Kun puhutaan terveydestä, puhutaan myös yhteiskuntaluokista

Ammattiluokkien väliset terveyserot näkyvät jo työuran alkupäässä: mitä alempi ammattiasema, sitä enemmän työterveyspalveluita käytetään. Suurin työkyvyttömyyseläkeriski on työntekijöillä, jotka tekevät fyysisesti raskasta ihmissuhdetyötä. Työn muutoksesta ja psykososiaalisista kuormitustekijöistä puhutaan paljon, mutta on tärkeää muistaa, että myöskään fyysisesti rasittava työ ei ole kadonnut minnekään.

Tämän jutun voit myös kuunnella, kesto 12:04.

Sosioekonomisilla terveyseroilla tarkoitetaan ihmisten välisiä terveyseroja suhteessa heidän sosiaaliseen asemaansa. Eri sosiaalisia asemia voidaan määritellä vaikkapa koulutustason ja ammattiluokkien mukaan ja näin ollen tarkastella, mitä merkitystä sosiaalisella asemalla on ihmisen terveydelle. Sosioekonomisia kuolleisuuseroja on havaittu kaikissa maissa, joista tietoja on, ja siitä lähtien, kun tietoja on rekisteröity.

Suomessa kuolleisuuden sosioekonomiset erot ovat olleet länsieurooppalaisittain suuret etenkin miehillä. Vaikka elinajanodotteen erojen kasvu onkin viime vuosina pysähtynyt, alimpaan tuloviidennekseen kuuluvan nuoren työikäisen miehen elinajanodote on yhä noin kymmenen vuotta lyhyempi kuin ikätoverillaan ylimmässä tuloviidenneksessä.

Tässä artikkelissa tarkastelen erityisesti ammattiluokkien välisiä terveyseroja, jotka näkyvät huolestuttavasti jo aivan työuran alussa. Työsuojelurahaston ja Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessamme olemme tutkineet nuorten työntekijöiden työterveyshuollon palvelujen käyttöä ja näiden palvelujen käytön yhteyttä myöhempiin pitkäkestoisiin mielenterveyssyistä johtuviin sairauspoissaoloihin (Kelan myöntämiin sairauspäivärahakausiin).

Ammattiluokkien väliset terveyserot näkyvät huolestuttavasti jo aivan työuran alussa.

Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Suomen suurimman työnantajan, Helsingin kaupungin, 18–34-vuotiaat työntekijät (N = noin 13 000 per vuosi). Heidän työterveyshuollon palvelujen käyttöään ja sairauspoissaolojaan seurattiin rekistereistä vuodesta 2004 vuoteen 2016. Tutkimuksessa jaoimme ammattiryhmät neljään luokkaan: “johtajia ja asiantuntijoita” ovat esimerkiksi johtajat, opettajat ja lääkärit, ”toimihenkilöitä” sairaanhoitajat ja esimiehet, ”alempia toimihenkilöitä” toimistohenkilökunta, lähihoitajat ja lastenhoitajat ja ”työntekijäammattien” edustajia esimerkiksi tekninen henkilöstö ja laitoshuoltajat.

Helsingin kaupunki, kuten muukin kuntasektori, on hyvin naisvaltainen työpaikka: yli 70% työntekijöistä on naisia. Kaupungin työterveyshuollon palvelut ovat kattavuudeltaan samat kaikille työntekijöille ammattiasemasta riippumatta.

Ketkä käyttävät työterveyspalveluita eniten?

Hankkeemme tulokset osoittivat, että puolet Helsingin kaupungin alle 35-vuotiaista työntekijöistä ei käyttänyt työterveyshuollon sairaanhoitopalveluita lainkaan tai käytti niitä vain hyvin vähän. Lisäksi havaitsimme, että pieni ”suurkuluttajien ryhmä”, kymmenesosa nuorista työntekijöistä, käytti peräti 40 % kaikista nuorten työntekijöiden käyttämistä työterveyshuollon sairaanhoitopalveluista.

Grafiikka työterveyskäyntien määristä ammattiluokittain
Kuvio 1. Työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen käynnit eri ammattiasemaryhmissä sukupuolen mukaan alle 35-vuotialla työntekijöillä. Keskimääräinen käyntimäärä tuhatta työntekijää kohden vuodessa vuosina 2006-2016.

Naiset käyttivät palveluita enemmän kuin miehet. Eniten palveluja käyttivät työntekijäammateissa työskentelevät ja toiseksi eniten alemmat toimihenkilöt (kuvio 1). Samoin toimialalla oli selkeä yhteys palvelujen runsaaseen käyttöön. Naisista palveluita käyttivät eniten varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa sekä sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalveluissa työskentelevät, kun taas miehillä palvelujen käyttö oli suurinta varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa.

