämä ei merkitse taloudellista ahdinkoa kaikille.

Päinvastoin myös lamassa vain osa häviää, osa puolestaan voittaa. Laman jälkeiset aikakaudet ovat tyypillisesti myös suurten menestystarinoiden aikaa. Suomessa tällainen oli 1990-luvun lopulla Nokia.

Sama näyttää toistuvan koronapandemiassa: samaan aikaan, kun miljardit ihmiset maapallon eri puolilla taistelevat perustoimeentulonsa puolesta, maailman rikkaimmat ovat vain rikastuneet.

Kelvot ja epäkelvot yritykset

Koronapandemian voimistamaa epätasa-arvoa on nähtävissä myös Suomessa. Business Finlandin rahoituspäätökset konkretisoivat, kuinka tukea saivat myös vakavaraiset yritykset.

Tämä nurinkurinen lopputulos johtui siitä, että tukien jaon alkuvaiheessa rahoitus myönnettiin yritysten kehitystoimintaan, ei koronapandemian aiheuttaman kassavajeen paikkaamiseen. Tämän seurauksena myös moni menestynyt yritys sai tukea – ja moni koronapandemian vuoksi aidossa pulassa ollut yritys jäi ilman.

Sama kokemus on toistunut pienemmille yrityksille suunnatuissa ELY-keskuksen hakemuksissa. Yrittäjiltä kantautuu karuja tarinoita hakemusten käsittelystä.

Kun koronapandemia on pysäyttänyt liiketoiminnan seinään, on musertavaa kuulla hakemuskäsittelijän toteavan, ettei tämä yritys olisi varmasti muutoinkaan koskaan pärjännyt. Musertavia kokemuksia kantautuu myös yksinyrittäjiltä ja taiteilijoilta, jotka ovat koronatilanteessa jääneet ongelmallisen työttömyysjärjestelmämme katveaukkoihin.

Yhteistä näille kokemuksille on, etteivät yhteiskunnalliset tukitoimet huomioi koronapandemian poikkeuksellista luonnetta.

Käsidesimiljonäärit ja köyhälistöyrittäjät

Pandemia on iskenyt yhteiskunnan ja elinkeinoelmän sektoreihin eri tavoin. Poikkeustilan keskellä käsidesin myyntiluvut lyövät ennätyksiä siinä missä bilevaatteita kesän – peruutetuille – festareille ei osta kukaan.

Ympäristönäkökulmasta on toki toivottavaa, että koronapandemia vähentää kerskakulutusta ja ohjaa elinkeinoelämää kestävämpään suuntaan. Kuitenkin tällainen muutos vaatii aikaa.

On kohtuutonta, jos koronapandemian jälkeiset toimet eivät tunnusta tätä realiteettia. Yritystukia jaettaessa ei pitäisi tehdä jakoa elinkelpoisiin ja elinkelvottomiin yrityksiin, kun yritystoiminnan ahdingon syy on maailmanlaajuinen pandemia.

Koronapandemian kasvattama epätasa-arvo loisi ymmärrettävää katkeruutta heille, jotka yhteiskunnan puutteelliset tukitoimet leimaisivat koronapandemian ’häviäjiksi’. Inhimillisen kokemuksen lisäksi jakautuminen ’voittajiin’ ja ’häviäjiin’ olisi vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka näkyisi varmuudella sosiaali- ja terveysmenojen kasvun lisääntymisessä. 1990-luvun laman kokemusten tulisi olla riittävän tuoreessa yhteisessä muistissa, jotta vastaavilta virheiltä vältytään.

Kohti tasa-arvoistavaa elvytystä?

Maailmalta saadut esimerkit osoittavat, että toisinkin koronan talousahdinkoon voi reagoida. Yksi Ruotsin kiistellyn koronalinjan piirteitä on, että valtio voi korvata osan ansiotulon menetyksestä ilman, että ihmisen tarvitsee ilmoittautua työttömäksi. Malli on monin tavoin hyvä: se huomioi, että kyse on erityislaatuisesta poikkeustilanteesta. Samalla malli tukee koronapandemian jalkoihin jääneiden henkistä jaksamista.

Espanjassa on keskusteltu mahdollisuudesta jouduttaa aiempia suunnitelmia kansalaispalkan tai perustulon käyttöönotosta yhteiskunnan vähäosaisille. Vaikka suunnitelman toteutus on maan taloustilanteesta johtuen haastavaa, tavoitteena se on kunnioitettava.

Suomessa vastaavat aloitteet ovat jääneet vaatimattomiksi. Tätä konkretisoi se, ettei meillä ole käynnistynyt aktiivista keskustelua tilapäisestä perustulosta vaihtoehtoina monimutkaisille tarveharkintaisille tukimuodoille.

Voi kysyä, miksi näin on – onhan perustulokokeilusta tuoreita kokemuksia vuosilta 2017–2018. Kokeilusta tehdyn selvityksen mukaan perustuloa saaneet kokivat hyvinvointinsa kokeilun päättyessä paremmaksi kuin vertailuryhmään kuuluneet. Perustuloa saaneilla oli vähemmän stressioireita sekä keskittymis- ja terveysongelmia kuin vertailuryhmässä. He myös luottivat vahvemmin tulevaisuuteensa ja yhteiskunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Nämä löydökset ovat merkittäviä ajatellen koronapandemiaa, jonka yksi keskeinen seuraus on ihmisten lisääntynyt stressi ja ahdistus. Tukitoimet, jotka huomioivat tämän inhimillisen kokemuksen ulottuvuuden, saattavat yhteiskunnan kannalta osoittautua hyvinkin viisaiksi esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenojen kasvun ehkäisemisessä.

Koronapandemian aiheuttamaa epätasa-arvon moninaista lisääntymistä ei saa sivuuttaa.

Perustulon ja ansiotuen kaltaiset mallit olisikin tärkeää nostaa korkealle koronapandemian jälkeisen taloudellisen uudelleenrakennuksen suunnittelussa.

Emme edelleenkään tiedä, kuinka koronapandemia kehittyy ja aikanaan päättyy. Varmaa on, että poikkeustoimien purkamisesta vastaavat päättäjät ovat vielä kuukausia intensiivisen paineen alla. Koronapandemian jälkipyykki jatkuu takuuvarmasti monin verroin pidempään.

Myrskyn silmässä on usein haastavaa pitää asioiden isoa kuvaa mielessä. Kuitenkaan koronapandemian aiheuttamaa epätasa-arvon moninaista lisääntymistä ei saa sivuuttaa. Koronapandemian poikkeuksellinen luonne luo tarpeen myös poikkeuksellisille toimille sen vaikutusten hillitsemiseen.

 

***

Teksti pohjaa kirjoittajan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle antamaan koronapandemian vaikutuksia käsittelevään asiantuntijalausuntoon HY/744/00.13.00/2020.

Kuvat: bannerikuva Tapio Haaja (Unsplash), kuva 1 Markus Spiske (Unsplash),  kuva 2 Headway (Unsplash), kuva 3 Inka Lähteenaro (Ilmiö), kuva 4 Tapio Haaja (Unsplash)

Kirjoittaja

Miia Halme-Tuomisaari

Miia Halme-Tuomisaari on yliopistotutkija Helsingin tutkijakollegiumissa. Hän on sosiaali- ja kulttuuriantropologian dosentti Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa sekä kansainvälisen oikeuden dosentti Turun yliopistossa.

Lue seuraavaksi

Avainsanat: kommentti korona politiikka talous yhteiskunta

– 15.6.2020