Parisuhteen kriisiä selittää sen historiallinen painolasti

Parisuhteen kriisi ja siihen ratkaisuja tarjoava terapeuttinen näkökulma tulevat jatkuvasti vastaan mediassa ja arkipäivän keskusteluissa. Kun parisuhdetta alkaakin tarkastelemaan yhteiskunnallisesta ja historiallisesta näkökulmasta, huomaa yksittäisten suhteiden ongelmia laajemman kokonaisuuden ja pystyy erottamaan, minkälaiset ongelmat ovat yksilön vaikutuspiirissä ja mitkä taas rakenteellisia. Parisuhde yhteiskunnallisena normina on ristiriitainen ja täynnä jännitteitä.

Parisuhdetta on totuttu tarkastelemaan ihmetellen, miksi se ei onnistu. Katsoit sitten lehtihyllyä ruokakaupan kassajonossa tai päivälehtien uutisotsikoita, törmäät jatkuvasti parisuhteeseen, sen kriisiin ja kriisin ratkaisuehdotuksiin. Parisuhde ja sen krampit ja nyrjähdykset tulevat vastaan myös pienissä arkipäiväisissä keskusteluissa – sekä huokauksina ja tympääntymisinä että sydäntä rikkovana kipuna ja täyttymättömyytenä. Vaikka netti ja kirjojen sivut pullistelevat ratkaisuehdotuksia, parisuhde on kriisissä. Kuin se olisi nitkahtanut raiteilta, joille se kuuluu ja joilla jokainen osaa liikkua – kunhan vain vähän säätää asetuksia. Asetukset ovat kuitenkin jotenkin sekaisin.

Parisuhdepuhetta sävyttää psykologinen ja terapeuttinen tulokulma sekä yksilön vastuu tehdä töitä parisuhteensa eteen. Tässä tekstissä katson kuitenkin parisuhdetta yhteiskuntatieteilijän silmin. Yhteiskunnallisen ulottuvuuden tarkastelu auttaa huomaamaan yksittäisten parisuhteiden ongelmia laajemman kokonaisuuden sekä erottamaan, minkälaiset asiat ovat yksilön vaikutuspiirissä ja mitkä puolestaan rakenteellisia. Näkökulma ohjaa myös havaitsemaan psykologisen tiedon rajat: kaikki parisuhteen ongelmat eivät johdu lapsuudesta tai siitä, että suhteen osapuolet ovat eri planeetoilta. Parisuhde itsessään, meistä kaikista irrallisena ihmissuhteiden hahmottamisen viitekehyksenä – sitä voi kutsua kulttuuriksi tai normiksi  – on ristiriitainen ja täynnä jännitteitä.

Henkilö pitelee kämmenillään hiekkakasaa, josta pilkistävät kaksi sormusta. Toinen henkilö pitelee ensimmäisen kämmeniä.

 

Perheinstituutio ja parisuhde

Historiasta käsin katsottuna parisuhde on osa perhekysymystä. Parisuhde kasvoi perheen suojissa. Perhettä ja parisuhdetta määrittävät kuitenkin kokolailla erilaiset kysymykset: pitkässä historiallisessa katsannossa perhe on instituutio. Se on ollut kuin rakennus, jonka sisään astutaan ja jonka sisällä toimintaa määrittävät selkeät sukupuolittuneet säännöt ja roolit.

Perheinstituution sijaan parisuhdetta kuvaa kuitenkin ihmissuhteen dynamiikka. Tällöin side suhteen osapuolten välillä on sen jäsenten vetovoiman ja vuorovaikutuksen varassa. Suhde on vapaaehtoinen, eikä parisuhteen aloittamista tai sen päättämistä säädellä lailla tai valvota. Parisuhteen vapausasteet ovat suuret ja lähes päinvastaiset historian perheinstituutioon nähden.

