Kommentti: Miksi työllistymispolitiikan valuviat eivät kiinnosta päättäjiä?

Sunnuntaina 2. huhtikuuta pidetään järjestyksessään 39. eduskuntavaalit. Vaalien alla keskeinen puheenaihe on ollut Suomen työllisyysaste, mutta vain harva eduskuntavaaliehdokas on puhunut työllistämispolitiikan kehittämisestä ja työttömien kokemuksista työvoimapalveluiden asiakkaina. Kuitenkin juuri työttömyyden monitahoisuuden ymmärtäminen ja työttömien tukeminen työnhakuprosessissa liittyvät olennaisesti työllisyysasteen parantamiseen.

Työllisyys on kansanedustajien ja ministerien puheiden vakioteema. Niin sanotun "Suomi nousuun" -retoriikan keskipisteessä on työllisyysasteen parantaminen, ja eduskuntavaalien alla kansanedustajaehdokkaiden luulisikin olevan kiinnostuneita myös työttömien kokemuksista ja työllistämispolitiikan kehittämisestä. Näin ei kuitenkaan ole.

Kirjoitettuamme työttömien kokemuksista käsittelevän tutkimuksemme Työttömyys sattuu − Arjen kamppailuja työllistämistoimien rattaissa (Gaudeamus 2022) yksikään istuva kansanedustaja ei tiettävästi ole ottanut kantaa kirjamme viestiin siitä, kuinka rankaisevalla työllistämispolitiikalla on passivoiva vaikutus työttömiin.

Samasta aiheesta Helsingin Sanomiin keväällä 2021 kirjoittamamme yliö ei herättänyt poliitikoissa tarvetta julkiseen keskusteluun, eikä kirjan teemoihin liittyvissä keskustelutilaisuuksissa ja paneeleissa päättäjiä ole juuri näkynyt.

Kirjassa osoitamme, että työttömyysturvajärjestelmän perusristiriita juontuu passivoivasta vaatimuksesta olla työmarkkinoiden käytettävissä, mikä yhdistyy sanktioivan aktivoinnin pakotteisiin.

Sanktioivassa aktivoinnissa työttömyysetuus evätään tai sitä leikataan, mikäli työtön työnhakija ei täytä työllistymis- tai aktivointisuunnitelman ehtoja. Tämä passivoivan ja aktivoivan työllistämispolitiikan perusristiriita kulminoitui Sipilän hallituksen toteuttamassa aktiivimallissa, mutta se löytyy myös Marinin hallituksen pohjoismaisesta työpalvelumallista.

Ristiriitaiset vaatimukset heikentävät työnhakijan asemaa

Järjestelmän kannalta vääränlainen omatoimisuus, kuten "liiallinen" opiskelu, yrittäminen tai vapaaehtoistyö, on johtanut selvityspyyntöihin ja karensseihin, jotka ovat saattaneet kaataa työttömän talouden. Työttömyysturvan maksatusten jatkuvasti viivästyessä on helpompi pitää matalaa profiilia, jottei joudu jopa kuukausiksi venyvään selvitysrumbaan ja toimeentulon vaarantumiseen.

Ristiriitaiset vaatimukset herättävät työttömissä kokemuksia työ- ja elinkeinojärjestelmän mielivallasta. Osaamisensa päivittämiseen on paras pyytää aina työvoimatoimiston lupa, jottei tule karenssia − onhan tärkeintä olla työmarkkinoiden käytettävissä.

Tällainen sanktiopolitiikka heikentää työttömien toimijuutta.

Voikin kysyä, miten työttömän tahdon murtaminen ja osaamisen kehittämisen rajaaminen edistävät työllistymistä? Miten virkailija voi ylipäänsä arvioida, mille aloille on mahdollista työllistyä?

Toisinaan omista tavoitteista kertominen on voitu tulkita karenssin aiheeksi eli kieltäytymiseksi olemasta työmarkkinoiden käytettävissä. Näin työtön on joutunut kantapään kautta oppimaan, että hän ei ole itsenäinen toimija vaan TE-järjestelmän mielivallan kohde.

