Kommentti: Onko teknologia jästien taikaa? Pohdintaa tulevaisuuden teknologiavisioista ja niiden tutkimisesta

Visioissa teknologisen kehityksen tulevaisuudesta korostuvat teknologiat kaikkivoipina tai ihmiskuntaa romuttavina, mutta kuluttajat toivovat teknologioiden ennen kaikkea helpottavan jokapäiväistä elämäänsä. Monet nykypäivän arkiset teknologiat muistuttavatkin Harry Potter -kirjasarjasta tuttuja taikaesineitä. Voisiko teknologioita ymmärtää arjen taikana?

Harry Potter -kirjasarjan taika puhuttelee edelleen sukupolvesta toiseen ja myös sarjasta tehdyt elokuvat ovat edelleen suuressa suosiossa. Edellisen kerran itse kyseisiä elokuvia katsoessani huomioni kiinnittyi siihen, kuinka sarjassa monet taikuuden avulla toimivat esineet itse asiassa vastaavat nykyajan teknologioita. Sarjan ensimmäisen kirjan ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 27 vuotta, ja tänä aikana teknologinen kehitys onkin ottanut isoja harppauksia eteenpäin.

On esimerkiksi hauska seurata kohtausta elokuvasarjan toisessa osassa, jossa Harry vierailee ensimmäistä kertaa Weasleyn velhoperheen luona. Harry katsoo ihmetellen seinällä roikkuvaa kelloa, jossa viisarit osoittavat, missä kukin perheenjäsen sillä hetkellä liikkuu – ovatko he kotona, töissä vai mahdollisesti hammaslääkärissä.

Elokuvassa kyseinen kello toimii taikuuden avulla, mutta nykypäivänä perheenjäsenten liikkeiden seuraaminen on mahdollista ilman taikuuttakin. Puhelimien ja älykellojen GPS-tunnistimet mahdollistavat esimerkiksi sen seuraamisen, missä perheen lapset milläkin hetkellä menevät. Samoin älykoteihin on mahdollista rakentaa keskitettyjä järjestelmiä, jotka tunnistavat, kuka perheenjäsenistä astuu ovesta sisään, ja järjestelmä voi sen mukaisesti automaattisesti säätää esimerkiksi valaistusta tai lämmitystä.

Kohtaus herätti huomioni todennäköisesti siksi, että meneillään olevassa väitöskirjatutkimuksessani perehdyn kuluttajien kokemuksiin yksityisyydestä ja heistä kerättävästä datasta. Tutkin näitä asioita erityisesti erilaisten tulevaisuuden teknologioiden kontekstissa. Tarkastelen siis esimerkiksi sitä, millaiseksi kuluttajat kuvittelevat tulevaisuuden älykodin, ja millaisia yksityisyyskysymyksiä siihen voisi liittyä.

Elokuvasarja on pullollaan muita edellä mainitun kaltaisia esimerkkejä – postitse saapuvat räyhääjät muistuttavat nykyajan ääniviestejä ja kielimalli tuottaa tekstiä yhtä taianomaisesti kuin papyrukselle tyhjästä ilmestyvät viestit. Itse asiassa älypuhelimiamme voisi ajatella nykyajan taikasauvoina: ne kulkevat aina mukanamme ja mahdollistavat lukemattomia eri asioita. Niissä on taskulamppu, jonka saa esiin kuin loitsulla ”Valois” ja ne voivat avata kodin älylukon, kuin loitsulla ”Alohomora”. Ovatko nykyajan teknologiat siis tuoneet taikuuden osaksi elämäämme?

Uhka- ja ihannekuvat teknologisesta tulevaisuudesta

Teknologiayritykset usein rakentavatkin kuvaa teknologiasta taianomaisena asiana. Niiden markkinointipuheissa toistuu näkemys siitä, kuinka väistämätön teknologinen kehitys pelastaa ihmiskunnan ja ratkaisee kaikki sen ongelmat. Samoin tämä kehitys esitetään monesti asiana, joka täysin mullistaa elämän ja sen maailman, jossa elämme.

Esimerkkinä tällaisesta mullistuksesta toimii metaversumi, johon liittyvää media-aineistoa olen myös tutkinut osana väitöskirjaani. Metaversumilla viitataan visioon tulevaisuuden virtuaalimaailmasta, jonka realisoitumisesta on viime vuosina puhuttu paljon. Ainakin vielä hetki sitten mediassa maalailtiin näkemystä siitä, kuinka tulevaisuudessa sekä työ että vapaa-aika siirtyvät täysin kolmiulotteisten avatarien täyttämään virtuaalimaailmaan, joka tarjoaa meille rajattomasti uusia asioita ja kokemuksia.

Toisaalta tällaiselle puheelle vastapainona populäärikulttuurissa ovat vallalla kauhukuvat teknologian tulevaisuudesta. Sarjat ja elokuvat kuvaavat, kuinka tekoäly ottaa meistä vallan, kuinka koukutumme entistä pahemmin älylaitteisiimme, ja kuinka menetämme kaiken kontrollin siihen, miten ja millaista dataa meistä kerätään. Koska tutkin väitöskirjassani yksityisyyttä, joudun itsekin keskittymään paljon teknologisen kehityksen negatiivisiin puoliin. Onko näiden kahden ääripään välillä olemassa kuitenkin myös jotain muuta?