Tarkastelen seuraavaksi vallitsevaa tapaa ymmärtää parisuhde perhettä ja seksuaalisuutta koskevien tutkimusteni pohjalta. Koska parisuhdekäsitysten juuret ovat länsimaisen kulttuurin mullassa, tämä historiallinen ja alueellinen rajaus määrittää pohdintojani. Kiinnitän huomioni kolmeen parisuhteen näkökulmasta keskeiseen historialliseen juonteeseen. Kustakin historiallisesti kerroksesta voisi nostaa esiin monia muitakin kiinnostavia teemoja, mutta pyrin yleiskuvaan, jonka avulla hahmottaa historian läsnäoloa nykyisessä parisuhteessa sekä selittää parisuhteen ristiriitoja ja niiden ratkaisemattomuutta.

Toisiinsa nojaavat kaksi hahmoa katselevat kultaisena hehkuvaa maisemaa.

Patriarkaatin purkautuminen loi pohjan nykyparisuhteille

Ensinnäkin, patriarkaatti. Vuosisatojen ajan avioliitto määritti naisen ja miehen suhteen hierarkkiseksi, yksiavioiseksi sekä liiton ikuiseksi ja purkautumattomaksi. Tämä  tarkoitti käytännössä esimerkiksi perheen pään oikeutta kurittaa vaimoaan ja vaimon mieheensä nähden oikeudetonta asemaa. Avioero oli käytännössä mahdoton, koska sen minkä Jumala oli yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Avioliittoinstituutio hallitsi elämän koko kirjoa.

Avioliiton monopoliaseman purkautuminen on muuttanut pariutumisen, lisääntymisen ja elämän jakamisen periaatteet perustavasti: Nykyisen parisuhteen leimallisin piirre on, että siinä on kaksi keskenään tasa-arvoista yksilöä, jotka ovat vapaita valitsemaan toisensa – tai tekemään valinnan lopettaa suhde. Tämä asetelma synnyttää parisuhteen perustan. Valinta ja vapaus ovat mahdollisia, koska nykyparisuhteessa on – varhaisemmasta historiasta poiketen – kaksi juridisesti ja teoriassa myös taloudellisesti tasa-arvoista yksilöä.

Nykyisen parisuhteen leimallisin piirre on, että siinä on kaksi keskenään tasa-arvoista yksilöä, jotka ovat vapaita valitsemaan toisensa – tai tekemään valinnan lopettaa suhde.

Patriarkaatin purkautumisen myötä on syntynyt tasavertaiset suhteen osapuolet. Toisaalta patriarkaatti on myös monin tavoin jatkumo, joka näkyy yhä muun muassa siinä, miten parisuhteelta odotetaan elinikäistä kestoa samaan tapaan kuin avioliitolta aikoinaan. Myös sukupuolia koskevat oletukset ja odotukset sekä niihin sisältyvä hierarkia on elänyt sitkeästi ja niiden purkaminen on kestänyt hyvin pitkään. Tästä esimerkkinä raiskauksen kriminalisointi Suomessa avioliitossa vasta vuonna 1994 – yli 130 vuotta sen jälkeen kun vaimon kurittaminen menetti lainsuojan. Näin pitkään vielä muodollisen tasa-arvonkin aikana eli ajatus siitä, että aviomiehellä oli avioliiton suomin valtuuksin oikeus vaimonsa ruumiiseen ja seksuaalisuuteen.

Tätä kehystä vasten sukupuolten välisen tasa-arvon vakiintuminen on nähtävä yhtenä radikaalisti parisuhteen edellytyksiä luovana – verraten tuoreena – historiallisena muuttujana. Tasa-arvon vakiintuminen on vähitellen murtanut avioliiton juridiseen ja taloudelliseen siteeseen perustuneen, isän johtaman patriarkaalisen ”huushollin”, sukupuolten välisen hierarkkisen asetelman sekä velvoitteen sopeutua siihen. Ilman tätä huomattavaa muutosta puhe esimerkiksi kommunikaatiosta parisuhteessa olisi tyhjää, sillä hierarkiaan pohjautuvassa liitossa puhui viimekädessä mies ja nyrkki. Tämä on kenties helpompi ymmärtää, jos katsoo patriarkaalisia kulttuureja – kuten vaikkapa Afganistanissa – ja avioliiton merkitystä sekä parisuhteelle ominaisen dynamiikan puuttumista omassa ajassamme oman kulttuuripiirin ulkopuolella.

