Maahan muuttaneen alustatyöntekijän arki on kamppailua elämän ylläpitämisestä

Suurin osa ruokaläheteistä Suomessa on ulkomaalaisia. Alustojen algoritminen hallinta sekä maahanmuuton hallinta tuottavat haasteita heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Olivia Maury lähestyy näitä haasteita tekstissään ulkomaalaisten jokapäiväisten kamppailujen kautta, jotka liittyvät oman työvoiman uusintamiseen työn pirstoutuneessa maailmassa.

Liikemies ja yrittäjä ovat joitakin nimikkeitä, joilla osa ruokalähetteinä toimivista henkilöistä kuvaa itseään. He ovat pääasiassa miehiä, jotka ovat muuttaneet Suomeen eri syistä – jotkut vasta hiljattain, kun taas toiset ovat olleet maassa jo useita vuosia. Heidän alkuperäinen tavoitteensa ei yleensä ole ollut alustatyöntekijäksi ryhtyminen, vaan omien unelmien toteuttaminen esimerkiksi kouluttautumalla tai ryhtymällä yrittäjäksi Suomessa.

Vaikka alustojen kautta tapahtuva ruoanjakelu on monelle pääasiallinen tulonlähde, alustatyöntekijöiden arki koostuu usein monista eri toimista, kuten pienyrittäjyydestä, satunnaisesta palkkatyöstä, opiskelusta ja ylirajaisesta perhe-elämästä.

Alustojen algoritminen hallinta muokkaa väistämättä työntekijöiden arkea, sillä he viettävät suuren osan päivästään kirjautuneina sovellukseen ja saavat siitä vain nimellistä korvausta. Samaan aikaan monet ulkomaalaiset työntekijät kokevat alustatyön tuovan vapautta jäykistä työsopimuksista ja mahdollistavan elämän luomisen omien ehtojen mukaisesti ilman virallista työaikaa tai pomoa.

Ulkomaalaisten tekemää alustatyötä Suomessa käsittelevässä tutkimuksessani olen keskittynyt alustatyöntekijöiden elämän ja työn jatkumoon. Valotan siksi työntekijöiden kamppailua oman työvoimansa uusintamisesta työn pirstoutuneessa maailmassa. Sosiaalisella uusintamisella tarkoitan ihmisten päivittäistä ja ylisukupolvista ylläpitoa ja uusintamista. Se on toistuvia toimia, joilla pyritään huolehtimaan elämän ylläpitämisestä biologisesti ja sosiaalisesti, sekä henkilökohtaisella että kollektiivisella tasolla.

Tutkimuksessa olen hyödyntänyt osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja (2021–2023), jotka olen tehnyt pääkaupunkiseudulla miespuolisten ruokalähettien kanssa, joiden oleskelu Suomessa yleensä perustuu opintoihin, yrittäjyyteen tai jotka ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina.

Elämän työ ja sosiaalinen uusintaminen alustataloudessa?

Alustatyön kirjo on laaja, sillä se käsittää monenlaista ja monenlaisista motiiveista tehtyä työtä. Työalustat jaetaan yleensä paikkasidonnaiseen työhön (esimerkiksi taksi- ja jakelutyö) ja työhön, joka ei ole paikkaan sidottua (esimerkiksi erityyppiset verkossa tehtävät koodaus-, kääntämis- tai designkeikat). Ruokalähetin työkeikat välittyvät digitaalisen alustan kautta, mutta työ suoritetaan fyysisesti noutamalla ruokaa ravintolasta ja toimittamalla tilauksia asiakkaille mahdollisimman nopeasti eri kulkuneuvoja käyttäen. Suomessa ruokalähetit eivät ole työsuhteessa, vaan toimivat itsensä työllistäjinä. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, onko alustatyö lähinnä naamioitunut työsuhde. Uuden EU-tason alustatyödirektiivin (2024) mukaan esimerkiksi ruokalähetin työtä pitäisi tulkita palkkatyönä, mikä edellyttää Suomessa uutta lainsäädäntöä alustatyöstä.

Viimeaikaisen tutkimuskirjallisuuden mukaan digitaalisia alustoja voidaan lähestyä välineinä, joiden avulla pystytään vähentämään työvoimakustannuksia. Tämä lisää samalla työn määrää, joka näyttäytyy pääomalle vapaasti käytettävissä olevana resurssina, josta ei makseta korvausta. Subjektiivisesta näkökulmasta tämä prosessi merkitsee sitä, että elämä itsessään laitetaan työhön, joka toisaalta luo uusia haasteita elämän ylläpitämiselle. Tutkimusaineistoni valottaa erityisesti, kuinka ruumiillisten perustarpeiden tyydyttämisestä, kuten syömisestä, vessassa käymisestä ja nukkumisesta tulee jokapäiväisten kamppailujen keskeinen osa työn ja elämän jatkumossa.

