Sisarus voi olla paras ystävä tai tärkein perheenjäsen

Nyky-yhteiskunnassa korostetaan sukulaissuhteiden sijaan tavallisesti itse valittuja ihmissuhteita: elämänkumppaneita ja ystäviä. Suhteet sisaruksiin ovat kuitenkin monille nuorille aikuisille tärkeitä, ja joillekin ne ovat kaikkein läheisimpiä ihmissuhteita. Miksi joistain sisarussuhteista tulee niin tiiviitä?

Muistatko, miltä tuntui, kun sisaruksesi syntyi? Oliko suhteenne lapsuudessa riitaisa vai koitko, että hän oli yksi parhaista kavereistasi? Entä lähenikö suhteenne lapsuudenkodista muuttamisen jälkeen vai oletteko nykyisin etäisiä?

Sisarussuhteet ovat useimmille tärkeitä ihmissuhteita. Ne kestävät yleensä pitkään, pidempään kuin suhteet vanhempiin tai elämänkumppaniin. Sisarusten olemassaolo tai puuttuminen vaikuttaa koko elämään.

Sosiologiassa sisarussuhteita ei ole silti juurikaan tutkittu. Kiinnostus on kohdistunut enemmän muihin läheissuhteisiin, kuten vanhemman ja lapsen väliseen hoivasuhteeseen tai parisuhteeseen ja romanttiseen rakkauteen.

Lynn Jamiesonin mukaan läheisyydestä on ainakin julkisten tarinoiden perusteella tullut henkilökohtaisen elämän perusta. Norbert Elias puolestaan painotti jo useampi vuosikymmen sitten, että sosiologian tulisi tarkastella taloudellisten suhteiden lisäksi ihmisten välisiä emotionaalisia kytköksiä yhteiskuntaa koossa pitävänä voimana.

Perhesuhteiden korostaminen ei välttämättä sovi yhteen nyky-yhteiskunnassa vallalla olevien yksilöllisyyden ihanteiden kanssa. Henkilökohtaisen valinnan aikakautena ystävyys- ja rakkaussuhteiden merkitys korostuu. Tämä ei tarkoita, etteikö sisarussuhteilla olisi merkitystä ihmisille. Julkinen diskurssi kuitenkin vaikuttaa siihen, miten perhesuhteista puhutaan.

Nuori aikuinen seisoo reppu selässä metrolaiturilla.

Elämän käännekohdat vaikuttivat sisarussuhteeseen

Haastattelin graduani varten neljäätoista 25–35-vuotiasta pääosin pääkaupunkiseudulla asuvaa nuorta aikuista. Rajasin haastateltavat siten, että he kokivat suhteensa vähintään yhteen sisarukseen läheiseksi tai merkitykselliseksi. Minua kiinnosti, mitä sisarussuhteelle tapahtuu yhteisestä lapsuudenkodista muuttamisen jälkeen, kun kanssakäyminen ei enää ole päivittäistä ja itsestäänselvää.

Haastattelujen perusteella läheisyyden kokemukseen vaikuttivat erilaiset elämäntapahtumat, kuten perheenjäseniä koskettaneet kriisit ja muut elämänmuutokset. Kriiseistä mainittiin esimerkiksi pahat riidat sisarusten välillä, vanhempien ero ja perheenjäsenen sairastuminen tai alkoholisoituminen.

Muita sisarussuhteisiin vaikuttaneita elämäntapahtumia olivat muun muassa sisaruksen muuttaminen pois lapsuudenkodista tai lähtö opiskelemaan toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille. Useimmat haastateltavat kertoivat, että fyysinen etäisyys lähensi suhdetta. Yksi haastateltava kuvailee sitä näin:

”Vähän lukion jälkeen sisko muutti opiskelemaan eri kaupunkiin ja se jotenki vaikutti tosi paljon, et se muutti sinne kauas. Emmä tiiä mikä siinä muuttu. Ehkä me tavattiin harvemmin, mut silleen oikeesti.”

Kaisa Ketokiven (nyk. Kuurne) mukaan elämän erilaiset murtumakohdat luovat perhe- ja ystävyyssuhteisiin uudenlaisia merkityksiä. Oman aineistoni perusteella monen erityisen läheisen sisarussuhteen taustalta löytyi vaikeita elämäntapahtumia, jotka olivat hitsanneet sisarukset tiiviisti yhteen. Yksi haastateltava jopa koki, että hänen ydinperheensä on juuri sisarukset, ei niinkään vanhemmat tai kumppani.

