Sosiaalisen median alustat Elokapinan aktivismin välineenä

Ympäristöliike Elokapinan toimintaan osallistuneet aktivistit näkevät kuvien ja videoiden jakamisen sosiaalisessa mediassa keinoina kertoa protestin arkipäivästä, haastaa mielikuvia mielenosoittajista ja tavoittaa laajempi yleisö viestilleen kuin fyysisissä mielenosoituksissa on mahdollista. Sosiaalisen median henkilökohtaisuus voi kuitenkin nostattaa myös riittämättömyyden tunteita ja altistaa aktivistit voimakkaalle negatiiviselle huomiolle.

Viime kuntavaalien tulosten uutisoinnin yhteydessä Helsingin Sanomat nosti esiin Instagramin merkityksen poliittisena alustana ja lokakuussa se julkaisi analyysin pääministeri Sanna Marinin Instagram-tilin sisällön muutoksesta. Kasvavissa määrin kuvien ja videoiden hallitsema sosiaalinen media onkin ollut viime aikoina säännöllisesti julkisen keskustelun ytimessä.  

Verkossa tapahtuvaa osallistumista ja sosiaalisen median roolia yhteiskunnallisessa osallistumisessa on vähätelty nimityksillä kuten slaktivismi (eng. slactivism eli laiska aktivismi) ja kliktivismi (eng. clicktivism eli klikkiaktivismi), jonka Kotimaisten kielten keskus Kotus valitsi kuukauden sanaksi toukokuussa 2014. Kotuksen määritelmän mukaan kliktivisti ”tviittaa mielipiteensä maailmalle, allekirjoittaa netissä adressin ja osoittaa verkkokeskusteluissa tykkäämisestä tai ei-tykkäämisensä”. Nykyään ymmärretään kuitenkin laajasti, että sosiaalinen media tarjoaa perinteisen poliittisen osallistumisen rinnalle vaihtoehtoisia ja täydentäviä tapoja osallistua, joita on luonnehdittu individualistisiksi, vapaaehtoisiksi, joustaviksi ja sitoutumattomiksi. 

Sosiaalisessa mediassa tapahtuva osallistuminen ei lähtökohtaisesti korvaa niin sanottua perinteistä protestointia, kuten kadulla tapahtuvaa aktivismia, vaan on usein olemassa suhteessa siihen ja sen rinnalla. Tämä on näkynyt myös viimeisen vuoden aikana runsaasti julkista keskustelua herättäneen ympäristöliike Elokapinan toiminnassa. Elokapina-nimeä kantava liike on osa kansainvälistä Extinction Rebellion –ympäristöliikettä, joka perustettiin vuonna 2018 Isossa-Britanniassa. 

Sosiaalisessa mediassa tapahtuva osallistuminen ei lähtökohtaisesti korvaa niin sanottua perinteistä protestointia, kuten kadulla tapahtuvaa aktivismia, vaan on usein olemassa suhteessa siihen ja sen rinnalla.

Kuvataideakatemian dekaani ja nykytaiteen tutkimuksen professori Hanna Johansson kommentoi heinäkuussa Helsingin Sanomille, että Elokapina käyttää ”taiteen keinoja poliittisiin tavoitteisiin”, mikä on Johanssonin mukaan ollut läsnä ympäristöliikkeiden toiminnassa 1960-luvulta lähtien. Visuaalisuus onkin vahvasti läsnä Extinction Rebellion -liikkeessä sekä kansainvälisesti että Suomessa. 

Elokapinan toiminnassa visuaalisuus on näkynyt esimerkiksi Helsingin kaduilla useampaan otteeseen jalkautuneista punapukuisista hiljaisista hahmoista koostuvassa Veriprikaati-taideperformanssissa, eri kaupungeissa toteutetuissa die-in -performansseissa, joissa esiintyjät valahtavat lattialle muka elottomiksi, sekä liikkeen yhtenäistä graafista ilmettä mukailevissa logoissa ja julisteissa. 

