Millainen on eläimen arvokas vanhuus? Miten tulkita eläimen hoivan tarvetta? Eläinten hyvinvointi on 2000-luvun aikana noussut voimakkaasti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ihmisen kanssa ja hallinnassa eläville eläimille halutaan tarjota hyvä elämä, johon kuuluu hyvä hoiva.
Sosiaali- ja terveydenhuolto (SOTE) ja hoiva eivät ole paikallis- ja kotimaanpolitiikan marginaalikysymyksiä, sillä niitä koskevat päätökset muokkaavat kansantalouden rakenteita kauas tulevaisuuteen. SOTEn ja hoivan suhteen tehdyt päätökset kietoutuvat nykyajan globaalissa maailmantaloudessa myös väistämättä kansainvälisiin rahoitus- ja työvoimamarkkinoihin.
Hoivasta aiheutuu aina kustannuksia. Viime vuosina julkisessa keskustelussa on yhä enemmän esitetty, että vanhushoiva on liian kallista verovaroin kustannettavaksi. On kuitenkin liian vähän tietoa siitä, mitä hoiva maksaa sitä tarvitseville ja heidän läheisilleen.
Vaikka sosiaali- ja terveysalan hoitajapula, hoitajien työtaistelut ja koronakriisi ovat nostaneet esiin huolen sosiaali- ja terveyspalveluiden kantokyvystä, nykyisen hoivakriisin perimmäiset syyt ovat talousjärjestyksessä ja talouspolitiikassa, joka ei tunnista hoivan taloudellista arvoa. Hoivaa ehdyttävälle politiikalle on kuitenkin vaihtoehtoja.
Viime vuosikymmeninä poliitikkojen ja yritysten puheissa hoivatyön tehostamisesta teknologian avulla on muodostunut tärkeä keino ratkaista hoivan resurssipulaan liittyvät ongelmat. Teknologian lisäämisellä hoivatyössä on kuitenkin ei-haluttuja, yllättäviä ja työn tekoa haittaavia seurauksia, joita ei vielä tunnisteta tarpeeksi.
Jokaisella syvästi kehitysvammaisella on oma tapansa rakentaa sosiaalista vuorovaikutusta. Ryhmäkodeissa asuvilta syvästi kehitysvammaisilta ihmisiltä kuitenkin puuttuu kykeneviä ja kerkeäviä vuorovaikutuskumppaneita – vaikka miellyttävät yhdessäolon hetket voisivat parantaa heidän elämänlaatuaan paljonkin.
Onko vanhushoivan tulevaisuus robottien varassa? Ei ainakaan lähitulevaisuus, sillä hoivarobottien kehittäminen on osoittautunut kalliiksi ja hankalaksi. Fiktiivinen käsitys siitä, että robotteja käytettäisiin Japanissa laajasti ikääntyvien hoivassa, on kuitenkin muuttunut mediassa vähitellen faktaksi.
Kevään uutiset ovat kertoneet vanhushoivan suuryritysten pyrkimyksistä vaientaa työntekijöitä, jotka puhuvat julkisesti hoivatyön ongelmakohdista. Vanhushoivan työpaikoilla esiintyy myös hienoviritteisempiä ristiriitoja, jotka harvoin ylittävät uutiskynnystä. Niitäkin kannattaa sosiologiassa tutkia.