Alemmilla toimihenkilöillä ja työntekijäammateissa esiintyi siis eniten lyhyelle ajalle kasautuneita työterveyspalveluiden sairaanhoitokäyntejä. Varsinkin tällaiset useiden työterveyskäyntien kasautumat ennustivat mielenterveyssyistä johtuvia pitkiä sairauspoissaoloja. Ihmiset, joilla oli toistuvien, lyhyiden sairauspoissaolojen ohella pitkiä sairauspoissaoloja ja jotka käyttivät runsaasti työterveyspalveluita, päätyivät muita useammin pitkille, mielenterveysperusteisille sairauslomille. Mielenterveyssyistä johtuvat pitkät sairauspoissaolot olivat kaikkein yleisimpiä niillä alemmilla toimihenkilöillä, joilla oli aiemmin toistuvasti ilmennyt lyhyitä sairauspoissaoloja.

Moni rasittuu töissä yhä myös fyysisesti

Sosioekonomiset erot sairastavuudessa jatkuvat läpi työuran ja sen jälkeen. Toisessa Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimuksessamme osoitimme keski-ikäisten ja ikääntyvien Helsingin kaupungin työntekijöiden kohortissa, että pitkäaikainen altistuminen fyysisesti raskaalle työlle ja hankalille työasennoille jopa kolminkertaistaa tuki- ja liikuntaelinperusteisen työkyvyttömyyseläkkeen riskin. Havaitsimme myös, että työkyvyttömyyseläkkeen riski kasvaa jo matalassa altistuksessa, kun altistumisen aika on pitkä. Myös ennenaikaisen kuoleman riski kasvaa pitkäaikaisesti raskaalle työlle altistuneilla, erityisesti miehillä.

Kuntasektorilla työn fyysinen kuormittavuus on yleistä erityisesti varhaiskasvatuksessa sekä hoito- ja hoivatyössä. Työn muutoksesta ja psykososiaalisista kuormitustekijöistä puhutaan paljon, mutta fyysisesti rasittava työ ei ole kadonnut minnekään, ja sitä tehdään paljon esimerkiksi kuntasektorin naisvaltaisilla aloilla.

Alemmissa ammattiasemissa olevien terveys heikkenee nopeammin iän myötä.

Tuore Helsinki Health Study -hankkeessa tehty Olli Pietiläisen väitöstutkimus osoitti, että ammattiluokkien välillä on selkeää eriarvoisuutta fyysisessä toimintakyvyssä. Alemmissa ammattiasemissa olevien terveys myös heikkenee nopeammin iän myötä. Lisäksi terveyserot ilmenevät siten, että alemmissa ammattiasemissa olevat joutuvat useammin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Väitöstutkimuksen mukaan nämä erot liittyvät luultavasti ainakin osittain eroihin eri ammattiluokkien työn fyysisessä rasittavuudessa sekä mahdollisesti erilaisiin mahdollisuuksiin reagoida näihin haitallisiin altistuksiin. Esimerkiksi selkävaivoista kärsivällä hoiva-alan työntekijällä ei ehkä ole mahdollisuutta muuttaa työnkuvaansa sellaiseksi, että työn fyysisestä kuormituksesta pääsisi eroon.

Kotihoidon työntekijä tarjoilee aamupalan asiakkaan aamukäynnillä.

Yhteiskuntaluokka näkyy terveyseroissa sitkeästi

Tutkimuksissamme olemme osoittaneet, että sekä psykososiaalinen että fyysinen työkuormitus ovat yhteydessä työntekijöiden mielenterveysongelmiin. Kelan tuoreista tilastoista voidaan havaita, että mielenterveyden häiriön perusteella sairauspäivärahaa saaneiden lukumäärä on kasvanut vuosien 2016 ja 2019 välillä peräti 43 prosenttia. Mielenterveyssyyt ovatkin nyt suurin pitkien sairauspoissaolojen syy.

Mielenterveyden ongelmista johtuvat sairauspoissaolot ovat lisääntyneet erityisen paljon nuorilla (16–34-vuotiaat) ja varhaiskeski-ikäisillä (35–49-vuotiaat) naisilla. Tutkimusten mukaan työntekijäammateissa olevilla on enemmän pitkiä sairauspoissaoloja kuin toimihenkilöammateissa olevilla erityisesti tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuen.

Suurin työkyvyttömyyseläkeriski on sosiaali- ja terveysalalla.

Mielenterveysperusteisissa sairauspoissaoloissa ammattiluokkien erot ovat pienemmät, ja poissaoloja on eniten alemmilla toimihenkilöillä. Alemmissa toimihenkilöissä on paljon työntekijöitä, joiden työssä sekä psykososiaalinen että fyysinen kuormitus on suurta, esimerkkinä vaikkapa kotihoidon työntekijät.

