Tyttöjen tinderöinti on sosiaalista toimintaa, jonka avulla harjoitellaan deittailua

Uteliaisuus, kokeilunhalu ja romantiikan kaipuu houkuttelevat alaikäisiä Tinderiin sovelluksen 18 vuoden ikärajasta huolimatta. Sovelluksen selaaminen on monille itsetutkiskelua ja toisaalta kaveripiirin yhteistä viihdettä, joka ei välttämättä johda treffeille asti.

 

Deittisovellusten käyttöä voi ajatella 2010-luvun sinkkujen sukupolvikokemuksena. Yhä useammalla aikuisella on kokemusta deittisovellusten käytöstä, ja niistä on tullut yhä hyväksytympi kanava tavata uusia ihmisiä sekä muodostaa suhteita. Tinderin käytöstä ovat kiinnostuneet etenkin 18–24-vuotiaat, joita on sen 57 miljoonasta käyttäjästä noin puolet.

Tinderin ikäraja on 18 vuotta. Ikärajasta huolimatta moni nuori kuitenkin kirjautuu Tinderiin alaikäisenä, sillä sovellus herättää uteliaisuutta ja ikärajan kiertämiseen on monia eri keinoja. Alaikäiset nuoret muodostavat näkymättömän käyttäjäryhmän, sillä heidän lukumäärästään ei ole saatavilla tietoja eikä heidän toimintaansa deittisovelluksissa ole aiemmin tutkittu. Tätä tutkimusaukkoa halusin paikata gradullani.

Haastattelin sosiologian pro gradu -työtäni varten yhdeksää 18–21-vuotiasta nuorta naista, jotka ovat kirjautuneet Tinderiin ensimmäisen kerran ollessaan alaikäisiä. Halusin tutkia juuri nuorten naisten toimintaa deittisovelluksissa, sillä julkisessa keskustelussa vallalla oleva huolidiskurssi eli huolta korostava puhetapa kohdistuu etenkin tyttöjen toimintaan ja sen seurauksiin. Valtavirtamedioiden julkaisemissa, nuorten nettideittailua koskevissa artikkeleissa ei puhuta juuri lainkaan pojista, vaan suurimpana uhkakuvana nähdään tyttöjen sinisilmäinen ja riskialtis toiminta. Koska ilmiön kuvaukset mediassa eivät tarjoa riskejä korostavan huolidiskurssin rinnalle toista tapaa tarkastella ilmiötä, halusin tutkia, miten haastattelemani nuoret naiset itse reflektoivat toimintaansa Tinderissä.

Kolme nuorta hahmoa istumassa vierekkäin. Yhdellä on kädessä puhelin, jota kaikki katsovat.

Mitä Tinderissä tapahtuu, ja mikä motivoi kirjautumaan sinne?

Siellä on sillei helppo tutustuu just ilman paineita ehkä, sä voit ottaa selvää vähän eri kulttuurisista ihmisistä ja eri sukupuolta olevista ihmisistä ilman et teidän tarvii tavata ja alkaa seurustelee. Et siel voi sillei kevyesti tutustuu ja rikkoo muureja ja ennakko-odotuksia (– –).”

Haastateltavani olivat liittyneet Tinderiin keskimäärin 16–17-vuotiaina, moni yhdessä ystäviensä kanssa. Liittymiseen motivoi moni asia. Sovellusympäristön digitaalinen sosiaalinen maailma nähtiin jännittävänä toimintaympäristönä, ja siellä toimimista haluttiin kokeilla jo pelkän kokeilemisen takia. Tinder myös koettiin hyväksi kanavaksi keskustella uusien ihmisten kanssa avoimin mielin ja turvallisesti ilman fyysisten tapaamisten mukanaan tuomia riskejä.

Tytöt hakivat Tinderistä usein myös vahvistusta itsetunnolleen. Useat haastateltavani kertoivat etenkin alaikäisenä hakeneensa tietoisesti hyväksyntää muilta käyttäjiltä pyrkimällä hankkimaan riittävän monia matcheja eli Tinder-pareja. Yleisen uteliaisuuden ja kokeilunhalun lisäksi tärkeimpiä motiiveja Tinderiin liittymiselle oli kuitenkin romantiikan sekä intiimin läheisyyden kaipuu: moni haastateltavistani toivoi löytävänsä Tinderistä tapailu- tai seurustelukumppanin.

Sovelluksessa toimimista haluttiin kokeilla jo pelkän kokeilemisen takia.

