Järkevä päätös: kuinka rokoteikäiset tytöt pohtivat HPV-rokotteen ottamista

HPV-rokote annetaan Suomessa 11–12-vuotiaille tytöille, joiden odotetaan pohtivan järkevästi rokotteen ottamista. Kaikki eivät halua rokotetta. Myös rokotteesta kieltäytymistä perustellaan yksilölle järkevimmällä tavalla suojautua kohdunkaulansyöpää vastaan. Kyse ei siis ole yksioikoisesti rokote- tai tiedevastaisuudesta.

 

Tämän jutun voi kuunnella myös äänikirjana (kesto 20:28).

Mua mietityttää se, että onko se vaarallinen? Onks siinä mitä sivuvaikutuksia? Äiti ei antais ottaa, mutta mä sen haluaisin. Kaikki kaverit sen kyllä ottaa, mutta mä en osaa päättää!

Suomessa kohdunkaulan syöpää ehkäisevä HPV-rokote otettiin kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2013. Mitä HPV-rokote merkitsee alakouluikäisille tytöille, joille sitä tarjotaan? Entä millaisilla perusteilla rokote päätetään ottaa tai olla ottamatta?

Tytöiltä odotetaan itsenäistä ja kriittistä punnintaa eri elämän alueilla. Toisaalta rokotekampanjan mukaan heidän olisi järkevintä luottaa viralliseen rokotetietoon. Virallinen rokotetieto pohjautuu kuitenkin kansanterveydelliseen, väestötasoiseen tutkimukseen ja tavoitteisiin. Omaa elämäänsä omilla, erityisillä tavoilla elävistä ja pohtivista 11–12-vuotiaista tytöistä tulee väestötason keskilukuja ja jakaumia.

Rokotteista keskustellaan ja huolestutaan. Suomessa perinteisesti korkeat rokotekattavuusluvut ovat hieman laskeneet monien rokotteiden osalta. Erityisesti lasten rokotuttamatta jättäminen ja siitä seuranneet tartuntariskit ovat nousseet yleiseksi huolenaiheeksi. Esimerkiksi syksyllä 2018 Pohjanmaalla todettu tuhkarokkotartunta nosti rokotteista kieltäytymisen laajaan keskusteluun. Myös terveydenhuollon ammattihenkilöstön velvollisuus rokotuttaa itsensä on herättänyt keskustelua.

Rokotteet vaikuttavat ihmisen immuunipuolustukseen biologisesti. Biologiset vaikutusmekanismit pääsevät kuitenkin toimimaan vain, jos ihminen antaa itseään tai lastaan koskevan suostumuksen rokotteen antamiselle. Kaikki eivät tätä suostumusta anna.

Rokotteista kieltäytyminen on kansanterveydellisesti ongelmallista. Niinpä kieltäytymisten syyt kiinnostavat rokoteviranomaisia. THL:n erikoistutkija Jonas Sivelä kollegoineen painottaa Lääkärilehdessä pureutumista ”rokotusvastaisuuden” taustaan: ”[s]osiaaliset ja kulttuuriset seikat voivat myötävaikuttaa sellaisten harhakäsitysten ja mielikuvien syntyyn, jotka heikentävät luottamusta rokotuksiin”. Harhakäsitysten oikomisessa olisi kirjoittajien mukaan työsarkaa muiden muassa meille sosiologeille.

Mikä rokotteissa kiinnostaa sosiologeja?

Terveyden edistäminen on sosiologien ja kansanterveyden parissa työskentelevien jakama tavoite. Terveydestä kiinnostuneet sosiologit eivät kuitenkaan lähesty rokotteita ensisijaisesti terveystieteellisenä kysymyksenä vaan yhteiskunnallisena, sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä. Tästä näkökulmasta rokotteisiin liittyy vähintään viidenlaisia kiinnostavia kysymyksiä.

Terveys on ensinnäkin osa jokapäiväistä elämää. Terveys, terveyttä koskeva tieto ja terveydenhuollon palvelut ovat osa ihmisten arkea. Myös rokotteet, rokottaminen, rokotetieto ja rokoteviranomaisten toiminta saavat merkityksiä osana ihmisten jokapäiväistä elämää. Arjessa muodostuvat merkitykset vaikuttavat siihen, otetaanko tietty rokote vai ei.

