Kommentti: Koronakriisi on otollinen aika järjestelmätason muutokselle

Kenen ehdoilla koronan kurittamaa yhteiskuntaa ohjataan? Jäävätkö ympäristökriisiä hillitsevät muutokset koronaviruksen aiheuttaman talousahdingon takia toteuttamatta? Vaikka yhteiskunta ja järjestelmä eivät ole erityisen muodikas sanapari, globaalien ongelmien ratkaisemisessa niiden tarkastelu on välttämätöntä. Kysyimme sosiologi Olli Herraselta, miltä koronakriisi näyttää järjestelmänäkökulmasta.

 

Pitelet kädessäsi euron kolikkoa. Sinulle se on ehkä vain taskurahaa, mutta kolikon taustalla vaikuttavat merkittävät yhteiskunnalliset sopimukset ja instituutiot, esimerkiksi Euroopan unioni. Vaikka järjestelmän, kuten EU:n, kuvitteleminen voi olla helppoa, sen paikantaminen johonkin tiettyyn asiaan on kuitenkin yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Herrasen mukaan usein vaikeaa.

“Euron kolikon konkreettisuus peittää helposti taustalla vaikuttavat instituutiot ja sopimukset alleen. Samalla jää huomaamatta, mikä toimintaamme viime kädessä ohjaa: erilaiset yhteiskunnalliset järjestelmät ja instituutiot, joilla kollektiivista olemista ja tuotantoa ohjataan”, Herranen sanoo.

Kriisissä yhteiskunnan järjestelmäluonne tulee näkyväksi

Herrasen mukaan koronakriisiä voi tarkastella samalla tavalla. Jatkuva käsien peseminen saa koronaviruksen torjumisen tuntumaan konkreettiselta. Tunne on kuitenkin erilaisten yhteiskunnallisten järjestelmien yhteistoiminnan tulos: median välityksellä saadut ohjeet käsienpesun tarpeellisuudesta yhdistyvät nykyaikaiseen vedenjakelujärjestelmään, lääketieteeseen, poliittisiin hallintajärjestelmiin, opittuun luottamukseen ja niin edelleen.

Lopulta ihmiset toimivat yksilöllisistä elämäntilanteista huolimatta joukkona niin, että viruksen leviämisnopeus hidastuu. Herrasen mukaan on ollut kiinnostavaa huomata, miten toimivaa ja hallittua keskitetty koordinaatio on kriisitilanteessa ollut valtiotasolla.

“Vaikka taloudellisilla, poliittisilla, koulutus- ja muilla järjestelmillä on aina suhteellista autonomiaa, paljastaa tilanne, kuinka vaikutusvaltainen toimija valtio on”, hän toteaa.

Kriittinen katse talouskasvuun perustuvaan järjestelmään

Koronakriisiä käsittelevässä julkisessa keskustelussa ovat korostuneet lääketieteelliset ja taloudelliset näkökulmat. Lääketieteellinen näkökulma on vääjäämätön, onhan kyse vakavasta ihmisten terveyttä ja terveydenhuollon kantokykyä uhkaavasta viruksesta. Talouskeskusteluun liittyen Herranen muistuttaa, että taloudellinen toiminta ja sitä koskeva ajattelu eivät ole lopullisia totuuksia ja ne muuttuvat historiallisesti.

“Ihmiset tuottavat oman historiansa siinä missä tulevaisuudenkin. Sosiologina kiinnittäisin huomiota siihen, kuinka vallitsevat totuudet muuttuvat, ja kuinka niiden hyväksyminen ja hyväksyttäminen nojaa intressiorientoituneeseen poliittiseen kamppailuun, vaikka aikamme totuudet tuntuisivat ikuisilta. Kuka käyttää asiantuntijavaltaa yhteiskunnassa?”

Herrasen mukaan koronakriisin poliittinen ja ideologinen vääntö “normaalista” ja “hyväksyttävästä” alkoi viimeistään, kun kansalaisille kerrottiin tulevaisuudessa siintävistä julkisen sektorin leikkauksista. Samalla on kiinnostavaa, miten kriisissä monet talouden asiantuntijat ovat alkaneet kannattaa aggressiivista julkista velkaantumista, vaikka aiemmin ovat olleet sitä vastaan.

