Onko Slushin ja startup-pöhinän vetovoima hiipumassa?

Vuosittain Helsingissä järjestettävä Slush-kasvuyritystapahtuma on ollut näkyvästi esillä mediassa jo 2010-luvun puolivälistä alkaen. Slush ei olekaan pelkkä bisnestapahtuma, vaan se on suuresti vaikuttanut siihen, mitä teknologiayrittäjyys Suomessa tarkoittaa. Henri Koskinen, Marko Ampuja ja Salla-Maaria Laaksonen pohtivat kirjoituksessaan, millaisia teknologia- ja yrittäjyysmielikuvia Slush-uutisoinnissa ja sosiaalisessa mediassa rakennetaan, ja onko pöhinä alkanut 2020-luvulla latistua. 

 

Startup- ja teknologiayrittäjyys on jo pidemmän aikaa ollut julkisen ihastelun ja suoranaisen palvonnan kohde ympäri maailmaa. Suomessa näkyvin startup-yrittäjyyden lipunkantaja on ollut vuonna 2008 aloitettu Slush-tapahtuma. Slush on reilussa vuosikymmenessä kasvanut megaluokan kansainväliseksi kasvuyrittäjyys- ja teknologiatapahtumaksi, joka vetää kävijöitä kaikkialta maailmasta.

Slush järjestetään Helsingin messukeskuksessa marras-joulukuussa, ja siellä vierailee vuosittain yli 20 000 kävijää. Slushin omistaa voittoa tavoittelematon Startup-säätiö, ja tapahtuman järjestämisestä ovat pitkälti vastanneet opiskelijat ja vapaaehtoiset.

Startup-yrittäjyydestä on 2000- ja 2010-luvuilla muodostunut vahva kulttuurinen ideaali, joka on siirtynyt talouden piiristä laajempaan sosiaaliseen ja kulttuuriseen tietoisuuteen. Startup-yrittäjän hahmo – nuori, rennosti pukeutunut mies, joka häikäisee sijoittajat ja suuren yleisön tulevaisuusvisioillaan ja määrätietoisuudellaan – tunnetaan kaikkialla, ja sitä on myös parodioitu esimerkiksi Silicon Valley -televisiosarjassa.

Viime vuosikymmeninä kapitalistinen talous on muuttunut entistä digitaalisemmaksi, ja innovatiivisista startup-yrityksistä on toivottu talouden keihäänkärkeä. Niiden toimintamahdollisuuksien edistämiselle on vahva poliittinen ja taloudellinen tahto kaikkialla maailmassa. Suomessa startupeista on visioitu Nokian jälkeistä kansantalouden pelastusrengasta.

Sosiologisesta näkökulmasta voidaan puhua startup-kulttuurista. Sillä viitataan käytäntöjen, puhetapojen ja toiminnan kokonaisuuteen, jolla startup-yrittäjyyttä yhteiskunnassa luodaan, ylläpidetään ja edistetään. Startup-kulttuurin käsitteen avulla voidaan tarkastella, miten kulttuurin piirissä toimivat ihmiset ja instituutiot startup-kulttuuria rakentavat ja määrittelevät.

Slush näyttäytyy keskeisenä suomalaisen startup-kulttuurin ajurina. Se on 2010-luvun taitteesta saakka saanut merkittävää mediahuomiota ja yhteiskunnallista näkyvyyttä. Esimerkiksi vuonna 2015 mediayhtiö Sanoma solmi virallisen yhteistyösopimuksen Slushin kanssa tavoitteenaan “avata startupien ja kasvuyrittäjyyden todellinen merkitys koko yhteiskunnalle.”

Tässä kirjoituksessa erittelemme sitä, miten startup-kulttuuri välittyy ja rakentuu mediassa ja sosiaalisessa mediassa, ja millaisia mahdollisia ristiriitoja siihen liittyy. Kirjoitus perustuu parhaillaan arvioitavana olevaan tutkimusartikkeliimme, jonka aineistona käytimme laajaa Slushia käsittelevää suomalaista media- ja Twitter-aineistoa vuosilta 2015–2021.

 

Slush kapitalismin kulttuurisena piirinä

Slushia voidaan tarkastella paitsi näyttävänä ja suuren luokan tapahtumana, myös osana laajempaa talouden ja yhteiskunnan kudelmaa, josta kapitalistinen yhteiskuntamuoto koostuu. Brittiläinen politiikan- ja kulttuurintutkija Nigel Thrift puhuu kapitalismin kulttuurisesta piiristä. Ajatuksena on, että kapitalismi ei uusiudu vallitsevana taloudellisena ja sosiaalisena järjestyksenä itsestään, esimerkiksi pelkän voitontavoittelun periaattein. Sen sijaan se tarvitsee myös kulttuurista oikeutusta, jota varten se sulauttaa itseensä uusia hyödynnettäviä ideoita ja aineksia, joita se imee kulttuurista, taiteesta, designista, urheilusta ja niin edelleen.

