Tasa-arvon tekijät ja yhteiskunnan äidit – naisten poliittinen toimijuus puolueiden naisjärjestöissä 

 

Suomen eduskuntapuolueiden naisjärjestöissä naiserityinen politiikka rakentuu tasa-arvon edistämisen, hoivaamisen ja arjen asiantuntijuuden ympärille. Feminismin intersektionaaliset vaatimukset kuitenkin haastavat nykypäivänä naiserityisen poliittisen järjestäytymisen logiikan. 

 

1980-luvulla pohjoismaisessa, silloin vielä naistutkimuksen alla julkaistussa tasa-arvokirjallisuudessa kysyttiin, miksi naiset tarvitsevat erillisiä poliittisia järjestöjä?  Auttavatko nämä järjestöt naisten asiaa, vai sementoivatko ne sen sijaan naisten erillisyyden muusta poliittisesta vaikuttamisesta?  

Viime vuosina kotimaisessa tasa-arvokirjallisuudessa on sen sijaan kysytty, miten naiserityiset järjestöt voivat olla tasa-arvoa edistäviä tai feministisiä toimijoita, jos ne eivät ota huomioon intersektionaalisia kysymyksiä työssään tai hyväksy jäsenikseen muita kuin (cis)naisia? Löysin pro gradu -tutkielmani aineiston sekä analyysin tarjoamien havaintojen perusteella useita mahdollisia vastauksia näihin kysymyksiin. 

Pro gradu -tutkielmassani Tasa-arvotyö velvoittaa naista – Naisten politiikka poliittisten naisjärjestöjen diskursiivisesti rakentamana 2020-luvun Suomessa tarkastelin, millaiseksi niin sanotut “naisten politiikka” ja “poliittinen naissubjekti” rakentuvat poliittisissa naisjärjestöissä. Aineistoinani käytin Suomen eduskuntapuolueiden naisjärjestöjen verkkosivuja. Havaitsin, että sukupuolierityinen järjestäytymisen lähtökohta velvoittaa järjestöjä ottamaan kantaa tasa-arvo- ja sukupuolikysymyksiin. Sukupuolierityinen politiikan järjestämisen tapa tuottaa uudelleen käsitystä naisesta politiikan ”toisena”.  

Sukupuolierityinen politiikan järjestämisen tapa tuottaa uudelleen käsitystä naisesta politiikan ”toisena”.

Poliittisella toiseudella viitataan esimerkiksi tilanteeseen, jossa tietyn ihmisryhmän mielipiteet, aloitteet tai puheenvuorot sivuutetaan järjestelmällisesti. Toiseus voi näyttäytyä poliittisessa keskustelussa niin yksilöiden kuin teemojenkin tasolla. Keskustelua tietyistä teemoista voidaan pitää tärkeämpänä kuin toisista tai tiettyjen ryhmien jäsenille saatetaan antaa vähemmän tilaa saada sanomansa esiin.  

Naiset naisten asialla 

Suomen tasa-arvopoliittinen erikoisuus on, että lähes jokaisella eduskuntapuolueella on puolueesta erillinen naisjärjestö. Samankaltaista säännönmukaisuutta tai jopa instituutiota muistuttavaa naiserityistä järjestäytymistä ei tavata tässä laajuudessa muissa Pohjoismaissa. Naiserityisellä poliittisella toiminnalla on Suomessa historiallisesti pitkät perinteet ja rahoitus puolueiden naisjärjestöille maksetaan vakiintuneesti puoluerahoituksen kautta.  

Naiserityiset järjestöt syntyivät Suomessa samaan aikaan kun kansalaisyhteiskunta laajemminkin järjestäytyi 1800-luvun lopulla. Järjestäytymisen juuret ovat erityisesti kristilliskonservatiivisessa porvarillisessa naisliikkeessä, jossa naiserityiset kysymykset liittyivät perheen ja kodin piiriin. 

Naisten poliittista osallistumista pidettiin tuolloin hyväksyttävämpänä, kun naiset toimivat omien järjestöjensä kautta. Naiserityisten järjestöjen syntyessä poliittisesti aktiivinen nainen oli siis yhteiskunnan poliittisella alueella alisteinen, eli ”toinen” miesten poliittisten pyrkimysten rinnalla.  

