Työllistettävyyden vaateet kohdistuvat erityisesti nuoriin naisiin

 

Yhä useampi korkeakoulutettu kilpailee samoista työpaikoista ja asemista. Korkeasti koulutettujen henkilöiden odotetaan edistävän sekä pärjäämistään työmarkkinoilla että organisaatioiden kilpailukykyä, mikä edellyttää panostamista omaan työllistettävyyteen. Työllistettävyyteen liittyvät vaatimukset eivät kuitenkaan kohdistu tasapuolisesti kaikkiin työnhakijoihin ja -tekijöihin, vaan ne osuvat usein erityisesti nuoriin, vastavalmistuneisiin naisiin.

 

Työllistettävyydellä tarkoitetaan erilaisia ominaisuuksia, asenteita ja toimintatapoja, joiden avulla yksilö pyrkii parantamaan asemiaan epävarmoilla ja kilpailullisilla työmarkkinoilla. Käsitteellä ei enää viitata yksinomaan työllistymiseen, sillä ammattia varten korkeakoulusta valmistuneet tarvitsevat muutakin kuin tuoreen tutkinnon. 

Työllistettävyyteen usein liitettyjä ominaisuuksia ovat esimerkiksi aktiivisuus, joustavuus, luovuus, riskinottokyky ja innovatiivisuus, joita voi kiteytetysti kutsua yrittäjämäisiksi kyvyiksi. Muodollisten akateemisten tutkintojen ja kykyjen sijaan työllistettävyydestä onkin alettu puhua yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, asenteisiin, mielenlaatuun ja persoonaan liittyvänä asiana.

Tämä puheenparsi näkyy sekä korkeakoulutusta koskevassa politiikassa että yliopisto-opiskelun toimintakulttuurissa, joka peräänkuuluttaa ”työelämätaitoja”, yrittäjyyttä ja itsensä johtamista.

Helsingin yliopiston Kaisa-kirjaston eri kerroksia kuvattuna alhaalta päin kirjaston aulan ovaalin muotoisesta aukeasta. Mustavalkoinen kuva.

Eriävät asemat työelämässä muovaavat työllistettävyyden ehtoja

Yksilökeskeistä työllistettävyyspuhetta voidaan kuitenkin tarkastella myös kriittisesti, kuten olemme tehneet hiljattain päättyneessä Suomen Akatemian tutkimushankkeessa.

Hankkeen lähtökohtana oli, että vallalla oleva tapa esittää työllistettävyyden ihanteet yleisinä, kaikille korkeakoulutetuille samalla tavalla mahdollisina ja tavoiteltavina ominaisuuksina on ongelmallinen. Se jättää huomiotta erilaiset elämäntilanteet, uran vaiheet ja työelämän todellisuudet.

Kuitenkin erilaiset (työ)elämän realiteetit säätelevät ihmisten edellytyksiä, tarpeita ja halua toimia ihanteiden ja odotusten mukaisesti. Lisäksi yksilökeskeinen työllistettävyyspuhe sivuuttaa sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta ja iästä johtuvat eriarvoiset asemat työelämässä.

Tällaisen puhetavan ja sen omaksumisen seurauksena työelämän ja organisaatioiden epäkohdat – mukaan lukien epätasa-arvoon liittyvät rakenteelliset ongelmat – näyttäytyvät yksilön omina puutteina ja vikoina, joista heidän itsensä on kannettava vastuu.

Tutkimuksessamme halusimme kiinnittää huomiota siihen, miten eri asemissa ja elämäntilanteissa olevat korkeasti koulutetut itse mieltävät työllistettävyyden ihanteet ja vaateet.

 

Korkeakoulutettujen omien tulkintojen jäljillä

Haastattelimme vuosina 2019 ja 2020 hiljattain kaupalliselta alalta korkeakoulusta valmistuneita ja kysyimme heiltä heidän koulutus- ja työpoluistaan, opiskelu- ja työelämäkokemuksistaan sekä tulevaisuuden näkymistä ja tavoitteista. Miten he yhtäältä samaistuvat työllistettävyyden ideaaleihin ja toisaalta erottautuvat niistä? Millaisia mahdollisia seurauksia tällä on?

