Miten fiktio hoivaroboteista muuttui faktoiksi?

Onko vanhushoivan tulevaisuus robottien varassa? Ei ainakaan lähitulevaisuus, sillä hoivarobottien kehittäminen on osoittautunut kalliiksi ja hankalaksi. Fiktiivinen käsitys siitä, että robotteja käytettäisiin Japanissa laajasti ikääntyvien hoivassa, on kuitenkin muuttunut mediassa vähitellen faktaksi.

Jääkarhukasvoinen robotti saattaa pian huolehtia Japanin vanhuksista, uutisoi Yle vuonna 2015. Japanilaisen teknologiatutkimuskeskus Rikenin tiedotteeseen pohjautuvassa jutussa väitettiin, että Nagoyassa sijaitseva teknologiatutkimuskeskus oli kehittänyt uuden keinon maan ikääntyvästä väestöstä huolehtimiseen: karhumaisen Robear-robotin.

Robearia kuvattiin vahvaksi robotiksi, jolla on hellävarainen kosketus, niin että se voi nostaa potilaan esimerkiksi sängystä pyörätuoliin. Robotin väitettiin painavan ”vain” 140 kiloa, kun aiempi prototyyppi oli painanut 230 kiloa. Tiedotteessa korostettiin, että nopeasti kasvavan ikääntyvän väestön vuoksi Japanissa on kiireesti kehitettävä uusia tapoja auttaa hoitohenkilökuntaa. Yksi henkilöstöä ankarimmin kuormittava, kymmeniä kertoja päivässä suoritettava tehtävä on potilaiden nostaminen sängystä pyörätuoliin. Robottien vakuutettiin tiedotteessa sopivan hyvin tähän tehtävään, vaikka nostorobotteja ei ollut vielä Japanissa käytössä ikääntyvien hoivassa.

Robear-nostorobotti on yksi esimerkki ikääntyneille suunnitteilla olevista hoivarobottiprototyypeistä. Hoivaroboteiksi nimitän tässä tekstissä ohjelmoitavia ja osittain ”itseoppivia” koneita, jotka pystyvät suorittamaan erilaisia toimia itsenäisesti tai puoliautomaattisesti osana hoito- tai hoivatyötä. Niiden toiminta perustuu vuorovaikutukseen ihmisten ja fyysisen ympäristön kanssa esimerkiksi antureiden ja sensoreiden avulla. Hoivarobotteja voidaan suunnitella sekä asiakkaiden että ammattilaisten käyttöön.

Rikenin lehdistötiedote Robearista oli puettu tutkimusuutisen kuosiin, mutta se oli osa prototyyppivaiheessa olevan hoivarobotin markkinointikampanjaa. Mediatalot ympäri maailmaa tarttuivat syöttiin ja uutisoivat japanilaisen hoitotyön mullistavasta robotiikasta. Hämmentävää kyllä, esimerkiksi Ylen toimittaja ei tunnistanut tiedotetta markkinointiviestinnäksi vaan tarttui hanakasti tiedotteessa esitettyihin täysin spekulatiivisiin väitteiseen robotin soveltuvuudesta ikääntyvien hoitoon.

Hoivarobotin kehittäjien kivinen tie

Lehdistötiedotteessa tutkimusryhmän johtaja Toshiharu Mukai totesi: "Toivomme todella, että tämä robotti edistää hoitotyön kehittymistä helpottaen hoitajien nykyistä työtaakkaa. Aiomme jatkaa tutkimusta robotin kehittämisen suhteen, jotta se kykenisi tarjoamaan voimakasta mutta lempeää hoitoa vanhuksille."

Tutkijan esittämä toive muuttui uutisoinnissa spekulatiiviseksi väitteeksi ja lukijoita houkuttelevaksi klikkiotsikoksi, jonka mukaan karhurobotti saattaa pian huolehtia Japanin vanhuksista. Kuinka monta tällaista robottia tarvittaisiin, että robotit voisivat hoitaa Japanin noin 36 miljoonaa yli 65-vuotiasta, vaikka huonokuntoisten määrä tästä joukosta olisi pieni?