Lapsi pitää käsistä kahta aikuista.

Ydinperhe elämänjärjestyksen ja lapsen kasvun edellytyksenä

Toinen parisuhteen näkökulmasta keskeinen historiallinen juonne  on perhekeskeinen elämänhallinta, joka 1700-luvulta lähtien on käsittänyt (ydin)perheen elämän luonnollisena näyttämönä. Historioitsijat puhuvat lapsuuden keksimisestä ja kasvatukseen perustuvan vanhemmuuden synnystä tänä aikakautena. Auktoriteetin ja hierarkian painotus korvautuivat vähitellen rakenteilla, joita kutsun ydinperheontologiaksi eli äidin, isän ja lasten muodostamaa perhettä alettiin pitää normaalin elämänjärjestyksen ja lapsen kasvun edellytyksenä. Se ymmärrettiin luonnollisena tapana elää.

Äidin, isän ja lasten muodostamaa perhettä alettiin pitää normaalin elämänjärjestyksen ja lapsen kasvun edellytyksenä.

Perhekeskeisen elämänhallinnan yleistyessä ajateltiin yhä enemmän, että normaalit, tasapainoiset lapset kasvoivat äidin ja isän välisen emotionaalisen siteen ja sukupuolittuneen työnjaon suojissa. Yksilön onnellisuudesta tuli vähitellen ohittamaton perhe-elämän osa-alue ja vastaavasti ydinperhe-elämästä onnen ja tasapainon olennainen kasvualusta. Kysymys onnellisuudesta oli toki ollut esillä aiemminkin, mutta jäänyt monin tavoin sopeutumisen jalkoihin. Ydinperheistymisen myötä perheenjäsenten kokemukset saivat uuden painoarvon. Ei ollut merkityksetöntä, oltiinko perheessä onnellisia vai ei. Tämä rikkoi aiempia sopeutumisen velvoitteita.

Hierarkian sijaan perhe-elämä pohjautui sukupuolieroon ja siksi sekin osaltaan myös vahvisti heteronormatiivisuutta. Kodin seinien rajojen sijaan ja ohella painotettiin rikkomattomia perheenjäsenten välisiä siteitä sekä sukupuolten toisiaan täydentäviä rooleja perheessä. Normaalit perheet olivat isien, äitien ja lasten muodostamia ydinperheitä ja lapsen tasapainoiseksi kasvun edellytykset oli sidottu tähän kolmioon, kuten Jaana Vuorikin on osoittanut. Vanhemmuutta tai lapsen kehitystä on vaikea ajatella kolmiosta irrallaan.

Henkilö ojentaa paperista leikattua sydäntä ja pillerilaattaa.

Yksilön oikeuksien ja perheen vaatimusten välinen jännite muodostuu

Kolmas tärkeä  historiallinen juonne on 1960-luvun murroksissa, jotka määrittelivät kaksi edellistä historiallista kerrosta uudella tavalla. Patriarkaatin murrokset ja jatkumot sekä perhekeskeinen elämänhallinta saivat uusia sävyjä. Perhettä kritisoitiin eriarvoisuuden ja naisen alistamisen paikkana. Siitä tuli sukupuolipoliittinen taistelukenttä.

Ajankohtaisiksi tulleet yksilön persoonalliset oikeudet haastoivat katsomaan vanhoja instituutioita uudestaan: yksilön persoonallisten oikeuksien ja perheen vaatimusten välillä oli jännite. Perhe-elämää ja siihen sopeutumista painottanut ajattelu alkoi murtua tuntuvammin. Perhe-elämän kysymysten rinnalla vahvistui ajatus jokaisen oikeudesta henkilökohtaiseen valintaan. Ehkäisyn yleistyminen ja vapautuminen avasi naisille mahdollisuuksia, jotka olivat olleet ennen vain miesten saavutettavissa. Myös seksin ja avioliiton vuosisatainen suhde murtui.