Puolisovalinnat ja lasten hankkiminen olivat sekä tiivistäneet että etäännyttäneet sisarusten välejä.

Nuoreen aikuisuuteen mahtuu usein myös pariutuminen ja perheellistyminen. Puolisovalinnat ja lasten hankkiminen olivat sekä tiivistäneet että etäännyttäneet sisarusten välejä. Haastateltavat kokivat läheisyyttä lisäävänä, että sisarus oli ottanut mukaan tärkeisiin päätöksiinsä ja hetkiinsä, esimerkiksi häihin kaasoksi, lapsensa kummiksi tai mukaan ensimmäisen asunnon ostoon. Yksi haastateltava kuvailee sisaruksen lapsen syntymää näin:

”Kun Tiina sai kolme vuotta sitten lapsen, niin sit se on kans vaikuttanu aika paljon meiän väleihin, et me ollaan Jussin (veli) kans molemmat sen Tiinan lapsen kummeja ja me ollaan tosi läheisii ja ollaan monesti hoidettu sitä kahestaan. Ja lapsi on ollu meiän reissuissa mukana. Et se on ollu ehkä uusin käännekohta, et meil on tällanen neljäs mukana.”

Kaksi nuorta naista seisoo iloisina vierekkäin.

Läheisyyttä ja etääntymisiä

Läheisyyttä kuvailtiin pitkälti itsestäänselvyyden kautta: sen sanottiin olevan luonnollista ja automaattista. Sisaruksen kanssa on luontevaa olla, koska toista ymmärtää ilman sanojakin. Toisaalta moni korosti myös haluaan aktiivisesti ylläpitää suhdetta.

Sisarussuhteiden läheisyydestä puhuminen tuntui olevan monelle tutkimukseeni osallistuneelle tärkeää. Yksi haastateltavista kuvasi tuntojaan näin:

”On aika vaikee kuvailla, miks se toinen on tärkee… et se on se joku tunne, et tullaan samasta ja jollain lailla kuulutaan yhteen. Jossain määrin semmonen sanaton yhteys…Sitä on vaikee selittää. Tai on vaikee selittää, miks mä halusin väkisin tulla tänne [tähän haastatteluun], et joku siinä on, et mä halusin tulla kertomaan.”

Toinen haastateltava vertaa sisarussuhdetta ystävyyssuhteisiin ja kokee sisaruksen osittain korvanneen kavereita:

”Sen takia, koska mulla on niin hyvä toi isosisko, niin ei mulla oo koskaan ollu mitään väliä onko mulla muita kavereita. Mulla on ollu muita kavereita, mut mulla ei oo koskaan ollu väliä muutanko mä johonkin, kuka muuttaa minne, koska mulla on aina ollu Anni ja on vieläkin siis... Kyllä kavereittenkin kanssa haluaa olla, mutta siskojen kans ei oo todella vaihtoehtoo, et todella aikoo olla aina parhaat ystävät tai ystävät ja aina koska ne on siskoja, niin se tavallaan velvoittaakin, mutta mä pitäisin muutenkin niiden kanssa yhteyttä.”

Tarkoitukseni oli tutkia vain läheisiä sisarussuhteita, mutta huomasin, että loppujen lopuksi kiinnostuin myös siitä, miksi joistain sisarussuhteista oli tullut etäisiä. Yksi haastateltavista kuvaa prosessia näin:

”Johannaan se käänne on tapahtunu pitkälti sillon, kun hän tapasi miehensä, nykyisen aviopuolisonsa. Meillä ei oo sen miehen kanssa koskaan löytyny sellasta yhteistä tai ei olla koettu olevamme samalla aaltopituudella monellakaan tapaa. Niin se on vaikuttanu myös siihen, että ei olla (läheisiä Johannan kanssa).”

Kaisa Ketokivi onkin todennut, että juuri puolisovalinta voi olla lapsuudenperheestä etäännyttävä tapahtuma. Perhe saattaa kokea lapsen kumppanin vieraana esimerkiksi tämän erilaisesta taustasta johtuen.

Usein kiintymys juontaa juurensa lapsuuteen

Aineistossani kiintymystä sisarusta kohtaan tuotiin usein esiin kertomalla tärkeitä lapsuudenmuistoja. Joku kertoi, kuinka oli toiminut yökyläreissulla turvana nuoremmalle sisarukselleen. Toinen muisteli, miten ei olisi millään halunnut isomman sisaruksen lähtevän vaihto-oppilaaksi. Ensimmäiset seurustelusuhteet olivat toisinaan aiheuttaneet mustasukkaisuutta sisarusten välille. Jollain oli kiire muuttaa pois lapsuudenkodista, sillä sisaruskin oli jo muuttanut.

