Kommentti: Koronavirukseen liittyvässä terveyskeskustelussa samalla kaivataan ja vastustetaan yksioikoista terveysviestintää

Poikkeusoloissa jokaisesta ihmisestä tulee arjen ja terveyden kokemusasiantuntija. Moni kommentoi elämää eristyksissä sosiaalisessa mediassa “en ole epidemiologi, mutta voin vilkaista” -hengessä. Kysyimme terveyssosiologian professori Piia Jallinojalta, minkälaisia terveyteen liittyviä keskusteluja korona-ajassa käydään ja kenen ääni niissä kuuluu.

Koronapandemian hallinta ei ole yksilösuoritus, mutta samalla yksilöiden valinnoilla on kuitenkin taudin leviämisen estämisessä valtava merkitys. Terveyssosiologian professori Piia Jallinojan mielestä koronakriisi nostaa esiin kiinnostavia havaintoja julkisesta terveysaiheita käsittelevästä keskustelusta, asiantuntijuudesta ja terveyskäyttäytymisestä.

Terveydestä huolehtiminen on tasapainoilua mielihyvän ja kontrollin välillä

Ihminen määrittää itseään ja muita oman terveyskäyttäytymisensä kautta. Jallinoja tuo esille esimerkiksi professori Robert Crawfordin tutkimuksia, joiden mukaan terveyden eteen toimiminen ei ole mitä tahansa tekemistä. Terveys ja sen merkitykset tarjoavat symbolista pääomaa ja tavan erottautua muista. Crawfordin analyysi tulee Yhdysvalloista, mutta sen huomiot sopivat Jallinojan mielestä myös Suomeen.

“Terveydestä on tullut yksityinen projekti ja jokaisen 'kunnon kansalaisen' vastuulla oleva tehtävä. Aikaamme kuvaa myös jatkuva jännite mielihyvän ja kontrollin, rentouden ja pinnistelyn välillä. Erityisesti keskiluokka käy jatkuvaa tasapainottelua ääripäiden välillä.”

Jallinojan mukaan terveyden edistämisessä on yleistynyt ratkaisukeskeinen ja asiakaslähtöinen ajattelutapa ja viestintä, jossa on luovuttu autoritäärisestä asiantuntijaneuvonnasta. Ammattilainen etsii asiakkaan kanssa yhdessä sopivia tapoja edistää tämän terveyttä. Asiakasta ei saa syyllistää esimerkiksi huonoista elämäntavoista.

Korona-ajassa on palattu ainakin hetkellisesti yksioikoiseen terveysviestintään.

Korona-aikaa on kiinnostavaa peilata terveyden edistämisen ja terveyteen suhtautumisen kehitykseen viime vuosikymmeninä. Koronakriisin myötä on kaivattu selkeitä ja autoritäärisiä ohjeita, joita kaikki voivat noudattaa. Ainakin hetkellisesti on palattu yksioikoiseen terveysviestintään.

“Yhtäkkiä on vain yksi oikea tapa pestä käsiä. Rentoon, asiakaslähtöiseen tai voimaannuttavaan harkintaan ei juurikaan ole tilaa. Kaikki sooloilu on vastuutonta ja kanssaihmiset vaarantavaa. Jokaisen suomalaisen on oltava tarkkana ja tehtävä oikeanlaiset puhdistautumiset ja suojautumiset”, Jallinoja summaa.

Kun poikkeustilarajoituksia aletaan vähitellen purkaa, erottuu kansalaisista sosiaalisessa mediassa Jallinojan mukaan kaksi koulukuntaa. Toiset riemuitsevat paluusta normaaliin ja toivovat jopa nopeampaa yhteiskunnan avaamista. Samalla osa ihmisistä uumoilee, että vapautuminen kostautuu ärhäkkänä uutena koronasairastuneiden piikkinä.

Yksilön mielihyvällä ei ole tilaa viruksen hallinnassa

Jallinojan mielestä Levin ja Ichglin laskettelukeskusten tapaukset osoittavat kiinnostavan käänteen terveyskäyttäytymiseen liittyvässä mielihyvän ja kurinalaisuuden välisessä jännitteessä:

“Laskettelukeskusten imago on olla vastapaino arjen puurtamiselle. Ne ovat salliva irrottelun paikka 'What happens in Levi, stays in Levi' -logiikalla. Korona-aikana tähän alettiin suhtautua tuomitsevasti ja stigmatisoiden, kun virus ei pysynytkään vain Levillä tai Ichglissä.”

Nyt ajattelu on kääntynyt niin, että kunnon kansalaisen pitää uhrata omat mielihalunsa ja pysyä muita suojatakseen kotona. Yksilön mielihyvällä ei ole tilaa viruksen hallinnassa. Väärin toimivia ihmisiä syyllistetään tai koronakyylätään sosiaalisessa mediassa.

Yhteismaan dilemma tulee Jallinojan mukaan esiin monessa mediassa esillä olleessa tapauksessa:

“Ajatellaan, että minä pesen kotona käsiä samalla, kun holtittomat hurvittelivat laskettelukeskuksissa tai lorvivat laumoina kauppakeskuksissa.”