Myös järjestäytymisen tapa vahvistaa tätä jakoa. Jos puolueet jäsentyvät neutraaleiksi sukupuolesta, mutta niiden rinnalla toimivat naiserityiset puoluesidonnaiset järjestöt, syntyy dynamiikka, jossa neutraali puolue hahmottuu miehiseksi ja naisjärjestö tästä poikkeavaksi eli ”toiseksi”. Sama dynamiikka toistuu esimerkiksi urheilumaailman ja naisurheilun nimeämis- sekä uskottavuuskysymyksissä.  

Jos puolueet jäsentyvät neutraaleiksi sukupuolesta, mutta niiden rinnalla toimivat naiserityiset puoluesidonnaiset järjestöt, syntyy dynamiikka, jossa neutraali puolue hahmottuu miehiseksi ja naisjärjestö tästä poikkeavaksi eli ”toiseksi”.

Kiinnostuin tästä historiallisesta asetelmasta ja sen merkityksestä 2020-luvun poliittisessa toiminnassa. Pohdin, millaisia merkityksiä ja seurauksia naisten eristämisestä yhteisestä ja yleisestä poliittisesta toiminnasta on ollut, ja vaikuttavatko nämä käsitykset poliittiseen sukupuoleen edelleen.  

Naiserityisyyttä ja naiserityistä ongelman määrittelyä voidaan pitää erityisesti ensimmäisen ja toisen aallon feminismin lähtökohtana. Ensimmäisen aallon feminismissä naiset järjestäytyivät yhtäläisten kansalaisoikeuksien saamiseksi myös naisille. Niin sanotussa feminismin toisessa aallossa korostettiin sukupuolieroa, eli naisten erityislaatuisuutta suhteessa miehiin. Sekä ensimmäistä että toista aaltoa on pidetty porvarillisten ja valkoisten naisten kamppailuna, johon rodullistetut, tai työväenluokkaiset naiset eivät ole olleet tervetulleita. Tätäkin asetelmaa on jälkikäteen kirjallisuudessa kyseenalaistettu, kun esimerkiksi jo ”toisen aallon” aikaan intersektionaalisuudesta kirjoittaneet mustat feministit ovat myöhemmin nousseet teoreettisen keskustelun keskiöön. 

Tunteileva poliittinen nainen  

Sukupuolen performatiivisuudesta kirjoittanut filosofi Judith Butler käsittelee ajatusta maailman ja sukupuolen kahtiajaosta eli dikotomiasta teoksessaan Hankala sukupuoli. Hän rakentaa teoriaa, jossa maailma ja yhteiskunta rakentuvat dikotomisten ehtojen mukaisesti patriarkaaliseksi järjestykseksi. Dikotomiaa ylläpidetään Butlerin mukaan sosiaalisissa ja institutionaalisissa rakenteissa.  

Sukupuolen kontekstissa dikotomia järjestyy kahden sukupuolen heteroseksuaalisen dynamiikan väliin. Tässä kontekstissa kahtiajaon ääripäät ovat nainen ja mies. Vastaavia luonnollisena nähtyjä dikotomioita ovat esimerkiksi jaottelu tunteeseen ja järkeen, yksityiseen ja julkiseen, kotiin ja työhön sekä luontoon ja kulttuuriin. Näissä yleisesti tunnistetuissa vastinpareissa on aina myös läsnä sukupuolten kahtiajakoisuuden ulottuvuus.  

Luonnollisina nähdyissä järjestyksissä naisen nähdään rakentuvan tunteesta ja olevan kyvytön järjelliseen tai loogiseen toimintaan. Naisen toimintapiiriksi nähdään yksityisen kodin ja perheen ympäristö. Nainen nähdään ensisijaisesti yhteiskunnan ja perheen äitinä eli biologisesti lapsia ydinperheeseen synnyttävänä äitinä sekä koko yhteiskunnan hoivaajana ja henkisenä äitihahmona.  

Luonnollistetut eli essentialistiset käsitykset sukupuolesta ovat pitäneet naisia poliittisen toiminnan ulkopuolella. Naisten alueilla ja naisellisina nähdyillä asioilla on ollut tapana epäpolitisoitua ja valua politiikan marginaaleihin. Butler korostaakin, että luonnollisina nähdyt dikotomiat eivät ole vallasta puhtaita, vaan rakentuvat hierarkkisiksi suhteissa toisiinsa. 

 Naisten alueilla ja naisellisina nähdyillä asioilla on ollut tapana epäpolitisoitua ja valua politiikan marginaaleihin.