Liikkeen visuaalisuus heijastuu vahvasti myös Elokapinan sosiaaliseen mediaan. Omien julkaisujen lisäksi sen keskeinen osa Elokapinan sosiaalista mediaa ovat muiden käyttäjien jakamat julkaisut – erityisesti liikkeen suosituimmassa kanavassa Instagramissa.  

Tässä kirjoituksessa tarkastelen sitä, miten Elokapinan toimintaan osallistuneet näkevät kuvien jakamisen ja sosiaalisen median roolin omassa osallistumisessaan. 

Protestin visuaalisuus tapahtuu sekä kaduilla että sosiaalisessa mediassa

Eräs sosiaalisessa mediassa viime vuosikymmenen aikana tapahtunut kehitys on sen kuvasisällön huomattava kasvu. Tällä sosiaalisen median niin sanotulla visuaalisella käänteellä (visual turn) tarkoitetaan kuvakeskeisten alustojen, kuten Instagramin ja Snapchatin, suosion kasvua sekä kuvien lähettämistä ja jakamista muissa palveluissa, kuten Facebookissa tai WhatsAppissa.  

Simon Faulkner puhuu protestin välittömästä (immediate) ja medioidusta (mediated) ulottuvuudesta. Hänen mukaansa protestin visuaalisuus rakentuu sen välittömästä ulottuvuudesta, eli esimerkiksi tilasta, kehoista, kylteistä ja bannereista, sekä sen medioidusta ulottuvuudesta eli muun muassa sosiaalisessa mediassa julkaistuista kuvista ja videoista. Elokapinan tapauksessa protestin medioitu ulottuvuus rakentuu sosiaalisessa mediassa sekä Elokapinan virallisten tilien että muiden käyttäjien julkaisujen kautta.

Sosiaalisten liikkeiden julkaisemat kuvat ovat osa kamppailua merkityksestä: niiden kautta voidaan niin tulkita, tukea kuin vastustaakin liikettä.

Nicole Doerrin ja Simon Teunen mukaan sosiaalisten liikkeiden julkaisemat kuvat ovat osa kamppailua merkityksestä: niiden kautta voidaan niin tulkita, tukea kuin vastustaakin liikettä. Esimerkiksi kesäkuussa 2021 Elokapinan Kesäkapinan aikaan moni ilmaisi tukensa liikkeen toiminnalle oman Instagram-tilinsä Tarinat-osiossa, joita Elokapina jakoi aktiivisesti uudelleen omaan Tarinat-osioonsa. Myös aiemmin Elokapinan Helsingin Kaisaniemessä lokakuussa 2020 järjestetystä kansalaistottelemattomuusaktiosta julkaistut kuvat levisivät nopeasti sosiaalisessa mediassa ja johtivat julkiseen keskusteluun poliisin voimatoimien oikeutuksesta. 

Elokapinan tapauksessa paljon huomiota on saanut liikkeen strategia hyödyntää kansalaistottelemattomuutta, mutta vähemmälle tarkastelulle on jäänyt se, miltä mielenilmaukset ovat näyttäneet sosiaalisessa mediassa, erityisesti liikkeen suosituimmassa kanavassa Instagramissa. Seuraavaksi tarkastelenkin sitä, miten Elokapinassa toimineet näkevät kuvien ottamisen ja jakamisen sekä sosiaalisen median merkityksen omassa osallistumisessaan. Huomiot pohjautuvat Elokapinassa mukana olevien 18–31-vuotiaiden henkilöiden haastatteluihin sekä kirjoittajan tekemiin havaintoihin Elokapinan julkisissa tapahtumissa ja sosiaalisen median alustoilla osana väitöskirjansa käynnissä olevaa aineistonkeruuta.  

Kuvilla ja videoilla välitetään tunteita ja tunnelmia

Elokapinan aktivistien joukossa sosiaalinen media nähdään tärkeimpänä väylänä liikkeen toiminnasta tiedottamiseen ja ihmisten ”mukaan kutsumiseen”. Haastattelemani aktivistit kokevat, että kuvien ja videoiden jakamisella on merkittävä rooli osana kadulla tapahtuvaa toimintaa: niitä on helppo levittää ja niiden avulla voi näyttää ”konkreettisemmin että mitä siellä on oikeasti tapahtunut” myös sellaisille henkilöille, jotka eivät pääse fyysisesti paikalle.  