Robearin kehittäminen on osoittautunut erittäin pitkäksi ja vaivalloiseksi tieksi. Ensimmäinen Robearin prototyyppi Riba I julkistettiin jo vuonna 2009, ja kaksi vuotta myöhemmin julkistettiin paranneltu versio, Riba II. Robotin kehittäjä Mukai arvioi tuolloin, että laitteen valmistuskustannukset ovat noin 170 000–250 000 dollaria. Hän arveli hinnan laskevan kohtuulliselle tasolle - eli alhaisemmaksi kuin henkilöauton hinta - seuraavien 20–30 vuoden aikana.

Kustannukset eivät ole ainoa syy, miksi Robear ei ole edennyt kymmenessä vuodessa protyyppivaiheesta kaupallisille markkinoille asti. Mukai tunnusti vuonna 2015, että robotti oli aivan liian monimutkainen, että sen käyttäminen olisi hoitotyöntekijöille riittävän helppoa ja turvallista.

Robear ei ole automaattinen eikä edes tarkkaan ottaen robotti. Sitä ohjataan manuaalisesti, ja sen käyttö vaatii aina laitteen viereen toisen hoitajan, joka varmistaa potilaan turvallisuuden. Hoidettavan on myös oltava itse aktiivinen ja tartuttava noston aikana robottia käsivarsista.

Kahden hoitajan työpanoksen vaativan robottilaitteen käyttö ei näyttäisi vapauttavan hoitajan aikaa muuhun työhön niin, että ikääntyvien hoivan työvoimakustannuksia saataisiin alemmas. Parin pesukoneen painoisen laitteen siirtäminen esimerkiksi huoneesta toiseen edes pyörien päällä tuskin onnistuu käden käänteessä. Kuinka kuormittavaa ja aikaa vievää robotin siirtäminen hoitajille olisi, siitä tiedotteessa ei ole mainintaa.

Palvelurobottien kaupallistaminen hankalaa

Vuonna 2011 Mukai arvioi, että Robear olisi valmis markkinoille viiden vuoden päästä eli vuonna 2016. Ensin robottia oli kuitenkin tarkoitus testata ikääntyneiden hoitoyksiköissä. Näiden tulosten perusteella Tokai Rubber Industries -yhteistyöyrityksen piti päättää markkinointisuunnitelmasta Japanissa.

Vain kuukausi vuoden 2015 lehdistötiedotteen lähettämisen jälkeen robottia kehittäneen Rikenin ihmisen ja robottien vuorovaikutusta tutkiva keskus lakkautettiin. Toshiharu Mukai siirtyi Meijon yliopistoon, jossa hän on jatkanut Robear-alustan kehittämistä, tosin huomattavasti vaatimattomammin tavoittein. Nostorobotti Robearin kehitystyöstä ja sen kaupallistamisesta on ilmeisesti luovuttu kokonaan.

Mahdollisesti Robearin kaupallistamisesta luovuttiin, koska laite oli liian kallis tai suunnittelussa oli vaikeaa noudattaa lainsäädännön asettamia kriteerejä. Ikääntyvien hoivaan tarkoitetun robotin on täytettävä lääkinnälliselle laitteelle asetetut tiukat turvallisuusstandardit.

Japanissa kaupallisille markkinoille kehitetyt palvelurobotit eivät ole olleet toivottuja menestystarinoita.

Robearin kehitystyön kohtaamat vaikeudet eivät ole uusia. Japanissa kaupallisille markkinoille kehitetyt palvelurobotit eivät ylipäätään ole olleet toivottuja menestystarinoita.

Esimerkiksi kaikkien tunteman hyljerobotti Paron suunnittelu kesti 10 vuotta vuodesta 1993 alkaen. Japanissa julkisin varoin kustannetun kehitystyön kulut olivat 20 miljoonaa dollaria. Vaikka Paron hinta on robotiksi varsin kohtuullinen noin 5 000 euroa, sitä oli myyty vain viisi tuhatta kappaletta vuoteen 2018 mennessä.

Myös Sonyn Aibo-koirarobotti sekä Mitsubishin japanilaisille kotitalouksille suunnattu Wakamaru floppasivat kaupallisilla markkinoilla. Keltainen kotiapurobotti Wakamaru lanseerattiin vuonna 2005, ja sitä kaupattiin japanilaisille kotitalouksille noin 14 000 dollarin hintaan. Heikon kysynnän takia Wakamarusta ei ole tullut markkinoille uusia malleja vuoden 2005 jälkeen. Nykyään se on esillä lähinnä robotiikkanäyttelyissä.