Suurista visioista kohti tavallista elämää

Digitaalisen median tutkija Jean Burgess on nostanut esiin keskustelun kahtiajakautumisen ongelmallisuuden. Yritysten ja markkinoijien teknologiahehkutukseen on toki suhtauduttava kriittisesti. Kuitenkin samaan aikaan voimakkaalla kritiikillä, joka esittää kyseiset yritykset kaikkivoipina ja sitä vastoin tavalliset kuluttajat avuttomina manipuloinnin kohteina, on myös omat haittapuolensa.

Tällainen puhe nimittäin hieman nurinkurisesti edelleen ylläpitää ja vahvistaa näkemystä teknologioiden taianomaisuudesta ja kaikkivoipaisuudesta ja niiden takana olevien yritysten vallasta. Burgess korostaakin, että sen sijaan, että teknologian tutkijat valitsevat tässä vastakkainasettelussa puolensa, olisi tärkeää suunnata katse kohti tavallisia kuluttajia. Olisi olennaista pureutua siihen, miten me ihmiset elämme elämäämme ja arkeamme erilaisten teknologioiden, meistä kerättävän datan ja yksityisyyskysymysten keskellä.

Onkin huomattu esimerkiksi se, että yritysten ja konsulttitalojen raporteissaan visioimat tulevaisuuden kuvat älykodeista eroavat voimakkaasti siitä, miten tavalliset ihmiset näkevät tulevaisuudessa käyttävänsä erilaisia kodin älyteknologioita. Myös itse keräämässäni aineistossa, joka perustuu kuluttajien tulevaisuuden älykotiin sijoittuviin kuvitelmiin, korostuvat melko yksinkertaiset, arkea helpottavat teknologiat.

Arjen ihannekuvat

Voitaisiin siis ajatella, että kun tavalliset ihmiset kuvittelevat tulevaisuutta, näkemys on hyvin erilainen kuin ne uhka- tai ihannekuvat, joita mediassa tai populäärikulttuurissa vaalitaan. Toisaalta myös yksittäisten ihmisten kuvitelmat muotoutuvat osana ympäröivää kulttuuria ja siellä käytävää keskustelua. Sekä yksityisillä, että laajemmilla kulttuurisilla visioilla tulevaisuudesta on tärkeä rooli nykyhetken rakentajina. Ne luovat yhteistä ymmärrystä siitä, miltä tulevaisuuden halutaan näyttävän, ja voivat siten konkreettisemmin ohjata esimerkiksi päätöksentekoa.

Noin kolmekymmentä vuotta sitten Harry Potter -kirjoja kirjoittaessaan J.K. Rowling kuvitteli erilaisia taikaesineitä, joiden olemassaolon hän todennäköisesti itse näki hyödylliseksi, tai vain hauskaksi. Hän tosin perusti esineiden toiminnallisuuden taikuuteen, eikä ehkä osannut arvata, että joitakin vuosikymmeniä myöhemmin nämä laitteet voisivat olla monelle hyvin arkipäiväisiä.

Kokonaisuudessaan kirjasarjassa taikuutta käytetään useimmiten hyvään ja monia jokapäiväisiä askareita helpottamaan. Kuten esimerkiksi sosiologi David Lyon on esittänyt, tarvitsemme myös positiivisia visioita tulevaisuudesta, jotta voisimme pyrkiä niitä kohti. Ehkä tarve onkin erityisesti tietynlaisille arjen ihannekuville, jotka eivät näe teknologioita kaikkivaltiaina, mutta toisaalta eivät myöskään keskity vain niiden negatiivisiin puoliin.

Suhteemme teknologiaan on monisävyistä ja erilaisten ajatusten sekä tunteiden värittämää, ja sitä se tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Teknologinen kehitys ei tapahdu niin nopeasti ja maailmaa mullistavasti, kuin teknologiayritykset ehkä maalailevat, ja lopulta se, mitkä laitteet ja sovellukset löytävät tiensä kiinteäksi osaksi elämäämme, on tavallisten kuluttajien käsissä. Dramaattisissa teknologista kehitystä hypettävissä tai kritisoivissa keskusteluissa monesti ehkä unohtuu se arkipäivän taika, jota teknologiat meille mahdollistavat. Tämä arkinen taika eroaa ajatuksesta, jossa teknologia nähdään ratkaisuna kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin. Sen sijaan se konkretisoituu niissä hetkissä, joissa laitteet ja sovellukset tekevät elämästä sujuvampaa. Teknologian ja kuluttajien tutkimuksen tulisikin yhä vahvemmin tarkastella teknologian kehitystä osana tätä jokapäiväistä elämää, sillä siellä kuvitelmat lopulta muuttuvat todeksi.

Lähteet

Burgess, J. (2023). Everyday data cultures: beyond Big Critique and the technological sublime. AI & Society 38(3), 1243–1244.

Lyon, D. (2019). Surveillance capitalism, surveillance culture and data politics. Kirjassa Data politics, ed. D. Bigo, E. Isin, ja E. Ruppert. 64–77. Routledge.