Tasa-arvon erityisasiantuntijat 

Jaana Kuusipalo on kirjoittanut väitöskirjassaan suomalaisen politiikan sukupuolittuneisuudesta. Kuusipalon mukaan naisten on ollut haastavaa historiallisestikin tasa-arvon mallimaana pidetyssä Suomessa päästä tiettyihin poliittisiin valta-asemiin. Naisen toivoessa ministerin paikkaa on hänen todennäköisintä tulla ministeriksi jollakin sosiaali- tai terveyspolitiikan alueella. Sosiaali- ja terveys- sekä opetusministereinä on nähty naisia, samalla kun valtionvarainministereinä, puolustusministereinä tai pääministereinä naisia on ollut huomattavasti harvemmin. Pitkään yhteiskunnassa vaikuttanut sukupuolidikotomia on siis läsnä myös institutionaalisessa politiikassa. Naisten erityisasiantuntijuus koskee perhettä, hoivaa ja kotia myös politiikassa. 

Tämä naistyypillinen asiantuntijuuden alue korostuu havaintojeni mukaan suomalaisten poliittisten naisjärjestöjen toiminnassa edelleen. Seuraavat lainaukset ovat puolueiden naisjärjestöjen verkkosivuilta:  

(Toimintamme tavoitteena on…) kiinnittää teoissa huomiota erityisesti sosiaalipoliittisiin kysymyksiin, kuten naisten ja tyttöjen pahoinvointiin, perhetyöhön, nuorten päihdehuoltoon sekä mielenterveystaitojen edistämiseen. (Keskustanaiset, Vaikuttamisen tavoitteet)  

Hyvinvointi syntyy perheissä. Perhe on koko yhteiskunnan pieni tukipilari. Hyvinvointi syntyy perheissä ja siksi isien ja äitien tukeminen, lasten kasvatus ja lasten asiat ovat ohjelmassamme. (Perussuomalaiset Naiset, Politiikka)  

Poliittisella naisella on järjestöissä monta erilaista hahmoa – ovathan järjestöt ideologisilta taustoiltaan koko puoluekentän läpileikkaavia. Kuitenkin tietyt teemat korostuvat toiminnassa niin voimakkaasti, että ne määrittävät naiserityistä poliittista toimintaa.  

Naisjärjestöjen ensisijaisena tehtävänä vaikuttavat olevan tasa-arvopoliittiset kysymykset. Teema läpäisee kaikki poliittiset järjestöt, ja se sekä oikeuttaa että velvoittaa niiden toimintaa. Tasa-arvo kuitenkin ymmärretään järjestöjen toiminnassa moninaisena. Jokainen järjestö rakentaa oman tasa-arvokäsityksensä ja tavoitteensa suhteessa siihen. Tasa-arvo vaikuttaa olevan läpäisemättömästi naisjärjestöille kuuluva politiikanalue. Tasa-arvotyö muodostuu aineistossa naiserityiseksi ja naisille kuuluvaksi työksi.  

Naisjärjestöjen ensisijaisena tehtävänä vaikuttavat olevan tasa-arvopoliittiset kysymykset.

Tasa-arvoteeman velvoittavuus tulee mielenkiintoisesti esiin Perussuomalaisten Naisten tapauksessa. Järjestö, joka viestii tasa-arvon olevan Suomessa jo valmis, määrittelee yhtä kaikki toimintaansa suhteessa tasa-arvo- ja sukupuolikysymyksiin.  

Olemme tasa-arvoisia lähes kaikilla mittareilla mitattuna meillä vallitsee tasa-arvo. Olemme siitä iloisia ja kunnia asiasta kuuluu kaikille, miehille, naisille, lainsäätäjille, työntekijöille, työnantajille, koululle. Olemme kaikki ihmisiä, joilla on samanlaiset perustarpeet. (Perussuomalaiset Naiset, Järjestön periaatteet ja toiminta) 

Naisjärjestöt muodostuvatkin puolueiden tasa-arvopoliittisiksi osastoiksi, joihin näiden kysymysten käsittely on puolueesta riippuen enemmän tai vähemmän ulkoistettu.  