Kapitalismin kulttuurinen piiri muodostuu erilaisista liike-elämää tukevista käytännöistä ja instituutioista, kuten bisnesjournalismista, kauppakorkeakoulujen opetussuunnitelmista, julkkisyrittäjien puheista ja kirjoituksista sekä elinkeinoelämän etujärjestöjen puheenvuoroista.

Slush on tyyppiesimerkki kapitalismin kulttuurisesta piiristä. Tapahtumalla on kaksi tavoitetta: yhtäältä se pyrkii saattamaan yhteen yrittäjiä ja sijoittajia voidellen näin yrityselämän rattaita. Toisaalta Slushin tarkoitus on ollut myös startup-yrittäjyyden esittely laajemmalle yleisölle. Nettisivuillaan Slush kuvaa missiokseen paitsi kasvuyhtiöiden ja pääoman yhteen saattamisen, myös tulevien sukupolvien inspiroimisen yrittäjyyteen.

Slush on megaluokan kansainvälinen tapahtumatuotanto. Kaksipäiväisen tapahtuman katkeamaton ohjelmavirta muodostuu startup- ja teknologiayrittäjien, sijoittajien ja poliitikkojen puheenvuoroista, paneelikeskusteluista sekä yritys- ja tuotelanseerauksista. Tärkeässä osassa ovat myös niin sanotut pitchauskilpailut, joissa yrittäjät esittelevät yritysideoitaan sijoittajaraadille ja yleisölle.

Tapahtuman visuaalinen ulosanti on muodostunut Slush-brändin määrittäväksi osaksi. Messukeskus on pimeä ja valaistu neonvaloin, ja puhujat saatellaan parrasvaloihin musiikin pauhatessa ja näyttävän laser- ja valoshow’n kera. Tapahtuma huipentuu messukeskuksessa järjestettäviin jatkobileisiin, joissa esiintyvät tunnetut artistit.

Startup-kulttuurin itseymmärrys jää mediassa lähes täysin vaille kritiikkiä

Slush-tapahtuma teki läpimurron valtavirtajulkisuuteen 2010-luvun puolivälin tienoilla. Kävimme tutkimuksessamme läpi vuosien 2015–2021 Helsingin Sanomien, Yle uutisten sekä Tekniikka ja talous -lehden Slush-uutisoinnin sekä tapahtuman aihetunnisteella julkaistut twiitit Slush-viikolta kunakin vuonna. Vuonna 2020 tapahtumaa ei järjestetty koronapandemian takia. Yhteensä aineistossamme oli 302 uutisartikkelia ja kolumnia sekä 22 252 twiittiä. Kävimme aineistoa läpi siitä näkökulmasta, miten startup-kulttuurin omaa itseymmärrystä luotiin ja toisaalta haastettiin media- ja somejulkisuudessa.

Löydöstemme mukaan startup-kulttuurin itseymmärrys muodostuu kolmesta osatekijästä ja puhetavasta. Ensimmäisen nimesimme idealisoiduksi yrittäjähengeksi: yrittäjyys näyttäytyy siinä säkenöivänä ja innostavana urapolkuna kenelle tahansa. Startup-retoriikassa yritys ei tähtää niinkään taloudelliseen menestykseen kuin maailman muuttamiseen ja jonkin ongelman ratkaisemiseen. Yrittäjyys on sekä yksilön voimaannuttava kokemus että yhteiskunnallisen auttamisen ja kansalaisvaikuttamisen keino.

Yrittäjyys näytetään aineistossamme lähes yksinomaan positiivisessa ja inspiroivassa valossa. Esimerkiksi epäonnistuneita ja leikistä luopuneita startup-yrittäjiä haastatellaan vain kerran pari, ja startup-yrittäjyyden yhteiskunnallisen merkittävyyden kyseenalaistavat puheenvuorot ovat harvassa.

Slush rakentuu aineistossa karismaattisten yrittäjien ja muiden visionäärien kohtauspaikkana. Valtaosa Twitter-viestinnästä tässä suhteessa on tapahtuman ohjelman ja ylöspanon hehkutusta ja fiilistelyä.

Slushista muodostuukin pelkkien teknologiamessujen sijaan eräänlainen yhteishenkeä huokuva ideaalinen kokoontuminen, joka saa myös hurmoksellisia sävyjä.