Käytän elämäntyön käsitettä (life’s work), joka feminististen tutkijoiden Katharyne Mitchellin, Salli A. Marstonin ja Cindi Katzin määritelmän mukaan korostaa työvoiman muotoutumista ja uusintamista; ihmisten keinoja selviytyä, ylläpitää itseään ja löytää mielihyvää. Elämäntyön käsite viittaa tutkimuksessani siihen, miten ulkomaalaiset työntekijät rakentavat elämäänsä alustatyön jokapäiväisten jännitteiden ympärille. Korostan näin heidän toimijuuttaan suhteessa oman elämänsä, työnsä ja oikeudellisen asemansa ylläpitämisessä.

Alustatyössä jokapäiväistä elämäntyötä tehdään keikkojen aikana ja niiden välillä kaupunkitilassa, eikä ainoastaan kodin tilassa, joka on usein ollut sosiaalisen uusintamisen analyysin ytimessä. Analysoin siten ajallisia ja tilallisia olosuhteita, joissa miespuolisten lähettien työvoiman uusintaminen tapahtuu työpäivän aikana. Tarkastelen myös heidän toimijuuttaan suhteessa työtä välittävään alustaan, kuten arkista kikkailua työn sujuvoittamiseksi ja parempien keikkojen saamiseksi, sekä rajavalvontaan, kuten oleskelulupien voimassaolosta huolehtimista.

Aikaisempi kirjallisuus on painottanut, että työn järjestäminen alustojen kautta ja siitä syntyvä ajanpuute tekevät sosiaalisesta uusintamisesta miltei mahdotonta. Alustatyö koostuu jatkuvasta kirjautuneena ja liikkeellä olemisesta, paikasta toiseen kiirehtimisestä, ajankulun seuraamisesta, palvelunostajien, ravintolatyöntekijöiden ja ohikulkijoiden kohtaamisista ja yhteentörmäyksistä sekä sovelluksen muistutuksista, kilahduksista ja tökkäyksistä.

Esitän kuitenkin, että ruokalähettien sosiaalisen uusintamisen on pakko tapahtua, jotta alustakapitalismi pysyisi pystyssä. Siksi sosiaalinen uusintaminen ei ole alustatyössä pelkästään estettyä, vaan se muotoutuu uudelleen risteyskohdassa yhtäältä työalustan ja maahanmuuttohallinnan toimesta ja toisaalta niiden subjektiivisten ponnistelujen kautta, joiden avulla siirtolaiset hallitsevat jokapäiväisen elämän käytäntöjä.

Ruokalähettinä toimiminen vaatii myös huolenpitoa itsestä ja tuotantovälineistä, jotta pystyy olemaan valmiina kirjautumaan sovellukseen ja aloittamaan työnsä vaatimusten mukaisesti sen sijaan, että vain ilmestyisi tehtaan portille kuten tyypillinen tehdastyöläinen. Omista perustarpeista huolehtimisen lisäksi, alustojen palvelusopimuksiin sisältyy ehtoja, kuten sovelluksen käyttöä koskevia määräyksiä ja ulkonäköä koskevia vaatimuksia. Työntekijöiden on esimerkiksi pukeuduttava alustafirman logolla merkittyihin vaatteisiin ja huolehdittava ”hyvästä henkilökohtaisesta hygieniasta”, kuten eräässä alustayhtiön palvelusopimuksessa todetaan. Nämä ovat samalla tekijöitä, joilla voi olla vaikutusta keikasta saatuihin arvioihin ja arvosteluihin.

Toisin kuin palkkatyössä yleensä, alustatyössä työntekijöiden täytyy hankkia – joko ostamalla tai vuokraamalla – omat kuljetuksiin käytettävät autot, sähköskootterit tai polkupyörät. Siksi ruokalähettinä työskentely edellyttää huolenpitoa myös omista tuotantovälineistä. Täytyy varmistaa, että ainakin yhdessä puhelimessa on riittävästi akkua, ja että työ voidaan tehdä valitulla ajoneuvolla, eli bensiiniä on riittävästi tai sähköskootteria varten löytyy vaihdettavat akut. Kuljetusten hoitaminen halvimmalla mahdollisella tavalla vaatii tiukkoja taloudellisia laskelmia, jokapäiväistä luovuutta.

Kiistanalainen riippuvuus

Ulkomaalaisen työntekijän oleskelulupatyypin ja sen määrittämän laillisen aseman vuoksi Suomessa mahdollisuudet elämän uusintamiseen ovat rajalliset. Siksi alustatyö itsensä työllistäjänä voi tarjota lisääntyneen oman elämän hallinnan kokemuksia. Alustojen ja työntekijöiden tavoitteet ovat vastakkaiset: alustakapitalismille olennaista on datan louhiminen ja pääoman kasautuminen, maahan muuttaneet puolestaan pyrkivät saamaan oleskeluoikeuden ja ylläpitämään elämää Suomessa. Tästä huolimatta alustayritysten ja työntekijöiden välille muotoutuu kiistanalainen riippuvuus.

Ilman ulkomaalaista työvoimaa alustat tuskin pysyisivät pystyssä, ja ilman alustaa ulkomaalaisten työntekijöiden vaihtoehdoiksi jäisivät vielä prekaarimmat työt esimerkiksi siivous- ja ravintola-alalla.