Japanin retrofuturistisissa visioissa robottiperheenjäsen hoitaa ja hoivaa

Helmikuussa 2015 Robear komeili uutisotsikoissa, mutta kuukautta myöhemmin tapahtunut Robearin kehitystyön lopettaminen ei noussut uutisiin. Aiheesta ei tahdo löytyä muuta tietoa kuin lyhyt maininta Rikenin nettisivuilla.

Vaikka nostorobotin kehitystyö on jäissä, Robearia käytetään edelleen ahkerasti esimerkkinä ikääntyvien hoivarobotteja koskevissa mediauutisoinnissa niin maailmalla kuin Suomessakin. Youtubesta löytyy useita videoita Robearista vuodelta 2015 juuri ennen sen kehitystyön lopettamista. Näitä ja vastaavista hoivarobottiprototyypeistä tehtyjä videoita linkataan ahkerasti, kun halutaan luoda kuvaa Japanista hoivarobotiikan edelläkävijämaana.

Fiktiivinen käsitys siitä, että robotteja käytettäisiin laajasti ikääntyvien hoivassa Japanissa, onkin muuttunut mediassa vähitellen faktaksi. Esimerkiksi Yle on väittänyt toistuvasti uutisissaan, että Japanissa ikääntyvät hoidetaan pian robottien avulla. Ylen uutisissa näkyneet robotit ovat kaikki joko prototyyppivaiheessa olevia robotteja tai niin sanottuja sosiaalisia robotteja.

Japanin hallitus ja teknologiateollisuus ovat luoneet aktiivisesti mielikuvaa japanilaisten robottien ylivertaisuudesta.

Japanin hallitus ja teknologiateollisuus ovat luoneet aktiivisesti mielikuvaa Japanin robotisaatiosta ja japanilaisten robottien ylivertaisuudesta. Pääministeri Shinzo Aben ja hänen konservatiivihallituksensa kehittämän Innovation 25 -tiekartan tavoitteena oli kääntää maan syntyvyys nousuun korostamalla ydinperheen keskeistä roolia japanilaisen yhteiskunnan uudistamisessa vuoteen 2025 mennessä. Innovation 25 pyrki ratkaisemaan sekä syntyvyyden että ikääntymisen ongelmia robotiikan ja teknologian avulla.

Innovation 25 -tiekartassa esiintyvään tulevaisuuden japanilaisperheeseen kuuluvat äiti, isä, kaksi lasta sekä isoäiti ja isoisä. Perheen uusin jäsen on sosiaalinen kotirobotti Inobe-Kun, joka tekee kotitaloustöitä ja avustaa ikääntyviä isovanhempia. Jennifer Robertson kutsuu kirjassaan Robo Sapiens Japanicus Innovation 25 -tiekartan visiota retrofuturistiseksi, koska siinä näyttäytyvä perhemalli toisintaa 1950-60-lukujen tieteisfantasioita ja mielikuvia ydinperheestä.

Robotit eivät auta arkiaskareissa tai hoidossa

Innovation 25 -tiekartan visiot sosiaalisen robotiikan mahdollisuuksista hoivassa rantautuivat myös Suomeen 2010-luvun alussa. Viime aikoina ikääntyvien kodeissa ja hoivakodeissa on tehty useita robotiikkakokeiluja. Toistaiseksi sosiaaliset robotit pystyvät vain ennalta ohjelmoituun vuorovaikutukseen, kuten vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin tai tervehdyksiin tai hakemaan tietoa internetistä – kuten puhekomennoilla toimiva tietokone.­­

Vähänkään monimutkaisempaan keskusteluun tai toimintaan robotit vaativat ohjelmoijan, joka reaaliaikaisesti syöttää robotin puhetta ja toimintoja. Esimerkiksi Zora-robotin liikkeiden ja puheen ohjelmointi on niin työlästä, että sen päivittäinen käyttö veisi hoitajien arvokasta työaikaa ja olisi pois vuorovaikutteisesta työstä. Zoran tai Pepperin kaltaiset humanoidirobotit eivät kykene hienomotorisiin toimintoihin.

Markkinoilla olevat sosiaaliset robotit eivät siis voi avustaa ikääntyviä arjen päivittäisissä töissä kuten ruuanlaitossa, pukemisessa, riisumisessa, vaipanvaihdossa, tiskauksessa tai wc:ssä käynnissä. Doublen kaltaisia etäläsnäolorobotteja on pidetty ikääntyvien kotihoidon kannalta toistaiseksi lupaavimpana vaihtoehtona, mutta tällä hetkellä Skype on semi-automaattisia etäläsnäololaitteita huomattavasti edullisempi ja helppokäyttöisempi vaihtoehto. Tällä hetkellä toimivampina ikääntyville suunnattuna robottisovelluksena pidetään lääkeautomaattia, joka tosin sekään ei täytä itseään automaattisesti.