Tutkimuksessa emme olleet kiinnostuneita haastateltavien ”todellisista” kyvyistä tai heidän työllistymisensä laadusta. Sen sijaan tarkastelimme, millaisia tulkintoja haastateltavat tekevät itsestään pohtiessaan omaa työntekijyyttään ja työelämäkokemuksiaan, ja miten he näissä tulkinnoissaan käsittelevät työllistettävyyden ihanteita ja neuvottelevat niistä. Pohdimme näitä kysymyksiä nuoren iän ja naissukupuolen määrittämien työelämäasemien näkökulmasta.

Tähän on syynsä. Ensinnäkin työllistettävyyden vaatimus kohdistuu erityisen voimakkaasti nuoriin vastavalmistuneisiin, joille ei vielä ole ehtinyt kertyä paljon työkokemusta ja jotka vielä etsivät paikkaansa työelämässä.

Toiseksi yhteiskunnassa vallitsee ajattelutapa, jonka mukaan tasa-arvo on jo saavutettu, ja naisilla ja miehillä on siten yhtäläiset mahdollisuudet toimia ja menestyä työelämässä.

Nuoret naiset nähdään itsevarmoina ja sinnikkäinä menestyjinä, jotka ylittävät ketterästi kohdalleen tulevia esteitä.

Kuitenkin erityisesti nuoret, korkeakoulutetut naiset joutuvat varmistelemaan ja lunastamaan asemansa työmarkkinoilla. Tuoreiden tilastojen mukaan suomalaisessa työelämässä nuoret naiset myös kärsivät entistä useammin stressistä ja uupumuksesta.

Mustavalkoinen kuva. Alhaalta ylöspäin tarkasteltu, hyvin kirkkaaksi värimääritelty kierreportaikko, jonka kaiteista muodostuu miltei abstrakti, geometrinen spiraali. Kaiteen yli kurottaa avoin kämmen.

Nuori ikä – työuransa alussa olevan ongelma ja hyve

Tekemissämme haastatteluissa alle kolmekymppiset korkeakoulusta valmistuneet korostivat olevansa esiintymis- ja vuorovaikutustaitoisia työnhakijoita ja sosiaalisesti taitavia, innokkaita ja oppimishaluisia työntekijöitä. He korostivat taitojaan pyrkiessään perustelemaan, miksi ovat suhteellisen vähäisestä työkokemuksesta huolimatta hyviä työntekijöitä, jotka ansaitsevat paikkansa yrityksissä.

Haastattelemamme nuori mies kertoi näin sosiaalisista taidoistaan: ”mää oon sosiaalisesti tosi lahjakas − − pystyn − − puhumaan asioista, mistä mää en välttämättä täysin ymmärrä − − luontevasti, vakuuttavasti − − ja sitä kautta saamaan sitä uskottavuutta”.

Tulkitsemmekin, että nuori ikä näyttäytyy työelämässä sekä ongelmana että hyveenä.

Yhtäältä nuoreen ikään liittyvä työkokemuksen puute on asia, joka asettaa noviisin eli uransa alkussa olevan henkilön altavastaajan asemaan ja pakottaa todistelemaan omaa arvoa sekä itselle että muille.

Toisaalta nuoruuteen kulttuurisesti liitetyt ominaisuudet, kuten innokkuus, intohimo ja oppimiskyky, määrittyvät nuoren työntekijän hyveiksi, joita kokeneilta senioreilta tulkitaan puuttuvan ja joilla työkokemuksen puutetta kompensoidaan.