Se, että ulkomaalaiset työntekijät kokevat pystyvänsä yhdistämään alustatyötä, ylirajaisia perhesuhteita, opiskelua ja toisenlaisen tulevaisuuden tavoittelua, ei poista alustatyön hyväksikäytön piirteitä. Pikemminkin ulkomaalaisten laillisesti ja sosiaalisesti eriytyneiden asemien vuoksi alustatyö itsensä työllistämisen muotona näyttäytyy mahdollisuutena. Alustayritykset pystyvät jatkamaan toimintaansa juuri niiden hyvinvointivaltiollisten säädösten vuoksi, joiden tarkoituksena on suojella työtä tekeviä kansalaisia ja heidän uusintamistansa, mutta jotka laajalti rajoittamalla liikkuvan työvoiman pääsyä hyvinvointipalveluihin saavuttavat päinvastaisen tuloksen. Toisin sanoen, tämä ambivalentti suhtautuminen alustoihin selittyy juuri sillä, että työntekijät ovat juridisessa mielessä ei-kansalaisia.

Mielenkiintoista tässä yhtälössä on se, että rajajärjestelmä ei suoraviivaisesti tuota prekaaria työvoimaa, vaan ulkomaalaisten työntekijöiden pitää aktiivisesti osallistua rajakäytäntöihin: heidän täytyy näyttää asiakirjoja, kuten laskelmia alustatyöstä saaduista ansioista ja maksetuista veroista. Samalla he tuottavat maahanmuuttoviranomaisille “laillisesti luettavan minän”. Tämä on olennainen osa ulkomaalaisen työntekijän sosiaalista uusintamista, joka tapahtuu globaalien työalustojen ja rajavalvonnan yhtymäkohdassa.

Elämäntyön keskittäminen alustatalouden ytimeen kuvaa ristiriitaa alustatyöntekijöiden itsenäisyyden kokemuksissa. Vaikka monet kokevat alustatyön tarjoavan enemmän autonomiaa, alustatyö ja maahanmuuttojärjestelmä lisäävät yksilöllisyyttä. Alustatyön muotoutumiseen ja työstä saatuihin tuloihin vaikuttavat henkilökohtaiset suorituskykymittarit, johon algoritminen kontrolli osittain perustuu. Oleskeluoikeuden ylläpitämiseen puolestaan vaikuttaa kyky esiintyä yksilöllisenä, tuottavana ja sääntöjä noudattavana subjektina.

Ristiriitainen autonomia ja rodullistavat rakenteet

Ruokalähetit ilmaisevat ristiriitaista suhdetta alustatyön vapauksiin ja haluavat taistella parempien olosuhteiden puolesta alustataloudessa. Se, että valtaosa työntekijöistä suosii alustatyötä ravintola- tai siivoustöiden sijaan, kertoo pikemminkin näiden alojen työoloista kuin itse alustatyöstä. Toisaalta monet ruokalähetit suhtautuvat kuitenkin kriittisesti ruokalähettityöhön ja käyttävät sanaa “orjuus” kuvaamaan työtään niin sosiaalisessa mediassa, mielenosoituksissa kuin tutkimushaastatteluissakin. Sana kuvastaa retorisesti pakon ja ei-vapaan työn ulottuvuuksia sekä työn hierarkisoitumista.

Ensisijaisesti lähetit tuovat esiin sitä, että suomalaiset, valkoisiksi rodullistetut työntekijät toimivat lähinnä alustan toimistohommissa, kun taas ulkomaalaiset, jotka usein kokevat rodullistamisen negatiivisessa mielessä, tekevät fyysistä työtä keikkojen suorittamiseksi. Rodullistamisprosessi mahdollistaa sen, että muuttuvat erilaisuuden kategoriat jähmettyvät toiseudeksi, perustuen sosiaaliseen merkitykseen, joka määrittyy suhteessa ulkonäköön tai kulttuuriin perustuvaan erilaisuuteen.

Kun rodullistetussa kapitalismissa, josta esimerkiksi tutkija Garghi Bhattacharyya kirjoittaa, ainoat muut vaihtoehdot ovat epävarmat työsopimukset, ja koska maahanmuuttojärjestelmän ajallisuuden (esimerkiksi tilapäisten oleskelulupien) vuoksi siirtolaisten on pakko suuntautua nykyhetkeen eikä tulevaisuuteen, itsensä työllistyminen alustan kautta ilmenee vapauden pilkahduksena. Tämä osoittaa, että varsinkin ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla kamppailut työolojen parantamisesta kytkeytyvät usein oleskeluoikeuteen ja elämän järjestämisen mahdollisuuksiin, asettaen näin kamppailut voittoa tuottavan ja elämää ylläpitävän työn jatkumoon.

Teksti perustuu tutkimusartikkeliin “Scenes of life’s work: Migrant platform workers’ struggles over social reproduction in the context of welfare state bordering in Finland”, joka julkaistaan Platforms & Society -lehdessä. 

***

Tämä kirjoitus on osa digitaalinen talous -teemaviikkoa. Lue muutkin teemaviikon jutut täältä.

***

Kuvat: Helsingin kaupunginmuseo. Tuula Sipilä, Merja Wesander, Pekka Vyhtinen, Tuula Sipilä.