Väliaikaiskäyttäjien hankala asema kaupunkitilojen uudistamisessa

Ruohonjuuritason kulttuuri- ja kansalaistoimintaa hyödynnetään kaupunkikehityksessä elävöittämään tiloja, joiden käyttötarve on muuttunut. Usein vanhoille tehdasalueille sijoittuva toiminta muuttuu suunnittelun edetessä kuitenkin epävarmaksi, kun taloudelliset tavoitteet alkavat määritellä kaupunkikehityksen suuntaa.

Ruohonjuuritason kulttuuritoimintaa on käytetty uusien ja uudistettavien alueiden markkinoinnissa maailmalla laajasti. Samalla, kun talouden rakenteet muuttuvat, myös joidenkin tilojen käyttötarve muuttuu. Usein tämä väliaikainen vaihe ennen uuden käytön vakiintumista mahdollistaa monenlaisia luovia ja kansalaislähtöisiä tilankäyttöjä. Kulttuuritoiminta lisää alueiden tunnettuutta, houkuttelee paikallisia ihmisiä ja tekee kaupungista kiinnostavamman. Tunnettuja esimerkkejä Suomesta ovat Helsingin Suvilahti, Lapinlahden sairaala-alue ja Espoon Kera.

Ruohonjuuritason toimijoiden merkitys on tunnistettu myös Tampereen Hiedanrannan entisen metsäteollisuusalueen kehittämisessä. Kaupunki toivotti vuonna 2014 ostamalleen ja noin neljän kilometrin päässä kaupungin keskustasta sijaitsevalle alueelle tervetulleeksi yhdistyksiä, pieniä yrityksiä sekä monenlaisia tapahtumanjärjestäjiä.

Hiedanrannan kehittämisessä on pyritty sitomaan yhteen sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen kestävyys.

Sosiaalisella kestävyydellä tarkoitetaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, osallisuutta ja tasa-arvoa edistävää toimintaa. Ekologinen ja taloudellinen kestävyys puolestaan pyrkivät luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja kestävään kehitykseen.

Sosiaalisen kestävyyden edistäminen Hiedanrannassa näkyy esimerkiksi siinä, kuinka alueen kansalaistoimintaa on tuettu vuokraamalla edullisesti tiloja ruohonjuuritason toimijoiden käyttöön. Alueelle onkin syntynyt hyvin aktiivinen ja monipuolinen kulttuurikeskittymä. Näin kommentoi eräs Hiedanrannassa toimivan työvalmennusyksikön perustaja: 

Täähän on ollu aikasemmin suljettu tehdasalue ja nyt kun tää on vapautettu, niin kaupungilla oli tahtotila lähtee toteuttaa tänne uudenlaista aluetta ja uudenlaista yhteisöllisyyttä ja viesti oli se, että tässä on tilat, tehkää sisältö. Eli tuottakaa semmosta mitä kuntalaiset, kaupunkilaiset, vois haluta ja tarvita.

Jälkiteollistuneissa kaupungeissa vastaavia pieniä ja isoja tehdasalueita ja niiden kiinteistöjä on jäänyt käyttämättömiksi valtava määrä. Alueiden käyttötarpeiden muuttuessa näitä tiloja alkavat ensimmäisinä tyypillisesti käyttää erilaiset ruohonjuuritason kulttuuritoimijat ja kansalaisjärjestöt. Väliaikaiskäyttöjen avulla tyhjiin tiloihin saadaan uutta elämää, siis juuri ”semmosta mitä kuntalaiset, kaupunkilaiset, vois haluta ja tarvita.”

Sosiaalisesti kestävän kaupungin moninaiset käsitykset

Vaikka ruohonjuuritason toimijoita toivotaan elävöittämään tyhjillään olevaa kaupunkitilaa, ne pystyvät harvoin jatkamaan toimintaansa alueen rakentamisen alkaessa. Tämä synnyttää usein näkyviä ristiriitoja kaupungin ja sitä edustavien tahojen sekä alueen paikallisten toimijoiden välille. Ristiriitoja voivat aiheuttaa esimerkiksi nousevat vuokrat tai vuokrasopimusten purkaminen.

Eri toimijoilla onkin usein erilaisia käsityksiä siitä, mitä sosiaalisesti kestävällä kaupungilla tarkoitetaan.

Kaupunkikehityksestä vastaavat viranhaltijat saattavat tarkoittaa sosiaalisella kestävyydellä uusien työpaikkojen luomista tai kohtuuhintaisen asumisen lisäämistä, kun taas ruohonjuuritason toimijoille se on yhtä kuin arkista hyvinvointia alueella.

Hiedanrannassa ruohonjuuritason toimijat yrittävät edistää kaupunkilaisten osallisuutta alueeseen monilla eri tavoin. Aktiivisuus näkyy käytännön toimintana kuten yhteisöllisyytenä, inklusiivisuutena ja osallistavuutena.

Yhteisöllisyys ilmenee kaupunkilaisille suunnattuina tapahtumina ja tilaisuuksina. Tapahtumia on alueella joka viikko, ja vuosittain alueen toimijat järjestävät satoja harrastustoimintaan ja vapaa-aikaan liittyviä tilaisuuksia. Tapahtumia on suunnattu sekä kaikille kaupunkilaisille että rajatummin eri kohderyhmille.