 

Huippusuorittaminen vastauksena tytöttelyyn – nuoret naiset sinnikkäinä menestyjinä

Havaitsimme myös, että erityisesti nuoret naiset pyrkivät esittämään itsensä ahkerina, määrätietoisina ja kunnianhimoisina huippusuorittajina ja puhuivat itsestään ”alansa parhaina ihmisinä”. Puhe kaikenpuolisesta pärjäämisestä virisi haastateltavien kertoessa työelämän tilanteista, joissa he olivat kohdanneet epävarmuutta omasta asemastaan sekä eri tavoin ilmenevää syrjintää nuoren ikänsä ja naissukupuolensa takia.

Tulostemme perusteella näyttää siltä, että nuoret naiset kohtaavat edelleen vähättelyä ja tytöttelyä yrityksissä. Heidän arvonsa ja asiantuntijuutensa kyseenalaistuvat nuoren iän ja siitä johtuvan työkokemuksen puutteen, naissukupuolen ja erityisesti näiden yhdistelmän perusteella.

Haastattelemamme nuori nainen totesi, että ”kyl sen tos työelämäs huomaa, että etenkin vähän vanhempien mieshenkilöiden seurassa, niin sä oot vähän semmonen tyttö vielä, vaikka sä oisit kuinka asiantuntija”.

Haastattelemamme nuoret naiset itse eivät kuitenkaan suoranaisesti kritisoi työelämän epätasa-arvoa. Näin siitä huolimatta, että he tunnistavat tasa-arvon puutteen puhuessaan esimerkiksi naisten uralla etenemistä estävästä ”tosi kovasta lasikatosta”.

Sen sijaan he korostavat omaa kyvykkyyttään ja vastuutaan ongelmien ratkomisessa joutuessaan vastaamaan oman arvonsa kyseenalaistumiseen. Oman itsensä vastuuttaminen tulee esille haastateltavien kertoessa, miten he ovat ”kostaneet setämiehille” näyttämällä toteen oman osaamisensa tai ”huudelleet perään” eli esiintyneet jämäköinä ja ”lannistumattomina”.

Mustavalkoinen kuva, jossa alaspäin suuntautuva kierreportaikko. Askelmat mustavalkoiset, seinät valkoiset.

Tasapainoilua suorittamisen ja hyvinvoinnin välillä

Nuoret yrityksissä työskentelevät naiset siis esittävät itsensä työllistettävyyden ihanteen mukaisina sinnikkäinä, ketterästi esteitä ylittävinä menestyjinä. Sinnikkyys ja ongelmien yksilöllinen ratkominen ei kuitenkaan koske ainoastaan syrjintää vastaan kamppailua. Se koskee myös hyvinvoinnin ja jaksamisen hallintaa.

Siihen, kuinka nuoret naiset joutuvat jatkuvasti todistelemaan pätevyyttään, liittyy myös heidän itsensä mukaan uupumukselle altistava ”liikaa tekemisen” riski. He eivät kuitenkaan voi ”pysähtyä hengittämään”, koska heidän on jatkuvasti ”henkinen CV takaraivossaan” pedattava tulevaisuuttaan niin, että nykyhetken valinnat edesauttavat ”krediittien” eli ansioiden ja näyttöjen kerryttämistä ja siten suotuisaa työuraa.

Lepääminen ja huippusuorittamisesta hellittäminen käy mahdottomaksi, koska naisten on lunastettava paikkansa ja kyettävä säilyttämään etenemismahdollisuutensa yrityksissä.

Kuten eräs nuori naishaastateltavamme totesi: ”se liika näyttämisen ja kehittymisen halu sit taas saattaa johtaa siihen työuupumukseen − − koska sit jos tavallaan sä uuvut, niin sit sä tiput siitä kelkasta, ku sun pitää niinku levätä.”

Tämä yhtälö saa nuoret naiset pohtimaan omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimisen tärkeyttä. Tässäkin asiassa he sälyttävät vastuun itselleen. ”Itsestä huolta pitämisen” konkreettisia keinoja ovat esimerkiksi työajan ja työmäärän aktiivinen tarkkailu sekä omasta palautumisesta huolehtiminen. Jaksamisen rajojen alituinen kontrollointi näyttäytyy tärkeänä, jotta ”ei tipu kelkasta”.

