Ensitreffit alttarilla sosiologin silmin, jakso 2: Mä oon tosi onnellinen

Ensitreffien hääjakso oli niin tunteikas, että tosi-tv-tiimi meinasi unohtaa analyyttisyytensä imeytyessään mukaan tunnelmaan. Sosiologeina olemme tottuneet erittelemään sosiaalisia ilmiöitä, instituutiota ja rituaaleja, mutta häiden aiheuttama tunnelataus on silti vastustamattoman voimakas. Mistä tuo tunnelataus johtuu?

Ensitreffit alttarilla -sarja aiheutti Suomessa paheksuntaa jo ennen kuin ensimmäistäkään jaksoa oli esitetty. Sarjan katsottiin halventavan avioliittoa, koska siinä avioidutaan kokeilumielisesti tv-kameroiden edessä. Kriitikoiden mukaan pyhästä, yhteiskunnan kantavasta instituutiosta tehtiin Ensitreffeissä pelkkää viihdettä.

2000-luvulla on keskusteltu yleisemminkin avioliittoinstituution rapautumisesta. Tilastokeskuksen mukaan solmittujen avioliittojen määrä on alkanut vähentyä 2000-luvun alkupuolella, ja ensimmäinen avioliitto solmitaan yhä vanhempana. Tasa-arvoinen avioliitto mursi edelleen heteroavioliiton asemaa ”ainoana oikeana” perhemuotona. Myös yksinasuminen yleistyy.

Meidän ei ole enää ”pakko” mennä naimisiin.

Lapsiperheetkin ovat moninaistuneet. Yli 40 prosenttia lapsista syntyy nykyisin äideille, jotka eivät ole naimisissa. Professori Anna-Maija Castrénin mukaan perhetilastoista on mahdotonta nähdä, miten moninaisissa perhemuodostelmissa suomalaiset nykyisin elävät. Koska erilaiset tavat elää yhdessä tai yksin ovat tulleen hyväksytymmiksi ja taloudellisesti mahdollisiksi, paine avioitua on pienentynyt. Meidän ei ole enää ”pakko” mennä naimisiin.

Häärituaali saa tunteet myllertämään

Ensitreffejä ei pidä kuitenkaan ymmärtää taas yhdeksi merkiksi avioliiton aseman heikkenemisestä. Jos jotain sarja on osoittanut, niin sen, kuinka vahva instituutio avioliitto on. Avioliittoa edelleen tavoitellaan, ja tähän formaatti tietenkin perustuu. Juuri avioliiton solmiminen ja häät parisuhteen virallistamisen rituaalina tuottavat sarjaan tunnelatauksen, joka välittyy voimakkaasti kotikatsomoihin asti. Häät eivät ole mikä tahansa maallinen, arkinen ja toistuva tapahtuma, vaan lähempänä pyhää oleva rituaali, joka vahvistaa yhteisön siteitä.

Kauden ensimmäisessä hääjaksossa vihittiin Kati ja Janne sekä Emma ja Tuomas. Katin ja Jannen ensikohtaaminen oli koskettava. Vaikka edellisessä postauksessa pohdimme parin yhteensopivuutta, tuli jälleen osoitetuksi, että ihastumista ja rakastumista on vaikea ennustaa. Kati ja Janne eivät saaneet katseita irti toisistaan. Ihastus ja innostus välittyi kyyneleitä pyyhkiviin häävieraisiin – ja kotikatsomoihin.

Jokaisella kaudella häiden rituaali tuntuu vievän osanottajat ja katsojat mennessään.

Emma ja Tuomas aloittivat rauhallisemmin, eikä ensikohtaaminen tarjonnut vastaavanlaista tunteiden ilotulitusta. On kuitenkin syytä pitää mielessä viidennen kauden Eetu ja Rosa. Alkuihastuksesta siirryttiin nopeasti Rosan turhautumiseen ja ahdistukseen, kun arki häiden jälkeen alkoi. Toisaalta moni tunnustellen aloittanut pari on löytänyt toisensa häiden jälkeisten viikkojen aikana, kuten vaikkapa Sini ja Vesa viidennellä kaudella.