Erityisesti Instagram on noussut keskeiseksi kanavaksi, mikä on yllättänyt osan haastateltavistani. Pohtiessaan suosion syitä he nostavat esiin esimerkiksi Instagramin nuorista aikuisista koostuvat käyttäjäkunnan, tiedon helpon saatavuuden sekä sovelluksessa vastaan tulevien kuvien voiman pysäyttää lukija niiden äärelle. 

Mitä kuvilla sitten halutaan viestiä? Kuvaamalla haastateltavani haluavat ensinnäkin jakaa tunnelmaa ja ”fiilistä” eli välittää sitä, millaista protestissa mukana oleminen on ”juuri nyt”. Tämä voi tapahtua yksinkertaisesti esimerkiksi jakamalla kuvia siitä, millaista on telttailla keskellä katua Helsingin ydinkeskustassa, kuten kesäkuun 2021 Kesäkapinassa tapahtui.  

Eräs usein Elokapinan Instagramin Tarinat-osiossa vastaan tuleva julkaisutyyppi on muiden käyttäjien jakamat kuvat ja videot mielenilmauksissa järjestetyistä musiikkiesityksistä. Ne viestivät tunnelmaa sekä visuaalisesti että äänimaailman kautta ja sisältävät usein mukaan liitettyjä lyhyitä tekstejä kuten ”näistähän tuli bileet”.  

Kuvilla halutaan välittää protestin arkipäivää.

Toisekseen kuvilla halutaan välittää protestin arkipäivää. Aktivistit jakavat kuvia ja videoita esimerkiksi katuun tehdyistä väriliitupiirroksista, kukista tehdyistä asetelmista ja protestin eläinosallistujista. Haastateltavani haluavat myös tuoda kuvillaan esiin esimerkiksi Elokapinan toiminnan yhteisöllisyyttä. 

Kuvilla ja videoilla voidaan myös välittää tunteita, joita liikkeessä mukana oleminen herättää. Haastateltavieni kuvat kertovat usein tapahtumista niin sanotusti protestin sisäpuolelta, tarjoten näin uutismediasta eroavia näkökulmia. Siinä missä uutiskuvissa näkyy usein perinteisempää mielenosoituskuvastoa, kuten kadulla seisova väkijoukko, Kesäkapinan aikana Elokapinan Instagramista saattoi bongata esimerkiksi videon, jossa tanssitaan vapautuneesti, ja johon oli lisätty teksti ”kattokaa kui kivaa tääl on”.  

Sosiaalisen median henkilökohtaisuus ei ole ristiriidatonta

Monia Elokapinan sosiaalisen median tileillä jaettuja kuvia yhdistää niiden henkilökohtaisuus. Monet haastateltavistani jakavatkin sosiaalisessa mediassa henkilökohtaisia ajatuksiaan Elokapinassa mukana olemisesta, koska he kokevat sen muun muassa tuovan toimintaa lähemmäksi sekä tekevän sitä samaistuttavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Kuten eräs haastateltavistani kiteyttää: ”Kuvat tuo ihmisten henkilökohtaisia pointteja esiin.” 

Haastateltavani näkevät sosiaalisessa mediassa julkaistulla kuvalla olevan voimaa vaikuttaa. Kuva voi esimerkiksi sisältää aivan tavallisen näköisen henkilön istumassa keskellä autotiellä kyltin kanssa, kuten keväällä 2021 Yhden kapina -mielenilmauksissa tapahtui. Tällä tavalla ”pistämällä kehonsa sinne kadulle” halutaan konkreettisesti tuoda esiin ilmastokriisin kriittisyyttä ja vakavuutta.

Kuvilla halutaan myös haastaa mielikuvia. Esimerkiksi eräs haastateltavistani kertoo haluavansa ”häivyttää mielikuvia siitä, ketkä tekee aktivismitouhua” julkaisemalla kuvan ”omalla nimellä ja kasvoilla”. Eräs toinen haastateltavani haluaa haastaa julkisuudessa esitettyä tarinaa ”rohkeasta kapinallisesta” tuomalla esiin liikkeessä toimimisen moninaisuutta ja erilaisia rooleja, koska hänelle ”se istuminen siellä kadulla on tosi pieni osa sitä, mitä Elokapina tekee lopulta”. 