Koronakriisin poliittinen ja ideologinen vääntö ’normaalista’ ja ’hyväksyttävästä’ alkoi viimeistään, kun kansalaisille kerrottiin tulevaisuudessa siintävistä julkisen sektorin leikkauksista.

“Järjestelmänäkökulmasta on kiinnostavaa pohtia, noudattaako talous lopulta sellaisia rautaisia lakeja, joista julkisessa puheessa on pitkään toitotettu. Olemme nyt havainneet, ettei maailma kaadu, vaikka talouskasvu pysähtyy hetkeksi. Tilanne jopa laskee ilmastopäästöjä”, Herranen toteaa.

Olemmeko liian tottuneita ajattelemaan yhteiskuntaa jatkuvan talouskasvun kautta? Koronakriisi on jälleen nostanut esiin järjestelmän kääntöpuolet: kasvun hedelmät jakautuvat epätasaisemmin kuin koskaan. Kriisi on myös mahdollistanut julkisen velkaantumisen ja talouden keskitetyn koordinaation nopeasti ja ilman suurta vastarintaa, Herranen sanoo.

“Juuri julkaistu Bruno Latourin haastattelu tukee ajatuksiani. Tämä on siinä mielessä hätkähdyttävää, etten oikeastaan voisi kuvitella kauempana ajattelustani olevaa sosiologia kuin Latour. On toisaalta huojentavaa, että havaintomme talouskasvuun perustuvan ajattelun rajallisuudesta ovat samansuuntaisia.”

Yhteiskunnallinen mielikuvitus valaa tulevaisuususkoa, mutta siihen suhtaudutaan unelmahöttönä

Taloutta käsittelevät puheenvuorot vilisevät Herrasen havainnon mukaan kärsimystä kuvaavaa terminologiaa. Kriisissä synkkien näkökulmien maalaaminen kärsimyspuheen keinoin luo vaikutelmaa realismista.

“Vesa Vihriälän työryhmä puhui ’kipupaketista’, Martti Hetemäki sanoi ’synkkyyden olevan realismia’ ja Björn Wahlroos esitti ’Suomen talouden lähitulevaisuuden olevan julma’. Eli tiedossa on julmaa, synkkää kipua”, Herranen summaa.

Mihin katosi politiikka politiikasta?

Herranen on huomannut, että vaihtoehtoiset skenaariot koronakriisin yhteiskunnalle tarjoamista muutosmahdollisuuksista tyrmätään helposti “utooppisena unelmahöttönä”. Tämä on kiinnostavaa, sillä Sitran mukaan ihmisten tulevaisuususkoa voidaan kuitenkin nimenomaan vahvistaa utopioiden avulla. Herrasen mielestä koronakriisissä on ajoittain näyttänyt siltä, että yhteiskunnallinen mielikuvitus on ottanut pohjakosketuksen.

“Kollektiivista tulevaisuushorisonttia määrittelee ainoastaan yhdestä muotista väännetty kapea, yksityistä taloudenpitoa noudattava kurilogiikka. Myös kaikki politiikan muut sektorit on alistettu tälle yhdelle ja samalle opille. Mihin katosi politiikka politiikasta?” Herranen kysyy.

Muuttaako korona järjestelmää?

Yleensä yhteiskunnat toimivat ja pysyvät koossa kohtalaisella ennustettavuudella, vaikkei kukaan pysty niitä täysin hallitsemaan. Ilmastonmuutos ja koronapandemia ovat kuitenkin paraatiesimerkkejä siitä, että koordinoidulla yhteistoiminnalla voi olla tahattomia ja arvaamattomia seurauksia.

“Jos Donald Trump sekoilee Valkoisessa talossa, ei hän voi asemastaan huolimatta hallita täysin toimiensa seurauksia. Hallitsemattomat järjestelmätason muutokset saattavat aiheuttaa sekasortoa, joka taas voi valua autoritaaristen voimien pussiin”, Herranen toteaa.

Korona muuttaa yhteiskunnallisia järjestelmiä varmasti, mutta on vaikea ennustaa mihin suuntaan. Herrasen mukaan muutos riippuu poliittisesta väännöstä sekä yhteiskunnallisiin järjestelmiin liittyvistä hallitsemattomista elementeistä. Järjestelmätason muutokset tarkoittavat myös aina jonkun tahon valta-aseman muuttumista.