Työtön on infantilisoitu, pantu lapsen asemaan, jossa oma-aloitteisuudesta rangaistaan.

Työttömän on kyettävä esittämään oikeaa roolia TE-järjestelmän luomassa käsikirjoituksessa, jota ei kuitenkaan ole kerrottu ääneen. Tämän näytösluonteisen performanssin rituaalit on osattava suorittaa oikein, jottei tule tulkituksi työstä kieltäytyjäksi.

Työttömän aikaa saa tuhlata turhiin kurssituksiin ja harjoitteluihin, jotta työmarkkinoilla pysyisi järjestys ja kytkös elannon saamisen vastikkeellisuuteen säilyisi.

Velvoitetyökierre, kuten kuntouttavaan työtoimintaan joutuminen, voi kuitenkin sysätä lopullisesti pois vapailta työmarkkinoilta. Työnantaja kun saattaa tulkita, että välityömarkkinoille joutuneessa työnhakijassa on jotain vikaa.

Rankaiseva työllistämispolitiikka lannistaa ja traumatisoi

Rankaisevaa työllistämispolitiikkaa kutsutaan kannustavaksi, vaikka se pikemminkin lannistaa ja jopa masentaa ja traumatisoi työttömiä. Kokemus siitä, että instituutio tunnistaa työnhakijan motivaation ja osaamisen väärin, loukkaa varsinkin vahvan työetiikan omaavia ja itseään hyvinä työntekijöinä pitäviä työttömiä, joille työttömäksi jääminen on ollut shokki.

TE-järjestelmän valuvikana on siis se, että työttömän identiteettiin vihkiminen näyttää olevan sille tärkeämpää kuin voimien vapauttaminen mielekkään työminän rakentamiseen.

Taannoisessa perustulokokeilussa 560 euroa kuukaudessa säännöllisesti saaneet tekivät kuusi päivää enemmän töitä kokeilun tarkastelujakson aikana kuin verrokkiryhmän jäsenet, jotka joutuivat kamppailemaan tukijärjestelmän kanssa. He kokivat hyvinvointinsa paremmaksi kuin verrokkilaiset – eihän tarvinnut pelätä karensseja ja selvitysrumbaa.

Työttömien työnhakijoiden voimavarojen tuhlaaminen taloudelliseen ja henkiseen selviytymiseen ei ole luonut työpaikkoja, pikemminkin päinvastoin.

Rankaisevasta aktivoinnista luopuminen voisikin edistää tuhansien työpaikkojen syntymistä. Perustulon työttömän hyvinvoinnille ja työllistymiselle tuottamat myönteiset vaikutukset on kuitenkin poliittisesti ohitettu.

Työttömien tukeminen edistää työllistymistä

Marinin hallituksen lanseeraamassa, niin sanotussa pohjoismaisessa työvoimapalvelumallissa positiivista on pyrkimys lisätä TE-toimiston työntekijöiden henkilökohtaisia kontakteja työnhakijoihin. Myönteistä on myös henkilöresurssien lisääminen TE-palveluihin. Mallin toimivuus mitataan kuitenkin siinä, mitä näissä kontakteissa tapahtuu.

Mikäli mallissa yhä syynätään työnhakijoiden ajankäyttöä, työmarkkinoiden käytettävissä olemista ja työnhakuvelvoitteen täyttymistä, eivät asetetut tavoitteet täyty.

Työttömyys on monitahoinen ilmiö ja työttömien työnhakijoiden tilanteet yksilöllisiä. Työllistymistä edistäisi parhaiten järjestelmä, jossa sanktioiden ja syynin sijaan tunnistettaisiin työttömien yksilölliset tilanteet ja tuettaisiin työttömien voimavaroja. Tämä edistäisi kulttuurista ja ideologista muutosta, jossa luovuttaisiin työttömien syyllistämisestä ja stigmatisoinnista.

Kuvat: bannerikuva "Vintage abacus illustration" ja rataskuva "Gear gog in vintage style" Rawpixel Ltd / rawpixel.com (noudattaen lisenssiä CC BY 4.0). Muut kuvat tekijänoikeusvapaita.