Hääjakso on tosi-tv-tiimin mielestä sarjan parhaita. Vaikka tilanne on lievästi sanottuna eriskummallinen, jokaisella kaudella häiden rituaali tuntuu vievän osanottajat ja katsojat mennessään. Kuten sosiologi Aino Luotonen on todennut omassa Ensitreffejä koskevassa analyysissään, häiden rituaalissa olennaista ovat vakiintuneet elementit, joista häät tunnistetaan: hääpuvut, vihkiseremonia, vieraat ja heidän käyttäytymisensä, tapahtumien odotettu järjestys.

Näistä elementeistä ei poiketa Ensitreffeissäkään, koska ilman niitä katsojille esitetty rakkaustarina jäisi vajaaksi. Mukaan on saatu kaikki nykyisiin häihin kuuluvat perinteet. Hääpari tosin yrittää juhlimisen lomassa myös tutustua toisiinsa. ”Missä sä asut?” ”Mitä sä teet työkses?”

Tunteet, omia vai yhteisiä?

Tunteet tuntuvat yksilöllisiltä, henkilökohtaisilta ja omiltamme. Sosiologisessa kulttuurintutkimuksessa on kuitenkin pitkään ajateltu, että tunteet eivät ole pelkästään psykologisia, yksilöstä nousevia tiloja, vaan kulttuurisia käytänteitä. Esimerkiksi kulttuurintutkija Sara Ahmedin mukaan tunteet eivät sijaitse sisällämme vaan liikkuvat välillämme, jolloin niissä on voimaa saada aikaan yhteisyyttä. Tunteet ovat siis tilanteiden ja tapojen mahdollistamia ja muokkaamia.

Erilaiset rituaalit synnyttävät odotuksia niihin sopivista tunnetiloista. Ahmedin sanoin kulttuurisiin tilanteisiin liittyy tietty tunnetila, johon on helppo mennä mukaan. Häät, perhe ja parisuhde on edelleen koodattu onnen odotukseksi, ja tämä tunnerakennelma tempaa meitä mukaan. Ahmed kutsuu tätä tunteiden tahmaisuudeksi.

Häiden rituaalisuus tuottaa odotusarvon siitä, miten tilanteessa tulisi tuntea ja kokea.

Häiden aiheuttama liikutus muodostuu osana rituaalin kollektiivisuutta ja tilanteen synnyttämiä odotusarvoja. Ensitreffit tuo esiin hienolla tavalla, että tunnereaktioon ei kuitenkaan riitä pelkkä rituaali ulkoisine tunnusmerkkeineen. Tarvitaan myös kokemus ainutlaatuisuudesta. Tv-katsojat saivat kokea tämän erityisesti Jannen ja Katin kohdatessa.

Häät ovat niin voimakkaasti ritualisoitu juhla, että ne nostavat tunteet pintaan, vaikka niiden perustavanlaatuinen elementti – se, että toistensa kanssa mahdollisesti jo pitkäänkin yhdessä elänyt pari virallistaa suhteensa – on poissa. Häiden rituaalisuus tuottaa odotusarvon siitä, miten tilanteessa tulisi tuntea ja kokea, ja näin myös Ensitreffien häät muodostuvat juuri sellaisiksi kuin mitä ne tyypillisesti ovat: aika ihana juhla.

***

Sosiologi Anu Katainen ja Ilmiön tosi-tv-tiimi seuraavat Ensitreffit alttarilla -sarjaa viikoittaisissa jaksoanalyyseissä syksyllä 2020. Löydät kaikki sarjassa ilmestyneet jutut täältä.

Kuvat järjestyksessä: bannerikuva Alasdair Elmes, tekstin kuvat Scott Broome ja Davids Kokainis (kaikki Unsplash)