Hienomotoristen toimintojen osalta tällä hetkellä kehittyneimpänä hoivarobotiikan prototyyppinä pidetään Care-O-bot 4 -robottia. Se pystyy poimimaan kynän pöydältä tai ruusun kukkavaasista. Care-O-bot-alustan suunnittelu alkoi vuonna 1995, kun amerikkalaisinsinööri Joseph Engelberger halusi kehittää ikääntyneille henkilökohtaisen robottiavustajan jokapäiväisiin tehtäviin. Vuonna 2015 lanseerattu Care-O-bot 4 on tutkimusalusta, jonka toivotaan tarjoavan tutkimusryhmille mahdollisuuden kehittää ikääntyvien hoivaan tarkoitettuja robotteja kaupallisille markkinoille. Kaupallisia sovelluksia ei ole lähiaikoina tulossa.

Median lisäksi myös tutkijat ovat pitäneet yllä käsitystä, että hoito- ja hoivatyössä voitaisiin nopeasti ottaa robotteja käyttöön.

Vaikka hoivarobotiikan kehitystyö on ollut vaivalloista, median lisäksi myös tutkijat ovat pitäneet yllä käsitystä, että hoito- ja hoivatyössä voitaisiin nopeasti ottaa robotteja käyttöön. Esimerkiksi Mari Kangasniemi ja Cristina Andersson (2016) toteavat:

Lähivuosien odotukset kohdistuvat myös kotipalvelussa ja yksityisesti käytettäviin omahoidon robotteihin. / Kotiapurobotit voivat aikaistaa kotiuttamista sairaalasta ja mullistaa vanhusten ja esimerkiksi liikuntarajoitteisten kotihoitoa. Ne voivat mahdollistaa pitkäaikaisemman avustetun, mutta omatoimisen kotona asumisen ikääntyvälle väestölle./ Ikääntyneiden arkielämän tueksi on tarjolla robotteja, jotka ovat verkkoyhteydessä terveydenhuollon yksikköihin tai omaisiin ja pystyvät hoitamaan useita toimintoja samanaikaisesti. Näitä ovat esimeriksi elintoimintojen tarkkailu, ja poikkeavien tilanteiden hälytystoiminnot. Lisäksi ne voivat sisältää tavaroiden ojentamista, liikkumisen tukea, muistuttamista ja yleistä tiedonhakua.

Puhuessaan kotiapurobottien käytöstä Kangasniemi ja Andersson viittaavat Hobbit-robottiin. Hobbit-tutkimushankkeessa kehitettiin ikääntyvien koteihin sopivaa avustavaa sosiaalista robottia vuosina 2007–2013. Myös Hobbitin kehitystyö on ollut hidasta. Vuonna 2016 laitetta kehittäneet tutkijat pitivät mahdollisena, että laitetta voitaisiin tulevaisuudessa myydä jopa 15 000 eurolla.

Itse laitetta ei kuitenkaan ole edelleenkään saatavilla, vaikka yhteistyökumppaniyrityksen sivuilta löytyykin tietoja Hobbitin kaltaisesta kehityshankkeesta. Kangasniemen ja Anderssonin kuvaamia ”kotiapurobotteja” ei siis ole markkinoilla, eikä niitä ole lähiaikoina tulossakaan.

Kangasniemen ja Anderssonin väitteellä, että Suomessa ainakin viidesosa sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtehtävistä pystyttäisiin korvaamaan jo olemassa olevilla robotiikan ja automaation sovelluksilla, ei ole perusteita. Nämä perusteettomat väitteet saivat mediassa laajaa huomiota raportin lanseerauksen myötä, eikä niitä ole yksityiskohtaisesti kumottu tai kyseenalaistettu, joten ne ovat saaneet eräänlaisen faktan aseman myös suomalaisen tutkimuksen piirissä – ihmisten mielikuvista puhumattakaan. Esimerkiksi Toni Alhon ym. vuonna 2018 laatimassa palvelurobotiikkaa koskevassa raportissa otetaan Kangasniemen ja Anderssonin väitteet kotiapurobottien käyttöönotosta faktana.

