Tosi-tv opastaa itsehoivaan

Moni tosi-tv-ohjelma ja hyvinvointiblogi toimii itsehoivan neuvonantajana. Katsoja tai lukija voi etsiä niistä opastusta, kun kaipaa muutosta arkeen, mutta omat keinot eivät riitä. Itsehoiva ei ole kuitenkaan kaikille mahdollista samanlaisessa muodossa, vaan esimerkiksi sukupuoli ja luokka-asema vaikuttavat itsestä huolehtimisen mahdollisuuksiin.

Kyllä välillä haluaisi, että olisi sitä omaakin aikaa, että pystyisi jotain omiakin juttuja tekemään, mutta aika väsynyt töiden jälkeen ja sit mun on tosi vaikee saada asioita aikaiseksi. Tarviis siihen jotakin semmosta joka tulis käskyttämään.

(Pelasta perheemme Supermarjo!)

Tositelevisio- ja lifestyle-ohjelmat ovat viihdettä. Samalla ne myös opastavat osallistujia ja katsojia esimerkiksi käyttäytymään oikein, ottamaan vastuuta omasta elämästään ja terveydestään, huolehtimaan lapsista oikeaoppisesti sekä tehostamaan arkeaan. Nykypäivän tositelevisio- ja lifestyle-ohjelmat ovat osa opastavan ja valistavan televisio-ohjelmatarjonnan historiallista jatkumoa.

Vuosina 1968-1972 esitetty Kuntoruutu opasti kotiäitejä tekemään voimisteluliikkeitä kotitöiden lomassa, ja Kuntokakkonen (1978) valisti aikakauden julkkisten avustamana, kuinka tulee liikkua ja syödä oikein, jotta lihominen ei pääse yllättämään. Liikunnan ja terveellisen ruokailun merkitystä korostettiin myös osana työssäjaksamista. Terveyden avaimissa (1980) puututtiin kansanterveyttä uhkaaviin sairauksiin Pohjois-Karjala projektin hengessä.

Toisaalta itsestä huolehtimisen (care of the self) idea ulottuu jo aikaan ennen televisiota. Antiikin Kreikan filosofit kehottivat huolehtimaan itsestä, ruumiin jokaisesta osasta: jaloista, käsistä, silmistä ja mielestä. Näiden oppien noudattaminen ja huoli itsestä koettiin ihmisen velvollisuudeksi, jolle oli omistettava aikaa. Tämä nähtiin ihmisen kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi ja elämäntaidon perustaksi.

Itsehoivaa tehostamistaloudessa

Nykykielellä itsestä huolehtimista voidaan kutsua myös itsehoivaksi. Käsitteen jälkimmäinen osa hoiva on toimintaa ja työtä, jota jokainen tarvitsee selviytyäkseen arjesta. Hoivan tarpeen määrään vaikuttavat esimerkiksi ikä, toimintakyky, elämäntilanne ja asuinympäristö.

Espanjalaisen toimintatutkimusryhmä Precarias a la derivan mukaan hoivatyöllä viitataan sekä toisen ihmisen hoivaamiseen että huolenpitoon itsestä. Tämän huolenpitotyön konkreettinen muoto vaihtelee. Siihen voi kuulua esimerkiksi perustarpeiden tyydyttämistä sekä hygieniasta, ravinnosta ja terveydestä huolehtimista.

Hoivaan liittyvät läheisesti myös vastavuoroisuus, vuorovaikutus ja tunteet. Itsehoivassa hoivan antaja ja saaja on yksi ja sama ihminen. Ranskalaisen filosofin Michel Foucault’n mukaan kuitenkin myös itsestä huolehtimiseen kuuluu suhde toiseen: hoivaan tarvitaan neuvonantajaa, opasta tai ystävää. Tositelevisio- ja lifestyleohjelmat sekä hyvinvointiblogistit edustavat nykyajan neuvonantajia ja opastajia.

Olemme tarkastelleet mediavälitteistä itsehoivaa tehostamistalouden kontekstissa. Tehostamistalous viittaa yhteiskuntajärjestykseen, jossa yhteiskunnan eri toimintoja tehostetaan talouden ehdoilla. Tehostamisen nimissä perustellaan esimerkiksi julkisten palvelujen karsimista. Olemme kysyneet, millaisia itsensä hoivaamisen keinoja tositelevisio-ohjelmissa sekä hyvinvointi- ja fitnessblogeissa esitetään ja kuinka elämän tehostamisen ideaali “valuu” mediasta perheellisten työikäisten arkeen.