Tinder koettiin etenkin alaikäisenä oljenkorreksi, jonka avulla saattoi tutustua uusiin ihmisiin omien verkostojen ulkopuolelta, vaikka heihin ei täysi-ikäisten tavoin törmännyt esimerkiksi yöelämässä. Moni haastateltavistani kertoi aloittaneensa tinderöinnin muutettuaan uudelle paikkakunnalle, erottuaan äskettäin tai kyllästyttyään sinkkuna olemiseen. Tinder toimi ikään kuin kurkistusikkunana aikuisten deittimarkkinoille, jonka kautta nuoret naiset pystyivät tarkastelemaan potentiaalisia vuorovaikutuskumppaneita etäältä ja pohtimaan omia preferenssejään, odotuksiaan ja toiveitaan suhteessa Tinderin tarjontaan.

Vaikka moni haastateltavistani toivoi 16–17-vuotiaana löytävänsä mukavan treffikumppanin, ei treffeillä käyminen alaikäisenä ollut kovinkaan yleistä. Valtaosa haastateltavistani etsi alaikäisenä Tinderistä korkeintaan muutaman vuoden itseään vanhempia kumppaneita ja usein vain selaili muiden käyttäjien profiileja tai viestitteli matchiensa kanssa. Alaikäisten nuorten naisten tinderöinti ei siis tarkoita välttämättä treffejä tuntemattomien ihmisten kanssa. Se sisältää useita nuorille merkityksellisiä osatoimintoja aina sovelluksen lataamisesta oman profiilin muokkaamiseen, asetusten säätämiseen, Tinderin yksityiseen ja sosiaaliseen selaamiseen sekä viestittelyyn.

Toiminnan jaottelu on merkityksellistä, kun tarkastellaan sen turvallisuutta. Omien asetusten säätäminen on aktiivista toimintaa, jonka avulla nuoret pyrkivät toimimaan sovelluksessa tavoitteellisesti ja turvallisesti. Nuoret voivat siis valita etsivänsä Tinderistä esimerkiksi ainoastaan alle 19-vuotiaita kumppaneita kymmenen kilometrin säteellä, jolloin vain tällaisia profiileja tulee heille näkyville. Ikäasetusten määritteleminen ei estä valeprofiileihin törmäämistä, mutta haastateltavani pyrkivät varmentamaan jokaisen kiinnostavan oloisen matchin henkilöllisyyden sosiaalisesta mediasta tai Googlen kuvahaun avulla.

Mä teen aina perusteellisen tutkimuksen ja taustatyön ennen ku mä swaippaan ketään oikeelle – et aina Instagram, Facebook…”

Selailustrategioiden avulla nuorilla, kuten muillakin käyttäjillä, on mahdollisuus ohittaa epäilyttäviksi tai vähemmän kiinnostaviksi koetut profiilit ja tykätä aktiivisesti vain haluamistaan profiileista. Moni haastateltavistani on “swaipannut oikealle” eli hyväksynyt vain harvoja matcheja, jolloin he ovat tietoisesti ohittaneet monia potentiaalisesti riskialttiita tilanteita. Monille sovellus on toiminut myös itsetutkiskelun välineenä, kun nuori on voinut selailla eri ikäisten tai eri sukupuolia edustavien henkilöiden profiileja kontaktia ottamatta.

Uusien matchien kanssa viestittely koettiin jo itsessään merkitykselliseksi toiminnaksi. Haastateltavani pyrkivät keskusteluiden avulla arvioimaan kumppaneidensa kiinnostavuutta, luotettavuutta ja yhteensopivuutta. Omia haluja, tarpeita tai odotuksia oli turvallisempaa puntaroida sellaisen etäisyyden päästä, että keskustelun pystyi halutessaan katkaisemaan poistamalla matchin kontakteista.

Neljä henkilöä seisomassa kasvipuutarhassa kädet toistensa ympärillä. He hymyilevät ja puhuvat toisilleen.

Tinderöinti yhdistää ystäviä ja tarjoaa puhuttavaa

Tinderistä käydyt keskustelut ja sen selaaminen yhdessä kavereiden kanssa olivat keskeisessä osassa haastateltavieni sosiaalisessa arjessa. Samalla kun nuoret naiset tutustuvat yhdessä sovelluksen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja reflektoivat niitä yhdessä ystäviensä kanssa, keskustelut ja yhteinen toiminta nivovat ystäväpiiriä yhteen. Tinder-deittailu on monille nuorille naisille kaveripiirin yhteinen harrastus, joka tarjoaa juoruttavaa, toimii hauskana yhteisenä ajanvietteenä ja lisää tunnetta yhteenkuuluvuudesta.