Ei riitä, että hallitus antaa suosituksia ja odottaa, että yksilöt tekevät järkevän päätöksen kotiin jäämisestä.

Viranomaisten ja päättäjien koronaviestintää sekä kansalaisten reaktioita siihen kuvastavat Jallinojan mukaan huojunta kahden näkökulman välillä. Yhtäällä  toivotaan käskyttämistä, kieltoja ja selkeitä ohjeita. Toisaalla vaaditaan yksilön autonomian kunnioittamista, yksilöiden harkintakykyyn luottamista ja rajoitusten purkamista.

“Keskustelua voisi verrata julkisuuden lihavuuspuheeseen: toisaalta ihminen nähdään modernin elämän laiskistamana ja houkutuksille alttiina ja siksi käskytettävänä, mutta toisaalta taas aktiivisena, elämäänsä suunnittelevana ja suuntaavana toimijana.”

Kotikuntoilu luo symbolista pääomaa

Korona ei Jallinojan mukaan muuta suhtautumistamme terveyteen, vaan vallitsevat ajattelu- ja toimintalogiikat tulevat eri tavoin esiin. Sosiaalisessa mediassa on ollut esillä “maraton parvekkeellani” ja “Mount Everstille rappusissa” -projekteja, jotka osoittavat terveyden ja hyvän fyysisen sekä psyykkisen kunnon olevan arvokasta meille myös eristystilanteessa.

Monen ihmisen sosiaalisen median kupla on korona-aikana täyttynyt lenkkipoluilta ja kotijumpista tehdyistä sisällöistä. Ilmiötä voi Jallinojan mukaan tarkastella Geert Lovinkin selfie-kuvia koskevan analyysin kautta. Lovinkin mukaan itsepromootion kulttuurissa sosiaalisessa mediassa jaetuilla kuvilla ihmiset osoittavat olevansa olemassa juuri nyt tässä hetkessä. Viestimme, ettemme ole vielä rupsahtaneet. Olemme täällä yhä ja valmiita uuteen vauhtiin heti, kun eristys on ohi.

“Toisaalta samaan aikaan mediassa on esillä “ota iisisti korona-aikana” -näkökulma. Myös tämä rennosti ottaminen on ajassamme arvostettu toimintatapa, ja vastapaino jatkuvasti rehkivälle ja pinnistelevälle toimijalle”, Jallinoja sanoo.

Kenen ääni kuuluu koronakriisin terveyskeskusteluissa?

Välittömästi valmiuslain voimaantulon jälkeen  valtakunnan medioissa olivat äänessä epidemiologit, lääketieteilijät ja taloustieteilijät. Jallinoja huomasi, ettei esimerkiksi televisiossa toistettu totuttua kaavaa, jossa studioon tuotaisiin väittelemään vastakkaisten näkemysten edustajia. Ainakin hetkittäin palattiin asetelmaan, jossa tunteista ja ristiriidoista vapaalla asiantuntijatiedolla on hegemoninen asema terveyskysymysten määrittelyssä.

“Tulkitsen tämän niin, että esimerkiksi Ylessä tilanne on ymmärretty niin poikkeukselliseksi, että nyt ei ole oikea aika tiedustella kansan tuntoja tai vaihtoehtoisia näkökulmia”, Jallinoja sanoo.

Hetkittäin on palattu asetelmaan, jossa tunteista ja ristiriidoista vapaalla asiantuntijatiedolla on hegemoninen asema terveyskysymysten määrittelyssä.

Sosiaalisessa mediassa, etenkin Twitterissä, on kuitenkin pauhattu moniäänisesti kriisin alusta alkaen. Erilaisia teorioita pandemian syistä ja parhaista ratkaisutavoista on tuotu aktiivisesti esiin. Docventuresin Riku Rantala ironisoi keskustelua paitansa viestillä: “En ole epidemiologi mutta voin vilkasta”. Myös vaihtoehtoiset terveystoimijat ovat ottaneet kantaa koronatilanteeseen ja siihen, miten poikkeusoloissa tulisi toimia. Esimerkiksi Maria Nordin kommentoi käsienpesuohjeita (käsienpesu ei ole itseisarvo).

Kriisin edetessä useampia ääniä on noussut esiin. Lehtien kolumnistit ovat tuoneet esille eristykseen liittyviä tuntemuksia ja koronapolitiikkaan liittyviä jännitteitä. Yhteiskuntatieteilijöiden ja politiikantutkijoiden analyysejä korona-ajasta on julkaistu. Alun sopuisuuden jälkeen myös valtakunnallisessa uutismediassa kritiikkiä on alettu esittää esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta ja Huoltovarmuuskeskusta kohtaan. Vaikuttaa jopa siltä, että mitä tahansa THL:n edustajat suosittelevat tai kommentoivat, he joutuvat lopulta kriitikoiden hampaisiin sosiaalisessa mediassa.

***

Kuvat

Bannerikuva Engin Akuyrt (Unsplash), 1. kuva Elizabeth Lies (Unsplash), 2. kuva Kelly Sikkema (Unsplash), 3. kuva Lindsay Henwood (Unsplash), 4. kuva Adrian Swancar (Unsplash)