Siksi nuoret naiset eivät sano työpaikoillaan, että ”mua väsyttää ja mulla on liikaa töitä”. He säätelevät tarkoin stressille antautumista ja ”sairastavat viikonloppuisin”. Stressiä ei saa olla loppuun palamiseen asti, sillä sairauslomalle jääminen merkitsisi huippusuorittajana epäonnistumista. Stressiä pidetään nykytyöntekijän jatkuvana ja normaalina olotilana – toisinaan myös osoituksena oikeanlaisesta paneutumisesta työhön.

Jaksamisen kontrolloinnista onkin muodostunut osa hyvää työntekijyyttä.

Jatkuva itsen esittäminen työllistettävänä ja jaksamisen säätely on kuitenkin jo itsessään kuluttavaa. Tutkimuksemme kertoo, että nuoret naiset joutuvat jatkuvasti tasapainoilemaan huippusuorittamisen ja jaksamisen rajoilla myös ikään ja sukupuoleen liittyvän oman arvon kyseenalaistumisen takia.

Mustavalkoinen kuva ylöspäin kulkevasta kierreportaikosta, kuvakulma alhaalta päin. Portaikko muistuttaa silmää.

Työllistettävyyden houkuttavat ja haavoittavat ihanteet

Kaiken kaikkiaan tutkimuksemme osoittaa, että jäsentäessään itseään työntekijöinä kaupalliselta alalta valmistuneet korkeakoulutetut toistavat pitkälti – ja varsin kritiikittömästi – työllistettävyyden yksilökeskeistä puheenpartta. He esittävät itsensä sosiaalisesti taitavina, innokkaina ja kunnianhimoisina huippusuorittajina, joille työ ja itsensä jatkuva kehittäminen on intohimo.

Ihanteiden myötäily ei kuitenkaan tarkoita niiden naiivia hyväksymistä. Tulkintamme mukaan itsen esittäminen ihanteiden mukaisena houkuttaa nuoria työelämän noviiseja, koska omaa arvoa ja asiantuntijuutta täytyy osoittaa ja todistella sekä itselle että muille. Ihanteiden omaksumista selittänee myös kaupallisen alan opiskelukulttuuri, joka ruokkii kilpailullista ja kunnianhimoista uran tavoittelua.

Lisäksi bisneskulttuuri ja sen maskuliinisuus asettavat erityisesti nuoret naiset alisteiseen ja haavoittuvaan asemaan, mikä pakottaa heidät korostamaan omaan pärjäämistään. Tähän ei sovi metelin nostaminen ikä- ja sukupuolisyrjinnästä. Jos nuoret naiset haastaisivat työpaikkojensa epätasa-arvoisia rakenteita, he olisivat vaarassa menettää asemansa aktiivisina ja itse asioistaan päättävinä asiantuntijoina.

 

***

Kuvat: bannerikuva (The Kaisa House) sekä järjestyksessään ensimmäinen kuvituskuva (Helsinki University Library 6) Pekka Nikrus / Flickr (julkaisut noudattavat lisenssiä CC BY-NC-SA 2.0). Muut kuvat järjestyksessä Waldemar Nowak / Pexels, Robin Schreiner / Pexels ja Adrien Olichon / Pexels.

 

Kirjallisuutta

Chowdhury, N. (2020). Practicing the ideal depressed self: Young professional women’s accounts of managing depression. Qualitative Health Research, 30(9), 1349–1361.

Gill, R. & Orgad, S. (2018). The amazing bounce-backable woman: Resilience and the psychological turn in neoliberalism. Sociological Research Online, 23(2) 477–495.

Ikonen, H.-M. (2020). Having a top-class mindset? Post-feministm and the co-construction of class and mindset among young Finnish women. Gender and Education, 32(7), 944–960.