Saatetaan yhessäki siellä Tinderii selailla, kaikki on vierekkäin yhellä sohvalla vierekkäin ja sit selataan puhelinta et ‘Eijei tota, sä et tykkää tosta’.”

Vastavuoroinen jakaminen rakentaa ystävien keskinäistä luottamusta ja toimii sosiaalisen vaihdon välineenä, mutta lisäksi jaettu tieto toimii nuoria suojelevana tekijänä sovelluksen luomia riskejä vastaan. Ystävät saavat toisiltaan validaatiota ja vahvistusta omille ajatuksilleen, haluilleen ja tarpeilleen jakamalla keskenään deittailutarinoita hyvinkin avoimesti. Moni myös varoittelee ystäviään epäilyttävän oloisista käyttäjistä sekä kannustaa jatkamaan keskustelua mukavien matchien kanssa. Keskusteluiden kautta nuoret naiset oppivat toisiltaan deittailusta ja osaavat yhä paremmin toimia anonyymissa sovelluskontekstissa tavoitteellisesti ja turvallisesti.

Deittisovellukset ovat myös tehneet parinvalinnasta uudella tavalla kollektiivista toimintaa. Kutsuin tätä gradussani Tinderin sosiaaliseksi selaamiseksi. Tällä tarkoitin toimintaa, jossa nuoret selailevat Tinderiä yhdessä ystäviensä kanssa ja vaikuttavat toistensa tekemiin valintoihin. Ystävät pystyvät seuraamaan reaaliaikaisesti toistensa deittailuelämää, valitsevat toisilleen sopivia kumppaneita ja rohkaisevat tai auttavat kirjoittamaan viestejä syntyneille matcheille. Sosiaalinen selaaminen on usein viihteellistä toimintaa, jonka tarkoituksena on hakea yhteistä jännitystä, tarjota puheenaiheita tai vain viettää yhteistä aikaa uuden sovelluksen parissa.

Sosiaalinen selaaminen on usein viihteellistä toimintaa.

Tyttötutkimuksen piirissä on puhuttu pitkään siitä, kuinka nuorten naisten yksityinen tila on laajentunut fyysisen “omahuoneen” ulkopuolelle virtuaalisille alustoille, esimerkiksi sosiaaliseen mediaan. Tinderin voi nähdä osana nuorten naisten virtuaalista omahuonetta, jossa heidän on mahdollisuus toimia yksityisesti vanhempiensa katseen ulottumattomissa, toteuttaa itseään, pitää yllä sosiaalisia suhteitaan ja tutustua rauhassa omaan seksuaalisuuteensa.

Käsitän Tinderin sosiaalisen selaamisen ikään kuin “kyläilynä” ystävän virtuaalisessa omahuoneessa, jonka sisällä tapahtuvan toiminnan julkisuutta nuori itse kontrolloi. Vaikka siis moni alaikäinen käyttää deittisovelluksia omilta vanhemmiltaan salaa, saattaa monen nuoren naisen profiilin takaa löytyä hetkellisesti useampi “kyläilevä” silmäpari, jotka arvioivat toiminnan sopivuutta tai keskustelukumppanin vilpittömyyttä.

Puhelin, jonka näytöllä on pieni puhekupla, jossa on sydän.

Deittisovellukset puheeksi seksuaalikasvatuksessa

Alaikäisten nuorten naisten toiminta Tinderissä on monisyisempi ilmiö kuin miltä se näyttää mediarepresentaatioiden perusteella. Tinderissä toimiminen ei kuitenkaan ole riskitöntä. Vaikka moni haastateltavistani pohti, että alaikäisten nuorten ei tarvitsisi käyttää deittisovelluksia lainkaan, tiedostettiin sovellusten houkuttelevan nuoria käyttäjiksi ja kiinnostuneiden nuorten löytävän tiensä käyttäjiksi varoitteluista huolimatta. Moni heistä näki tärkeänä, että deittisovelluksista puhuttaisiin nuorille esimerkiksi seksuaalikasvatuksen yhteydessä jo siinä vaiheessa, kun käyttöä ei olla ehditty vielä kokeilemaan itse.