Merkitysten muodostuminen on sosiaalista. Sosiaaliset merkitykset syntyvät, muuttuvat ja vakiintuvat kasvokkaisten kohtaamisten lisäksi myös internetin keskustelusivustoilla ja erilaisissa viestintäsovelluksissa. Rokotteiden saamat merkitykset eivät kuitenkaan muodostu puhtaasti lähipiirissä tai samanmielisistä koostuvien ”somekuplien” sisällä.

Sen sijaan, toiseksi, virallisen rokotekampanjan sisältämä tieto ja tiedon taustalla olevat tutkimukset, suostumusmenettelyt ja kouluterveydenhoidon järjestäminen sekä julkinen rokotekeskustelu vaikuttavat rokotteiden mielekkääksi muodostumiseen, lähipiirin näkemysten ohella. Rokoteikäinen tyttö pohtii rokotetta sosiaalisten vaikutteiden, rokotekampanjan sekä rokotteita koskevan julkisen keskustelun risteyskohdassa.

Kolmanneksi rokotteet ja niistä käytävä keskustelu yhdistyvät perustavanlaatuisiin kysymyksiin. Rokotteen ottaminen ja rokotteista kieltäytyminen liittyvät yksilönvapauteen ja itsemääräämisoikeuteen, sosiaalisiin velvollisuuksiin sekä terveydenhuollon työntekijöiden ammattietiikkaan.

Yksilöllä on yhtäältä oikeus päättää omasta hoidostaan ja toisaalta velvollisuus osallistua väestöllisen laumasuojan muodostamiseen. Rokotteilla saavutettava laumasuoja on tärkeä, sillä se ehkäisee rokotteiden kohteena olevia sairauksia myös niiden osalta, jotka eivät voi itse ottaa rokotetta esimerkiksi jonkin muun sairauden takia.

Yksilön itsemääräämisoikeuden ja laumasuojan välinen jännite liittyy myös kysymykseen lupien ja suostumusten välttämättömyydestä sekä rokotettavien kypsyydestä antaa suostumus itsenäisesti. Ajankohtainen keskustelu siitä, pitäisikö rokotteista kieltäytyviltä evätä esimerkiksi sosiaalietuuksia, ulottuu näihin perustavanlaatuisiin kysymyksiin.

Neljänneksi rokotteisiin liittyy vallan ulottuvuus. Valta yhdistyy ennen kaikkea tietoon ja odotettuun käyttäytymiseen. Millainen terveystoimijuus on järkevää ja normaalia, ja toisaalta millainen tieto perustelee oikeutetuimmin järkevyyttä ja normaalia?

Valta kytkeytyy myös sukupuoleen. Esimerkiksi HPV-rokote annetaan ainoastaan tytöille, vaikka virusta voivat kantaa kaikki sukupuolet. Kohdunkaulansyövän ehkäiseminen väestössä on siis murrosikäisten tyttöjen – ja heidän ensisijaisten keskustelukumppaniensa eli heidän äitiensä – vastuulla.

Rokotteiden määrä ja moninaisuus ovat kasvaneet viime aikoina.

Viidenneksi rokotteet eivät ole yhtenäinen kategoria. Rokotteiden määrä ja moninaisuus ovat myös kasvaneet viime aikoina. HPV-, kausi-influenssa- ja ”punkkirokotteina” markkinoitavat rokotteet ovat laajentaneet rokotepalettia. Uudet tulokkaat ovat myös hämärtäneet rajaa viralliseen rokoteohjelmaan kuuluvien ja näin ollen kansalaisille ilmaisten sekä yksilöiden itse hankkimien rokotteiden välillä.

Rokotteiden kasvava määrä ja niiden moninaisuus tuottavat ymmärrettävästi ”rokote-epäröintiä”. Lääkeyhtiö Pfizer mainostaa räväkästi punkkirokotetta. ”Peto – siellä, missä sinäkin?” lukee bussinpenkin selkämyksessä. Mutta miltä sairaudelta rokote oikein suojaa, miten yleinen tämä sairaus on, ja ketkä ovat riskiryhmässä?