Tilastot puhuvat puolestaan

Sosiaalisten robottien vuorovaikutteisuus on kömpelöä, Skype on etäläsnäolorobotteja helppokäyttöisempi ja edullisempi, kotiapurobotteja ei ole saatavilla, ja potilaita nostavaa robottia kehittävä merkittävä robotiikkahanke on hyllytetty. Tilastot hoivarobotiikan myynnistä eivät tue väitettä, että hoivarobotiikkaa olisi tarjolla markkinoilla tai että sitä voitaisiin ottaa nopealla aikataululla käyttöön.

Vuonna 2017 koko maailmassa myytiin vain reilut 6 000 hoivaan tarkoitettua, liikkumista ja muita arkielämän toimintoja avustavia robotteja. Kasvua edellisvuoteen oli tosin hurjat 21 prosenttia, koska silloin myytiin vain reilut 5 000 avustavaa robottia.

Vaikka kaikki nämä ja muut ikääntyvien hoivassa käytetyt robotit olisi myyty ja otettu käyttöön Japanissa, nyt tai edes lähitulevaisuudessa Japanissa ei voitaisi hoitaa ikääntyviä robottien avulla. Vuorovaikutukseen tarkoitettujen sosiaalisten robottien myynnin kokonaisarvo oli maailmanmarkkinoilla 440 miljoonaa dollaria vuonna 2017. Vertailun vuoksi Suomen terveysteknologian vienti ylitti 440 miljoonan euron rajan jo vuonna 1997.

Sosiaalisten robottien myynnin kokonaisarvon arvioidaan kohoavan kahteen miljardiin dollariin vuoteen 2021 mennessä. Ennusteen toteutuminen tarkoittaisi, että sosiaalisen robotiikan maailmankaupan arvo saavuttaisi tuolloin Suomen terveysteknologian viennin arvon. Kokonaisuudessaan nämä ennusteet viittaavat siihen, että ihmisten hoitoon tarkoitettujen robottien maailmanlaajuinen kauppa on edelleen hyvin vaatimatonta myös 2020-luvun alussa.

Myös tuoreet hoivarobotteja koskevat kyselytutkimukset viittaavat siihen, että robottien rooli ja merkitys iäkkäiden ihmisten hoitotyön avustamisessa on hyvin pieni. Vanhusten kanssa työskentelevistä terveysalan ammattilaisista, kuten lähihoitajista, sairaanhoitajista ja fysioterapeuteista, kahdeksan prosenttia oli joskus käyttänyt tai kokeillut Paro-hyljerobottia. Vain kolme prosenttia hoitohenkilöstöstä oli käyttänyt tai testannut muita hoitotyössä käytettäviä robottityyppejä kuten Zoraa.

Toisessa kyselytutkimuksessa amerikkalaisista 65 prosenttia vastasi, ettei ole koskaan edes kuullut hoivaroboteista, ja vain kuusi prosenttia arvioi kuulleensa niistä paljon.

Mitä ajatella hoivan tulevaisuudesta?

Monien asiantuntijoiden ja tutkijoiden rummuttaessa hoivarobotiikan räjähdysmäistä kasvua tulevaisuudessa päättäjien ja poliitikkojen hankalaksi tehtäväksi jää arvioida, miten tähän tulevaisuusvisioon pitäisi suhtautua. Hoivarobotiikan käyttöönoton osalta olennaisia eivät ole itse laitteet vaan se, miten hoivaympäristöjen infrastruktuureja tällä hetkellä suunnitellaan ja rakennetaan vastaamaan mahdollisia tulevaisuuden robotiikan tarpeita.

Olisiko proaktiivinen varautuminen hoivarobottien tulemiseen järkevää nyt, siten että käynnissä olevissa rakennushankkeissa huomioitaisiin hoivarobotiikan tulevaisuuden tarpeet? Tällaisessa teknologisessa varustautumisessa piilee kuitenkin monia riskejä.

Ensiksikin suurimpana riskinä on Tampereen uittotunneli -tyyppinen rakentaminen: tehdään isoja investointeja, mutta aika ajaa teknologisen ratkaisun ohi ennen kuin infrastruktuuria ehditään edes ottaa käyttöön. Toisena riskinä on, että jos hoivaympäristön tilaratkaisut on suunniteltu ennen kaikkea teknologiaa silmällä pitäen, se voi osoittautua työntekijöiden ja hoidettavien kannalta käytössä hankalaksi tai epäviihtyisäksi.