Inklusiivisuutta edustavat työ-, opiskelu-, ja osallistumismahdollisuuksia edistävät toimet työelämän ulkopuolella oleville ihmisille. Hiedanrannan toimijat ovat luoneet monia yhteiskunnallista osallisuutta vahvistavia toimintatapoja, kuten erilaisia vapaaehtoistyön muotoja, kuntouttavaa työtoimintaa, ammattitutkintojen osien suorittamista ja työkokeiluja.

Osallistavuus näkyy Hiedanrannan toimijoiden tavassa osallistua alueen suunnitteluun. Hiedanrannan toimijat pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan siihen, että saisivat vakiinnutettua kansalais- ja järjestötoiminnan alueelle. Hiedanrannan toimijoilla on muun muassa kuukausittainen kokous, jossa käydään läpi ajankohtaisia asioita ja miten niihin on mahdollista vaikuttaa.

Eri käytännöt osoittavat, että ruohonjuuritason toimijat tavoittelevat Hiedanrannassa sosiaalista kestävyyttä laajemmassa merkityksessä kuin mitä alueen suunnittelussa heiltä odotetaan.

Sama koskee myös sitä, mitä kaavoituksen avulla tapahtuvassa kaupunkisuunnittelussa on ylipäätään mahdollista tehdä. 

Kansalaistoiminta osaksi kaupunkikehitystä

Kaupunkisuunnittelussa ruohonjuuritason toimijoilta odotetaan alueen elävöittämistä, mutta toimijat voivat itse määritellä toimintansa sisällön. Ruohonjuuritason toimijoiden tavoitteena on, että Hiedanrannasta tulee erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa olevien ihmisten yhteinen kaupunginosa ja että tulevaisuuden Hiedanrantaa määrittää sosiaalinen kestävyys eivätkä ainoastaan taloudelliset kasvutavoitteet.

Ruohonjuuritason toimijoiden osallisuuden ja yhteisöllisyyden eteen tekemä työ vastaa myös kaupunkien sosiaalisen kestävyyden tavoitteisiin.

Kaupungin johdon näkökulmasta ruohonjuuritason toimijoiden tuottama sosiaalinen kestävyys on toivottavaa, kunhan se ei ole ristiriidassa taloudellisten tavoitteiden kanssa.

Hiedanrannassa ongelmana on ollut vuosittain nostettavat vuokrat eli progressiivinen vuokranmaksupolitiikka, joka on ajanut ruohonjuuritason toiminnan pikkuhiljaa ahtaammalle. Muun muassa kuntouttavan työtoiminnan ja skeittaamisen jatkuminen alueella tulevaisuudessa on epävarmaa.

Aiemmassa tutkimuksessa on huomattu, että kaupunkisuunnittelijat voivat olla puun ja kuoren välissä. Aluksi he ovat saattaneet tukea ruohonjuuritason toiminnan syntymistä, mutta suunnittelun edetessä kaupungin taloudelliset tavoitteet ovatkin alkaneet kaventaa ruohonjuuritason toimijoiden asemaa ja kaupungin mahdollisuuksia tukea tilallisia innovaatioita.

Jos kaupungin suunnitteluorganisaatio haluaa tehdä yhteistyötä tyhjien tehdasalueiden ja niiden rakennusten väliaikaiskäyttäjien kanssa, tulisi väliaikaiskäyttäjien ääntä myös kuunnella suunnittelun eri vaiheissa.

Kohti kestävämpää kaupunkielämää

Ruohonjuuritason toiminta vaatii säilyäkseen viranhaltijoiden suojelua, jos se on syntynyt erityiseen paikkaan eikä sitä voisi sijoittaa muualle. Viranhaltijoiden ja poliitikkojen tulisikin tunnustaa ruohonjuuritason toimijoiden tekemä työ ja määritellä heidän asemansa ja oikeutensa osana kaupunkikehitystä.

Tilojen käyttöehdot, kuten tilojen vuokrat ja vuokra-ajat, pitäisi neuvotella täsmällisesti jo toiminnan alkaessa, jotta toimintamahdollisuuksista ei synny vääriä tai ristiriitaisia käsityksiä.

Erilaisten tavoitteiden yhteensovittaminen ei kuitenkaan ole mahdotonta.

Hiedanrantaan on käynnistetty Kohti luovaa Hiedanrantaa -hanke, jonka tavoitteena on vakiinnuttaa ruohonjuuritason toimijoiden asema alueella myös tulevaisuudessa. Myös Turun kaupunki on ottanut käyttöön uuden välitilamallin, jonka avulla tyhjillään olevien kaupunkitilojen väliaikaiskäyttöä voidaan edistää ja hallita oikeudenmukaisesti.

Tällaisista toimintamalleista voitaisiin ottaa oppia muissakin kaupungeissa. Ruohonjuuritason toiminta kun ei pelkästään houkuttele uusia asukkaita, vaan myös osallistaa kaupunkilaisia ja luo mahdollisuuksia sosiaalisesti kestävämmälle kaupunkielämälle.

Hiedanrannan kuvat: bannerikuva Antti T. Nissinen (lisenssillä CC BY 2.0), muut kuvat Hiedanranta Tampere (lisenssillä CC BY-NC 2.0).

Kirjallisuutta

Rikala, S., Wallin, A. & Sjöblom, J. (2023). Miten sosiaalista kestävyyttä tehdään? Ruohonjuuritason toimijoiden sosiaaliset käytännöt entisen tehdasalueen elävöittämisessä. Sosiologia, 60(1), 5–21.