Kyseessä ei ole ”punkkirokote”, sillä se ei suojaa kaikilta punkkien levittämiltä taudeilta eikä edes niistä yleisimmältä, borrelioosilta. Sen sijaan rokotteen kohteena on puutiaisaivotulehdus, joka on todella harvinainen. THL:n laskelmien mukaan manner-Suomen pahamaineisimmalla punkkipaikkakunnalla, Paraisilla, riski saada kyseinen sairaus yhdestä punkin puremasta on 0,0002–0,0009.

HPV-rokote erityisenä rokotteena

Suomessa osana julkista terveydenhuoltoa 11–12-vuotiaille tytöille annettava HPV-rokote on monella tavalla erityinen. Rokotteen kohteena on papilloomavirus ja sen mahdollisesti aiheuttama kohdunkaulan syöpä. Kohdunkaulan syöpä on ensimmäinen syöpä, jota on pyritty torjumaan rokotteella: vuosina 2006 ja 2007 Yhdysvalloissa myyntiluvan saaneet HPV-rokotteet, Gardasil ja Cervarix, ovat maailman ensimmäiset ”syöpärokotteet”.

Myös HPV-rokotteen kohderyhmärajaus on erityinen ja jännitteinen. Rokote annetaan Suomessa ainoastaan naissukupuolisille, ja rokotteen kohderyhmä on rajattu niin, ettei rokotettavien sukupuolielämä ole – tilastollisesti todennäköisesti – vielä alkanut. Kohderyhmän kypsyys omaa terveyttään koskevaan päätöksentekoon ei kuitenkaan ole oikeusasiamiehen mukaan kiistatonta. Sukupuolielämän aloittamattomuus ja kypsyys omaa terveyttä koskevaan päätöksentekoon ovat keskenään jännitteisiä.

Kypsyys järkevän ja tiedostetun rokotepäätöksen tekemiseen tuossa iässä herättää kysymyksiä. Samalla vanhempien suostumuksen välttämättömyys 11–12-vuotiaan lapsensa rokotuttamiseen nousee pohdittavaksi.

Rokotteiden moninaisuuden näkökulmasta mustavalkoinen puhe rokotemyönteisistä ja rokote- tai jopa tiedevastaisista kansalaisista on ongelmallista. Vauvalle annettava kolmoisrokote tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan on monella tavalla erilainen kuin esimerkiksi aikuisen kausi-influenssa- tai punkkirokote tai murrosikäisille tytöille annettava HPV-rokote.

Huuhaan leviäminen internetissä ei selitä kokonaan rokotekattavuuksien vähentymistä.

Eri rokotteiden ympärillä liikkuvat, lähemmässä tarkastelussa huuhaaksi paljastuvat näkemykset on ammuttava itsestäänselvästi alas. Huuhaa ja sen leviäminen internetissä ei kuitenkaan selitä kokonaan rokotekattavuuksien vähentymistä. Olisi tärkeää tutkia, millainen yhteys rokotepaletin laajenemisella on mahdollisesti rokotteiden hyväksyttävyyden ja oikeutuksen vähenemiseen.

Kysymykset rokotteiden erityispiirteistä, rokotuttamiseen liittyvistä vapauksista, oikeuksista ja vastuista sekä tiedosta ja vallasta osana rokotemerkitysten muodostumista ovat minulle tärkeitä tässä tekstissä. Keskityn verrattain uuteen tulokkaaseen kansallisessa rokotusohjelmassa, HPV-rokotteeseen. 11–12-vuotiaille tytöille osana kouluterveydenhoitoa annettava rokote otettiin kansalliseen rokotusohjelmaan syksyllä 2013.

Tarkasteluni nostaa esille ristiriidan. Yhtäältä rokoteikäisiä tyttöjä kannustetaan eri elämän alueilla itsenäiseen ja kriittiseen punnintaan. Terveyskysymyksissä heitä myös vastuutetaan tällaiseen pohdintaan.

Toisaalta rokotekampanjan mukaan heidän olisi järkevintä luottaa viralliseen rokotetietoon, joka kytkeytyy erityisten yksilöiden sijasta kansanterveydelliseen, väestötasoiseen tutkimukseen ja tavoitteisiin.