Tarkastelun kohteena muutaman vuoden takaisessa pienoistutkimuksessamme ovat olleet Pelasta perheemme Supermarjo!, Jutta ja Superdieetit, Jutta ja 10 suurta unelmaa, Fitnesspäiväkirjat sekä Fitfashion-alustan hyvinvointi- ja fitnessblogit. Aineistoa olemme lukeneet ja analysoineet hoivan, luokan ja sukupuolen näkökulmista. Nämä ohjelmat eivät enää pyöri televisiossa, mutta niiden tilalle on tullut uusia, samoja aiheita käsitteleviä ohjelmia, joissa itsehoivan tärkeyttä kiireisen arjen keskellä korostetaan jopa aiempaa enemmän.

Arjen tehostamisen ihanne koskee etenkin naisia

Tositelevisiosta välittyy usein kiirepuhe. Osallistujat pohtivat, mistä löytää aikaa itsensä hoivaamiselle, kun arki täyttyy työstä ja kodin pyörittämisestä. Ohjelmien asiantuntijat, filosofeista fitness-valmentajiin, kertovat kiireen kuitenkin olevan vain tekosyy itsestä huolehtimisen välttelylle. Heidän mukaansa päivästä voi aina löytää hetken, jonka voi valjastaa hyötykäyttöön.

Pelasta perheemme Supermarjo! -ohjelmassa perheen äitiä opastetaan hieman ironisoivaan sävyyn, että keittiöstä ei tarvitse lähteä salille, vaan päivän kyykkytreenin voi suorittaa kattilaa hämmentäen. Tällöin perhekään ei jää vaille ruokaa:

Sun ei tarttee tulla aina tähän laitteelle tekemään. Kaks liikettä, joilla lihaskunto saa hyvää harjotusta ni on kyykky: samalla kun hämmentelee sitä ruokaa, niin kymppi lähti tästä näin!

Aineistomme hyvinvointibloggaajat puolestaan kirjoittavat, kuinka arkisista asioista, kuten siivouksesta tai vauvan kanssa ulkoilusta, voi ottaa tehot irti.

Siivouksen yhteydessä tehty ”lihaskuntotreeni” antoi yllättävää lisäpotkua siivoukseen. Ennen ylimääräiset edestakas kävelyt ja kyykistymiset ärsytti mutta nyt ajattelin vain että hyvä hyvä, lisää ”lenkkiä” ja ”kyykkyjä”. Minulla oli nimittäin siivouksen ajan painoliivi päällä. 10kg extra vastus toi mukavasti lisäintoa siivoukseen.

(Fitness-hyvinvointiblogi1)

Vauva toimii erinomaisesti treenin lisäpainona. Hänet voi laittaa kantoreppuun ja mennä vaikka portaita kävelemään. Kannattaa tämä ihana lisäpaino ottaa hyvässä mielessä vastaan.

(Fitness-hyvinvointiblogi2)

Luovasti käytettyinä itsehoivan menetelmät ovat tehokkaita, ja niiden avulla voi löytää mielekkyyttä kiireiseen arkeen.  Samalla ne kuitenkin tuovat näkyväksi, että erityisesti naisen oma aika on myös muiden aikaa. Treenivinkkejä jakamalla voidaankin tahtomatta uusintaa sukupuolten epätasaista työnjakoa.

Arjen metatyö ja monen asian tekeminen yhtä aikaa, on naisille luontaiseksi nähty ominaisuus, joka ei kuitenkaan tule itsestään, vaan arkea tietoisesti rytmittämällä ja tehostamalla. Pienen vauvan hoito valloittaa myös isiä. He kertovat blogeissaan ottavansa aikaa itsensä hoitamiselle esimerkiksi kotiin rakennetulla salilla.

En malttaisi olla hetkeäkään erossa lapsestani, haluaisin vaan pidellä häntä sylissäni ja leperrellä ja hyräillä hänelle hiljaisella äänellä. Oma kotisali avaa kuitenkin reilusti lisää treenimahdollisuuksia. Salille voi esimerkiksi marssia itkuhälytin kainalossa vauvan ollessa päikkäreillä tai illalla pikkuisen mentyä yöunille.

(Fitness-hyvinvointiblogi3)

Kaikkea arkista tekemistä ei kuitenkaan ole syytä tehostaa. Ihmiset tarvitsevat myös aikaa ei-minkään-tekemiselle ja yhteen asiaan kerrallaan keskittymiselle. Arjen tehostaminen äärimmilleen voi johtaa pahimmillaan uupumukseen ja itsehoiva kääntyäkin itseään vastaan.

Itsehoivan mahdollisuus on myös luokkakysymys

Ihmisiä kehotetaan ohjelmissa ja blogeissa huolehtimaan itsestään, jotta he olisivat mahdollisimman tehokkaita ja jaksaisivat huolehtia myös muista. Toisaalta itsehoiva toimii myös uusliberaalin – jatkuvan itsensä tuottavaksi yksilöksi kehittämisen – tehokkuuspuheen vastapuheena. Sosiaalisessa mediassa jaetaan esimerkiksi huoneentauluja, joissa kerrotaan, että on OK perua sovittu tapaaminen, jäädä kotiin, kadota vähäksi aikaa ja hoivata itseään vain oman hyvinvointinsa vuoksi.