Osalle haastateltaviani sosiaalinen media näyttäytyykin motivoivana tapana osallistua, koska se muun muassa tarjoaa tilaa uusille näkökulmille ja pidentää hetkellisen toiminnan ajallista jälkeä. Vaikka osallistuminen liikkeen toimintaan olisi lyhytkestoista tai tiettyyn paikkaan sidottua, pidentää sosiaalisessa mediassa julkaistu kuva toiminnan ajallista vaikuttavuutta. Sosiaalisessa mediassa on myös mahdollista saavuttaa fyysistä mielenosoitusta laajempi yleisö.  

Sosiaalinen media näyttäytyy motivoivana tapana osallistua, koska se muun muassa tarjoaa tilaa uusille näkökulmille ja pidentää hetkellisen toiminnan ajallista jälkeä.

Henkilökohtaistunut tapa viestiä ei ole kuitenkaan kaikille matalan kynnyksen osallistumista. Siinä missä toiset kokevat aktiivisuuden sosiaalisessa mediassa tärkeänä ja motivoivana tapana osallistua ja edistää liikkeen tavoitteita, toiset liittävät siihen monelle aktivistille tuttuja riittämättömyyden tunteita: aina voisi olla aktiivisempi, aina voisi tehdä enemmän. Osalla aktiivisuuteen liittyy myös painetta olla jatkuvasti läsnä sosiaalisessa mediassa ja pelkoa voimakkaan negatiivisen huomion kohteeksi joutumisesta. 

Kuvat aloittavat keskusteluita ja argumentoivat

Vahvasti visuaalisen sosiaalisen media merkitystä Elokapinalle on vaikea kiistää. Kuten Elokapinan viestinnän aktiivi Bambi Vihavainen kommentoi MTV:n uutisille aiemmin tänä vuonna: ”Sehän on murto-osa meidän yleisöstä, joka konkreettisesti on siellä todistamassa tapahtumaa. Suurin osa ihmisistä näkee meidät kuvista ja videoista.” Yhtä lailla haastateltavani ovat samaa mieltä sosiaalisen median aktiivisuuden merkityksellisyydestä liikkeen tavoitteiden kannalta.

Kuvat ovatkin nykypäivänä keskeinen osa julkisuudessa käytyjä merkityskamppailuja. Kuvilla ja videoilla voidaan tavoittaa, tallentaa ja jakaa hetkiä ja tunteita, jotka muuten olisivat vaarassa jäädä piiloon. Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa jaettavat kuvat ja videot toimivat ”todistusaineistona” ja argumentteina tapahtumista, herättäen voimakastakin keskustelua – puolesta ja vastaan. 

Kadulla istuva mielenosoittaja kyltteineen on lyhyessä ajassa saanut jo lähes ikonisen roolin suomalaisessa uutismediakuvastossa.

Elokapinan yhteydessä kuvat ovat jo osoittaneet voimansa. Kadulla istuva mielenosoittaja kyltteineen on lyhyessä ajassa saanut jo lähes ikonisen roolin suomalaisessa uutismediakuvastossa. Lisäksi kuvilla on politisoitu poliisin vallankäyttöä mielenosoituksissa, mikä on johtanut laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun poliisin vallankäytöstä. Nähtäväksi jää, miten kuvien rooli poliittisessa osallistumisessa kehittyy ja millaisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin ne meidät jatkossa johdattavat. 

***

Kuvat: bannerikuva Pyry Kantonen / Elokapina / Extinction Rebellion Finland, muut kuvat järjestyksessä Ville Senilä / 2021 / Elokapina / Extinction Rebellion Finland, Tero Ojala / 2021 / Elokapina / Extinction Rebellion Finland, Outi Neuvonen / 2021 / Elokapina / Extinction Rebellion Finland, Pyry Kantonen / Elokapina / Extinction Rebellion Finland ja Tero Ojala / 2021 / Elokapina / Extinction Rebellion Finland.