Järkevä rokotetoimijuus

Syöpä on pelottava sairaus. Se mielletään salakavalaksi ja tappavaksi. Syöpä ilmestyy – siihen sairastuminen on useimmiten oman toimijuuden ulkopuolella. Syöpää vastaan taistellaan ja kamppaillaan. Syövän nujertamista pidetään sankaritekona.

Tyttöjen juttu -rokotekampanjan keskeinen viesti on, että HPV-rokote suojaa kohdunkaulansyövältä. Kohdunkaulansyöpä on kampanjan perusteella sekä kohtuullisen yleinen että usein tappava. Tämä viesti oli tavoittanut rokotteesta internetin keskustelupalstalla keskustelleet rokoteikäiset tytöt: HPV-rokote tarkoitti heille syöpää vastaan annettavaa rokotetta.

Tyttöjen juttu -kampanjassa kohdunkaulan syövän yleisyys ja tappavuus perustelevat järkevän toiminnan välttämättömyyttä, jotta syövän voi välttää. Yksilön tulee pohtia, kuinka hän järkevimmin ja tehokkaimmin pystyy välttämään kohdunkaulansyövän. Järkevä pohdinta nojaa tutkittuun tietoon, ja järkevästi pohtiva murrosikäinen tyttö päätyy ottamaan rokotteen. Kampanja puhuttelee tyttöjä suoraan: kyse on ennen kaikkea tytön omasta päätöksestä.

Kutsun kampanjan keskeistä painotusta, jossa yksilöä vastuutetaan pitämään huolta omasta syöpäterveydestään ja järkeilemään omaa rokotuttamispäätöstään tietopohjaisesti, järkeväksi rokotetoimijuudeksi. Ajatus yksilölle järkevimmästä syövän välttämistavasta ja punnitusta rokotepäätöksestä näkyi vahvana myös nettikeskustelussa. Kiinnostavasti mahdollisimman järkevän syövän välttämisen painotus ulottui myös puheenvuoroihin, joissa suhtauduttiin rokotteeseen kriittisesti.

Kun huomioidaan syövän jäsentyminen pelottavaksi, salakavalaksi tappajaksi, voisi ajatella, että kaikki keinot sen välttämiseksi kannattaa käyttää. Jos HPV-rokote suojaa tappavalta kohdunkaulansyövältä, miksi osa rokoteikäisistä tytöistä suhtautuu rokotteeseen kriittisesti ja pohtii jopa rokotteesta kieltäytymistä? Miten he perustelevat rokotteesta kieltäytymisen järkevyyttä? Kriittisten näkemysten kautta aukeaa näkymä tyttöjen omien näkemysten ja virallisen rokotekampanjan välisiin kitkakohtiin.

Rokoteikäisten tyttöjen näkemyksiä HPV-rokotteesta

Hm, kannattaskohan kysyy noita tietoja ihan oikeilta tietäviltä lääkäreiltä. Itse lukemani lääkärin kirjoitetut tekstit kertovat, että se on vaaraton. Kuulemma Suomessa jo tutkittu vuosia.

Myönteisesti HPV-rokotteeseen suhtautuvissa puheenvuoroissa järkevä rokotetoimijuus yhdistyi kampanjamateriaaleissa keskeiseen järkeilymalliin: Rokote tarjoaa yksilölle mahdollisia haittoja suuremman terveyshyödyn. Tämä on todettu luotettavissa tieteellisissä tutkimuksissa. Luottamuksen arvoiset terveydenhuollon viranomaiset ovat siksi käynnistäneet rokotekampanjan, jonka tavoitteena on auttaa suomalaisia naisia välttämään kohdunkaulan syöpää.

Myös sosiaalisista suhteista saatiin tukea rokotteen ottamiselle. Kavereiden, sisarusten ja erityisesti oman äidin näkemykset ja kokemukset tuotiin esille rokotteen ottamista vahvistavina.