Graduni perusteella sisarussuhteet tuovat monelle tukea ja turvaa maailman ja ihmissuhteiden monimutkaistuessa. Ne tarjoavat pysyvyyttä sekä ymmärrystä samassa perheessä eletyn historian vuoksi.

Läheiset sisarussuhteet näyttävät asettuvan johonkin perhe- ja ystävyyssuhteiden välimaastoon, sillä niissä on piirteitä molemmista. Niihin kuuluu perhesuhteille ominainen oletus jatkuvuudesta. Toisaalta sisarussuhteissa tehdään myös ystävyyssuhteille tyypillisiä asioita, kuten matkustellaan, käydään kahviloissa ja museoissa sekä jaetaan henkilökohtaisia mietteitä ja huolia.

Nainen katsoo älypuhelinta ja hymyilee talviauringossa.

Itse valitut ja annetut suhteet

Haastateltavat perustelivat läheisyyttään sisaruksen kanssa sekä yhteisöllisistä että yksilöllisistä näkökulmista. Useampi korosti suhteen tuovan elämään niin paljon sisältöä, ettei muita ihmisiä juuri kaipaa. Toiset taas vakuuttivat sisarusten lisäksi elämässä olleen aina paljon muitakin läheisiä. He korostivat, ettei pelkkien sisarussuhteiden varassa voi elää. Yksi haastateltava totesi osuvasti: ”Se olis ollu hirveen noloo, jos sun sisko on sun paras ystävä. Ääneen sitä ei ehkä sanottu, mut kyl me ollaan silleen parhaita kavereita oltu aina.”

Lainaus kuvaa hyvin, kuinka sukulaisuuteen perustuvat läheissuhteet ja riippuvuus niistä eivät tunnu sopivan yhteen yksilökeskeisen kulttuurin kanssa. Sosiologiassa olisi kuitenkin tärkeää tunnistaa tällaisten affektiivisten ja ihmisille merkityksellisten suhteiden rooli yhteiskuntaa kasassa pitävänä voimana.

On myös kiinnostavaa pohtia, voiko sisarussuhteista tulevaisuudessa tulla nykyistä tärkeämpiä esimerkiksi taloudellisena turvaverkkona. Yhä useammat ihmiset asuvat yksin ilman parisuhdetta ja perhettä, eikä yhteiskunta ehkä pysty nykyisellä tavalla tarjoamaan kaikille riittäviä palveluita. Perhekäsityksiä tulisikin aktiivisesti tarkastella uusista näkökulmista, jotta läheissuhteiden monimuotoisuus tulisi paremmin esille. Kuuluminen merkityksellisiin yhteisöihin tulee kuitenkin jatkossakin olemaan ihmiselämän perusedellytys.

 

***

Kirjoitus perustuu Helsingin yliopistossa marraskuussa 2018 hyväksyttyyn sosiologian pro gradu -tutkielmaan Nuorten aikuisten sisarussuhteet läheissuhteina – relationaalinen näkökulma.

 

Kuvat järjestyksessä: Markus Spiske (pääkuva), Fabrizio Verrecchia, Neonbrand, Markus Spiske, Meghan Schiereck / Unsplash

Kirjoittaja

Matleena Huittinen

Matleena Huittinen

Kirjoittaja on VTM, joka työskentelee tällä hetkellä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Lapset, nuoret ja perheet -yksikössä suunnittelijana.

Lue seuraavaksi

Kirjallisuutta

Beck, Ulrich & Beck-Gernsheim, Elisabeth 2002: Individualization: Institutionalized Individualism and its Social and Political Consequences. London: Sage.

Elias, Norbert 1978: What is Sociology? London: Hutchinson.

Jamieson, Lynn 1998: Intimacy. Personal Relationships in Modern Society. Cambridge: Polity Press.

Ketokivi, Kaisa 2009: Torjuttu autonomia: Lapsuudenperheen vieraantuneet siteet ja aikuisten lasten vaihtoehtoiset elämänpolut. Teoksessa Riitta Jallinoja (toim.) Vieras perheessä. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.

Ketokivi, Kaisa 2010: The Relational Self, the Social Bond and the Dynamics of Personal Relationships. A Sociological Analysis. Department of Social Research, Sociology Research Reports No. 263, Helsinki.

Avainsanat: perhe sisarussuhteet

– 21.10.2019