Kokoomusnaiset tarkastelee laajoja yhteiskunnallisia kysymyksiä erityisesti mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta ja esittää oman vaihtoehtonsa niin puolueessa kuin muuallakin yhteiskunnassa. (Kokoomusnaiset, Tavoitteet)  

Tärkeimpiä poliittisia tavoitteitamme on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja työelämän tasa-arvoa, vähentää naisten köyhyyttä, tukea naisyrittäjyyttä, edistää perheiden, lasten ja vanhusten hyvinvointia ja ehkäistä lähisuhdeväkivaltaa. (Keskustanaiset, Järjestö)  

Pohdin tutkielmassani tämän dynamiikan vaikuttavuutta. Mikäli naiserityisinä pidetyillä politiikan alueilla on ollut tapana epäpolitisoitua ja muuttua epälegitiimeiksi, millaisia vaikutuksia tasa-arvopolitiikan naiserityisyydellä on tasa-arvon edistämiselle? 

Yhteiskunnan hoivaajat 

Tasa-arvon lisäksi erityisenä politiikka-alueena naisjärjestöjen toiminnassa ovat hoiva- sekä perhepolitiikka. Naisjärjestöt kantavat huolta puolueeseen katsomatta yhteiskunnan heikommassa asemassa olevista: lapsista, vanhuksista ja sairaista. Sosiaalipoliittiset kysymykset ovat siis edelleen ajankohtaisia, toistuvia ja tärkeitä naiserityisessä poliittisessa toiminnassa. 

Poliittisten teemojen tarkastelun lisäksi tutkielmani tavoitteena oli selvittää, millaisia hahmoja naiserityinen poliittinen toiminta piirtää esiin poliittisista naisista. Millainen on siis poliittisesti aktiivinen nainen naiserityisen poliittisen toiminnan läpi muodostettuna? 

Järjestöjen naistoimija eli subjekti kantaa toiminnassaan laajasti mukanaan heteronormatiivisen ja patriarkaalisen yhteiskunnan normeja ja odotuksia. Naissubjekti vaikuttaa olevan suomalaisuutta arvostava, heikompiosaisten hyvinvointiin aikansa käyttävä äitikansalainen, uuttera ja ahkera puolueen ideologian seurailija, ruumiillaan muutosta etsivä arkisen kokemuksen asiantuntija, verkostossa sukkelasti liikkuva, arat naiset koollekutsuva leirin vetäjä, yhteiskunnan äiti ja miehensä vaimo sekä rohkea, monenlainen ja moninainen yhteiskunnallinen muutosvoima, jonka velvollisuutena on tavoitella tasa-arvoa yhteiskunnassa ja maailmassa feminismin keinoin. Sosiaalipolitiikan, perheen ja hoivan kysymysten lisäksi poliittinen nainen vaikuttaa olevan ensisijaisesti arjen ja arkisten asioiden asiantuntija.  

Päättäjiksi tarvitaan vihreämmän arjen asiantuntijoita: päivähoidon puolustajia, kirjastojen ystäviä, pyöräteiden kuluttajia, lähiruuan tuottajia ja lähimetsien kulkijoita. (Vihreät Naiset, Kuntavaalit)  

Pohja suomalaisten arkisten unelmien ja tavoitteiden toteuttamiseen luodaan kunnissa. (Kokoomusnaiset, Kuntavaalit)  

KD Naiset rohkaisee naisia eri elämänalueilta tulemaan mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja tuomaan siihen oman arjen kokemuksensa ja näkemyksensä. (KD Naiset, Etusivu)  

Tunne turvallisuudesta syntyy lähellä, aivan arjessa ja arkisista asioista. Siksi tulevissa kuntavaaleissa kannattaa kysyä ehdokkaalta, miten hän haluaa lisätä kuntalaisten turvallisuutta, poistaa uhkia ja lisätä tunnetta siitä, että meistä jokainen on turvassa. Kotonaan, koulussa ja koulumatkoilla, töissä tai suurissa väkijoukoissa. Aivan missä tahansa arjessa liikkuukin. (Perussuomalaiset Naiset, Politiikka)  

Keskeinen johtopäätökseni on, että sukupuolierityinen politiikan järjestämisen tapa tuottaa uudelleen käsitystä naisesta politiikan ”toisena” ja vahvistaa käsitystä yhdestä, luonnollistetusta ja yhteisestä naiskokemuksesta.  