Rokotetta ja rokotepäätöstä pohdittiin myös ylisukupolvisesti. Kyse oli useimmiten surun ja pelon sävyttämistä puheenvuoroista, joissa omasta suvusta puhuttiin syöpäsukuna ja kerrottiin, kuinka suvun naiset olivat kuolleet kohdunkaulan syöpään. Tässä kehyksessä rokote aiottiin ehdottomasti ottaa ja pohdittiin, että olisipa se ollut tarjolla aiemmillekin sukupolville. Tällaisia kokemuksia ei kyseenalaistettu.

Kriittiset puheenvuorot olivat myönteisiä moninaisempia. Niin sanottuihin vaihtoehtomedioihin kohdistuneet viittaukset ammuttiin keskustelussa nopeasti alas. Esimerkiksi lainaus Magneettimediasta sai osakseen ivaa huonosta medialukutaidosta. Monet vaihtoehtomediaan viitanneet myös pahoittelivat toimintaansa, kun viittauksen ongelmallisuus nostettiin esille.

Sen sijaan keskustelijoiden kuvaamat vertaisten kertomukset rokotteiden haitoista olivat nettikeskusteluissa hyväksyttäviä. Haittojen skaala oli laaja, rokotuksesta kipeytyneestä kädestä lapsettomuuteen.

Kertomuksissa oli mukana myös selkeää huuhaata. Niissä nostettiin kuitenkin esille myös todettuja ja viranomaisten myöntämiä, erityisesti sikainfluenssarokotteeseen liittyviä ongelmia. Sikainfluenssarokotteiden haitoista noussut kohu näyttäytyi luottamusta rapauttavana. Se vaikutti asenteisiin sekä rokotteita että myös terveydenhuollon viranomaisia kohtaan.

Kriittisissä puheenvuoroissa pohdittiin myös rokoteviranomaisten riippumattomuutta, erityisesti suhteessa lääketeollisuuteen. Lisäksi joissain puheenvuoroissa nähtiin, että rokotteen ensisijainen tavoite olisi tuottaa valtiolle säästöä.

Yksilöjärkeily voi johtaa myös kriittisiin näkemyksiin

Mielenkiintoisimmat kriittiset näkemykset noudattivat kuitenkin järkevän rokotetoimijuuden kaavaa. Myös kriittisissä kommenteissa painotettiin järkevää kohdunkaulansyövältä suojautumista ja yksilölähtöistä tarkkaa punnintaa.

Punninta ei kuitenkaan seurannut rokotekampanjassa keskeisen järkevän rokotetoimijuuden ajatusta, jossa yksilölle järkevintä on ottaa rokote. Virallinen järkevän rokotetoimijuuden kehys, joka yhdisti yksilöjärkeilyn rokotteen ottamiseen, rikkoutui, mutta vain puoliksi.

Toi rokote suojaa papilloomavirukselta, (ei siis suoranaisesti edes siltä kohdunkaulansyövältä) joka on erittäin tehokkaasti ehkäistävissä esim kortsun käytöllä. Ja sen teho on ainakin täydet 100%.

Siis ilman rokotettakaan sitä syöpää ei tosiaan kovin todennäköisesti saa. Mun mielestä turvallisin tapa estää saamasta sitä syöpää on, että ei ole montaa eri seksikumppania ja käyttää aina kondomia. Ja jos tuo ei auta niin 90% todennäköisyydellä se tosiaan on ohimenevää ja jos ei ole ohimenevää niin sen näkee PAPA-testissä ja sen voi sitten hoitaa.

Yhtäältä järkevä rokotetoimijuus luonnehti myös kriittisiä näkemyksiä. Rokotetta ja rokotuttamispäätöstä pohdittiin terveydestään huolehtivan, järkeviä päätöksiä tekevän yksilön näkökulmasta. Lisäksi rokotteen viimekätistä tavoitetta ja siihen pyrkimystä ei kyseenalaistettu. Syöpäuhka tunnustettiin todelliseksi, ja syöpää vastaan oli ehdottoman järkevää suojautua.

Toisaalta omasta terveydestä järkevästi huolehtiminen ja kohdunkaulansyövän välttäminen eivät tarkoittaneet automaattisesti rokotteen ottamista. Rokotetta ei päätetty ottaa, sillä sitä ei nähty itselle, omassa elämässään yksilölliselle ja ainutkertaiselle suomalaistytölle järkevimpänä tapana suojautua kohdunkaulan syövältä. Sen sijaan jotkin muut tavat huolehtia omasta syöpäterveydestä nostettiin esille rokotetta järkevämpinä.