Seksologinen tutkimus toi tunteiden ja onnen painotuksen rinnalle seksuaalisen tyytyväisyyden kysymykset. Seksuaalisuus seksuaaliterveytenä tuli ohittamattomaksi osaksi hyvinvointia, kun seksuaalisuus, terveys ja onnellisuus kytkeytyivät yhteen. Tätä asetelmaa olemme Ilpo Helénin kanssa nimittäneet liberaaliksi seksuaalietiikaksi. Se painottaa paitsi yksilön vapautta myös velvollisuutta valita tyydyttävä ja omaa terveyttä ja hyvinvointia kannatteleva seksuaalielämä. Tätä polveutumista vasten esimerkiksi pari vuotta sitten herännyt keskustelu avoimista suhteista on täysin looginen – jopa ennustettava  – seuraus aiemmista historiallisista juonteista. 1960-luvun historiallinen kerros on synnyttänyt tilan, jossa voi kyseenalaistaa elinikäisen yksiavioisuuden. Se on myös murtanut seksuaalisuuden ja heteroseksuaalisen maailmanjärjestyksen välisen siteen. Nautinto on jokaisen oikeus suhdemuotoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

Oikeus valita oma halu vapaasti on synnyttänyt ristiriidan elinikäiseen suhteeseen sitoutuneen, arkea ja kotitalouden sekä vanhemmuutta painottavan vastuullisuuden ihanteen kanssa.

Näiden kolmen kehityskulun risteyksessä syntyivät edellytykset nykyiselle parisuhteelle. Vallitseva parisuhdeihanne korostaa vapautta valita seksuaalinen vetovoima, intohimo ja nautinto sekä yksilöllistä oikeutta tehdä jatkuvasti uusia valintoja, mutta myös turvallista arkea, pitkäaikaista suhteeseen sitoutumista sekä vastuuta lapsista ja kotitaloudesta. Näin parisuhde, aviosuhde, perhe, vanhemmuus, kasvatus, kotitalous, yhteiskunta sekä seksuaalisuus ja sukupuoli kytkeytyvät toisiinsa moninaisin ja osin ristiriitaisin tavoin. Oikeus valita oma halu vapaasti on synnyttänyt ristiriidan elinikäiseen suhteeseen sitoutuneen, arkea ja kotitalouden sekä vanhemmuutta painottavan vastuullisuuden ihanteen kanssa. Parisuhteessa vanhemmat yhteiskuntarakenteet ja ihanteet kohtaavat uudemmat yksilölliset vapaudet ja toiveet tavalla, jonka toteuttaminen täydellisesti on mahdotonta.

Kaksi aikuista muodostaa käsillään sydämen pienen vauvan jalkapohjien ympärille.

Parisuhteen synty

Sosiologi Jaana Maksimainen totesi joskus, ”ettei sun mummilla ollut parisuhdetta”. Maksimainen ajoittaa parisuhteen synnyn 1990-luvulle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei menneisyyden suhteita voi arvioida parisuhdeviitekehyksessä. Yhtälailla hankalaa on rinnastaa menneisyyden avioliitot – esimerkiksi niiden keston pohjalta – nykyisiin parisuhteisiin. Menneisyyden suhteet toteutuivat täysin toisenlaisin edellytyksin – jo pelkästään hierarkian ja sopeutumisen näkökulmasta. Siksi niitä on vaikea verrata nykyisiin. Maksimainen havainnollistaakin väitettään toteamalla, että avioliittoon voi mahtua vuosien puhumattomuus, mutta parisuhteessa se ei ole mahdollista. Kukaan ei pidä onnistumisena parisuhdetta, jossa vaiettiin elinikä.