Kivijärvi, M. (2021). "Stop whining and be a badass": A postfeminist analysis of university students' responses to gender themes. Equality, Diversity and Inclusion. https://doi.org/10.1108/edi-08-2020-0219 

Korhonen, M., Siivonen, P. & Isopahkala-Bouret, U. (2022). Sinnikkään työntekijän ihanne ja haavoittuvuus naisten asiantuntijatyössä. Teoksessa E. Laakkonen, T. Sotkasiira, I. Lehto & M. Heikkilä (toim.) Haavoilla – käsite ja kokemus. Aikuiskasvatuksen näkökulmia rikkoviin elämäntilanteisiin (109–134). Jyväskylän yliopisto: SoPhi. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9423-5

Korhonen, M., Siivonen, P., Isopahkala-Bouret, U., Mutanen, H. & Komulainen, K. (2023). Young and/but successful: business graduates performing themselves as valuable labouring subjects. Journal of Youth Studies. https://doi.org/10.1080/13676261.2022.2161355

Lamberg, E. (2022). Becoming workers. How young women negotiate their imagined futures in the Finnish working society. Turku: Turun yliopiston julkaisuja.

McRobbie, A. (2007). Top Girls? Young women and the post-feminist sexual contract. Cultural Studies, 21(4-5), 718–737.

Kirjoittajat

Henkilö, jolla lyhyet, tummat hiukset ja paksusankaiset silmälasit sekä vaalea kukallinen paita, jonka päällä musta neule.

Päivi Siivonen

Päivi Siivonen työskentelee apulaisprofessorina Turun yliopiston Kasvatustieteiden laitoksella erityisalana aikuiskasvatus ja korkeakoulututkimus. Hän on tutkinut akateemista yrittäjyyttä ja korkeakoulusta valmistuneiden työllistettävyyttä sekä sukupuoleen, ikään ja luokkaan kietoutuvia sosiaalisia eroja koulutuksessa ja työelämässä. Siivonen johti Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta Korkeakoulusta valmistuneiden työllistettävyys ja sosiaalinen positioituminen työmarkkinoille (20182022).

 

Henkilö, jolla vaalea neule ja vaaleat, ylös sidotut hiukset.

Maija Korhonen

Maija Korhonen (PsT) työskentelee psykologian yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa, Joensuun kampuksella. Hänen tutkimuksensa ovat keskittyneet koulutuksen muuttuviin ihanteisiin, koulutus- ja työpolkuihin sekä terveyteen ja sairauteen elämänkulussa.

 

Mustapaitainen henkilö, jolla hartioille yltävät vaaleat hiukse sekä hopeinen koru, jossa mustia palloja.

Ulpukka Isopahkala-Bouret

Ulpukka Isopahkala-Bouret työskentelee kasvatustieteen professorina Turun yliopiston Kasvatustieteiden laitoksella, erityisalana koulutuksellinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Tutkimuksessaan hän on keskittynyt sosiaaliseen eriarvoistumiseen koulutuksen ja työmarkkinoiden välisen suhteen kautta. Hän on tutkinut korkeakoulutukseen pääsyä ja korkeakoulusta valmistuneiden asemoitumista työmarkkinoille sosiaalisten ja kulttuuristen erontekojen näkökulmista, yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen vastakkainasettelua ja aikuisopiskelua. Hän on toiminut myös Aikuiskasvatus-tiedelehden päätoimittajana vuodesta 2019 lähtien.

 

Henkilö, jolla vaaleat polkkahiukset, mustavalkoinen paita sekä helminauhamainen kaulakoru.

Heli Mutanen

Heli Mutanen (KM) on Itä-Suomen yliopistossa kasvatustieteiden ja psykologian osastolla yliopisto-opettaja ja väitöskirjatutkija, joka on kiinnostunut nuorten aikuisten koulutus- ja työpoluista ja narratiivisesta metodologiasta. 

 

Lue seuraavaksi

Avainsanat: koulutus luokka sukupuoli työ työelämä työllistettävyys

, , ja – 14.3.2023