Levon merkitys tuodaan esille myös tositelevisiossa ja blogeissa. Ohjelmissa osallistujat tunnustavat väsymystään päiväkirjana toimivalle videokameralle. Palkinnoksi onnistuneesta ajan ja arjen hallinnasta osallistujille saatetaan antaa rentouttava kylpyläviikonloppu. Bloggaajat puolestaan kertovat, kuinka vältellä stressin aiheuttamaa ekstramöykkyä mahassa.

Olen oppinut sen verran tuntemaan itseäni, etten suunnittele oikeastaan mitään menoja enkä harrastuksia maanantaille - jos vaan mitenkään mahdollista. Oishan maanantai hyvä jumppapäiväkin, mutta jos mulla olisi oma ohjattava tunti maanantaisin, tiedän, että tulisi aina vähän liian nopeasti viikonlopun jälkeen ja menisin aina maanantait pieni ekstramöykky mahassa.

(Hyvinvointiblogi)

Hyvässä taloudellisessa asemassa olevalla on monipuoliset mahdollisuudet toteuttaa itsensä hoivaamisen ydintä ja tehdä sitä, mikä tekee onnelliseksi, saa voimaan hyvin ja jaksamaan arjessa. Epävarmassa työmarkkina-asemassa olevalle tai matalapalkka-alalla työskentelevälle itsehoivan mahdollisuudet ovat erilaiset, eikä maanantaista ole mahdollista tehdä leppoisaa vain itsehoivan vuoksi. Pelasta perheemme Supermarjo! -ohjelmassa kolmivuorotyötä tekevä yksinhuoltajaäiti kertoo kameralle, että hänellä ja lapsella ei ole harrastuksia.

Ennen me harrastettiin lapsen kanssa vauvauintia. Se oli semmoinen säännöllinen juttu, mutta nyt se on jäänyt rahan takia sitten pois.

(Pelasta perheemme Supermarjo!)

Itsehoiva näyttäytyy etuoikeutettuna myös silloin, kun ihmisellä on paljon hoivavastuuta muista ihmisistä. Esimerkiksi omaishoiva omaishoitajuus, ikääntyvät vanhemmat ja erityistarpeiset lapset voivat vaikeuttaa ajan irrottamista itsehoivalle. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia tarvittaviin lepohetkiin, saati itseä kehittäviin harrastuksiin.

Julkisen terveyden avaimista omiin avaimiin

Hyvinvointivaltion julkisen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluihin on kohdistunut 1990-luvun laman jälkeen useita heikennyksiä ja palvelujen tarjonnassa on siirrytty yhä enemmän uusliberalistiseen suuntaan, joka korostaa yksilön omaa vastuuta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Hyvinvointivaltiota tutkineiden Vappu Karjalaisen ja Elina Palolan mukaan yksilöiden selviytymisvaikeuksista tehdään hyvinvointivaltion tehostamisprosessissa kansalaisten omia elämänhallintaprojekteja. Myös viimeaikaisissa hallitusohjelmissa tuodaan esille itsestä huolehtimisen kansanterveydelliset hyödyt ja esimerkiksi liikkumattomuudesta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset.

Julkisen sektorin palvelut - kuten lapsiperheiden kotipalvelut - toimivat edelleen, mutta ne eivät kata kaikkea hoivan tarvetta.  Kaikilla ei myöskään ole sukulaisten tai ystävien muodostamaa tukiverkostoa, tai läheiset asuvat kaukana, jolloin voi olla hankala raivata tilaa itsehoivalle. Parhaimmillaan tositelevisiosta ja hyvinvointiblogeista saatavat neuvot voivat toimia vertaistukena, varteenotettavina ohjeina ja hoivavajeen paikkaajina.

Ongelma tositelevision kaltaisissa avun muodoissa on niiden projektimuotoisuus ja hauraus. Hoiva on ihmisen jokapäiväinen tarve, joka ei väänny helposti projektiksi. Myös itsehoivaa tarvitaan koko elämän ajan. Osa ihmistä pystyy järjestämään aikaa itsehoivalle, osa tarvitsee siihen tukea ja apua. Tärkeätä on yhteiskunnan tasolla tunnistaa ihmisten tarve myös itsehoivalle ja tukea sitä eri keinoin.

Kuvat: pääkuva Inside Weather, 1. kuva Jan Sedivy, 2. kuva Jane Palash, 3. kuva Roberto Nickson, 4. kuva Joshua Reddekopp (Unsplash)

Kirjoittajat