Parisuhteen jännitteitä ihmeteltäessä tuleekin huomioida sekä historiallisesti uniikki nimenomaan parisuhteelle ominainen tematiikka, mutta myös parisuhteen juuret ja monikerroksinen historia. Parisuhdeymmärrys on muotoutunut aina edellisen historiallisen kerroksen päälle, murtaen vanhaa ja synnyttäen uutta vanhan kerroksen varaan. Historian tapahtumat ovat kuin avautuvia tiloja, joihin vähitellen syntyy uutta. Toisinaan tilan asuttaminen kestää pitkään, välillä murrokset ovat radikaalimpia. Näin potentiaalin vaikuttavaksi tuleminen voi kestää pitkäänkin. Tilat puolestaan määrittävät kokemuksen mahdollisuusehtoja.

Parisuhde on sekä itsenäistynyt perheestä että säilyttänyt yhteytensä siihen. Tästä syystä parisuhteessa kohtaa keskenään jännitteisiä toiveita ja velvoitteita. Esimerkiksi puolisoiden tyydyttävästä seksielämästä tulee vanhemmuuden elementti, koska seksuaalisuudesta on tullut puolisoita toisiinsa kiinnittävä vetovoima. Hyvä seksi pitää koossa perheitä. Parisuhteen ongelmallisuus perustuukin yrityksiin sovittaa yhteen monta historiallista kerrosta. Parisuhde on samanaikaisesti vahvasti konservatiivinen, mutta myös tukevasti murroksessa.

Parisuhde on samanaikaisesti vahvasti konservatiivinen, mutta myös tukevasti murroksessa.

Ongelmallisuudesta avautuu myös ajallemme ominaisia uusia parisuhdetodellisuuksia ja vapauksia. Tasa-arvoisemmat mahdollisuudet päättää onnettomia suhteita ja hakeutua uusiin suhteisiin ovat muuttaneet perhettä historiallisesti ainutlaatuisella tavalla. Kenenkään ei ole enää pakko jäädä liittoihin, joissa voidaan huonosti. Kenenkään ei ole pakko ylipäätään hakeutua liittoihin. Tämä tarkoittaa käytännössä radikaalia perherakenteiden monimuotoistumista ja monimuotoisuuden vahvistumista marginaalista valtavirtaan.

Katsaus taaksepäin selittää myös sitä, miksi paine kommunikaatioon on niin kova: suhteet pysyvät koossa ensisijassa sen osapuolten välisten valintojen ja siteiden varassa. Tätä vasten ei ole ihme, että nimenomaan kommunikaatiosta etsitään vastauksia suhteiden ongelmiin. Yhtälailla kiinnostavaksi on tullut kysymys, minkälaisen psykologisen todellisuuden varassa yksilöt tekevät valintojaan. Toisaalta terapeuttisen perspektiivin osalta on syytä olla tietoinen siitä, että terapeuttinen ote voi myös uusintaa historian pölyisiä kerroksia. Vasta parisuhteen historiallisten ja yhteiskunnallisten taustatekijöiden näkeminen osana parisuhdeymmärryksen kokonaisuutta selittää jännitteitä, jotka eivät palaudu parisuhteen osapuolten yksilöpsykologisiin tekijöihin tai vuorovaikutusdynamiikkaan.

Tulokulma vapauttaa parisuhdekeskustelun umpikujasta, jossa ratkaisuja etsitään painottuneesti yksilötasolta ja parisuhteen osapuolten välisestä dynamiikasta. Myös parisuhdeihanteet sinänsä ovat ristiriitaisia ja kenties mahdottomia elää todeksi.

Katsaus taaksepäin selittää myös sitä, miksi paine kommunikaatioon on niin kova: suhteet pysyvät koossa ensisijassa sen osapuolten välisten valintojen ja siteiden varassa.