Mielenterveyden ongelmat ovat nousseet suurimmaksi syyksi myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Suurin työkyvyttömyyseläkeriski on työntekijöillä, jotka työskentelevät sellaisissa ammateissa ja sellaisilla toimialoilla, joihin liittyy fyysisesti raskasta ihmissuhdetyötä. Kuntoutussäätiön laajan seurantatutkimuksen mukaan suurin työkyvyttömyyseläkeriski on sosiaali- ja terveysalalla.

Yhteenvetona voidaankin todeta, että kun puhutaan terveydestä, puhutaan samalla yhteiskuntaluokista. Ainakin terveyttä tarkasteltaessa yhteiskuntaluokat ovat edelleen vahvasti olemassa myös nuorimmissa ikäkohorteissa, eivätkä ammattiluokkien väliset terveyserot valitettavasti näytä häviämisen merkkejä.

 

***

Artikkelissa esitellyt tulokset pohjautuvat pääosin laajassa Helsinki Health Study -hankkeessa tehtyihin tutkimuksiin. Helsinki Health Study on jo yli 20 vuoden ajan tuottanut tietoa työntekijöiden terveyden ja työkyvyn hyväksi.

Kuvat: bannerikuva Eweis Yehia (Helsingin kaupunginmuseo), 1. kuva Inka Lähteenaro (Ilmiö), 2. kuva (grafiikka) Anne Kouvonen, 3. kuva Hush Naidoo (Unsplash), 4. kuva Juho Nurmi (Helsingin kaupunginmuseo)

Kirjoittaja

Anne Kouvonen

Anne Kouvonen

Anne Kouvonen työskentelee sosiaalipolitiikan professorina Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut pitkään terveyden eriarvoisuutta. Tällä hetkellä hän johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa, Helsinki Health Studyn yhteydessä toimivaa nuorten aikuisten mielenterveyteen keskittyvää DAQI-hanketta ja on työpaketin vetäjänä Strategisen tutkimuksen neuvoston DigiIN-konsortiossa, jossa pyritään luomaan ratkaisuja, joiden avulla kaikki pysyisivät mukana sosiaali- ja terveydenhuollon digipalveluissa

Lue seuraavaksi

Kirjallisuus

Blomgren, J. (2020). Mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen kasvu jatkuu jyrkkänä. Julkaistu 29.1.2020. (Viitattu 30.1.2020)

Ervasti J, Pietiläinen O, Rahkonen O, Lahelma E, Kouvonen A, Lallukka T, Mänty M. Long-term exposure to heavy physical work, disability pension due to musculoskeletal disorders and all-cause mortality: 20-year follow-up-introducing Helsinki Health Study job exposure matrix. Int Arch Occup Environ Health 2019;92(3):337–345.

Kouvonen A, Mänty M, Lallukka T, Lahelma E, Rahkonen O. Changes in psychosocial and physical working conditions and common mental disorders. Eur J Public Health. 2016;26(3):458-463.

Pietiläinen O. Occupational Class Inequalities in Physical Health and Work Disability: Causes and Consequences. Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2020.

Rinne H, Parkkinen M, Shemeikka R, Ilomäki T, Notkola V. Kuolleisuus ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen palkansaajilla ammateittain Suomessa 2001–2015. Helsinki: Kuntoutussäätiön tutkimuksia 90/2018.

TTT-lehti 17.2.2020. Horjuva mielenterveys ajaa työkyvyttömyyseläkkeelle ihmissuhdetöistä.  (Viitattu 25.2.2020)

Sumanen H, Rahkonen O, Pietiläinen O, Lahelma E, Roos E, Lahti J. Educational differences in disability retirement among young employees in Helsinki, Finland. Eur J Public Health 2016;26(2):318–322.

Sumanen H, Lahelma E, Pietiläinen O, Rahkonen O. The magnitude of occupational class differences in sickness absence: 15-year trends among young and middle-aged municipal employees. Int J Environ Res Public Health 2017;14(6):625.

Sumanen H, Harkko J, Piha K, Pietiläinen O, Rahkonen O, Kouvonen A. Association between socioeconomic position and occupational health service utilisation trajectories among young municipal employees in Finland. BMJ Open 2019;9(11):e028742.

Tarkiainen L, Martikainen P, Peltonen R, Remes H. Sosiaaliryhmien elinajanodote-erojen kasvu on pääosin pysähtynyt. Suomen Lääkärilehti 2017;72(9):588-593.

Avainsanat: luokka mielenterveys terveys

– 18.5.2020