Kohdunkaulansyöpää mahdollisesti aiheuttava papilloomavirus tarttuu sukupuoliteitse. Kyse on yksilön käyttäytymisestä, ja käyttäytymiseen liittyy aina ”oikein” ja ”hyvin” toimimisen ulottuvuus. Esimerkiksi irtosuhteista pidättäytyminen ja säännöllinen kondomin käyttö nähtiin omassa elämässä rokotetta järkevämmiksi syövän ehkäisytekniikaksi. Keskustelijat arvioivat, että syöpä voidaan välttää elämällä kunnollisesti ja huolehtimalla ehkäisystä, jolloin rokotetta ei tarvita.

Myös vaatimus tiheävälisten PAPA-seulontojen jatkumisesta nostettiin esille tärkeänä yksilön syöpäterveydelle. Rokotteen kohteena on mahdollisesti syöpää aiheuttava virus, seulontojen taas syövän konkreettiset esiasteet. Seulontojen ja niiden jatkumisen tärkeyttä korostavissa puheenvuoroissa pohdittiin myös rokotteen käyttöönoton taustalla olevan säästösyitä. Yksilön syöpäterveydelle tiheäväliset seulonnat olisivat järkevimmät, yhteiskunnalle taas väestön rokottaminen.

Väestö ja yksilö

Kansanterveydelliset suositukset pohjautuvat epidemiologisiin, väestöjä ja laajoja väestönosia koskeviin tutkimuksiin. Rokoteikäisten tyttöjen HPV-rokotetta koskevissa pohdinnoissa nousi esiin yksilöllisen ja väestöllisen syöpää vastaan varautumisen välinen kitka.

HPV-rokotetta ja rokotuspäätöstä pohdittiin punnitsemalla yksilölle järkevintä kohdunkaulansyövän ehkäisykeinoa. Tämä ”järkevä rokotetoimijuus” ei kuitenkaan johtanut automaattisesti rokotteen ottamiseen. Rokotekampanjassa keskeisen, väestöllisiin tutkimuksiin pohjautuvan järkevän rokotetoimijuuden ja yksilölle järkevimmän syövänehkäisymenetelmän välinen sidos purkautui osittain.

"Järkevä rokotetoimijuus” ei johtanut automaattisesti rokotteen ottamiseen.

HPV-rokote on otettu osaksi kansallista rokotusohjelmaa kansanterveyden edistämiseksi. Väestöllisissä tutkimuksissa yksilöiden väliset erot esimerkiksi seksuaalisessa käyttäytymisessä kutistetaan keskiluvuiksi, joiden pohjalta arvioidaan syövänehkäisymenetelmien vaikuttavuutta, riskejä ja kustannustehokkuutta koko väestössä.

Osa rokoteikäisistä tytöistä kuitenkin kyseenalaisti väestöllisen järkeilyn ja yksilön omasta terveydestä huolehtimisen välisen yhteyden. Irtosuhteista pidättäytyminen, säännöllinen kondomin käyttö ja tiheäväliset PAPA-seulonnat nostettiin osassa pohdintoja rokotetta järkevämmäksi tavaksi ehkäistä kohdunkaulan syöpää.

Rokoteikäiset tytöt järkeilivät HPV-rokotetta pohtimalla tehokkainta tapaa välttyä kohdunkaulan syövältä. Tältä osin rokotekampanjan tavoitteet täyttyivät. HP-virus tarttuu sukupuoliteitse, ja rokotetta koskeva yksilöjärkeily asettui osaksi kunkin yksilöllistä, seksuaalisen kanssakäymisen sisältävää elämää.

Kullekin yksilölle omasta mielestään järkevimmän ja kansanterveydellisesti järkevimmän kohdunkaulansyövältä suojautumisen tavan välillä ilmeni kitkaa. Toivottu ja kannustettu yksilöllinen järkeily asetti näin haasteen kampanjan viimekätiselle tavoitteelle, väestöllisesti riittävän laumasuojan saavuttamiselle.

 

***

Kuvat: Unsplash, Pixabay