Slushin henkilökunta kuvataan tyypillisesti Slush-hengen ruumiillistumina: he ovat nuoria, määrätietoisia eivätkä esitä vaatimatonta tavoitteissaan. Esimerkiksi vuonna 2017 Slushin silloinen toimitusjohtaja Marianne Vikkula kertoi Yle uutisten haastattelussa, että “yksi Slush-yhteisöön hakeutuneiden tavoitteista on aina ollut Suomen kunnianhimotason nostaminen. Me emme tee juttuja, jotka ovat Suomen parhaita vaan maailman parhaita”.

Itseymmärryksen toisen osatekijän nimesimme teknologiakeskeisyydeksi. Teknologia on yrittäjien työkalu tavoitteiden saavuttamiseen ja ongelmanratkaisuun. Aineistossamme teknologia on avain kaikkeen. Teknologiatuotteet ratkaisevat monimutkaisia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten energiakriisejä, joukkoliikenteen järjestämistä ja ilmastonmuutoksen tuottamia haittoja. Samoin teknologia on lääke moniin sosiaalisiin ongelmiin, kuten työpaikkojen tasa-arvoon ja demokraattiseen osallistumiseen. Korkealentoisten yhteiskunnallisten tavoitteiden lisäksi teknologia mullistaa esimerkiksi yritysten välistä kommunikaatiota ja erilaisia kulutustuotemarkkinoita.

Teknologia näyttäytyy aineistossa lähes yksinomaan positiivisessa valossa, eikä sen varjopuolia tai teknologian tuotantoon liittyviä ongelmallisuuksia käsitellä. Tutkija Evgeni Morozov on puhunut teknologisesta solutionismista: vallitsevassa teknologiamyönteisessä ilmapiirissä teknologian mukanaan tuomat ongelmat – kuten algoritmien datassa olevat väistämättömät vääristymät tai alustasovellusten tuottama yhteiskunnallinen epätasa-arvo – sivuutetaan, sillä usko teknologian kaikkivoipaisuuteen on vahva. Aineistomme ilmentää tätä mitä syvimmällä tavalla.

Kolmatta itseymmärryksen osatekijää nimitämme ekonomismiksi. Aineistoa sävyttää puhetapa, jossa ihastellaan ja paisutellaan innovaatioiden kaupallista potentiaalia sekä spekuloidaan uusia markkinoita, joita teknologiatuotteet avaavat. Slushissa vierailevat rahakkaat pääomasijoittajat pääsevät toistuvasti valokeilaan. Esimerkiksi vuonna 2017 Helsingin Sanomat uutisoi ihastelevaan sävyyn, miten Slush lennättää tapahtumaan lentokoneellisen pääomasijoittajia suoraan Piilaaksosta.

Slushiin kohdistuva kritiikki on aineistossamme silmiinpistävän vähäistä. Emme havainneet aineistossa suuria kriittisen sisällön nousuja tai laskuja tarkasteluajanjaksolla, vaan kriittisten juttujen ja twiittien määrä pysyy yhtä vähäisenä kautta aineiston ‒ tähän toki liittyy osaltaan se, että yksi aineistomme päälähde, Helsingin Sanomat, on Slushin virallinen yhteistyökumppani. Enin osa aineiston kritiikistä kohdistuu tapahtuman järjestelyihin ja vastaaviin suhteellisiin pinnallisiin seikkoihin. Slushia ja sen levittämää yrityshenkistä maailmankuvaa ei mediassa eikä somessa juuri haasteta, eikä sille nouse mitään suitsivaa vastavoimaa.

Startup-kulttuurin latistuminen

Havaitsemamme startup-kulttuurin itseymmärrys rakentuu siis idealisoidun yrittäjyyden, teknologiauskon ja -positiivisuuden sekä kaupallisesta potentiaalista innostuneen sijoituspääoman saumattomasta liitosta. Itseymmärrys toisintaa monin tavoin viime vuosikymmenet vallalla ollutta niin sanottua uusliberaalia maailmankuvaa, jossa innovaatioiden ja niiden ympärille rakentuvien markkinoiden tulee antaa ratkaista maailman ongelmat. Valtiovallan on parasta pysytellä poissa innovaattorien, sijoittajien ja yritysjohtajien tieltä.

Aineistossamme poliittiset päättäjät, valtionhallinnon edustajat ja ylipäätään julkinen sektori loistavat poissaolollaan. Kun poliitikot harvoin esiintyvät aineistossa, heidät esitetään Slushin maailmankuvan varauksettomina kannattajina. Esimerkiksi vuonna 2015 tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Slushille valtion kansainvälistämispalkinnon, ja presidentti piti myös Slushin avajaispuheenvuoron vuonna 2017.