Intersektionaalinen vastapuhe 

Näistä naiserityisen poliittisen järjestäytymisen haasteista ja traditioista käsin voidaan pohtia puolueiden naisjärjestöjen toiminnan mielekkyyttä ja uskottavuutta. Toiminnan oikeutuksen kyseenalaistaminen korostuu erityisesti nykyään, jolloin feminismin uudenlaiset intersektionaaliset vaatimukset haastavat sukupuolierityisen poliittisen järjestäytymisen logiikan. 

Intersektionaalisen feminismin käsitysten mukaan ihmisten yhteiskunnalliset sijainnit ja mahdollisuudet toimia muodostuvat monien eri erojen risteymä- ja limittymiskohdissa. Näitä eroja voi aiheuttaa esimerkiksi vammaisuus, köyhyys tai rodullistettu asema. Näiden erojen risteymät ja päällekkäisyydet tulisi ottaa huomioon yhteiskunnallisessa analyysissä sekä toiminnassa. Intersektionaalisessa toiminnassa sukupuolen huomioiminen ainoana tekijänä näyttäytyy siis riittämättömänä. 

Toiminnan oikeutuksen kyseenalaistaminen korostuu erityisesti nykyään, jolloin feminismin uudenlaiset intersektionaaliset vaatimukset haastavat sukupuolierityisen poliittisen järjestäytymisen logiikan. 

Havaitsinkin tutkimuksessani aiemmin avaamieni jokseenkin perinteisten naiskäsitysten lisäksi selkeän intersektionaalisen vastapuheen, jossa naisjärjestöt loivat sekä käytäntöjään että tavoitteitaan uudelleen intersektionaalisten tasa-arvokäsitysten lähtökohdista .  

Yleisesti yhteisenä pidettyjen poliittisten kysymysten, jotka liittyvät esimerkiksi naisten demokraattisiin oikeuksiin tai työelämän tasa-arvokysymyksiin ja jaettujen haasteiden lisäksi intersektionaalinen vastapuhe luo kuvaa moniäänisestä, monisuuntaisesta tasa-arvotyöstä, joka on muutoksessa tasa-arvokäsitystemme muuttuessa. Intersektionaalisia vaatimuksia voidaan pitää erityisesti vasemmistofeminististen naiserityisten liikkeiden haasteena ja muutosvoimana. 

Vihreä feminismi on intersektionaalista eli moniperustaisen syrjinnän tunnistavaa ja sitä purkavaa. (Vihreät Naiset, Feministinen politiikka)  

Vaikka lähestymistapamme tässä asiakirjassa on intersektionaalinen, moniperusteinen feminismi, keskitymme erityisesti sukupuolen merkitykseen niin yksilön elämässä kuin yhteiskunnan rakenteissa. Yhteiskunnassa yksilöitä ja ryhmiä kohdellaan eri tavalla juuri sukupuolen perusteella, kaikkien edelle lueteltujen kategorioiden sisällä. Lisäksi olemme valinneet asiakirjaan pääosin naiskeskeisen tarkastelukulman. (Vasemmistonaiset, Naispoliittinen asiakirja)  

Yhden yhteisen luonnollistetun naisyhteisön tasa-arvotyön oikeutus saattaa tulevina vuosina olla entistä tiukemman kritiikin kohteena, kun tasa-arvokysymysten kenttä laajenee koskemaan yhä uudenlaisia marginaalisten asemien risteymiä. Tulevaisuuden tasa-arvotyö näyttää, kuinka naisliike muuttuu ja syntyykö naiserityiselle kentälle liikkeitä, jotka toimivat esimerkiksi luokkatietoisesti, esteettömästi ja antirasistisesti huomioiden yksilöiden yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat monenlaiset erot. 

 

Teksti pohjautuu Pro gradu tutkimukseen:  

Tasa-arvotyö velvoittaa naista, Naisten politiikka poliittisten naisjärjestöjen diskursiivisesti rakentamana 2020-luvun Suomessa, Tampereen yliopisto 2021.

 

***

Kuvat: Artikkelikuva Väinö Kannisto/Helsingin kaupunginmuseo: Suomen Naisten Demokraattisen Liiton (SNDL) tilaisuus Messuhallissa (=Töölön kisahalli). Lavalla neljä naista ja puhuja. 07.03.1945.

Muut kuvat järjestyksessä: Flickr (Public Domain Mark 1.0), Magda Ehlers/Pexels, Isaac Quesada/Unsplash, Alexander Suhorucov/Pexels.