Avoin, realistinen ja vastuullista käyttöä korostava valistus hälventäisi savuverhoa aiheen ympäriltä ja antaisi kaikille nuorille tarvittavaa tietotaitoa sovelluksen tuottamien riskien välttämiseksi. Nuorten turvallisuudesta ja riittävästä tietotaidosta huolehtiminen on myös tasa-arvokysymys, sillä vastuuta käytön mahdollisista negatiivisista seurauksista ei voi sysätä sovelluksen tai sinne salaa kirjautuneiden nuorten niskaan. Riittävä valistus auttaisi etenkin niitä haavoittuvaisessa asemassa olevia nuoria, jotka tinderöivät ilman kaveripiirin tarjoamaa vertaistukea.

Avoin, realistinen ja vastuullista käyttöä korostava valistus hälventäisi savuverhoa aiheen ympäriltä.

Deittailun ja suhteiden harjoitteleminen sekä seksuaalisuuteen tutustuminen kuuluvat olennaisena osana nuoruuteen. “Tinder-kypsyyden” mittariksi on kuitenkin asetettu institutionaalinen 18 vuoden ikä, vaikka sovelluksen mahdollistama toiminta ei poikkea nuorten toiminnasta sovelluksen ulkopuolella. Jos tuijotamme vain sovelluksen ikärajaa, on riskinä, että kypsästi ja vastuurationaalisesti toimivia alaikäisiä nuoria syytetään aiempaa herkemmin juuri kypsymättömyydestään ja vastuuttomuudestaan, jos jotain pahaa tapahtuu.

Oikeus omien rajojen asettamiseen sekä vapaus opetella, harjoitella ja erehtyä ovat nuorten hyvinvointia rakentavia tekijöitä myös virtuaalisissa ympäristöissä, vaikka nuoria lisäksi pyrittäisiin suojelemaan ikärajojen ja toimenpiteiden avulla. Nuorten tarpeita, haluja ja motiiveja deittisovellusten käyttöön tulisikin pyrkiä ymmärtämään entistä paremmin. Nuoria tulisi myös nykyistä enemmän osallistaa seksuaalikasvatuksen sisältöjen päivittämisessä, sillä monella nuorella on esimerkiksi deittisovelluksissa toimimisen myötä sellaista tietotaitoa, jota voitaisiin hyödyntää myös muiden nuorten suojelemiseksi.

 

***

Teksti perustuu sosiologian pro gradu -työhön Tinder, nuoret naiset ja aikuistuminen. Helsingin yliopisto.

Kuvat: bannerikuva Praktik Gupta, tekstin kuvat Priscilla du Preez, Brooke Cagle ja Praktik Gupta (kaikki Unsplash)

Kirjoittaja

Essi Holopainen

Essi Holopainen

Essi Holopainen valmistui joulukuussa 2020 maisteriksi Helsingin yliopistosta. Hän suunnittelee jatko-opintojen aloittamista ja on kiinnostunut nuoruuden, seksuaalisuuden, ihmissuhteiden ja teknologian teemoista sekä niiden risteämistä.

Lue seuraavaksi

Kirjallisuus

Aaltonen, Sanna & Honkatukia, Päivi (2002) Tulkintoja tytöistä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Alapuro, Risto (2000) Kuinka neuvoteltavia sosiaaliset suhteet ovat? Teoksessa Hoikkala, Tommi & Roos, J.P. (toim.) (2000) 2000-luvun elämä: Sosiologisia teorioita vuosituhannen vaihteesta. Helsinki: Gaudeamus.

Chambers, Deborah (2013) Social Media and Personal Relationships. Online Intimacies and Networked Friendship. UK, Hampshire: Palgrave Macmillan.

Gibbs, Jennifer & Ellison, Nicole & Lai, Chih-Hui (2011) First Comes Love, Then Comes Google: An Investigation of Uncertainty Reduction Strategies and Self-Disclosure in Online Dating. Communication Research, 38:1, 70–100.

Reid-Walsh, Jacqueline & Mitchell, Claudia (2004) Girls’ Web Sites: A Virtual “Room of One’s Own”? Teoksessa Harris, Anita (toim.) (2004) All About the Girl: Culture, Power, and Identity. Lontoo: Routledge.

Rosenfeld, Michael (2018) Are Tinder and Dating Apps Changing Dating and Mating in the U.S.? Teoksessa Van Hook, Jennifer & McHale, Susan & King, Valarie (2018) Families and Technologies. New York: Springer.

https://www.businessofapps.com/data/tinder-statistics/

Avainsanat: nuoret parisuhde sosiaaliset suhteet sukupuoli teknologia ystävyys

– 16.3.2021