Parisuhteen ristiriitojen taustalla on valtava historiallinen painolasti

Parisuhdetta ei yleensä ajatella historiaansa vasten. Pikemminkin oletetaan, että jokainen parisuhde alkaa siitä hetkestä, kun sen osapuolet kohtaavat. Usein parisuhdetta tarkastellaan kuin se olisi sen osapuolten epäonninen aikaansaannos, jota ei onnettomien sattumusten ja taitamattomuuden johdosta saada muutettua unelmien satuhäiksi. Terapeuttinen ja yksilöpsykologinen tulokulma tarjoavat varmasti monia kiinnostavia vastauksia. Yhtä tärkeää on huomata, ettei parisuhde ole tyhjä tila, jonka alttarille astellaan neitseellisesti.

Parisuhde on täynnä menneisyyden nostalgiaa, joka kohtaa nykyisyyden. Kuten parisuhde nykyään, myös avioliitto ja perhe ovat aina olleet kriisissä. Katselemme taaksepäin ruusunpunaisin lasein. Toivomme ikuista rakkautta, mutta ikuisuus oli varattu avioliitolle, eikä sekään tarjonnut onnea. Vilkaisu keskiajan avioerokiistoihin – kyllä, sellaisiakin oli – antaa perspektiiviä siihen, etteivät liitot olleet yksinkertaisia silloinkaan.

Kaksi kultaista sormusta avonaisen kirjan päällä.

Vastaava vääristävä perspektiivi on ollut leimallinen myös ydinperheelle: siitä hetkestä lukien kun ydinperhe oli syntynyt – viimeistään 1950-luvulla – se oli jatkuvissa ongelmissa ja näytti vaativan loputtoman määrän tukirakenteita. Niin luonnollinen kuin se olikin, se ei tahtonut millään pysyä onnellisesti koossa. Mielikuvamme entisajan onnellisista ydinperheistä elää kuitenkin sitkeästi.

Kiinnostavaa onkin nostalgisoivien mielikuvien voima ja taipumus synnyttää ennen-nyt – vastakkainasetteluita ja yrityksiä palauttaa elämä luonnollisuuteen ja vaivattomuuteen, joka sille kuuluu. Parisuhdeodotuksia ja -ristiriitoja täytyy tarkastella tietoisena valtavasta historiallisesta painolastista, joka niitä raskauttaa. Aikakerrosten auki kääriminen synnyttää tilaa nähdä kirkkaammin.

 

***  

 

Kuvat: bannerikuva Trung Nguyen/Pexels, muut kuvat järjestyksessä Ihsan Adityawarman, Văn Thắng, Freestocksorg, Karolina Grabowska, Andreas Wohlfahrt ja Caio, kaikki Pexels.

Kirjoittaja

Keiju Vihreäsalo

Keiju Vihreäsalo

VTT Keiju Vihreäsalo (ent. Yesilova) on tutkinut ydinperheen historiallista ontologisoitumista, perhekasvatusta, sukupuolittumista, seksuaalikasvatusta, seksuaali- ja perhepolitiikkaa sekä 60-luvun seksuaali- ja perhepoliittista liikehdintää. Hän on kirjoittanut myös narratiivisen tietokirjan rakkaudesta. Tällä hetkellä hän tutkii häpeää synnytysväkivalta-kokemuksissa Koneen Säätiön rahoittamassa Suomalaisen synnytyskulttuurin murros -tutkimushankkeessa.

Lue seuraavaksi

Kirjallisuus

Helèn, Ilpo & Yesilova, Katja (2006) Shepherding Desire. Sexual health promotion in Finland from the 1940s to the 1990s. Acta Sociologica, 49:3, 257-272.

Maksimainen, Jaana (2010) Parisuhde ja ero : Sosiologinen analyysi terapeuttisesta ymmärryksestä. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. http://hdl.handle.net/10138/23528

Vuori, Jaana (2001) Äidit, isät ja ammattilaiset. Sukupuoli, toisto ja muunnelmat asiantuntijoiden kirjoituksissa. Tampere, Tampere University Press.

Yesilova, Katja (2009) Ydinperheen politiikka. Helsinki, Gaudeamus.

 

Avainsanat: lapset lisääntyminen parisuhde perhe sosiologia sukupuoli yhteiskunta

– 3.11.2021