Nyt olisi loistava tilaisuus pohtia, kuinka ekologinen jälleenrakennus voitaisiin toteuttaa mahdollisimman demokraattisesti.

Juuri ennen koronapandemiaa mediateoreetikko Douglass Rushkoff kirjoitti The Guardianin artikkelissa erikoisesta tapauksesta. Hän päätyi keskustelemaan viiden rahoitusmarkkinajohtajan kanssa, jotka olivat huolissaan maailmanlopun jälkeisestä järjestyksestä. Johtajat pohtivat, kuinka voisivat säilyttää määräysvallan omiin turvallisuusjoukkoihinsa silloin, kun eläisivät rakennuttamissaan maanalaisissa bunkkereissa “tapahtuman” jälkeen. “Tapahtumalla” viitattiin mihin tahansa maailmanlopun skenaarioon, kuten ympäristöromahdukseen, yhteiskunnalliseen levottomuuteen, ydinräjähdykseen tai hallitsemattomaan virusepidemiaan.

Herrasen mielestä Ruskoffin tapaus tuo osuvasti esiin, kuinka emme kaikki ole samassa veneessä. Vaikutusvaltaiset tahot ovat valmiita toimimaan aktiivisesti säilyttääkseen asemansa. Koronakriisi luo Herrasen mukaan hyvän hetken muuttaa järjestelmää, mutta muutoksessa tulee varautua pitkäjänteiseen työhön ja siihen, että se ei miellytä kaikkia.

“Nyt olisi loistava tilaisuus pohtia, kuinka ekologinen jälleenrakennus voitaisiin toteuttaa mahdollisimman demokraattisesti ja kuinka sen jälkeinen yhteiskunta hyödyttäisi eniten mahdollisimman monia”, hän sanoo.

Sosiologia tekee keskinäisriippuvuudet näkyviksi

Herrasen mielestä sosiologeilla on potentiaalia tuoda keskusteluun suuria yhteiskunnallisen tason kokonaiskuvia ja huomioida eri toimijoiden keskinäisriippuvuudet. Tähän liittyy yhteiskunnallisten järjestelmien historiallisen ja institutionaalisen sekä myös hallitsemattoman ja sattumanvaraisen luonteen ymmärtäminen.

Järjestelmistä kiinnostunut sosiologi pohtii, millaiset voimat yhteiskuntia pitävät kasassa ja mitä se tarkoittaa maailman muuttamisen kannalta.

“Yhteiskunta ei ole pelkkää lääketieteeseen perustuvaa insinööriohjausta tai julkisen törsäämisen hallintaa, vaan monimutkaista ihmisten erilaisissa instituutioissa tapahtuvaa keskinäisriippuvaista yhteistoimintaa. Järjestelmistä kiinnostunut sosiologi pohtii, millaiset voimat yhteiskuntia pitävät kasassa ja mitä se tarkoittaa maailman muuttamisen kannalta”, Herranen kertaa.

Sosiologit voivat ymmärtää ja osoittaa, minkälaisia totuttuja rakenteita järjestelmätason muutoksessa voidaan kohdata ja miten eri ryhmien intressit sitoutuvat niihin. Herrasen mukaan tältä pohjalta sosiologit ovat myös hyviä haastamaan vallitsevia käsityksiä ja tuottamaan vaihtoehtoisia logiikoita todellisuuden ymmärtämiseksi ja muuttamiseksi.

***

Kuvat

Bannerikuva Tapio Haaja (Unsplash), kuvat 1-4 Inka Lähteenaro (Ilmiö), kuva 5 Canva

Olli Herranen

Olli Herranen
salla_karjalainen

Salla Karjalainen

Jutun kirjoittaja Salla Karjalainen on Helsingin yliopistosta valmistunut sosiologi. Hän työskentelee Lastensuojelun Keskusliitossa viestintäkoordinaattorina, ja on aiemmin työskennellyt useissa järjestöjen kehittämishankkeissa viestijänä ja asiantuntijana. Salla on kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, tieteen popularisoinnista ja viestinnän eettisistä kysymyksistä. Töiden ohessa hän opiskelee tiedeviestintää Tampereen yliopistossa. Twitter: @sallakar_

Avainsanat: kommentti korona poikkeustila yhteiskunta

– 17.6.2020