Kolmantena riskinä on itse itseään toteuttavat ennustukset. Valmistautuminen hoivaympäristöjen teknologisoitumiseen rakentamalla niitä teknologia edellä johtaa myös vääjäämättä hoivan teknologisoitumiseen ja robottien käyttöön hoivassa, vaikka se ei edes olisi taloudellisesti ja inhimillisesti katsoen järkevää.

Päätöksentekijät ja poliitikot ovatkin vaikeiden ratkaisujen edessä miettiessään, millaisten tulevaisuuden teknologiaskenaarioiden varaan ikääntyvien hoivapolitiikkaa olisi järkevää tällä hetkellä suunnitella.

 

***

Pääkuva ja kuvat 1, 4 ja 5: Inka Lähteenaro / Ilmiö
Kuva 2: Keltainen kotiapurobotti Wakamaru. Max Braun, Flickr
Kuva 3: Hyljerobotti Paro. Ars Electronica, Flickr.

Kirjoittaja

parviainen jaana 221216 JR 01 (kopio)

Jaana Parviainen

Jaana Parviainen on filosofi ja yliopistotutkija, joka työskentelee Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Hänen tutkimuksensa painopistealueitaan ovat teknologian filosofia, ruumiillisuuden tutkimus ja sosiaalinen epistemologia. Viime vuosina hän on tutkinut robotiikan ja teknologian käyttöönottoon liittyviä sosiaalisia ja eettisiä kysymyksiä hoivatyössä.

Lue seuraavaksi

Kirjallisuus

Alho, Toni & Neittaanmäki, Pekka & Hänninen, Pasi & Tammilehto, Olli (2018) Palvelurobotiikka. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja No 50/2018. Jyväskylän yliopisto. (luettu 11.3.2019)

Euroopan komissio (2013) Projects story news: A personalised robot companion for older people. (luettu 11.3.2019)

Fischinger, D.; Einramhof, P.; Papoutsakis, K. E.; Wohlkinger, W.; Mayer, P.; Panek, P.; Hofmann, S.; Körtner, T.; Weiss, A.; Argyros, A. A. & Vincze, M. (2016), 'Hobbit, a care robot supporting independent living at home: First prototype and lessons learned.', Robotics and Autonomous Systems 75 , 60-78.

Goeldner, Moritz & Herstatt, Cornelius & Tietze, Frank (2015) The emergence of care robotics—a patent and publication analysis. Technological Forecasting and Social Change 92, 115–131.

Healthtech (2016) Terveysteknologian kauppa 2016 (luettu 7.3.2019)

International federation of Robotics (IFR) (2018) Executive Summary World Robotics 2018 Service Robots. (luettu 7.3.2019)

Government of Japan (2007) Long-term Strategic Guidelines “Innovation 25”.

Kangasniemi, Mari & Andersson, Christina (2016) Enemmän inhimillistä hoivaa. Raportissa Robotit töihin. Koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? Helsinki: EVA, 34-55.

Parviainen, Jaana, Van Aerschot, Lina, Särkikoski, Tuomo, Pekkarinen, Satu, Melkas, Helinä & Hennala, Lea (2016) Motions with emotions? What Social Robots can and Should Do. (Eds.) J. Seibt, M. Nørskov, & S. S. Andersen. Frontiers in Artificial Intelligence and Applications, Vol 290, (pp. 210 – 219). DOI 10.3233/978-1-61499-708-5-210

Parviainen, Jaana & Pirhonen, Jari (2017) Vulnerable bodies in human-robot interaction: Embodiment as ethical issue in robot care for the elderly. Transformations, No. 29, Special Issue: Social Robots: Human-machine Configurations, 104-115.

Pew Research Center (2017) Automation in Everyday Life. (Luettu 25.2.2019)

Robertson, Jennifer (2017) Robo Sapiens Japanicus: Robots, Gender, Family, and the Japanese Nation. Oakland, California: University of California Press.

Van Aerschot, Lina & Turja, Tuuli & Särkikoski, Tuomo (2017) Roboteista tehokkuutta ja helpotusta hoitotyöhön? Työntekijät empivät, mutta teknologia ei pelota. Yhteiskuntapolitiikka 82 (6), 630-640.

 

Avainsanat: hoiva robotit työelämä

– 17.9.2019