Slushia kritisoivan sisällön vähyyden ohella vieläkin huomiota herättävämpää oli koko mediakeskustelun tasainen väheneminen tarkasteluajanjaksollamme. Vuodelta 2015 aineistossamme on 74 uutisjuttua, ja vuonna 2021 määrä on vähentynyt 28:aan. Samoin on twiittien laita. Vuodelta 2015 aineistossamme on 5894 twiittiä, kun vuonna 2021 määrä oli enää 154. Viidessä vuodessa Slushia koskeva mediakeskustelu siis hiipui hämmästyttävästi.

Voisi kuvitella, että Slush-uutisoinnin ja somekeskustelun sävyyn tulisi muutoksia vuosien varrella ilmiön vakiintumisen myötä, mutta emme havainneet tällaista. Kriittinen sisältö pysyy yhtä vähälukuisena kautta aineiston, ja mediakeskustelu alkaa toistaa itseään. Katsomme, että Slush ja sen edustama startup-kulttuuri latistuu: se ei enää kiinnosta yleisöä samalla tavalla kuin ennen, eikä se vedä puoleensa samanlaista huomiota vuodesta toiseen.

Siten Slushin edustama startup-kulttuuri on menettänyt vuosi vuodelta yleisön kiinnostusta ja sitä kautta tenhoaan kapitalismin kulttuurista piiriä 2010-luvun jälkipuoliskolla elävöittäneenä voimana. Havainnollamme on kaikupohjaa myös median ulkopuolella. 2020-luvulla koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan myötä alkanut korkojen nousu on tukkinut startup-taloudelle elintärkeitä riskipääomahanoja. Esimerkiksi eurooppalaista startup-kenttää kartoittava sijoitusyhtiö Atomico on todennut, että vuoden 2023 pääomasijoitukset laskivat alle puoleen vuoteen 2021 verrattuna. Teknologiayhtiöt kautta maailman ovat pääoman hiljenemisen myötä supistaneet toimintaansa ja vähentäneet väkeään. Startup-talouden kuumin vaihe näyttääkin olevan ohi.

Samanaikaisesti teknologiavetoista kapitalismia on viime vuosina kyseenalaistettu kulttuurisesti. Kritiikki erityisesti teknologiajättien valtaa kohtaan on kasvanut 2020-luvulle tultaessa, ja Piilaakson suurimmat tähdet ovat alkaneet näyttäytyä yhä arveluttamassa valossa.

Viimeaikaisina esimerkkeinä voidaan mainita Teslan, SpaceX:n ja X:n (entisen Twitterin) dynamo Elon Musk, joka tuki avoimesti Donald Trumpia Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Samaten OpenAI-tekoäly-yhtiön perustaja Sam Altmanin tempoileva johtamistapa ja maailmanlopun odottajan elämäntyyli ovat herättäneet huolta tekoälyn turvallisuudesta. Kotimaisena esimerkkinä tästä kehityksestä on Wolt-ruuankuljetusyhtiö, joka on viime aikoina joutunut negatiiviseen valoon ruokalähettiensä kehnojen työolojen takia.

Voidaankin kysyä, riittääkö startup-kulttuurin tarjoama itseymmärrys enää motivoimaan ja inspiroimaan ihmisiä liittymään sen piiriin – vallankin, kun kulttuurin itsestään kertomien tarinoiden ja todellisuuden välinen ristiriita alkaa näyttää yhä ammottavammalta. Startup-kulttuurin vetovoiman hiipuessa näyttää siltä, että kapitalismin kulttuurinen piiri kaipaa jatkossa uusia ideoita ja positiivisia teknologiavisioita, joilla se voisi puhaltaa uutta henkeä yrittäjävetoiseen yhteiskuntasuunnitteluun.

 

***

Tämä kirjoitus on osa digitaalinen talous -teemaviikkoa. Lue muutkin teemaviikon jutut täältä.

 

Lähteet:

Atomico. 2023. State of European Tech. https://stateofeuropeantech.com/

Koskinen, Henri. 2023. Outlining Startup Culture as a Global Form. Journal of Cultural Economy. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17530350.2023.2216215#abstract.

Morozov, Evgeni. 2013. To Save Everything, Click Here. The Folly of Technological Solutionism. New York: Public Affairs Books.

Thrift, Nigel. 2005. Knowing Capitalism. Lontoo: Sage.

 

Kuvat: Slushin mediapankki. Julius Konttinen, Otto Jahnukainen (2 kuvaa), Sterre Arentsen, Simo Pukkinen